Viimeviikko on mennyt aika samaan tapaan kuin edellinen, ja sitä edellinenkin viikko. Oikeastaan mitään uutta eikä ihmeellistä ei ole tapahtunut ja tylsä arki on nyt saavuttanut meidät. Koulun pulella peruskoulun viimeinen lukukausi on päässyt oikein mukavasti vauhtiin monilla sanakokeilla ja muilla pikkutesteillä, joihin on pitänyt käyttää iltoja lukemiseen. Tallilla on pyöritty poikkeuksetta joka iltana ratsastamassa ja auttamassa tuntilaisia Tanjan apuna. Torstaina löysin jopa itseni pitkästä aikaa maankamaralta, kun minut laitetiin äippälomalta palanneen puolisokean tamman kyytiin, joka onnistui yllättämään kaikki ja heittämään minut ensimmäiseen kulmaan pukkiroodeoiden saattelemana. Takaisin kyytiin kömmittyä tamma oli taas oikein onnellinen ja intopirkeänä kun pääsi pitkästä aikaan töihin.
Nanan kanssa on mennty yllättävänkin samaa rataa, ei ole ollut mitään suurempia ongelmia. Ollaan kierrelty maneesia perinteiseen tapaan ja maastoiltukin. Todettiin myös hyväksi hypätä aina kaksi kertaa viikossa, kerran kavaletteja ja toisella kerralla kunnolla isompia esteitä. Kavalettipäivänä mennään vain jotain pientä jumppaa tai muita kontrolliharjoituksia, joiden ansiosta Nana ei ole sitten niin energinen kun pääsee hyppäämään kunnolla estevalmennukseen.
Kalenteria katsoen kevätnäyttää oikein hyvälle ulkopuolisten valmennusten kannalta, ja eilenkin sunnuntaina suunnattiin jälleen kohti kiiminkiä Pinja Immosen valmennuksiin. Meidän kanssa valmennuksiin Takkulasta lähti toinenkin hevonen, joten Nana sai pitkästä aikaa matkaseuraa. Valmentaja oli sama kuin pari viikkoa sitten aluevalmennuksissa, joten päästiin pitemmittä puheitta alkuverkkojen jälkeen töihin, kun valmentaja tiesi meidät ennestään. Kavalettitehtävillä katsomopäädyn kohdalla poni alkoivälillä keräämään kierroksia ja vähän poukkoilemaan, mutta tasoittui aina tehtävällä, onneksi.
Alettiin suoraa hyppäämään radanpätkiä metrin tienoilla, joilla heti kiinnitettiin huomiota laukan sujuvuuteen ja siihen, ettei esteille lähestyttäessä hevonen kulje pitkänä, josta seuraisi heti puomeja. Nana oli oikein terävänä, ja alkutunnin vähäiset pelleilyt jäivät kokonaan pois. Tultiin kokonaista rataa ensin vähän pienempänä, ja sitten 110-120cm tasolla. Linjat ja yksittäiset esteet meni jo korkeammalla radalla tosi hyvin ja Nana väläytteli tosi hienoja hyppyjä aina hetkittäin, kun kaikki asetukset oli kohdallaan. Kaikista haastavimmaksi osoittautui korkea kolmoissarja, jossa Nanan olemattomat selkälihakset ei meinannut aluksi riittää ja ratsastin liian pitkällä hevosella josta automaattisesti puomit kolisivat ihan urakalla. Kuitenkin kun kuski osasi auttaa hevosta oikein, siittäkin selvittiin.
❤❤❤
VastaaPoista