Pikkuponin koulutusta

Viime postauksen julkaisemisesta on jo taas mennyt viikko. Koko blogi on ollut todella vähällä huomiolla ja hiljaiselolla, mutta suuri kiitos niille, jotka jaksavat yhä seurata blogia! Tähän kaikkeen on oikein hyvät syyt. Huomenna nimittäin tapahtuu iso muutos kaiken osalta; blogin, ratsastuksen ja koko minun elämäni osalta, josta saatte lisätietoa sunnuntain postauksen parissa. Nyt kuitenkin, tämän postauksen aiheeseen, nimittäin tallin 5-v riiviöponin, Seraffiinan ratsastukseen!

Torstaina, viikko sitten ratsastin Seraffiinalla jälleen erkkatuntilaisten  (=erikoistuntilaisten, tällä kertaa kahden, yleensä kolmen liikuntarajoitteisen) kanssa samaan aikaan. Tytöt olivat ihan innoissaan, kun normaalisti autan heitä vain tallissa, mutta tällä kertaa tulin ihan "samalle tunnille" ratsastamaan. Koko jutun tarkoitushan oli opettaa poni olemaan muiden ponien kanssa samaan aikaan töissä ja vielä tekemään samoja tehtäviä.

Alkukäynnit talutettiin poneja maneesia ympäri reilut kymmenen minuuttia odotelessa Tanjan saapumista maneesile. Kun Tanja vihdoin saapui halliin, hypättiin ponien kyytiin ja käveltiin ehkä kierros, jonka jälkeen lähdettiin ravaamaan. Tein paljon kaikkea mutkittelua; ympyröitä voltteja ja muita "päätehtävän" rinnalla. Pääsin aina sinne tänne nostamaan laukkoja, kun tilaa oli.
 

Kun tuntilaisille tuli loppujumpan aika, saatiin Seraffiinan kanssa tilaa laukkaamiseen. Laukattiin molempiin suuntiin hetki, ja tehtiin aina välillä keskiympyröitä, jotka oli ihan kunnon kaahausta. Ravasin vielä vähän loppuraveja, jonka jälkeen lähdettiin kolmestaan tyttöjen kanssa pienelle maastolenkille. Alkumatkasta Sera vähän meinasi pelleillä, mutta kiitos luottoratsujen Sypen ja Charloten, loppu matka meni oikein kivasti, ja poni jopa totteli hidastaviakin apuja. 

Ponilla on nämä jalat oikein hyvin hallinnassa aina välillä

Koko ratsastuksen ajan poni ei edes yrittänyt heittäytyä vauvaksi pukitelemella ja loikkimalla, yrittämällä pudotta minua maan tasalle. Minua poni ei ole vielä kertaakaan onnistunut pudottamaan, edes lähelle sitä *kop kop kop* pukkiloikillaan, mutta tällä kertaa vain pieni äkkikäännös horjautti tasapainoani pahemman kerran, mutta alas en vielä tuulut. Talliin päästyä heitin kypärän ja saappaat talliin, jonka jälkeen lähdin vielä taluttamaan Seraffinaa ja ponin 5-v omistajaa. Poni jaksoi käyttäytyä molemmat ratsastukset oikein mallikasti, joten kehitystä huomattavissa!  

Tähän postauksen loppuun vielä teille pieni kysymys, 
johon haluaisin saada perusteltun vastauksen;

miksi juuri sinä luet blogiani?