2016 kuvina

Pikku hiljaa alkaa olla joulu taputeltuna ja kotona löhöily alkaa riittää tältä erää. Joulukalenterin kunnialla loppuun asti saaminen oli kyllä aikamoinen urakka, vielä kaiken muun jouluhässäkän rinnalla. Onneksi senkin aika on vain kerran vuodessa, ja kun tytöt on tehtynä niin lopputulosta on aina ilo katsella ja saa kerrankin luvan kanssa vähän hengähtää ja ottaa hetken rennosti.

Joulun pyhäpäivät ja niiden jälkeiset välipäivät hujahtivat silmän räpäyksessä, ja nyt ollaankin jo uuden vuoden puolella. Minäkin täytin vihdoin vuosia, ja saan olla hetken "saman ikäinen" kun muut samana vuonna kanssani syntyneet, jotka ovat minua parhaimmillaan päivää vaille vuotta vanhempia, niin loppuvuodesta olen siis syntynyt. Näin heti uuden vuoden kunniaksi olen saanut paljon uutta intoa blogin suhteen, ja pää on postausideoista pullollaan. Kuitenkin blogin kirjoitukseen sijan aikani liiankin usein olen viime päivien aikana käytän parin todella hyvän sarjan parissa jotka koukuttavat katsomaan enemmän kuin yhden jakson kerrallaan.

Tämän vuoden postaukset polkaistaan käyntiin vielä viime vuotta muistellen. Kokosin vuoden parhaat palat muutamiin kuviin, jotka ovat kuukausijärjestyksessä. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten pidemmittä puheitta kuvien pariin. Hyvää ja menestykästä uutta vuotta kaikille!

ESITTELYSSÄ TALLIN MUUT PONIT | Luukku 13

Moni onkin saattanut miettiä kun olen maininnut liikuttavani tallin muita poneja, että mitä ihmettä tarkoitan muilla poneilla? Tottakai takkulan kaikkia terapia- ja tuntikäytössä olevia pieniä ihania ja vähän isompiakin poneja. Tässä luukussa kerron lyhyesti poneista, joiden selkään eksyn aina aika ajoin.

Nimi: De Jager's Miek's Morgen

Kutsumanimi: Syppe, Syppyrä, Sypsykkä..

Synynyt: 13.4.1996 Alankomaat

Rotu: New forest
Sukupuoli: Ruuna
Väri: Tummaruunikko
Säkä:142cm 

Pitkään blogin päätähtenä toiminut, ja minun entinen kisaratsu Syppe on maailman kiltein kaveri, joka kantaa ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti selässään turhasta sätkyilemättä. Poni ei kuitenkaan tee mitään itsestään, joten ratsastaessa sitä joutuu oikeasti ratsastamaan, jos haluaa saada siitä jotain irti. Sypen kanssa hyppääminen on hauskaa ja helppoa pienillä esteillä, mutta sitä korkeimmilla ja varsinkin yhtään erikoisimmilla esteillä ei auta jättää ponia yksin tilanteeseen, jolloin varma päättyminen on kielto. Kun Syppyrä on hyvällä tuulella kisoissa, ei ole mitään väliä mitä esteiden alla on, vaan poni suoriutuu koko radan korvat höröllä iloisesti hypäten. Syppellä alkaa olla jo sen verran ikää, että sen on aika jättää isot kilpakentät taakseen, ja jatkaa pikkutyttöjen kouluttamista pienissä kisoissa.

* * * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Charlotte V

Kutsumanimi: Charlotte, Prinsessaponi, Shapu...

Synynyt: 7.9.1999

Rotu: Risteytys
Sukupuoli: Tamma
Säkä: n.145cm

Sharlotte on tammamainen Prinsessaponi, lastenratsu, vikellysponi ja jopa joskus koulu- tai esteratsu. Prinsessa hurmaa kaikki ohikulkijat kauneudellaan. Ratsastaessa poni on jääräpäinen, mutta tekee kaikkensa, kun sille näyttää kuka käskee ja kuka tottelee. Poni saapui takkulaan vasta kesällä 2015, mutta olen tuntenut sen jo kauan sitä ennen, sillä sen omisti tuttavani, joka kävin minun ja Mailan kanssa samoilla tunneilla.

* * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Madita

Kutsumanimi: Tilta

Synynyt: 9.5.2006

Rotu: Saksanratsuponi
Sukupuoli: Tamma
Säkä: 147,5cm

Tilta on tammamainen kouluponi, joka on kilpaillut omistajansa kanssa vammaisratsastuksen SM ja EM kisoissa asti. Tiltaa liikutan aina silloin tällöin, kun sen omistaja ei itse pääse ratsastamaan sitä.

* * * * * * * * * * * * * 

 Ronja ja Ruuti P-SM hopeaa 2014

Nimi: Rudi

Kutsumanimi: Ruuti, Rutski

Synynyt: 2005  

Rotu: Risteytysponi
Sukupuoli: Ruuna
Säkä: n.127cm

Ruuti, huippu pikkuponi, joka rakastaa esteitä. Nimensä mukaan Ruutilta ei puuutu vauhtia, ja vaikka sillä ratsastaisi kaksi tuntia putkeen ja yritäisi väsyttää sitä, ponilta ei loppuisi virta vieläkään. Poni ei tykkää kouluratsastuksesta alkuunkaan, eikä vain yksinkertaisesti jaksa keskittyä tylsään kouluratsastukseen. Ratsastin ruutilla 2011-2012, ja poni oli minun ensimmäinen hoitoponi, joka vei minua pikkuhiljaa treenaamisen makuun.

* * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Bonaza

Syntynyt: 1996

Sukupuoli: Ruuna

Säkä: 147cm

Rotu: Risteytysponi

Kutsumanimi: Bonde, Bönde

Bonde on vanhuudenhöperö viisas poni, joka tietää tasan tarkkaan mitä tehdä milloinkin. Ponin kanssa ei voi olla milloinkaan varma, humputellaanko kentällä ilman satulaa rennosti, mennäänkö koulua kuin kouluponit konsanaan, hypätäänkö esteitä kuin alan ammattilaiset, vai riekutaanko ympäri kenttää pukkilaukkaa vetäen ja lennetään lopuksi jättipukkihypystä. Silloin kun poni oli vielä nuorempi, sillä hypättiin helposti yli metrisiä esteitä ja mentiin koulua P-SM kisoja voittaen. Bonaza on päässyt jo Syppeä aikaisemmin viettämään rennompaa elämää, mutta kyllä me aina sillöin tällöin oteta tallin vanhukset, ja lähdetä kiitolaukkamaastoihin ympäri Virpiniemeä.

* * * * * * * * * * * * 

Nimi: Kossun poika

Syntynyt: 1.7.2002, Suomi
Kutsumanimi: Pikkuveli, Pv, Pevukki

Sukupuoli: Ruuna

Säkä: n.155

Rotu: Suomenhevonen

Pv, miellytyshaluinen suokki, joka koittaa tehdä kaikkensa, että ratsastajalla olis kivaa, mutta yleensä jos ratsastaja ei ole kivalla tuulella, Pikkuveli onnistuu vain pahentamaan tilannetta juoksemalla alta pois ja muuta mukavaa keksien. Kun kaikki sujuu, Pv:llä on tosi hauska ja helppo ratsastaa. Esteillä innostuu yleensä, mutta osaa kyllä hommansa, jos esteet eivät ole kauhean pelottavia.

* * * * * * * * * * * * 

Nimi: S.V. Serafina

Syntynyt: 4.6.2011, Suomi
Kutsumanimi: Seraffiina, Sera, Suttura

Sukupuoli: Tamma

Säkä: n.130

Rotu: Risteytysponi, Suomalainen ratsuponi

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä tallin "työssä" käyistä hevosista, viisi vuotias kakaraponi, Seraffiina. Ponin kanssa olen ollut tekemisissä sen ratsu-uran ensimmäisistä askelista lähtien, joten poni on hyvinkin tuttu tapaus. Välillä vähän enemmän ja vähemmän haastava poni on tähän kesään asti ollut todellinen täystuho, mutta kesän aikana laitumella poni kasvoi henkisesti harppauksen eteenpäin, ja nyt se toimii mainiona pikkulastenkuljettimena.

MIKSI OMA HEVONEN? | Luukku 5

Vuosi sitten olin siinä tilanteessa, kun kisaponin parhaat vuodet ovat loppuneet, ja olisi aika siirtyä eteen päin. Talli, missä Syppe asuu ja missä olen ollut viimeiset viisi vuotta, on täynnä ratsuja joita voisin lähes joka päivä ratsastaa, ja vielä valita monesta eri vaihtoehdosta, kenellä haluaisin mennä. On laadukasta kouluponia, nuorta koulutusta vailla olevaa ponia, pari kappaletta villiä monitoimiponia, ja vielä yksi suomenhevonen, jolla silloin tällöin voisin ratsastella. Ainut ongelma tässä olikin, sillä yksikään niistä ei soveltuisi minulle tulevaisuuden esteratsuksi. Olin päässyt viimeisten parin vuoden aikana kokeneen esteponin kanssa kisaamisen makuun, ja sillä tiellä halusin yhä edelleen jatkaa.

Paras kisareissu Sypen kanssa, jotka jäivät meidän viimeisiksi estekisoiksi.

 Talven ratsastin edelleen Sypellä treenaten enimmäkseen koulua, kun talvet aina mentiin kentällä maneesin puutteen vuoksi eikä siellä voinut hypätä. Ratsastin myös paljon tallin muita poneja, varsinkin kouluponi Tiltaa ja kuntoloppua Charlottea, joiden kanssa mietittiin jo aika uhkaavasti kauden koulukisoja, ja kouluratsastusura näytti olevan edessä, ellei hevosta löydy. Vaikka kouluratsastustakn paljon treenasin, en silti pystynyt, enkä yhä edelleenkään pysty kuvittelemaan sitä tulevaisuuden "päälajiksi".

Tilta

Charlotte, joka pääsi alkukeväällä ensimmäistä kertaa 2-tason koulukisoihin

Aloin jo viime vuoden alussa katselemaan sivusilmällä kaikkia myynnissä olevia esteratsuja laidasta laitaan ihan vain mielenkiinnosta, vaikka omasta hevosesta ei ollut vielä ollut mitään puhetta, lukuunottamatta niitä tuhansia "äiti mää haluan oman ponin!" keskusteluja. Vuoden aikana katsoin enimmäkseen kokeneita esteponeja, mutta loppuvuoteen mennessä aloin tajuamaan, että ponia minä en voi enää ostaa. Ensiksi en ollut enää mikään kauhean lyhyt, vaikka kyllä iso poni menisi vieläkin ihan helposti kisaponina, ja toiseksi niin pahalta kun se silloin tuntuikaan, ponivuodet vähenivät uhkaavasti. Kisakauden 2015 jälkeen alettiin puhumaan Tanjan kanssa, millaista hevosta minun pitäisi etsiä, vaikka vanhemmilta ei ollut vielä minkäänlaista suostumusta asiaan. Tammikuun jälkeen äiti ja isäkin myöntyivät ajatukseen, ja saatiin etsiä sitä oikeaa hevosta "luvan kanssa". Käytiin alkuvuodesta Tanjan kanssa kokeilemassa monia eri hevosia ja paria poniakin ympäri Suomea, mutta mikään ei oikein ollut minunlainen, paitsi poni, joka todettiin sittemmin koonsa puolesta liian pieneksi ostettavaksi minulle.

Huhtikuussa löydettiin yksi hevonen Seinäjoen lähettyviltä, joka näytti aika lupaavalta. Suunniteltiin reissua hevosta katsomaan, josta en ollut kovin innostunut, sillä joutuisin selviämään siellä ilman yhdenkään ammattilaisen apua, kun Tanja ei päässyt mukaan. Kuitenkin äiti sai minut pakotettua päivän reissulle iskän ja Siljan kanssa, joka lähti muuten henkiseksi tueksi. Hevonen ei ollut ihan parhaimmillaan, jonka näki jo kaukaa tarhasta lihasten puutteesta, eikä ollut paras ratsastettava, mutta tuntui silti niin oikeallle, ja ihmeen kaupalla tuo ruipelo onnistui saamaan minussa jonkun kiinnostuksen ja lupaavan tunteen, jonka ansiosta olin varma että tuo, tuo se on.

Nanan koeratsastus

Syksy, hevonen ja poni

 Syksy alkaa tehdä jo uhkaavasti tuloaan, ja sen alkaa huomata myös kouluhommien määrän kasvamisesta ja tiukasta aikataulusta, että ehtii hoitaa hevosen ja kouluhommat samana päivänä. Kun koulu loppuu myöhään iltapäivällä (neljän aikoihin) hevonen on vailla liikutusta ja huomisen testit ja kokeet vailla lukemista, pari tuntia lisää vuorokauteen olisi kova sana. Mutta asiaan ei mikään muu auta, kuin kaiken kunnollinen aikatauluttaminen.

 Normaalit kuulumispostaukset alkavat olla jo harvinaisuus tässä blogissa, kun joka toisessa postauksessa selitän kisoista, ja lopuissa kerron valmennuksista. Nyt tosiaan kisojen osalta loppuvuosi näyttää hyvinkin tyhjältä, mutta valmennuksia on niidenkin edestä. Ilmoitin itseni ja Nanan Pohjois-Suomen aluevalmennusrenkaaseen, joiden katsastukset ja ensimmäinen valmennus on lokakuun alussa. Näissä valmentajana toimii Pinja Immonen, josta olen kuullut pelkästään hyvää, joten innolla odotan jo tulevia valmennuksia. Tässä lähiaikoina Nina Fageström on tulossa Oulun, ja hänen oppeihin menoa ollaan myös suunniteltu. Ane jatkaa myös viikonloppuvalmennuksia Takkulassa aina säännöllisisn väliajoin, ja niissä ollaan myös joka kerta mukana, joten valmennuksista ei ole puutetta. Meidän kotivalmentaja on tosin tällä hetkellä Riossa Paralympialaisissa avustamassa Katja Karjalaista, joten tämän kuun loppuun saakka pärjäillään aika lailla keskenään. Onneksi kuitenkin valmentajan sisko, Hanna hyppäyttää meitä aina kerta viikkoon tai useammin, joten en aivan itsenään joudu ratsastelemaan.

Viikonloppuna hypättiin vähän molempina päivnä. Tarkoituksena oli mennä pikkuristikoita lauantaina ja hypätä sitten vähän jotain enemmän sunnuntaina samalla kun Hanna hyppäytti poika pohjanpoika varten. Menttin sitten molempina päivinä ihan vain meidän ohuella koulukuolaimella, ja suureksi yllätykseksi Nana pysyi koko viikonlopun tosi rentona, eikä yrittänytkään lähteä viemään. Mentiin molemmt päivät eri jumppasarjoja, ja lauantaina hypättiin jumpan viimeisenä esteenä kevyesti 120cm. Hevosesta tuli esille aivan eri hyppytyyli, jonka avulla päästään vielä kunnon luokkiin, kunhan vaan Nanan pää vähän rauhoittuu ja äkkilöhdöt saadaan kitkettyä pois. Sunnuntaina sitten otettiin vähän rennommin ja hypättiin pienempiä jumppasarjoja.

Nyt viime päivinä ollaan menty sileällä paljon kuminauhoilla, joilla Nanan saa hyvin eteen alas ja selkälihakset joutuvat hommiin. Postauksen kuvat on otettu tiistaina, milloin päästin Julian Nanan selkään kokeilemaan, miten ponin ratsastuksesta selviää. Onnekseni Julialla meni hyvin Nanan kanssa, ja voin jättää sen rauhallisin mielin Julian hoiviin, kun itse lähden viikonlopuksi Tampereelle Vikellysvalmentajakoulutukseen. Ehkä me vielä jonain päivänä saadaan paljon pikkutyttöjen keskuudessa toivottu vikellystunti pyörimään!

Samalla kun Julia liikutti Nanan loppuun, minä hyppäsin jo valmiiksi verkatun Charloten selkään. Ratsastin ponin nopeasti läpi kaikissa askellajeissa, ja vitsi sekin poni on parantunut tässä puolessa vuodessa, varsinkin kunnon ja laukan puolesta, vaikka onkin vain pikkutyttöjä kyydittänyt. Laitan luultavasti blogin tässä lähiaikoina piilotetuksi, koska ulkoasu kaipaisi jo syksyistä muutosta. Ja muistakaa, että kaikki postausideat ja muut kommentit ovat aina tervetulleita!

Hyvää loppuviikkoa kaikille ihanille lukijoille! 

Valkoinen kisakentällä!

Parin viime viikon aikana koneella istumiseen, saatikaan blogin päivitykseen ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Joko olen tallilla auttamassa Tanjaa sen monien pikkutyttöjen ratsastustuntien kanssa, tai sitten olen itse hevosen selässä. Kisojen jälkeen en ole mennyt Charlotella kertaakaan, sillä viime viikon tunnilla menin PV:llä puomeja, ja tällä viikolla hyppyjä Tiltalla, joka on päässyt taas liikunnan makuun. Olen myös ratsastanut kurinpalautuksen mielessä Seraffiinaa, 5-v ponia, jolla on aina vähän omia mielipiteitä kaikesta. Viime viikonloppuna lintsasin perjantain koulusta, ja lähdin tuttujen kanssa Tampereelle vikellysvalmentaja kolulutukseen siinä toivossa, että me saataisiin tänne meille jonkunlainen vikellysryhmä kasaan, kunhan ensin saataisiin tilattua kunnon vikellysvyö ulkomailta. Innolla tulevaa odottaen!

Kaikki ratakuvat ottanut Ronja, josta kiitos hänelle!

Tämän vuoden aluekisakausi aloitettiin pari viikkoa sitten jälleen kouluratsastuksen puolella, samalla tavalla kuin vuosi sitten; Pohjois-Suomen Hallimestaruuksissa. Charlottekin pääsi vähän katselemaan maailmaa ja kisakenttiä pitkästä aikaa muuallekkin kuin naapuriin. Päivä alkoi puoli kahdeksalta aamutallin merkeissä, jonka jälkeen alettiin laittamaan ponin tukkaa kuntoon. Operaatiossa kesti yli puoli tuntia, jonka jälkeen päästiinkin lastaamaan poni vinkaan ja kääntämään auton keula kohti Äimärautiota. 

Kisapaikalla alettiin heti laittamaan Charlottea valmiiksi, joka käyttäytyi yllättävän rauhallisesti! Poni varustettua ja omat varusteet puettua lähdettiin kävelemään kisahallia kohti. Tanja oli käynyt jo näyttämässä ponin rokotustodistukset, niin päästiin heti verkkaan kävelemään. Poni ei ollut ollenkaan menossa maneesiin, kuin tallikaveri meni talliin, sille varattuun päiväkarsinaan.

Kun päästiin maneesiin kävelemään pitkillä ohjilla, poni keräsi huomionsa kaikilta hirnuen lähes taukoamatta. Kun Charlotte alkoi vähän rauhoittua, alettiin ravaamaan. Tehtiin ihan normaali verryyttely, jossa poni rauhoittu jo lähes kokonaan ja päästiin ihan kunnolla ratsastamaan. Laukkakin oli yllättävän hyvää molempiin suuntiin ja poni jaksoi keskittyä.

Kun päästiin ruutuun edellisen ratsukon lopetettua, ehdittiin mennä vain yhdesti "pelottavan tuomaripäädyn" ohi, kun kiireinen tuomari vihelsi jo pilliin. Poni oli nyt tosi jännittynyt. Keskihalkaisijalla mutkitellen toivoin vaan että päästäisiin edes lähelle päätyä, ja päästiin jopa melkein aidan viereen! Rata alkoi tosi epätasaisella ponillla, joka kuitenkin jo vähän tasoittui ensimmäisen ympyrän aikana. Raviosuus meni jo hyvin, vaikka keskiravit jäivät kaikkien aikojen mitättömimmiksi. Puksutettiin käyntiohjelma, ja nostettiin ravin kautta laukka. Laukka nousi tosi hyvin, (toiselta tuomarilta pistein 6,5).

  Laukka mentiin miten mentiin, kuin pääasiana oli laukata vaan ilman rikkoja, joka onnistuikin! Toinen laukka meni täsmälleen samalla tavalla kuin edellinenkin, ja lopputervehdykseen tuli varsin iloinen ratsastaja, joka oli tosi ylpeä pikku ratsustaan.

Radan jälkeen mentiin vinkalle heittämään ponilta ja minulta ylinmääräinen varustus pois. Syötiin myös eväksi pakatut leivät ja päivystettiin equipea prosentteja odotellen. Tulos oli aika yllätys, sillä saatiin vain 57,604%. Toinen tuomari tykkäs, ja toinen ei sitten alkuunkaan. Päätuomarin pisteet oli 134 ja prosentit 55%, eli ei tykännyt. Toinen tuomari antoi pisteitä 142,5, ja hänen antamat prosentit olivat 59%. Molemmat olisivat halunneet ponin syvempään peräänantoon, ja tietenkin laukan tahdikkaammaksi ja pyöreämmäksi. Tästä on siis enää vain suunta ylös päin, jos me vielä joskus kisoihin eksytään!

Jos ei muuta, niin poni oli kisojen kaunein poni ♡