Sileällä

Kesäkuun lopulla saatiin taas vähän nauttia kunnon kesähelteestä. Tottakai olin suunnitellut juuri kuumimmalle päivälle (22 astetta varjossa) kunnon sileäratsastuksen. Mutta lämmöstä ei saa valittaa kun sitä nyt kerrankin tänekkin suodaan! Kuumalla kelillä pitää vain muistaa huolehtia hevosen nesteytyksestä entitäkin tarkemmin. Tämänkin treenin jälkeen annoin Nanalle ison ämpärin vettä, johon oli sekoitettu turvotettua machia ja ekstraelektrolyyttiä.

Nana on ollut nyt viime kuukaudet tosi hyvä ratsastaa, enkä edes muista millon viimeksi olen joutunut toteamaan alkuraveissa että hevonen on jäykkä tai jumissa. Jotain ollaan siis tehty oikein kun hevonen pysyy vetreänä. Pystyn alkaa heti ratsastamaan "kunnolla", ja Nana on heti menossa mukana, eikä vaadi samaa vertymisaikaa kun esimerkiksi talvella. Lämpimät kelitkin saattavat olla osa syy siihen, että lihakset ovat vetreinä, mutta jaksan silti uskoa, että eteenpäinkin on tämän asian kanssa menty.

Edellisenä päivänä olin mennyt Nanan vain lyhyen kaavan kautta läpiratsastuksen, jos sitä voi edes siksi kutsua. Kaikki askellajit läpi ja poni tuntu hyvältä, mitä sitä turhaa pitkittelemään ratsastusta. Torstaina aloiteltiin normaaliin tapaan vähän pidemmillä ohjilla verkkaa ravissa ja laukassa siten, että Nana saa olla vähän alempana. 

Aloitettiin itse työskentely väistöillä, jossa Nanan saa kuuntelemaan pohkeita entistä paremmin. Tultiin hetki molempiinsuuntiin käynnissä, ennen kuin alettiin ravaamaan. Ravissa ongelmaa tuottaa edelleen Nanan hankalempi suunta, eli vasen pohkeenväistö. Sekin onnistuu, mutta alkuun poni yrittää vähän painaa vastaan tai mennä taka- tai etuosa edellä. Kun väistöt sujuivat, aloin mennä vaan kenttää ympäri pitkillä sivuilla avoa. Tämä sujui heti ensimmäisestä kerrasta lähtien, yllättävän hyvin.   Keskityin enimmäkseen saamaan Nanan rungon taipumaan enemmän ja kaulan mahdollisimman vähän, jotta avosta olisi enemmän hyötyä.

Laukassa menin alkuun väistöjä keskihalkaisijalta uralle pari kertaa, ja sen jälkeen treenattiin vielä vastalaukkaa, jossa todellakin treenaamista vielä löytyy. Nanan tasapaino nimittäin meinaa aina vähän vielä kärsiä ja laukka menee huonoksi, mutta treenaamalla tämäkin kehittyy.

Tästä ylemmästä kuvasta huomaa varsin hyvin, kuinka en osaa pitää ohjia kädessä. Otan ohjat oikean mittaseksi, ja jo alle minuutin päästä ne ovat jälleen samassa pisteessä... 

Kisakauden avaus

Sunnuntai aamuna sain pitkästä aikaa kiskoa valkoiset housut jalkaan, sillä vihdoin oli odotettujen kauden avauskisojen aika. Vaikka kisoihin ei ole tarvinut lähteä moneen kuukauteen, homma luonnistui kuin itsestään ja aamu sujui tavanomaisesti vanhan kaavan mukaan. Päästiin jopa melkein lähtemään oikeaan aikaan tallin pihasta. Ensimmäinen ongelma ilmaantui kun alettiin varustamaan Nanaa, nimittäin ohja oli hajonnut toiselta puolelta ja enää vain roikkui kuolaimella. Onneksi äiti oli vasta lähdössä kotoa, joten saatiin sen mukana toiset ohjat hätään.

Ensimmäisen luokan, 90cm radankävelyn jälkeen oli vielä reippaasti aikaa ennen verkkaan pääsyä, joten käveltiin aika kauan kentällä, ennen kuin menin selkään ja aloin pikku hiljaa ravailla. Verkkavalvoja huuteli tasasin väliajoin verkkaan pääsevien nimiä, ja olin jo monta kertaa menossa mutta aina huudettiin jonkun muun nimi. Luokan edetessä aloin jo pikkuhiljaa ihmetellä kuinka vähän porukkaa verkassa saa olla, kun minun ja radalla olevan välissä oli enää reilu viisi ratsukkoa. Selvisi että verkkavalvoja oli vahingossa hypännyt minun yli jo ajat sitten. Verkka-aikaa jäi tosi vähän, mutta onneksi luokka oli pieni ja ulkokentällä oli pystynyt sentään ravaamaan, ettei ihan täysin kylmiltään jouduttu radalle.

Radalla Nana oli sopivasti vähän energinen, vaikka välissä laukka meinasi hyytyä, ja jouduin komentamaan ponia reippaammin eteen johon Nanan reagoi onneksi hyvin ja laukka saatiin nopeasti takaisin. Kokonaisuudessa rata oli helppo ja tasainen, ja jäi meidän viimeiseksi ysikympiksi. Hyppäsin heti pois selästä ja Nana pääsi kävelemään naruun metriä odottelemaan.

Metrin radankävelyssä alettii jo vähän miettimään reittejä miten säästää aikaa, kun kyseessä oli kerta aikaluokka. Hyvät reitit suunniteltuna ja tälläkertaa oikean mittainen verkka takana lähdettiin metrin radalle hyvin mielin. Ensimmäiselle esteelle Nana vähän innostui ja lähti vauhdikkaammin, mutta kuunteli silti heti esteen jälkeen ilman suurempia ongelmia. Ensimmäinen vähän tiukempi kaari käännettiin, mutta sen jälkeen esteelle päin poni venyi liian pitkäksi ja otti puomin mukaan. Siihen loppui ajan kanssa kilpaa ratsastaminen minun osalta. Kuitenkin loppurata meni tosi hyvin, ja tein silti "vahingossa" yhden tiukemman tien jonka jälkeen laukkakin pysyi yllä ja poni ei venynyt seitsemänmetriseksi. Loppujen lopuksi radasta jäi hyvä fiilis, vaikka puomi otettiinkin yhdestä virheestä. 

Seuraavat kisat meillä on Ruukissa halli P-SM:t, jossa ei enää hypätä 90cm luokkia treenimielessä vaan päästään kunnolla kisaamaan. Tulevana viikonloppuna aluevalmennuksien jälkeen mietitään tarkemmin mitä luokkia mennään Ruukissa.

Mitä piditte pitkästä aikaa perinteisestä kisapostauksesta? :)

Pinjan valmennus

Viimeviikko on mennyt aika samaan tapaan kuin edellinen, ja sitä edellinenkin viikko. Oikeastaan mitään uutta eikä ihmeellistä ei ole tapahtunut ja tylsä arki on nyt saavuttanut meidät. Koulun pulella peruskoulun viimeinen lukukausi on päässyt oikein mukavasti vauhtiin monilla sanakokeilla ja muilla pikkutesteillä, joihin on pitänyt käyttää iltoja lukemiseen. Tallilla on pyöritty poikkeuksetta joka iltana ratsastamassa ja auttamassa tuntilaisia Tanjan apuna. Torstaina löysin jopa itseni pitkästä aikaa maankamaralta, kun minut laitetiin äippälomalta palanneen puolisokean tamman kyytiin, joka onnistui yllättämään kaikki ja heittämään minut ensimmäiseen kulmaan pukkiroodeoiden saattelemana. Takaisin kyytiin kömmittyä tamma oli taas oikein onnellinen ja intopirkeänä kun pääsi pitkästä aikaan töihin.

Nanan kanssa on mennty yllättävänkin samaa rataa, ei ole ollut mitään suurempia ongelmia. Ollaan kierrelty maneesia perinteiseen tapaan ja maastoiltukin. Todettiin myös hyväksi hypätä aina kaksi kertaa viikossa, kerran kavaletteja ja toisella kerralla kunnolla isompia esteitä. Kavalettipäivänä mennään vain jotain pientä jumppaa tai muita kontrolliharjoituksia, joiden ansiosta Nana ei ole sitten niin energinen kun pääsee hyppäämään kunnolla estevalmennukseen. 

Kalenteria katsoen kevätnäyttää oikein hyvälle ulkopuolisten valmennusten kannalta, ja eilenkin sunnuntaina suunnattiin jälleen kohti kiiminkiä Pinja Immosen valmennuksiin. Meidän kanssa valmennuksiin Takkulasta lähti toinenkin hevonen, joten Nana sai pitkästä aikaa matkaseuraa. Valmentaja oli sama kuin pari viikkoa sitten aluevalmennuksissa, joten päästiin pitemmittä puheitta alkuverkkojen jälkeen töihin, kun valmentaja tiesi meidät ennestään. Kavalettitehtävillä katsomopäädyn kohdalla poni alkoivälillä keräämään kierroksia ja vähän poukkoilemaan, mutta tasoittui aina tehtävällä, onneksi.

Alettiin suoraa hyppäämään radanpätkiä metrin tienoilla, joilla heti kiinnitettiin huomiota laukan sujuvuuteen ja siihen, ettei esteille lähestyttäessä hevonen kulje pitkänä, josta seuraisi heti puomeja. Nana oli oikein terävänä, ja alkutunnin vähäiset pelleilyt jäivät kokonaan pois. Tultiin kokonaista rataa ensin vähän pienempänä, ja sitten 110-120cm tasolla. Linjat ja yksittäiset esteet meni jo korkeammalla radalla tosi hyvin ja Nana väläytteli tosi hienoja hyppyjä aina hetkittäin, kun kaikki asetukset oli kohdallaan. Kaikista haastavimmaksi osoittautui korkea kolmoissarja, jossa Nanan olemattomat selkälihakset ei meinannut aluksi riittää ja ratsastin liian pitkällä hevosella josta automaattisesti puomit kolisivat ihan urakalla. Kuitenkin kun kuski osasi auttaa hevosta oikein, siittäkin selvittiin.

Aluevalmennukset

Vihdoin ja viimein saatiin aluevalmennukset meidänkin alueella pyörimään, kun ratsukkoja oli kerrankin ilmoittautunut tarpeeksi valmennuksiin. Kakasipäiväiset valmennukset hypättiin Kiimingin Ratsastuskeskuksessa. Kyseinen paikka olikin meille jo entuudestaan tuttu kisojen ja muiden valmennusten ansiosta. Lauantaina oltiin hyvissä ajoin jo paikalla, joten saatiin rauhassa laittaa Nana kuntoon ja kävellä kunnon alkukäynnit ennen kuin valmennus alkoi.

Alkuun kauhisteliin, miten selvitään Nanan kanssa kun maneesissa meidän lisäksi hyppää kaksi muutakin ratsukkoa, kun Nana meinaa ottaa vähän turhia kierroksia muista hevosista, varsinkin jos ne sattuvat laukkaamaan vastaan... Onneksi saatiinkin mennä molempina päivinä kahdestaan toisen ratsukon kanssa, kun kolmas ratsukko ei jostain syystä tullutkaan. Lauantaina itsenäisten alkuravien jälkeen alettiin heti työstämään ravissa puomitehtävällä. Laukassa mentiin myös samoja suhteutettuja puomeja, joiden väleihin tehtiin aina tietty määrä laukkoja. Tällä tehtävällä sai tosissaan muunnella laukkaa, että välit onnistuisivat!

Alettiin puomejen jälkeen hyppäämään erilaisia tehtäviä, lähinnä tekniikkatehtäviä pienemmillä esteillä, sillä seuraavana päivänä olisi radan ratsastuksen vuoro. Sunnuntaina jouduttiin heräämään aikaisin, kun valmennus alkoi jo yhdeksältä. Itsenäisten alkuverkkojen jälkeen hypättiin s-kiemuralla kolmea kavalettia alkuun, jonka jälkeen otettiin pari hyppyä ristikko-okserille, joka nostettiin sitten normaaliksi.

Alettiin sitten tulemaan ratoja. Alkuun tultiin pari lyhempää pätkää n. 5 esteellä, ja sitten pidempää kokonaista rataa. Esteet oli ensimmäisillä radoilla noin metrin korkeudessa, ja viimeisille kerroille niitä nostettiin vielä 10 senttiä ylös, jolloin rata sujui jo paljon paremmin. Kaikki puomit mitä parilta esteeltä tuli, varsinkin ensimäistä jouduttiin ottamaan uudestaan, kun laukka oli liian pitkää eikä poni ollut paketissa kohti estettä, vaan viisi metriä liian pitkänä. Kun ratsastin parempaa ja voimakkaampaa laukkaa varsinkin kaarteissa, pystyin ennen estettä "odottamaan" viimeiset askeleet ja hypyt oli siten tosi hyviä.

LINKKI VIDEOON

Nana alkaa olla tosi hyvin jo auennut etuosasta, mutta selän takaosassa on vieläkin kohta, joka on kuin pöytä eikä liiku mihinkään, joka heijastuu sitten suoraa takajalkoihin. Vielä kun saadaan se jumit aukaistua hierojan ja kiropraktikon avulla niin hyppäämisestä ja liikkumisesta tulee vielä parempaa ja sujuvampaa.

Kummat ovat enemmän teidän mieleenne; valmennuskuvat- vai videot? Miksi? :)

VIDEOKOOSTE | Luukku 22

Tässä luukusta tulee nyt vähän enemmän ajantasainnen, sillä tällä kertaa tehdään pieni katsaus eiliseen estevalmennukseen ja siihen, miten Nana on lähiaikoina liikkunu.

Jos joku seuraa meitä instagramissa (@teamrajanti) sieltä on saattanut löytää vähän kuulumisia. Ollaan treenattu viime aikoina kahdella valmennuksella viikossa, tiistaina kouluvalmennuksella ja keskiviikkoisin esteillä Ronjan kanssa samaan aikaan. Molemmat ovat menneet aika vaihtelevin menestyksin, mutta pääosin Nana on käynyt entistäkin energisempänä, eikä ole keskittynyt asiaan. Pari valmennusta ollaan menty hammasta purren kun mikään ei oikein meinaa onnistua. Onneksi aina silloin tällöin tamma kulkee nätisti ja oikein päin ja hetken saa olla siihen tyytyväinen. Tällaisia keroja ovat olleet esimerkiksi viimeviikolla, kun ratsastin ilman satulaa kentällä rennosti, ja hevonen käyttäytyi kuin unelma ja kulki hyvin.  Myös sunnuntaina ratsastin kunnolla yksinään maneesissa, jolloin sain kans olla tyytyäinen pikkuheppaani.

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, kiropraktikko kävi rusauttamassa Nanan pahimmat lukot auki. Muutoksen huomaa paljon laajemmista liikeistä, eikä ravi ole enää niin tikittävää kun ennen. Kuitenkin pahimmat jumit ovat lavoissa, joita vielä jumppaillan.

Eilen hypättiin vähän pienemmillä esteillä eri tehtäviä, jotka näkee tarkemmin alla olevalta videolta. Tälle viikolle saatiin myös toinen hyppykerta, nimittäin Ville Peltokoski, joka hyppäsi Nanalla pohjanpojissa, tulee perjantaina meille valmentamaan! Seuraavaa videoa toivottavasti kyseisestä valmennuksesta, jos ei muullon niin joulukalenterin jälkeen.

NANAN KEHITYS | Luukku 11

Sain nyt vihdoin tehtyä talvisen ulkoasun, joka on ehkä tähän mennessä kaikista yksinkertaisin mitä täällä on näkynyt, mitä pidätte? Tosiaan tässä luukussa ajattelin vähän kertoa, miten Nana on kehittynyt meillä tämän puolen vuoden aikana. Ensimmäisenä kun katsoo kuiva hevosta ennen ja nyt, suuri muutos on tapahtunut sen ulkomuodossa. Lihaa on tullut luiden ympärille, eikä kaikki luut paista läpi niin kuin ensimmäisessä kuvassa. Kaula- ja takapäänkin lihakset alkavat jo pikkuhiljaa näkymään. Karva ja jouhet ovat myös paljon paremmassa kunnossa ja kiiltävät. Treeni ja oikea ruokavalio ovat siis tuottaneet tulosta. Nanan kaikki rakennekuvat löytyy täältä.

24.5.2016

27.11.2016

Tamma on myös kehittynyt paljon ratsastettavuudeltaan. Alla oleva kuva on otettu ensimmäiseltä viikolta, jossa näkee aika hyvin miten sillon mentiin. Aloitettiin aika lailla nollasta, kun alla oli jäykkä rautakanki joka ei liikkunut eikä saatikaan taipunut mihinkään. Ei pystytty ratsastamaan sileällä mitään erikoista vain humputeltiin kaikissa askellajeissa, kun lihaskunto ei vielä semmoisiin riittänyt, vaikka osaamista olisi ollutkin. Todettiin myös toisella ratsastuskerralla martingaali hyvin tärkeäksi varustukseksi, kun Nana nakkasi niskat nurin ja otti ja lähti u-käännöksellä toiseen suuntaan, ja ohjat olivat korvien yläpuolella.

Ekalla estetunnilla Nana vei minua aina esteen jälkeen ja sitä ennenkin kuin märkää rättiä, joten pitkälle treenattiin vain ja ainoastaan kontrollitehtävillä, ennen kuin alettiin harjoittelemaan isommilla esteillä kunnon ratoja. Alla videot ensimmäisistä estevalmennuksista.

Tällä hetkellä Nanaa pystyy jo kunnolla ratsastamaan koulupuolella, vaikka liikkeet eivät vielä kovin suuria ole. Rautakankirunkokin on jo taivuteltavissa, ja kun ollaan saatu kunnon alkuverryyttely, Nana on melkeimpä jo helppo ratsastaa. Kun ennen Pohjanpoikia osaava ratsastaja (ammatiltaan ratsastaja, joka kilpailee ympäri eurooppaa) hyppäsi ponin selkään, meillä kaikilla paikalla olleilla loksahti suut auki, kun minun pikkuheppa alkoi näyttää jo oikeasti hyvälle ja liikkui! Olen myös lähiaikoina kuullut parin ihmisen suusta, että tehän joudutte kohta jo kouluaitoihin, joten saapa nähdä milloin meidät sieltä löytää. Myös äkkilähdöt, joita Nana teki aina oikeasta kierroksesta ja vaihtoi vasempaan on saatu kitkettyä pois, ja syy saatu selvitettyä. Nämä johtuivat siis Nanan toispuoleisuudesta, jäykkyydestä ja lukoista, jotka kiropraktikko kävi eilen rusauttamassa auki. Saa nähdä kuinka notkea hevonen minulla on alla huomenna!

Esteillä tamma on yhä edelleen energinen, mutta hyvällä tavalla. Saan ratsastettua sen esteeltä esteelle, vaikka välissä tapahtuisi mitä, eikä korkeus tuota ongelmia- vaan päin vastoin helpottaa niitä. Kaikki tarkkuustehtävät pienillä esteillä ovat hankalimpia, mutta kun saa vaan mennä ja hypätä on elämä helppoa. Loppukaudesta oikean estekuolaimen löytäminen helpotti paljon, ja viimeiset kisat onnistuivatkin paremmin kuin hyvin tosi tasaisilla radoilla. Tietenkin on myös niitä päiviä kun mikään ei onnistu ja poni suurin piirtein pomppii paikallaan, joten treeniä treeniä tarvitaan vielä monta vuotta, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Alla kaksi videoa, jotka näyttää aika hyvin missä ollaan nyt menossa.

Huomaatteko te mitään eroa puolen vuoden taipaleen jälkeen?

Arjen luksusta

Marraskuu lähestyy jo uhkaavasti loppuaan ja vuoden paras aika, ainakin minun mielestä, nimittäin joulu alkaa olla pian täällä. Normaalisti tämä aika on vuodesta ratsastuksen osalta vuoden pahinta aikaa, varsinkin talleilla, joilla ei ole maneesia. Näin viiden vuoden kokemuksella voin allekirjottaa, monet monet kerrat, kun ei olla pystytty poneja ratsastamaan kivikovan tai peilijäisen kentän vuoksi tai yli 20 asteen pakkasella, ja koko talvi on vain menty sileällä, kun ei olla pystytty hyppäämään eikä maneesillakaan kovin paljon käyty.

Nyt asia on kuitenkin aivan toisin, ja treenaaminen on kovassa vauhdissa, satoi tai pakkasti. Eristetty maneesi on siis pelkkää luksusta, ku voi ratsastaa normaalilla ohuella takilla ja normaalipaksuisilla kesäratsastushousuilla paukkupakkasillakin, kun lämpötila hallissa on aina nollan yläpuolella!

Nanan kanssa treenaaminen on ollut kyllä aika yksitoikkoista maneesissa pyörimistä surkeiden ilmojen vuoksi, vaikka pystyttiin jo kertaalleen käymään kentällä humputtelemassa kaikissa askellajeissa, kun oli vielä lunta. Maastossakaan ei olla kovin säännöllisesti päästy käymään, vaikka viikottainen, edes puolen tunnin kävelylenkki olisi hyvää pään nollausta hevosen (ja ratsastajankin) pääkopalle

Treenit on sujuneeet vaihtelevin tuloksin, välillä Nana on jopa liian hidas ja laiska ja jäykkä, ja välillä taas tosi energinen ja notkea. Ollaan pyritty hyppäämään kahdesti viikossa, ensin pienemmillä esteillä erinlaisia jumppia ja "estekoulua", ja toisella kerralla kunnolla ratoja isommilla esteillä, jotka tällä hetkellä ovat noin 110cm luokkaa.

Tässä alla olevassa videossa näkyy pätkiä kolmelta eri ratsastuskerralta; hannan hyppäyttämä jumppa, itsenäistä sileätreeniä ja tanjan estetunti pienillä esteillä jumppatehtäviä,

Ajateltiin Ronjan kanssa tehdä yhteinen joulukalenteri blogeihimme, joten kaikki ideat maan ja taivaan välillä ovat tervetulleita, jotta joulukalenterista saataisiin entistä mielenkiintoisempi ja parmpi!

Nina Fageströmin valmennukset

Viikko sitten Kiimingissä järjestettiin ensiluokkainen Nina Fageströmin valmennustapahtuma, johon  sain mahdollisuuden osallistua mukaan. Kaikille nimi sanookin varmasti jo aika paljon, eli kyseessä siis Suomen esteratsastajien kärkinimiä, vaikka hän tällä hetkellä ulkomailla asuukin. Valmennuksia odotin todella innolla, ja jännitinkin vähän. Aika lailla saman verran kun oltaisi kisoihin menty.

Molempina päiväinä kävin ennen maneesiin pääsyä ulkokentällä verkkaamassa vähän kaikissa askellajeissa, sillä maneesissa alettaisiin heti ratsastamaan kunnolla. Nana oli kentällä vähän villinä, eikä keskittynyt mihinkään, mutta heti maneesiin päästyä se rauhoittui, vähän liikaakin. Maneesissa Nina ensin vähän kyseli Nanasta ja mitä ollaan hypätty kisoissa, ennen kun alettiin ratsastamaan ympyrällä kaikkia akellajeja käynnistä aloittaen. Yllätyksenä omaa asentoani ja ratsastusta Ninan ei tarvinut kovin paljon korjailla, (jotain hyvää ollaan siis Tanjan kanssa tehty :D) enemmänin Nanan liikkumista, suurimmaki osaksi eteenpäinpyrkimystä, kun Nana meinaa aina sileällä vain laahustaa. Kaikki askellajit mentyä alettiin tulemaan maneesin keskellä olevaa puomia laukanvaihdolla, ja siihen perään yksittäistä estettä aluksi ristikkona. Tultiin pari kertaa ja estettä nostettiin pystyksi.

Tämän jälkeen alettiin tulla radanpätkiä, joita tarkemmin näkee videolta. Tehtävällä, jossa hypättiin katsomoa päin, Nana päätti vähän pelätä katsomoa ja otti taas omia loikkiaan esteen jälkeen mutta tällä kertaa myös sitä ennen, joten minun tasapaino oli vähän koetuksella. Ohjeeksi sain asettaa ponin pään aina katsomon ohi mentäessä sisälle, jotta se ei kiinnittäisi siihen niin pajon huomiota. Sarjaa ratsastaessa tuli aivan uusi ongelma, nimittäin otettiin ylimmääräisiä laukkoja aina sarjalle, eli väli oli meille pitkä. Ongelma ratkaistiin Nanan minilaukka-askelta pidentämällä. Jouduttiin tulemaan sitten aika kovaa, että laukka oli tarpeeksi hyvää. Oikeastaan sama ongelma oli lähes joka suhteutetulla. Yllätyin, kuinka isoa laukkaa minun on Nanalta pyyttävä, että saadaa oikeat laukkamäärät väleihin. Loppuun tultiin vielä erinlaisia ratoja, joihin yhdistettiin kaikkia aikaisemmin mentyjä tehtäviä. Esteet pysyivät koko tunnun ajan pieninä.

Sunnuntaina ryhmäni oli vaihtunut, joten hyppäsin erin ratsukon kanssa samaan aikaan. Tällä kerta aloitettiin jälleen ympyrällä, mutta suoraan laukassa kavaletilla. Tarkoitus oli saada vain hyvä paikka kavaletille ja muuten mennä koko aika samassa rytmissä. Tällä onistuttiin hyvin ja nana tuntui paljon paremmalta kuin eilen, enkä joutunut pyytämään niin paljon eteenpäin. Aloitettiin esteillä taas radan pätkillä, joissa keskityttiin heti alusta asti oikean laukan säilyttämiseen. Ensimmäistä linjaa jouduttiin tulemaan pariin otteeseen, että saatiin laukat kohilleen, mutta muuten selviydyttiin oikein hyvin kaikista suhteutetuista, jopa sarjasta ensimmäisen yrityksen jälkeen. 

Tänään hypättiin vain yhtä rataa korkeudellaan 90-100cm, eli sitä tuttua ja turvallista. Ensimmäisen kerran jälkeen Nina sanoi mikä meni hyvin ja missä on parantamisen varaa, ja seuraavalla kerralla korjattiin "huonot kohdat". Toisella kerralla ensimmäiselle esteelle tultaessa piti tulla samaa hyvää laukkaa kuin edellisellä kerralla, mutta vähän pidättää että ponnistus olisi parempi. Kuten videolta huomaa, tämän mokasin ihan täysin. Tulin pientä laukkaa ja pidätin, josta Nana ymmärsi että ei hypätä ja ei sitten hypätty. Seuraavalla kerralla ratsastin kunnolla ja hypättiin koko rata niin kuin pitikin, hyvässä isossa laukassa. Radan jälkeen ensimmäinen kommentti oli  "Hyvä, hyvää ratsastusta". Nämä pari sanaa näinkin hyvältä valmentajalta saavat aivan eri merkityksen, mitä esimerkiksi kotivalmentajan suusta. Tietenkin tässäkin radassa oli kohtia, mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin, mutta kokonaisuudessa jäi hyvä maku suuhun ja siihen oli hyvä lopettaa. 

Tykkäättekö lukea tällaisia tekstintäyteisiä valmennuspostauksia? Vai oliko tekstiä liikaa?

Kiirettä pitää

Nyt kun mekin ollaan päästy täällä Oulussa vihdoin syysloman viettoon hetkeksi hengähtämään arjen kiireistä, on hyvä aika jakaa kuulumisia myös täällä blogin puolella. Kirjoitusinto on laskenut rajusti verrattuna loppukesään, johon suuri tekijä on varmasti yksinkertaisuudessaan ajanpuute. Nyt kun katsoo kalenteria taaksepäin, viikolla päivät venyvät ilta yhdeksään asti ennen kun pääsen vihdoin kotiin tallilta, jonka jälkeen on luettava kokeisiin ja testeihin joista haluan saada kiitettäviä arvosanoja. Ja viimeiset kuusi viikonloppua mulla on ollut täynnä ohjelmaa. Enää yksi valmennusviikonloppu olisi edessä, sillä sain tilaisuuden osallistua Nina Fageströmin valmennuksiin, joita odotan jo innolla. Sen jälkeen näyttäisi olevan vapaa viikonloppu pitkästä aikaa.  Pieni hengähdsytauko nimeltä syysloma ei siis ole pahitteeksi. Huono juttu tämä kalenteri täynnä- elämä ei silti ole, päin vastoin. En pidä ollenkaan semmoisesta arjesta, että päivästä toiseen koittaa vain saada aikaa kulumaan kun ei ole mitään mitä tehdä. Tämmöinen vähän kiireisempi tyyli sopii minulle.

Menneiden viikkojen aikana ollaan saatu myös meidän kisakausi pakettiin äimärautoin hallikisoissa, joissa saatiin tehtyä kauden parhaimmat radat. Nana oli tosi hyvä ja rauhallinen koko kisapäivän, ja suoritti radalla juuri mitä pitikin ja kuunteli kuskia täydellisesti. Aamu alkoi vain järkytyksellä, sillä Nanaa rauhassa varustaessa huomasin satulan jääneen tallille. Pieni paniikkihan siinä tuli hetkellisest, mutta käytiin vain rauhassa siirtämässä startti luokan viimeiseksi, ja soitin isän tuomaan satulan Äimärautiolle, jonne ajaa onneksi vain 20 minuutissa. Nyt se siis todistettiin, nimittäin ilman kisahoitajaa kisoista ei selviä. Tästä näet 100cm ratavideon

Kisojen jälkeen Nanalla on saanut levähdellä vähän kevyemmälle liikunnalla. Ollaan maastoiltu paljon ihan kunnon laukkamaastoja ja rauhallisia, pitkiä käyntimaastoja. Myös pikkusiskoni on päässyt käymään Nanan selässä vähän ratsastelemassa. Tiistaina mentiin vähän pientä jumppaa Tanjan tunnilla, ja vielä huomenna läpiratsastan Tanjan silmän alla ennen viikonlopun valmennuksia.

Kuten ehkä jo huomasitte, blogi sai myös uuden syksyisen ulkoasun, juuri kuin ensi lumi satoi maahan! Varmasti vielä joudutaan kauan katselemaan ruskeaa ympäristöä, ennen kun oikea lumi sataa ja pysyy koko pitkän talven, joten ulkoasukin saa olla hyvällä omatunnolla vielä aika kauan. Blogin osalta hiljaisen ajan aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaikkea. Esimerkiksi Abc-tallin jokavuotiset, aina yhtä mieleenpainuvat Pohjanpoika- ratsastuskilpailut, joihin Nanakin otti osaa, tosin eri ratsastajan kanssa. Olihan kyseessä miesten ratsastuskilpailut! Kiinnostaisiko teitä postaus näistä pippaloista?

 Onko kellään muulla jäänyt koskaan mitään tärkeää kisareissuilla kotiin?

Hyppää Venetsialisiin 2016! VIDEOPOSTAUS OSA 1

Blogissa jo kauan haluttu videopostaus on nyt vihdoin päässyt suunnitelulistalta ihan toteutusvaiheeseen, sillä kuvailtiin Ronjan kanssa Kalajoen kisoista koko viikonlopun kattava kisavideopostaus! Videosta tuli aika pitkä, joten päätettiin laittaa se kahteen osaan. Olkaa hyvä; blogihistorian ensimmäinen videopostaus ikinä!

Mitäs piditte?

Kiimingin kilvanajot

©Salla Myllymäki

Sunnuntai aamuna käänneltiin auton keula kohti Kiiminkiä, 2-tason estekisoja, joissa mentii luokat 90 & 100cm. Paikka oli meille tuttu ennestään, ja vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Joten kerrankin saatiin nukkua yli seitsemään. Tällä kertaa myös valmentaja pääsi kisoihin mukaan, joten suunniteltiin radalle hyvät tiet, ja saatiin paljon parempi verkka, kuin koskaan ennen kisoissa, eikä Nana edes ollut villi verkkamaneesissa, joka on tosi iso muutos edelliseen!

Ensimmäinen luokka, 90cm alkoi hyvin sujuvasti. Jatkettiin rataa hyvällä temmolla hyvillä hypyillä, mutta kuudennella esteellä, ennen radan vaikeinta kaarretta Nana päätti loikatta heti hypystä laskeuduttuaan oikealle, jonne katsoin esteen päällä. Seuraavalle esteelle tie oli jo valmiiksi tosi lyhyt ja vielä siittä poni huonommasta suunnasta, joten tehtiin huono lähestyminen ja pudotettiin este. Ei rata silti huonosti mennyt, mahduttiin jopa kahden askeleen sarjalle, vaikka sitä lähestyessä Nana ei meinannut kuunnella, mutta tajusi vähän ennen a-osaa, että parempi rauhoittua tai tulee ahdasta.

© Nina Savela

© Nina Savela

Ratsastin yli 40:n osallistujan luokassa aika alussa, ja seuraavassa, myös yli 40:n lähtijän luokassa viimeisenä, joten jouduttiin odottelemaan tosi kauan ratojen välissä. Metrissä arvosteluna oli ihanne-aika, joten radassa oli vain kahdeksan estettä. Aika ei ollut tiukka, mutta ei mikään pitkäkään, joten suunniteltiin, että astetta ketterämmällä hevosella pitkillä teillä ja normaalilla reippalla laukalla päästäisiin mahdollisimman lähelle ihanneaikaa.

 Saatiin taas tosi hyvä verkka alle ja meillä oli jopa tilaa hypätä, kun maneesissa ei ollut meidän lisäksi kuin pari ratsukkoa, jotka aina vain väheni luokan loppuun päin mentäessä. Minua edeltävä ratsukko hylättiin, enkä ehtinyt kävellä toiselle puolelle kenttää kuin olin ajatellut, niin laukkasin koko kentän ympäri ykköselle, joka oli aivan toisessa päädyssä kenttää. Tämä oli koko radan suurin virhe, sillä Nana otti ylimääräisiä kierrokisa ja heti ensimmäiselle esteelle meinasi tulla ongelmia. Sain laukan tasaantumaan ja jatkettiin rataa. Kolmannelle esteelle lähestyessä oli rapakko matkanvarrella, josta Nana otti taas vauhtia, ja ajauduttiin liian lähelle seuraavaa okseria josta sitten otettiin puomi. Koko loppurata oli tosi hyvä, ja aikakin vain 1,5 sekunnin päässä ihanne-ajasta, vaikka vähän turhan lujaa mentiin. Kyllä nämä kisasuorituksetkin vain kerta kerralta paranee, ja jospa jo tulevana viikonloppuna Kalajoella olisi nollaratojen aika!

LINKKI VIDEOON

© Salla Myllymäki

© Salla Myllymäki

Uutta oppimassa + Valmennusvideo ääniraidalla

Nyt on sitten viimeisetkin kesäpäivät vietetty, ja kouluun palattu viimeiselle peruskoulun luokalle. Niin kuin jokaisen kesäloman jälkeen, tuntuu ettää koko kesä olisi mennyt ihan ohi, enkä olisi saanut mitään tehtyä. Kuitenkin kun aletaan ajattelemaan mitä kaikkea on tehnyt, eikä sitä mitä ei. Kaikki ne satulassa kulutetut tunnit, hyvien ihmisten seurassa vietetyt lämpimät kesäpäivät, joita olikin enemmän kuin se yksi tai kaksi, hyvin nukutut yöunet, ja hyvin nautittu loma. Ei se kesä ihan ohi nukuttu ollutkaan.

Kuitenkin, takaisin tähän päivään. Viikonloppuna päästiin jälleen gp-tason valmentajan oppiin, sillä Ane matkusti tänne jälleen pitämään viikonlopuksi valmennuksia. Tällä kerralla päätin osallistua vain kahden päivän valmennuksiin, jotka molempina päivinä ratsastin Ronjan kanssa samassa ryhmässä. Englanninkieliset valmennukset olivat taas kunnon kielikylpyä, josta ei ole yhtään haittaa varsinkaan näin koulun alkajaisiksi.

Kuvat yli viikon vanhoja, Ronjan ottamia päivää ennen haapaveden kisoja.

Valmennukset mentiin taas samalla periaatteella, ensimmäisenä päivänä pienemmillä esteillä paljon kaikkea ns. tekniikkaa, ja toisena päivänä hypättiin rataa. Molempina päivinä laitettiin alkuverkkojen ajaksi Nanalle kuminauhat niskasta kuolaimen kautta satulavyöhön, ja pidennettiin pelhamin ketjua, joten pystyin taivuttelemaan ponia tosi hyvin käynnissä ja ravissa. Kun alettiin hyppäämään, otettiin tietenkin kuminauhat pois ja pelhamin ketju takaisin oikealle kireydelle. Lauantaina mentiin alkutunnista paljon ristikoita ravityöskentelyssä, joille piti lähestyä esteistunnassa. Tämä ei ollut mikään helppo tehtävä minulle eikä Ronjalle, kun ollaan aina totuttu Tanjan valmennuksissa istumaan mahdollisimman syvällä satulassa aina ennen ravihyppyä. Laukkatyöskentelyssä mentiin lävistäjillä olevia esteitä eri suunnista aina suuntaa vaihtaen. Laukassa viimeistään Nana villiinty, ja minun tehtävä oli vain ratsastaa suoralla hevosella esteeltä seuraavalle. Lopputunnista, kun esteitä käytettiin oikeissa mitoissaan, Nana alkoi jo rauhottua, ja saatiin parit onnistuneet tehtävät alle ennen loppuverkkoja.

Sunnuntailta sain paljon videomateriaalia, joten tällä kertaa annan videon kirjaimellisesti puhua puolestani. Jätän tällä kertaa videoon alkuperäiset äänet, joten pääsette näkemään paremmin, mitä teimme oikeasti, tosin tiivistettynä. Vielä vähän videon selvennyksenä, alkutunnin ravityöskentelyistä ei ole ollenkaan videoa, ja Nana oli toisena päivänä tosi hyvin kuulolla ja hyvä ratsastaa eilisen jäljiltä, melkein jopa hidas, joten olisin saanut ratsastaa laukkaa paremmin. Kaikin puolin Sunnuntain valmennus oli hyvin onnistunut!

LINKKI VIDEOON

Mitä piditte tämmöisestä videosta? Haluatteko nähdä myös jatkossa?

Koukemusta rikkaanpana

Kesäloman viimeiset kisat käytiin viime lauantaina Haapavedellä. Hypättiin vain yksi luokka, 90cm joka oli oikein hyvä ratkaisu, näin vasta olleen viikon rokotusloman jäljiltä. Nana ei ollut kisoissa ihan vireessä, sillä perjantain treenit, joissa oli tarkoitus ottaa vain pari hyppyä ja tarkistaa että hevonen oli hyvä, ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, kun Nana kävi ylikierroksilla jo pikkuristikoista joten ratsastin sitä kauemmin ja enemmän, että saisin edes jotain kontrollia hevoseen. Odotetusti Nana oli sitten vähän väsynyt eilisestä.

Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, joten ehdin käydä katsomassa ratapiirrosta ja opetella sitä. Ratsastin jälleen aika alkupäässä luokkaa, joten menin verkkaan ratsastamaan Nanaa rauhassa ennen radankävelyä, kun siellä ei ollut vielä paljon porukkaa hyppäämässä. Radankävelyn jälkeen mentiin takaisin verkkaan ja koko pakka räjähti jälleen käsiin, kun kanssakilpailijat laukkasivat ohi ja hyppäsivät vieressä, mitä pieni hevonen ei täysin ymmärrä. Verkka onkin meidän osalta aina pelkkää selviytymiskamppailua. Saatiin silti otettua muutamat hyvät hypyt ennen kun mentiin ulos kisakentän laidalle odottamaan omaa lähtövuoroa. 

Radalle Nana rauhoittui heti ja päästiin hyvällä laukalla kohti ensimmäistä estettä. Rata lähti hyvin käyntiin, eikä ponikan ollut ollenkaan villi, juuri hyvä! Nana teki koko radan niin kuin piti, mutta kuski teki typerän virheen ja käänsi vinon tien neljännelle esteelle, pienelle pystylle kun Nana aavistuksen verran lähti itse oikomaan. Puomihan sieltä tuli, samoin kuin kahdella edellisellä radallakin, mitä ollaan lähiaikoina hypätty. En antanut sen enempää häiritä suoritusta, vaan jatkettiin perusrata loppuun huolellisesti, vaikka heti seuraava este kolahti pahasti. Radan jälkeen hepalle ansaitut taputukset ja loppuverkkojen kautta vinkalle.

<3 kaikista kuvista kiitos Ronjalle!

Nyt meillä onkin koko elokuu täyteen suunniteltu, kun tulevana viikonloppuna on taas Anen valkat, sitten on kisat kiimingissä, ja seuraavana kolmen päivän viikonloppureissu Kalajoen Venetsialaisiin hyppäämään!

LINKKI VIDEOON

Nyt menee hyvin!

Otsikosta voi jo paljon päätellä, miten meillä on kuluneella viikolla mennyt? Vastaus on yksinkertainen: Hyvin, tosi hyvin! Koulurintamalla on havaittavissa jo paljon kehitystä hevosessa ja sen liikkeessä, varsinkin sillon kun neiti jaksaa keskittyä. Vielä kuitenkaan ei voi puhua, että Nana menisi rehellisesti peräänannosta tai liikkuisi oikein rennosti ja isosti. Toivottavasti kengitys auttaa vähän ponin miniaskeliin, kun Nanalla on tällä hetkellä hieman liian pienet kengät jalassa. Silti todennäköistä on, että se ei tule koskaan liikkumaankaan isosti, vaikka eipä se kovin paljoa meidän elämään vaikuta, sillä kukaan ei ole esteradalla arvostelemassa ravin lennokkuutta. Eihän sitä silti koskaan tiedä, minkä aitojen sistästä sitä tulevaisuudessa itensä ja hevosensa löytää.

Estepuolikin alkaa jo oikeasti sujua. Vauhdin, millä esteille tullaan ja poistutaan on jo suurimmaksi osaksi minun hallittavissa, vaikka välillä esteen jälkeen Nana saattaakin olla vähän innokkaammin lähdössä jo seuraavalle. Pystyn kääntämään hevosen rataa ratsastettaessa sinne minne haluan joskus tiukemmin, joskus loivemmin. Kaikista parasta on, kun tiedän minne päin hevonnen on menossa, eikä mun tarvitsen koko ajan pelätä, että se lähtee yhtäkkiä alta tuhatta ja sataa.

Kaikki kuvat maanantailta, 13.6  ©Silja

Maanantaina sain vihdoin Siljan kuvaamaan meidän hyppytuntia. Mentiin alkuun jumppasarjoja ja loppuun radanpätkiä. Päästiin jälleen aloittamaan rauhallisella hevosella, ja samalla tuulella lopetettiinkin. Viimeisella tehtävällä kun Nanaa alkoi vähän väsyttämään, se alkoi vähän temppuilemaan kääntymisessä, enkä saanut pariin kertaan käännettyä hevosta esteelle. Ei sen pahempaa!

Tänään, perjantaina hypättiin kentällä, vaikka koko päivän oli satanut vettä, sillä kaikki esteet olivat kentällä, eikä maneesissa ollut puomin puomia. Onneksi sade ehti loppua ennen kuin alettiin verkkaamaan, joten tällä kertaa säästyttiin täydeltä kastumiselta. Hypättin tunnin aluksi muutaman esteen tehtäviä, joilla Nana meinasi olla välillä pohkeen takana ja välillä innostua, mutta pysyi silti hyvin hallinnassa paremmalla kuolaimella, joustavalla kumipelhamilla. Hypättiin myös rataa, johon oli yhdistetty kaikki aikaisemmat tehtävät. Poni puksutti innoissaan menemään ja kuski teki työnsä ilman suurempia ongelmia. Pari hankalampaa käännöstä oli esteeltä toiselle, mutta kaikista yli päästiin ja suurimmasta osasta jopa oikein mallikkaasti!

LINKKI VIDEOON, jossa molempien päivien valmennuksista

Nyt viikonloppuna onkin paljon suunnitelmia. Huomenna, lauantaina menen Äimärautiolle  auttamaan kaveria ja samalla kuvaamaan ensimmäiset luokat, jonka jälkeen ratsastan Nanan ja pesen sen ja varusteet. Ilmoittauduin nimittäin Ylivieskaan 2-tason estekisoihin hyppäämään sunnuntaina 80 ja 90cm. Mutta miksi lähdetään kauemmas, vaikka ihan läheltä löytyisi vielä isommat ja paremmat kisat? Tällä kertaa isoimmissa kisoissa olisi ollut meille vain se 90cm, joten mennään mielummin ekoihin kisoihin hyppäämään tuttu ja turvallinen 80cm.

Onko muut menossa kisoihin viikonloppuna? Kenties jopa samoihin kuin minä? ;)

Estevalmennus maneesissa 14.5

Koulu alkaa olla jo tosissaan voiton puolelle, kun kahdeksannen luokan viimeisestä kokeestakin selvittiin, ja enää vaivaiset kaksi viikkoa koulua! Sen jälkeen blogillekkin pitäisi riittää enemmän aikaa, eikä tällaisia yli viikon mittaisia taukoja pitäisi pahemmin näkyä...

 Lauantaina mentiin Nanan kanssa hyppämään Tanjan estevalmennukseen. Tarkoitus oli hypätä kentällä, mutta ihana Suomen kesälle tyypillinen sade iski, joten siirryttiin suosiolla maneesin puolelle.  Julia talutti ponille alkukäynnit, jonka aikana rakensin esteitä Tanajn kanssa. Hyppäsin satulaan ja alettiin menemään alkuverkkoja. Tarpeeksi ravattua aloitettiin käynnissä puomitehtävillä. Pääty-ympyrällä yksinäinen puomi, josta lävistäjälle muutaman puomin yli ja jatkettiin samaa hommaa kahdeksikolla. Pitkällä sivulla oleva ovi oli Nanan mielestä hurjan pelottava, ja tamma sätkähti joka kerralla sitä ohittaessa. Muutaman kerran jälkeen alettiin tekemään samaa ravissa.

valmennus tiivistettynä yhteen kuvaan...

 Lävistäjän ravipuomeista kasattin ristikko, jota alettiin tulemaan samalla lailla ravissa; ensin ympyrä ja pieni kavaletti, josta ristikolle. Hypyt onnistuivat hyvin, mutta niiden jälkeen vauhti kiihtyi hieman. Sama homma tehtiin toisellakin puolella maneesia. Kun nämä sujuivat, ympyröiden kavaletit nostettiin pystyiksi ja ristikot isommiksi ja koko tehtävä tultiin laukassa. Nyt vasta Nana innostui, ja aina ristikon jälkeen lähdettiin vauhdilla toiseen päähän maneesia, jossa hevonen ensin rauhoiteltiin ravin kautta ja uudestaan.

Ristikot muutettiin pystyiksi, ja lisättiin tehtävään pitkällä sivulla oleva pieni ristikko-okseri. Tultiin jälleen ensin ympyrä ja pysty, sitten ristikosta koottu pysty ja viimeisenä okseri. Ensimmäisellä kerralla okserille käännyttäessä poni meinasi lähteä lapasesta, ja tehtiin ympyrä, korjattiin tasapaino ja jatkettiin matkaa. Hyppy onnistu ihan hyvin, eikä Nana ottanut kovin kauheita lähtöjäkään sen jälkeen. Toiseen suuntaan, eli A-päädystä ulko-ovea ja katsomoa päin hypätessä okserin jälkeen lähdettiin ensimmäisellä kerraalla niin vauhdilla, että seinää piti käytyyää apuna hidastukseen. Toinen kerta onnistui taas paljon paremmin.

Loppuun hypättiin vielä muutaman kerran vihreää pystyä, jonka jälkeen yritettiin rauhoittaa vauhtia ennen lyhyen sivun kulmaa, ja jos hevonen ei totellut ja vei minua, käänsin sen suoraan kulmaan, mihin ratsu viimeistään pysähtyi. Kolmannella kerralla Nana tajusi totella, ja laukattiin normaalia hillittyä laukkaa lyhyelle sivulle ja sen ohi. Tunnin jälkeen Nana oli ihan hiestä märkä ja sai kunnon loppuverkkojen jälkeen suihkun.

 TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan videomateriialia tunnista.


Loppuun vielä vähän varsakuvia pikkutytön torkkuhetkestä!
 Sylvi sai eilen illalla ihanan tammavarsan, nimeltä Elsa <3

Koulurataa

Tämä viikko on taas ollut pelkkää kokeisiin lukua. Olen kuitenkin käynyt maanantain ja tiistain normaalisti tallilla, vaikka olisi pitänyt lukea kokeisiin... Vielä tänään on yksi koe, jonka jälkeen pästään vihdoin hiihtolomalle! Hiihtoloman alkuun meillä onkin kivasti suunnitelmia oman hevosen etsintärintamalla. Jos joku on sattunut vilkaisemaan blogin kilpailukalenteri- sivulle, niin on tainnutkin jo huomata, että kisakausi minulla starttaa jo huomenna!

Lauantaina 5.3 naapuritallilla järjestetään koulukilpailuharjoitukset. Ratsuna kisoissa toimii valkoinen Charlotte, jonka kanssa tavoittena on vain päästä suorittamaan kaikki tehtävät suht.rauhallisella ponilla, jota todennäköisesti pelottaa kaikki  "vieraassa" paikassa. Luokkana meillä on tuttuakin tutumpi helppo B K.N. Special. Tarkoitus oli myös mennä samaan luokkaan Tiltalla, mutta suunnitelma peruuntui ponin pienen loukkaantumisen takia.

Ehdittiin kuitenkin Tiltan kanssa treenata tiistain vamennuksessa koulurataa josta saatiin myös kuvamateriaalia, kun Julia lupautui istumaan kameran takana koko tunnin, eli kaikki kuvat ja videot Julian ottamia. Tunnilla meidän kanssaoli myös Oona Bondella. Alkutunnista poni oli huono, enkä saanut itse ratkaistua ongelmaa alkuraveissa, kun Tanjakaan ei ollut vielä tullut maneesille. Heti kun alettiin hommiin, alkoi ongelmat ratketa ja meno taas sujua.

Alkuun mentiin isolla ympyrällä käynnissä. Toinen puoli ympyrästä asetettiin ponit sisälle ja väistettiin takapäät samaan suuntaan. Mentiin siis "banaanina". Toinen puoli ympyrästä vain asetettiin ulos. Tehtiin samaa myös ravissa. Välillä mentiin aina koko ympyrä tekemättä mitään, ja jatkettiin samaa tehtävää. Vaihdettiin sitten suunta ja jatkettiin samaa tehtävää suoraan ravista.

Annetiin ponien kävellä, jonka jälkeen alettiin tulemaan ohjelman raviosuutta. Rata alkaa ravissa keskihalkaisijalle, pysähdys keskikirjaimeen, ravissa liikkeelle ja vasemmalle. Tässä päästiin hyvin tulemaan pysähdykseen ja jatkamaan ravissa, mutta ensimmäinen kulma vasemmalle ei ollut ensimmäisillä keroilla niin edustava, kun poni jäi vain katselemaan eteen, enkä minää ollut ennakoinut sitä. Rata jatkui loivalla kiemurauralla ja keskiravilla, jonka jälkeen lyhyen sivun keskelle voltti. Tämä pätkä on ehkä radan parhaimmistoa.

Ainoastaan keskiravista siirtyminen herjoitusraviin saisi olla paljon selkeämpi. Voltilta jatkettiin loivalle kiemurauralle ja lävistäjälle, jonka keskellä kolme askelta käyntiä ja jälleen voltti keskelle. Loivalle uralle lähdettäessä poni luule, että taas mennään keskiravia, joten siinä on tehtävä paljon pdätteitä, että ravi säilyy ennallaan.

Ravien jälkeen alettiin tulemaan käyntiohjelman kautta laukkaohjelmaa. Käyntiin sirrtyminen ensimmäisessä kirjaimessa, keskikirjaimesta vasemmalle ja keskelle pysähdys. Päin vastoin Sypen vahvuuksia, pysähdys on meillä huonoin osa koko radassa. Pysähdyksestä jatketaan käynnissä ja uraa myöten oikealle. Viimeisessä kirjaimessa ravi ja päätykirjaimessa laukka.

 Laukattiin pääty-ympyrä ja jatkettiin lävistäjälle, jonka lopussa raviin siirtyminen. Laukat mentiin tasaisesti, mutta lävistäälle käännyttyä poni alkaa itsestään lisäämään laukkaa, joten tässä on sama homma kuin raviohjelmassa, eli paljon pidätteitä että sama laukka säilyy. Ravattiin lyhytsivu ja käännyttiin jälleen pitkän sivun puolesta välistä keskelle ja keskikirjaimessa laukka. Jatkettiin vasemmalle tehden kunnon kulma, ja jälleen pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen lävistäjelle, jonka lopussa käyntiinsiirtyminen. Tämän suunnan laukka oli parempi kuin edellisen, mutta käyntiin siirtyminen tuotti ensimmäisellä kerralla ongelmia, mutta seuraavilla kerroilla sekin alkoi sujua. Radan loppuun mentiin vielä käynnissä keskihalkaisijalle, pyähdys keskelle ja ponille taputukset.

Tässä vielä pieni kooste valmennuksesta, ja kouluohjelmasta. TÄSTÄ VIDEOON