perjantai 15. huhtikuuta 2016

Valkoinen kisakentällä!


Parin viime viikon aikana koneella istumiseen, saatikaan blogin päivitykseen ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Joko olen tallilla auttamassa Tanjaa sen monien pikkutyttöjen ratsastustuntien kanssa, tai sitten olen itse hevosen selässä. Kisojen jälkeen en ole mennyt Charlotella kertaakaan, sillä viime viikon tunnilla menin PV:llä puomeja, ja tällä viikolla hyppyjä Tiltalla, joka on päässyt taas liikunnan makuun. Olen myös ratsastanut kurinpalautuksen mielessä Seraffiinaa, 5-v ponia, jolla on aina vähän omia mielipiteitä kaikesta. Viime viikonloppuna lintsasin perjantain koulusta, ja lähdin tuttujen kanssa Tampereelle vikellysvalmentaja kolulutukseen siinä toivossa, että me saataisiin tänne meille jonkunlainen vikellysryhmä kasaan, kunhan ensin saataisiin tilattua kunnon vikellysvyö ulkomailta. Innolla tulevaa odottaen!

Kaikki ratakuvat ottanut Ronja, josta kiitos hänelle!
Tämän vuoden aluekisakausi aloitettiin pari viikkoa sitten jälleen kouluratsastuksen puolella, samalla tavalla kuin vuosi sitten; Pohjois-Suomen Hallimestaruuksissa. Charlottekin pääsi vähän katselemaan maailmaa ja kisakenttiä pitkästä aikaa muuallekkin kuin naapuriin. Päivä alkoi puoli kahdeksalta aamutallin merkeissä, jonka jälkeen alettiin laittamaan ponin tukkaa kuntoon. Operaatiossa kesti yli puoli tuntia, jonka jälkeen päästiinkin lastaamaan poni vinkaan ja kääntämään auton keula kohti Äimärautiota. 

Kisapaikalla alettiin heti laittamaan Charlottea valmiiksi, joka käyttäytyi yllättävän rauhallisesti! Poni varustettua ja omat varusteet puettua lähdettiin kävelemään kisahallia kohti. Tanja oli käynyt jo näyttämässä ponin rokotustodistukset, niin päästiin heti verkkaan kävelemään. Poni ei ollut ollenkaan menossa maneesiin, kuin tallikaveri meni talliin, sille varattuun päiväkarsinaan.


Kun päästiin maneesiin kävelemään pitkillä ohjilla, poni keräsi huomionsa kaikilta hirnuen lähes taukoamatta. Kun Charlotte alkoi vähän rauhoittua, alettiin ravaamaan. Tehtiin ihan normaali verryyttely, jossa poni rauhoittu jo lähes kokonaan ja päästiin ihan kunnolla ratsastamaan. Laukkakin oli yllättävän hyvää molempiin suuntiin ja poni jaksoi keskittyä.



Kun päästiin ruutuun edellisen ratsukon lopetettua, ehdittiin mennä vain yhdesti "pelottavan tuomaripäädyn" ohi, kun kiireinen tuomari vihelsi jo pilliin. Poni oli nyt tosi jännittynyt. Keskihalkaisijalla mutkitellen toivoin vaan että päästäisiin edes lähelle päätyä, ja päästiin jopa melkein aidan viereen! Rata alkoi tosi epätasaisella ponillla, joka kuitenkin jo vähän tasoittui ensimmäisen ympyrän aikana. Raviosuus meni jo hyvin, vaikka keskiravit jäivät kaikkien aikojen mitättömimmiksi. Puksutettiin käyntiohjelma, ja nostettiin ravin kautta laukka. Laukka nousi tosi hyvin, (toiselta tuomarilta pistein 6,5).

  Laukka mentiin miten mentiin, kuin pääasiana oli laukata vaan ilman rikkoja, joka onnistuikin! Toinen laukka meni täsmälleen samalla tavalla kuin edellinenkin, ja lopputervehdykseen tuli varsin iloinen ratsastaja, joka oli tosi ylpeä pikku ratsustaan.



Radan jälkeen mentiin vinkalle heittämään ponilta ja minulta ylinmääräinen varustus pois. Syötiin myös eväksi pakatut leivät ja päivystettiin equipea prosentteja odotellen. Tulos oli aika yllätys, sillä saatiin vain 57,604%. Toinen tuomari tykkäs, ja toinen ei sitten alkuunkaan. Päätuomarin pisteet oli 134 ja prosentit 55%, eli ei tykännyt. Toinen tuomari antoi pisteitä 142,5, ja hänen antamat prosentit olivat 59%. Molemmat olisivat halunneet ponin syvempään peräänantoon, ja tietenkin laukan tahdikkaammaksi ja pyöreämmäksi. Tästä on siis enää vain suunta ylös päin, jos me vielä joskus kisoihin eksytään!

Jos ei muuta, niin poni oli kisojen kaunein poni 

5 kommenttia:

  1. Meette niin hienosti, Charlotte on ihan kuin joku satuponi!

    VastaaPoista
  2. Charlotte on kyllä niin kaunis prinsessaponi ♡

    VastaaPoista
  3. Ompa nätti poni :)

    VastaaPoista
  4. Wau mitä kuvia, etenkin tämä viimeinen! :o Todella upea poni!

    VastaaPoista