Tornion kisaviikonloppu

© Ronja Vekki

Meidän kisakausi saatiin vihdoin avattua viime viikonloppuna Torniossa, 2-tason kisojen merkeissä. Lauantaina herättiin reippaina kuuden jälkeen, ja seitsemän maissa oltiin jo tallilla hevosia ruokkimassa. Pakkattiin autoon kaikki tarvittavat tavarat ja lastattiin Nana koppiin, jonka jälkeen päästiin lähtemään matkaan 20 yli kahdeksan. Kisapaikalla oltiin kymmenen maissa, vietiin Nana sille varattuun karsinaan ja ehdittiin vielä katsoa pari ensimmäisen luokan ratsukkoa, ennen kun lähdettiin laittamaan Nanaa kisakuntoon. Lauantain luokkina toimivat 80cm ja 90cm, joista ensimmäinen oli seuraluokka. 

Käveltiin Julian ja Nanan kanssa kisakentän ja verkka-alueen tuntumiin katselemaan kisapaikan meininkiä, ennen kuin pääsin radantutustumiseen. Rata oli aika simppeli rata arvostelulla 367.1, eli perusrata ja heti perään uusinta. Olin suunnitellut hyvät ja aika pitkät tiet radalle, tarkoituksena ratsastaa vain hyvä nollarata. Pääsin aika pian verkkaamaan, jossa ensin vain ravailtiin ja käveltiin rauhassa. Nana oli yllättävän rauhallinen jopa laukassa ja hypyissä, joita otettiin vain ihan muutama ennen rataa. Jouduttiin hetki odottelemaan kisakentän laidalla, ennen kuin päästin radalle kävelemään. Edellisen ratsukon lopettaessa otettiin hyvä laukka alle ja lähdettiin kohti ensimmäistä estettä. Koko rata meni aika lailla samaa rataa; hyppy, pidätys joka ei mene läpi kunnolla ja jään pidättelemään Nanaa pitkäksi aikaa, jonka seurauksena poni nakkoo koko ajan niskoja. Kuitenkin päästiin nolla tuloksella maaliin, eikä rata silti kovin kauhea ollut.

© Salla Myllymäki

Jätin Nanan Julialle talutukseen toisen luokan alkua odotellessa. Seuraavana luokkana meillä oli siis 90cm alueluokka samalla arvostelulla kuin edellinenkin. Radankävelyn jälkeen katsoin luokan pari ensimmäistä ratsukkoa, jonka jälkeen lähdin verkkaamaan, tehtiin aika lailla sama verkka kuin edelliseenkin luokkaan, mutta vain lyhempänä.  Radalle päästiin taas aika samalla hevosella kuin edellisessä luokassa. Tein laukassa ympyrän lähtömerkin jälkeen ja jatkoin ensimmäiselle esteelle. Sama meininki jatkui tässäkin radassa, eli jäin pidättelemään Nanaa liika aina siellä täällä. Sarjn a-osalle liika hidastelu kostautui liian lähelle ajautuneella paikalla ja siitähän otettiin puomi, perusradan viimeiseltä esteeltä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä heppa toimi hyvin mutta itse mokasin. Tässä välissä käytiin syömässä ja haaparannassa, jonka jälkeen tultiin takaisin kisapaikalle taluttelemaan Nana ja antamaan iltaruuat. Ajeltiin sitten jonkun matkan päähän sukulaisten mökille yöksi, jossa aika nopeasti alkoi väsyttämään ja mentiin jo aikaisin nukkumaan, että jaksetaan seuraavana päivänä.

© Ronja

© Ronja

© Ronja

Sunnuntaina saavuttiin kisoihin aika samoihin aikoihin kun edellisenä päivänä, sillä tallityöntekijä oli  potkaissut Nanalle ruuat karsinaan samaan aikaan, kun tallissa asuvat hevosetkin saivat ruokansa, joten meidän ei tarvinnut tulla kisapaikalle aivan liian aikaisin. Tälle päivälle meille oli vain yksi rata 90cm, jossa mentiin jo tosi alussa, joten saatiin olla verkkaamassa jo ennen radankävelyä. Rata oli jälleen samalla arvostelulla, ja tavoitteena oli saada hyvä tasaisempi rata 0-0 tuloksella. Kun rata oli taottu suurin piirtein päähän, sain lähtä juoksu jalkaa takaisin maneesiin verkkaan ottamaan vielä viimeiset hypyt ennen omaa starttia. Nana oli tänäänkin tosi rauhallinen, ja päästiin jälleen valmistumaan rataan hyvällä fiiliksellä. Radalla yritin parhaani mukaan toteuttaa lähi aikoina liiankin monta kertaa kuulutta neuvoa: hyppy-pidätys-jatka!

Rata alkoi taas uhkaavasti edellisten tapaan, mutta jo toisen esteen jälkeen annoin Nanan laukata, enkä jäänyt pidättelemään sitä turhia. Saatiin oikein hyvä rata viimeiselle esteelle asti, jonka jälkeen poniratsastaja-Annika otti vielä viimeisen loppukirin ennen maalilinjaa, että saataisiin vähän sekunteja pois ajasta. Nanahan se vasta innostui kun saikin kunnon käskyn eteen hidastavien apujen sijasta, ja veti pään alas ja loikki taidokkaasti maalilinjan yli, ja minä lensin varautumattomana kyydistä. Heti ensimmäisenä mielessä tietenkin pyöri, että missä maalilinja? Edessä, eli hylätty suoritus, vai takana, eli nollarata? Heti kun olin löytänyt linjan- noin metrin takaapäin, olin niin iloinen, etten ollut lentänyt maankamaralle metriä liian aikaisin! Nauroin ja otin hevosen portilta matkaan radalta poistuessa. Naurettiin vielä pitkään radan jälkeen, eikä tilannetta vakavoittanut yhtään, kun kuulin menneeni luokassa johtoon!

© Ronja

© Ronja

© Anni Paakkari

Kävelytin Nanalle loppukäynnit ja menin katsomaan luokassa ratsastavien tuttujen suorituksia. Pysyin kuin pysyinkin kärkisijalla lähes luokan loppuun saakka, viimeisten joukossa ratsastava kaveriani lukuunottamatta, joka meni heittämällä ohi huippuradalla ja huipputiukoilla teillä. Luokan loputtua oltiin siis toisella sijalla, johon olin enemmän kuin tyytyväinen! Mentiin valmistumaan palkintojenjakoon, ja samalla Anni otti pari ihanaa ruusukekuvaa.

Rauhallisen kunniakierroksen jälkeen Nana sai vielä vähän lisää taputuksia ja pääsi karsinaan päiväheinille. Katsottiin kisat viimeistä luokkaa vaille loppuun, ennen kuin lähettiin ajelemaan kotiin hyvin menneistä kisoista. Onnea on ihana ja hyvä kisakaveri!