Pinjan valmennus

Viimeviikko on mennyt aika samaan tapaan kuin edellinen, ja sitä edellinenkin viikko. Oikeastaan mitään uutta eikä ihmeellistä ei ole tapahtunut ja tylsä arki on nyt saavuttanut meidät. Koulun pulella peruskoulun viimeinen lukukausi on päässyt oikein mukavasti vauhtiin monilla sanakokeilla ja muilla pikkutesteillä, joihin on pitänyt käyttää iltoja lukemiseen. Tallilla on pyöritty poikkeuksetta joka iltana ratsastamassa ja auttamassa tuntilaisia Tanjan apuna. Torstaina löysin jopa itseni pitkästä aikaa maankamaralta, kun minut laitetiin äippälomalta palanneen puolisokean tamman kyytiin, joka onnistui yllättämään kaikki ja heittämään minut ensimmäiseen kulmaan pukkiroodeoiden saattelemana. Takaisin kyytiin kömmittyä tamma oli taas oikein onnellinen ja intopirkeänä kun pääsi pitkästä aikaan töihin.

Nanan kanssa on mennty yllättävänkin samaa rataa, ei ole ollut mitään suurempia ongelmia. Ollaan kierrelty maneesia perinteiseen tapaan ja maastoiltukin. Todettiin myös hyväksi hypätä aina kaksi kertaa viikossa, kerran kavaletteja ja toisella kerralla kunnolla isompia esteitä. Kavalettipäivänä mennään vain jotain pientä jumppaa tai muita kontrolliharjoituksia, joiden ansiosta Nana ei ole sitten niin energinen kun pääsee hyppäämään kunnolla estevalmennukseen. 

Kalenteria katsoen kevätnäyttää oikein hyvälle ulkopuolisten valmennusten kannalta, ja eilenkin sunnuntaina suunnattiin jälleen kohti kiiminkiä Pinja Immosen valmennuksiin. Meidän kanssa valmennuksiin Takkulasta lähti toinenkin hevonen, joten Nana sai pitkästä aikaa matkaseuraa. Valmentaja oli sama kuin pari viikkoa sitten aluevalmennuksissa, joten päästiin pitemmittä puheitta alkuverkkojen jälkeen töihin, kun valmentaja tiesi meidät ennestään. Kavalettitehtävillä katsomopäädyn kohdalla poni alkoivälillä keräämään kierroksia ja vähän poukkoilemaan, mutta tasoittui aina tehtävällä, onneksi.

Alettiin suoraa hyppäämään radanpätkiä metrin tienoilla, joilla heti kiinnitettiin huomiota laukan sujuvuuteen ja siihen, ettei esteille lähestyttäessä hevonen kulje pitkänä, josta seuraisi heti puomeja. Nana oli oikein terävänä, ja alkutunnin vähäiset pelleilyt jäivät kokonaan pois. Tultiin kokonaista rataa ensin vähän pienempänä, ja sitten 110-120cm tasolla. Linjat ja yksittäiset esteet meni jo korkeammalla radalla tosi hyvin ja Nana väläytteli tosi hienoja hyppyjä aina hetkittäin, kun kaikki asetukset oli kohdallaan. Kaikista haastavimmaksi osoittautui korkea kolmoissarja, jossa Nanan olemattomat selkälihakset ei meinannut aluksi riittää ja ratsastin liian pitkällä hevosella josta automaattisesti puomit kolisivat ihan urakalla. Kuitenkin kun kuski osasi auttaa hevosta oikein, siittäkin selvittiin.

Aluevalmennukset

Vihdoin ja viimein saatiin aluevalmennukset meidänkin alueella pyörimään, kun ratsukkoja oli kerrankin ilmoittautunut tarpeeksi valmennuksiin. Kakasipäiväiset valmennukset hypättiin Kiimingin Ratsastuskeskuksessa. Kyseinen paikka olikin meille jo entuudestaan tuttu kisojen ja muiden valmennusten ansiosta. Lauantaina oltiin hyvissä ajoin jo paikalla, joten saatiin rauhassa laittaa Nana kuntoon ja kävellä kunnon alkukäynnit ennen kuin valmennus alkoi.

Alkuun kauhisteliin, miten selvitään Nanan kanssa kun maneesissa meidän lisäksi hyppää kaksi muutakin ratsukkoa, kun Nana meinaa ottaa vähän turhia kierroksia muista hevosista, varsinkin jos ne sattuvat laukkaamaan vastaan... Onneksi saatiinkin mennä molempina päivinä kahdestaan toisen ratsukon kanssa, kun kolmas ratsukko ei jostain syystä tullutkaan. Lauantaina itsenäisten alkuravien jälkeen alettiin heti työstämään ravissa puomitehtävällä. Laukassa mentiin myös samoja suhteutettuja puomeja, joiden väleihin tehtiin aina tietty määrä laukkoja. Tällä tehtävällä sai tosissaan muunnella laukkaa, että välit onnistuisivat!

Alettiin puomejen jälkeen hyppäämään erilaisia tehtäviä, lähinnä tekniikkatehtäviä pienemmillä esteillä, sillä seuraavana päivänä olisi radan ratsastuksen vuoro. Sunnuntaina jouduttiin heräämään aikaisin, kun valmennus alkoi jo yhdeksältä. Itsenäisten alkuverkkojen jälkeen hypättiin s-kiemuralla kolmea kavalettia alkuun, jonka jälkeen otettiin pari hyppyä ristikko-okserille, joka nostettiin sitten normaaliksi.

Alettiin sitten tulemaan ratoja. Alkuun tultiin pari lyhempää pätkää n. 5 esteellä, ja sitten pidempää kokonaista rataa. Esteet oli ensimmäisillä radoilla noin metrin korkeudessa, ja viimeisille kerroille niitä nostettiin vielä 10 senttiä ylös, jolloin rata sujui jo paljon paremmin. Kaikki puomit mitä parilta esteeltä tuli, varsinkin ensimäistä jouduttiin ottamaan uudestaan, kun laukka oli liian pitkää eikä poni ollut paketissa kohti estettä, vaan viisi metriä liian pitkänä. Kun ratsastin parempaa ja voimakkaampaa laukkaa varsinkin kaarteissa, pystyin ennen estettä "odottamaan" viimeiset askeleet ja hypyt oli siten tosi hyviä.

LINKKI VIDEOON

Nana alkaa olla tosi hyvin jo auennut etuosasta, mutta selän takaosassa on vieläkin kohta, joka on kuin pöytä eikä liiku mihinkään, joka heijastuu sitten suoraa takajalkoihin. Vielä kun saadaan se jumit aukaistua hierojan ja kiropraktikon avulla niin hyppäämisestä ja liikkumisesta tulee vielä parempaa ja sujuvampaa.

Kummat ovat enemmän teidän mieleenne; valmennuskuvat- vai videot? Miksi? :)

Uutta intoa treenaamiseen

Nyt on päästy tämänkin vuoden treenikausi polkaisemaan kunnolla vauhtiin, kun pidettiin eilen vuoden ensimmäiset hyppytreenit. Nyt jos joskus saa olla kiitollinen eristetystä hallista, kun ulkona paukkuvista -24 asteen pakkasista huolimatta pystyttiin ongelmitta treenaamaan, minä vielä tarkenin ratsastaa hupparilla... 

Nana on ollut taas vähän huonompana lähiaikoina lukuunottamatta eilistä, jolloin päästiin pitkästä aikaa koko ratsastus menemään ilman ainuttakaan temppuilua, lukuunottamatta paria pienenpientä "säikähdystä" loppuraveissa. Tänään heti alkuraveista lähtiien tamma tuntui oikein tyytyväiseltä ja sama ilme säilyi hyppyihin saakka samana, ja esteiden myötä pikkuhepan innostus vain kasvoi ja kasvoi. Aloitettiin hypyt pienellä pystyllä pitkällä sivulla, jota tultiin täyskaarroilla vastalaukassa. Tehtävä on tuottanut päänvaivaa jo parin tunnin aikana jolloin sitä ollaan harjoiteltu. Tänään kuitenkin päästiin alusta alkaen aika hyvin tulemaan esteelle. Nostettiin pikkuhiljaa pystyä isommaksi ja meno pysyi samanlaisena kuin pienemälläkin.

Tämän tehtävän jälkeen alettiin hyppäämään kolmoissarjaa, jossa kaikki osat olivat oksereita yhden laukan etäisyydellä toisistaan. Tälle vaadittiin isoa laukkaa, joka tarkoittaa meidän osalta automaattisesti sujuvaa reipasta etenemistä. Liikeihme kun tuo hevonen ei oikein ole. Tultiin tätäkin alussa pienemmällä korkeudella, jonka jälkeen nostettiin kaikkia osia. Pienemmillä oksereilla välit meinasivat jäädä aika pitkiksi, jota ei auttanut Nana kaukaa otetut a-osan hyppyt.

Esteiden noustua välit helpottuivat kun kaikista hypyistä tuli automaattisesti isompia. Nana painoi välillä jo semmoista vauhtia menemään kohti esteitä, että joudui kerran pysäyttämään ja aloittamaan uudestaan. Tällaisesta Nana olisi hyvinkin herkästi vetänyt herneet nenään ja kuumunut ihan yli, mutta nyt päästiin jatkamaan kuin mitään ei olisi tapahtunut yhtä hallitusti. Kaiken kaikkiaan Nana hyppäsi koko valmennuksen tosi hyvin ja minäkin ratsastin omalle tasolleni hyvin! 

Näistä onnistuneista valmennuksista saa aina todella paljon lisää motivaatiota ja toivoa, että kyllä täältä vielä joskus noustaan! Kaiken lisäksi saatiin pitkästä aikaa treeneistä kuvia, josta kiitos kuuluu Pinjalle! Innoissaan tulevaa kautta odotellen!

Miten teidän uusi vuosi on lähtenyt käyntiin?

VIDEOKOOSTE | Luukku 22

Tässä luukusta tulee nyt vähän enemmän ajantasainnen, sillä tällä kertaa tehdään pieni katsaus eiliseen estevalmennukseen ja siihen, miten Nana on lähiaikoina liikkunu.

Jos joku seuraa meitä instagramissa (@teamrajanti) sieltä on saattanut löytää vähän kuulumisia. Ollaan treenattu viime aikoina kahdella valmennuksella viikossa, tiistaina kouluvalmennuksella ja keskiviikkoisin esteillä Ronjan kanssa samaan aikaan. Molemmat ovat menneet aika vaihtelevin menestyksin, mutta pääosin Nana on käynyt entistäkin energisempänä, eikä ole keskittynyt asiaan. Pari valmennusta ollaan menty hammasta purren kun mikään ei oikein meinaa onnistua. Onneksi aina silloin tällöin tamma kulkee nätisti ja oikein päin ja hetken saa olla siihen tyytyväinen. Tällaisia keroja ovat olleet esimerkiksi viimeviikolla, kun ratsastin ilman satulaa kentällä rennosti, ja hevonen käyttäytyi kuin unelma ja kulki hyvin.  Myös sunnuntaina ratsastin kunnolla yksinään maneesissa, jolloin sain kans olla tyytyäinen pikkuheppaani.

Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, kiropraktikko kävi rusauttamassa Nanan pahimmat lukot auki. Muutoksen huomaa paljon laajemmista liikeistä, eikä ravi ole enää niin tikittävää kun ennen. Kuitenkin pahimmat jumit ovat lavoissa, joita vielä jumppaillan.

Eilen hypättiin vähän pienemmillä esteillä eri tehtäviä, jotka näkee tarkemmin alla olevalta videolta. Tälle viikolle saatiin myös toinen hyppykerta, nimittäin Ville Peltokoski, joka hyppäsi Nanalla pohjanpojissa, tulee perjantaina meille valmentamaan! Seuraavaa videoa toivottavasti kyseisestä valmennuksesta, jos ei muullon niin joulukalenterin jälkeen.

Arjen luksusta

Marraskuu lähestyy jo uhkaavasti loppuaan ja vuoden paras aika, ainakin minun mielestä, nimittäin joulu alkaa olla pian täällä. Normaalisti tämä aika on vuodesta ratsastuksen osalta vuoden pahinta aikaa, varsinkin talleilla, joilla ei ole maneesia. Näin viiden vuoden kokemuksella voin allekirjottaa, monet monet kerrat, kun ei olla pystytty poneja ratsastamaan kivikovan tai peilijäisen kentän vuoksi tai yli 20 asteen pakkasella, ja koko talvi on vain menty sileällä, kun ei olla pystytty hyppäämään eikä maneesillakaan kovin paljon käyty.

Nyt asia on kuitenkin aivan toisin, ja treenaaminen on kovassa vauhdissa, satoi tai pakkasti. Eristetty maneesi on siis pelkkää luksusta, ku voi ratsastaa normaalilla ohuella takilla ja normaalipaksuisilla kesäratsastushousuilla paukkupakkasillakin, kun lämpötila hallissa on aina nollan yläpuolella!

Nanan kanssa treenaaminen on ollut kyllä aika yksitoikkoista maneesissa pyörimistä surkeiden ilmojen vuoksi, vaikka pystyttiin jo kertaalleen käymään kentällä humputtelemassa kaikissa askellajeissa, kun oli vielä lunta. Maastossakaan ei olla kovin säännöllisesti päästy käymään, vaikka viikottainen, edes puolen tunnin kävelylenkki olisi hyvää pään nollausta hevosen (ja ratsastajankin) pääkopalle

Treenit on sujuneeet vaihtelevin tuloksin, välillä Nana on jopa liian hidas ja laiska ja jäykkä, ja välillä taas tosi energinen ja notkea. Ollaan pyritty hyppäämään kahdesti viikossa, ensin pienemmillä esteillä erinlaisia jumppia ja "estekoulua", ja toisella kerralla kunnolla ratoja isommilla esteillä, jotka tällä hetkellä ovat noin 110cm luokkaa.

Tässä alla olevassa videossa näkyy pätkiä kolmelta eri ratsastuskerralta; hannan hyppäyttämä jumppa, itsenäistä sileätreeniä ja tanjan estetunti pienillä esteillä jumppatehtäviä,

Ajateltiin Ronjan kanssa tehdä yhteinen joulukalenteri blogeihimme, joten kaikki ideat maan ja taivaan välillä ovat tervetulleita, jotta joulukalenterista saataisiin entistä mielenkiintoisempi ja parmpi!

Nina Fageströmin valmennukset

Viikko sitten Kiimingissä järjestettiin ensiluokkainen Nina Fageströmin valmennustapahtuma, johon  sain mahdollisuuden osallistua mukaan. Kaikille nimi sanookin varmasti jo aika paljon, eli kyseessä siis Suomen esteratsastajien kärkinimiä, vaikka hän tällä hetkellä ulkomailla asuukin. Valmennuksia odotin todella innolla, ja jännitinkin vähän. Aika lailla saman verran kun oltaisi kisoihin menty.

Molempina päiväinä kävin ennen maneesiin pääsyä ulkokentällä verkkaamassa vähän kaikissa askellajeissa, sillä maneesissa alettaisiin heti ratsastamaan kunnolla. Nana oli kentällä vähän villinä, eikä keskittynyt mihinkään, mutta heti maneesiin päästyä se rauhoittui, vähän liikaakin. Maneesissa Nina ensin vähän kyseli Nanasta ja mitä ollaan hypätty kisoissa, ennen kun alettiin ratsastamaan ympyrällä kaikkia akellajeja käynnistä aloittaen. Yllätyksenä omaa asentoani ja ratsastusta Ninan ei tarvinut kovin paljon korjailla, (jotain hyvää ollaan siis Tanjan kanssa tehty :D) enemmänin Nanan liikkumista, suurimmaki osaksi eteenpäinpyrkimystä, kun Nana meinaa aina sileällä vain laahustaa. Kaikki askellajit mentyä alettiin tulemaan maneesin keskellä olevaa puomia laukanvaihdolla, ja siihen perään yksittäistä estettä aluksi ristikkona. Tultiin pari kertaa ja estettä nostettiin pystyksi.

Tämän jälkeen alettiin tulla radanpätkiä, joita tarkemmin näkee videolta. Tehtävällä, jossa hypättiin katsomoa päin, Nana päätti vähän pelätä katsomoa ja otti taas omia loikkiaan esteen jälkeen mutta tällä kertaa myös sitä ennen, joten minun tasapaino oli vähän koetuksella. Ohjeeksi sain asettaa ponin pään aina katsomon ohi mentäessä sisälle, jotta se ei kiinnittäisi siihen niin pajon huomiota. Sarjaa ratsastaessa tuli aivan uusi ongelma, nimittäin otettiin ylimmääräisiä laukkoja aina sarjalle, eli väli oli meille pitkä. Ongelma ratkaistiin Nanan minilaukka-askelta pidentämällä. Jouduttiin tulemaan sitten aika kovaa, että laukka oli tarpeeksi hyvää. Oikeastaan sama ongelma oli lähes joka suhteutetulla. Yllätyin, kuinka isoa laukkaa minun on Nanalta pyyttävä, että saadaa oikeat laukkamäärät väleihin. Loppuun tultiin vielä erinlaisia ratoja, joihin yhdistettiin kaikkia aikaisemmin mentyjä tehtäviä. Esteet pysyivät koko tunnun ajan pieninä.

Sunnuntaina ryhmäni oli vaihtunut, joten hyppäsin erin ratsukon kanssa samaan aikaan. Tällä kerta aloitettiin jälleen ympyrällä, mutta suoraan laukassa kavaletilla. Tarkoitus oli saada vain hyvä paikka kavaletille ja muuten mennä koko aika samassa rytmissä. Tällä onistuttiin hyvin ja nana tuntui paljon paremmalta kuin eilen, enkä joutunut pyytämään niin paljon eteenpäin. Aloitettiin esteillä taas radan pätkillä, joissa keskityttiin heti alusta asti oikean laukan säilyttämiseen. Ensimmäistä linjaa jouduttiin tulemaan pariin otteeseen, että saatiin laukat kohilleen, mutta muuten selviydyttiin oikein hyvin kaikista suhteutetuista, jopa sarjasta ensimmäisen yrityksen jälkeen. 

Tänään hypättiin vain yhtä rataa korkeudellaan 90-100cm, eli sitä tuttua ja turvallista. Ensimmäisen kerran jälkeen Nina sanoi mikä meni hyvin ja missä on parantamisen varaa, ja seuraavalla kerralla korjattiin "huonot kohdat". Toisella kerralla ensimmäiselle esteelle tultaessa piti tulla samaa hyvää laukkaa kuin edellisellä kerralla, mutta vähän pidättää että ponnistus olisi parempi. Kuten videolta huomaa, tämän mokasin ihan täysin. Tulin pientä laukkaa ja pidätin, josta Nana ymmärsi että ei hypätä ja ei sitten hypätty. Seuraavalla kerralla ratsastin kunnolla ja hypättiin koko rata niin kuin pitikin, hyvässä isossa laukassa. Radan jälkeen ensimmäinen kommentti oli  "Hyvä, hyvää ratsastusta". Nämä pari sanaa näinkin hyvältä valmentajalta saavat aivan eri merkityksen, mitä esimerkiksi kotivalmentajan suusta. Tietenkin tässäkin radassa oli kohtia, mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin, mutta kokonaisuudessa jäi hyvä maku suuhun ja siihen oli hyvä lopettaa. 

Tykkäättekö lukea tällaisia tekstintäyteisiä valmennuspostauksia? Vai oliko tekstiä liikaa?

Anen valmennusviikonloppu

Kuvista kiitos Silja, Pinja, Hanna ja Salla, sekä videoista kiitos Ninalle!

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ruotsalainen Ann-Louise Gustafsson, jota Aneksi kutsutaan, pääsi taas pitkästä aikaa Takkulaan valmentamaan. Edellisestä valmennuskerrasta onkin jo vierähtänyt puolitoista vuotta, millon olin myös valmennuksissa mukana Sypellä. Jo entuudestaan tuttu valmentaja siis kyseessä. 

Perjantaina meidän valmennus oli kello 11, joten menin jo hyvissä ajoin kentälle kävelemään ja odottelemaan Ronjaa, jonka kanssa mentiin samassa ryhmäässä. Hetken päästä Ronja saapui kentälle, ja tasalta Ane pääsi myös maneesista edellisestä koulutunnin pidosta kentälle. Ane muisti kuin muisti Minut ja Ronjat vuoden takaa, (joten säästyttiin itsemme esittelyltä) ja kerrottiin vain vähän hevosista ennen kuin päästiin hommiin.  Ensimmäisenä päivänä keskityttiin paljon oikeaan istuntaan ja apujen käyttöön pienillä kavaleteilla. Varsinkin este- ja kevyestä istunnasta sain tietää pieniä ihan uusia asioita, joita en edes ennen ole ajatellut. Harjoiteltiin myös ratsastusta kevyessä istunnassa, joka ei ollutkaan niin helppoa ravissa. Olin päättänyt mennä tämän päivän "koulukuolaimilla" joissa "jarru" on huonmpi kuin pehmeissä kaksin kerroin taittuvissa babypelhameissa, joilla hypätään aina. Jarrujen kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka välillä sai pidättää vähän kovemmin kuin Nanalla meinasi olla vähän omia mielipiteitä siitä, mitä vauhtia mennään minnekkin. 

Lauantain valmennus alkoi viideltä ja tällä kertaa ratsastin erissä ryhmässä. Valmennus alkoi hyvin tosi rennolla hevosella, kun mentiin kaikkia askellajeja ympyrällä asettaen sisään ja ulos. Kun alettiin tulemaan oikeaa tehtävää puomeilla, rento hevonen oli jo historiaa ja tilalla oli kauhea kaahaaja, jota joutui koko ajan pidättämään, jonka seurauksena poni nakkoo niskoja. Nana ei myöskään halunnut millään mennä juuri sinne kun käsken, eikä varsinkaan suoraan. Vielä kun Ane oli tosi tarkka juuri siitä suoruudesta ja tarkoista teistä, joten kyllä, ongelmia oli. Keskityttiin paljon myös siihen tasaiseen hyvään rytmiin, joka on tosi tärkeä asia, varsinkin rataa hypätessä. Jos rytmiä ei ole, niin kaikki on hankalempaa, kuten videolta näkee.

LINKKI VIDEOON

Sunnuntaina valmennus oli taas iltapäivällä. Suunnitelmien mukaan ensimmäisen ryhmän piti mennä hyppäämään kolmelta, mutta ennen sitä alkoi satamaan vettä. Ei normaali vesisade mitään haittaisi, mutta hetken päästä vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ukkonen jyrisi ja välkkyi hyvin lähellä. Kentän pohja aluksi vain parani, mutta lopulta koko maa lainehti veden määrästä. Odoteltiin taukotuvassa parempaa ilmaa, ja heti sateen hellittäessä mentiin kumpparit jalassa ja sadetakit niskassa valmennusporukan kanssa laittamaan kenttää siihen kuntoon, että siellä muuten varmasti vielä tänään hypättäisiin. Saatiin kuin saatiinkin vesi purojen avulla johdatettua ojiin, ja lanaamalla reunimmaiset isoimmat rapakot saatiin pienennettyä ja kenttää muutenkin paremmaksi.

Miten niin oli satanut vähän vettä?

Kaiken säädön jälkeen päädyin ensimmäiseen ryhmään vetämään rapakkorallia Meri-Tuulin ja Hertan kanssa. Nana ja Hertta, The Vesipedot laukkasivat oikein tyytyväisinä kaikista rapakoista, varsinkin niistä isoimmista. Kun kenttä ei ollut mennyt ollenkaan liukkaaksi, päästiin vihdoin aloittamaan tunti. Alkuverkkojen jälkeen alettiin heti tulemaan radan esteitä ja tehtäviä erikseen normaaliin tapaan pienemmillä esteillä. Kaikki radan tehtävät läpi käytyä alettiin tulemaan rataa. Ensimmäisellä kerralla Nana meinasi taas vähän kiihytellä, mutta sen silti sai pienesti pidättämällä kuuntelemaan. Tultiin uudestaan jä tällä kertaa alkoi Nanalla niskojen nakkelu. Ane käski sitten ottaa kannukset poissa, koska se osuu välillä vähän turhaa ponin kylkiin, josta tietenkin tulee aina lisää vauhtia. Rata nostettiin noin 90cm korkeuteen, ja tultiin vielä kerran. Tälle radalle sain ohjeeksi antaa Nanan laukata sitä omaa vauhtia, eli aika lujaa. Tämä viimeinen rata oli ehkä paras mitä ollaan koskaan menty! En pidätellyt turhia, vaan mentiin samaa tahtia koko homma.

Vaikka Nana ei ollut viikonloppuna parhaimmillaan ratsasaa, koko valmennuksesta yhteensä jäi tosi hyvä maku suuhun. Sain paljon hyviä vinkkejä miten ratsastaa Nanaa silloin kun se on juuri tuollainen, huono. Sunnuntaina sain myös ihan uuden näkökulman esteistuntaan, ja miten pysyy täydellisesti mukana myös niissä isoissa hypyissä ihan huippukorkeuteen asti. Kirjaimellisesti, pää tulvii nyt tiedon määrästä, jos niin voi edes sanoa. Kaikin puolin hyvä valmennusviikonloppu ja kannatti mennä, vaikka se englannin taito ei olekkaan ihan täydellinen, kaikki ymmärsin helposti ja siinähän sekin taito vain karttuu!

Tässä postauksessa koitin kertoa valmennuksista pääpiirteissään, enkä erikseen joka ikistä tehtävää, niinkuin yleensä teen. Kumpi tapa on teidän mielestä parmpi, ja kivempi lukea? Kumpaa blogissa esiintyy jatkossa enemmän?

Nyt menee hyvin!

Otsikosta voi jo paljon päätellä, miten meillä on kuluneella viikolla mennyt? Vastaus on yksinkertainen: Hyvin, tosi hyvin! Koulurintamalla on havaittavissa jo paljon kehitystä hevosessa ja sen liikkeessä, varsinkin sillon kun neiti jaksaa keskittyä. Vielä kuitenkaan ei voi puhua, että Nana menisi rehellisesti peräänannosta tai liikkuisi oikein rennosti ja isosti. Toivottavasti kengitys auttaa vähän ponin miniaskeliin, kun Nanalla on tällä hetkellä hieman liian pienet kengät jalassa. Silti todennäköistä on, että se ei tule koskaan liikkumaankaan isosti, vaikka eipä se kovin paljoa meidän elämään vaikuta, sillä kukaan ei ole esteradalla arvostelemassa ravin lennokkuutta. Eihän sitä silti koskaan tiedä, minkä aitojen sistästä sitä tulevaisuudessa itensä ja hevosensa löytää.

Estepuolikin alkaa jo oikeasti sujua. Vauhdin, millä esteille tullaan ja poistutaan on jo suurimmaksi osaksi minun hallittavissa, vaikka välillä esteen jälkeen Nana saattaakin olla vähän innokkaammin lähdössä jo seuraavalle. Pystyn kääntämään hevosen rataa ratsastettaessa sinne minne haluan joskus tiukemmin, joskus loivemmin. Kaikista parasta on, kun tiedän minne päin hevonnen on menossa, eikä mun tarvitsen koko ajan pelätä, että se lähtee yhtäkkiä alta tuhatta ja sataa.

Kaikki kuvat maanantailta, 13.6  ©Silja

Maanantaina sain vihdoin Siljan kuvaamaan meidän hyppytuntia. Mentiin alkuun jumppasarjoja ja loppuun radanpätkiä. Päästiin jälleen aloittamaan rauhallisella hevosella, ja samalla tuulella lopetettiinkin. Viimeisella tehtävällä kun Nanaa alkoi vähän väsyttämään, se alkoi vähän temppuilemaan kääntymisessä, enkä saanut pariin kertaan käännettyä hevosta esteelle. Ei sen pahempaa!

Tänään, perjantaina hypättiin kentällä, vaikka koko päivän oli satanut vettä, sillä kaikki esteet olivat kentällä, eikä maneesissa ollut puomin puomia. Onneksi sade ehti loppua ennen kuin alettiin verkkaamaan, joten tällä kertaa säästyttiin täydeltä kastumiselta. Hypättin tunnin aluksi muutaman esteen tehtäviä, joilla Nana meinasi olla välillä pohkeen takana ja välillä innostua, mutta pysyi silti hyvin hallinnassa paremmalla kuolaimella, joustavalla kumipelhamilla. Hypättiin myös rataa, johon oli yhdistetty kaikki aikaisemmat tehtävät. Poni puksutti innoissaan menemään ja kuski teki työnsä ilman suurempia ongelmia. Pari hankalampaa käännöstä oli esteeltä toiselle, mutta kaikista yli päästiin ja suurimmasta osasta jopa oikein mallikkaasti!

LINKKI VIDEOON, jossa molempien päivien valmennuksista

Nyt viikonloppuna onkin paljon suunnitelmia. Huomenna, lauantaina menen Äimärautiolle  auttamaan kaveria ja samalla kuvaamaan ensimmäiset luokat, jonka jälkeen ratsastan Nanan ja pesen sen ja varusteet. Ilmoittauduin nimittäin Ylivieskaan 2-tason estekisoihin hyppäämään sunnuntaina 80 ja 90cm. Mutta miksi lähdetään kauemmas, vaikka ihan läheltä löytyisi vielä isommat ja paremmat kisat? Tällä kertaa isoimmissa kisoissa olisi ollut meille vain se 90cm, joten mennään mielummin ekoihin kisoihin hyppäämään tuttu ja turvallinen 80cm.

Onko muut menossa kisoihin viikonloppuna? Kenties jopa samoihin kuin minä? ;)

Estevalmennus maneesissa 14.5

Koulu alkaa olla jo tosissaan voiton puolelle, kun kahdeksannen luokan viimeisestä kokeestakin selvittiin, ja enää vaivaiset kaksi viikkoa koulua! Sen jälkeen blogillekkin pitäisi riittää enemmän aikaa, eikä tällaisia yli viikon mittaisia taukoja pitäisi pahemmin näkyä...

 Lauantaina mentiin Nanan kanssa hyppämään Tanjan estevalmennukseen. Tarkoitus oli hypätä kentällä, mutta ihana Suomen kesälle tyypillinen sade iski, joten siirryttiin suosiolla maneesin puolelle.  Julia talutti ponille alkukäynnit, jonka aikana rakensin esteitä Tanajn kanssa. Hyppäsin satulaan ja alettiin menemään alkuverkkoja. Tarpeeksi ravattua aloitettiin käynnissä puomitehtävillä. Pääty-ympyrällä yksinäinen puomi, josta lävistäjälle muutaman puomin yli ja jatkettiin samaa hommaa kahdeksikolla. Pitkällä sivulla oleva ovi oli Nanan mielestä hurjan pelottava, ja tamma sätkähti joka kerralla sitä ohittaessa. Muutaman kerran jälkeen alettiin tekemään samaa ravissa.

valmennus tiivistettynä yhteen kuvaan...

 Lävistäjän ravipuomeista kasattin ristikko, jota alettiin tulemaan samalla lailla ravissa; ensin ympyrä ja pieni kavaletti, josta ristikolle. Hypyt onnistuivat hyvin, mutta niiden jälkeen vauhti kiihtyi hieman. Sama homma tehtiin toisellakin puolella maneesia. Kun nämä sujuivat, ympyröiden kavaletit nostettiin pystyiksi ja ristikot isommiksi ja koko tehtävä tultiin laukassa. Nyt vasta Nana innostui, ja aina ristikon jälkeen lähdettiin vauhdilla toiseen päähän maneesia, jossa hevonen ensin rauhoiteltiin ravin kautta ja uudestaan.

Ristikot muutettiin pystyiksi, ja lisättiin tehtävään pitkällä sivulla oleva pieni ristikko-okseri. Tultiin jälleen ensin ympyrä ja pysty, sitten ristikosta koottu pysty ja viimeisenä okseri. Ensimmäisellä kerralla okserille käännyttäessä poni meinasi lähteä lapasesta, ja tehtiin ympyrä, korjattiin tasapaino ja jatkettiin matkaa. Hyppy onnistu ihan hyvin, eikä Nana ottanut kovin kauheita lähtöjäkään sen jälkeen. Toiseen suuntaan, eli A-päädystä ulko-ovea ja katsomoa päin hypätessä okserin jälkeen lähdettiin ensimmäisellä kerraalla niin vauhdilla, että seinää piti käytyyää apuna hidastukseen. Toinen kerta onnistui taas paljon paremmin.

Loppuun hypättiin vielä muutaman kerran vihreää pystyä, jonka jälkeen yritettiin rauhoittaa vauhtia ennen lyhyen sivun kulmaa, ja jos hevonen ei totellut ja vei minua, käänsin sen suoraan kulmaan, mihin ratsu viimeistään pysähtyi. Kolmannella kerralla Nana tajusi totella, ja laukattiin normaalia hillittyä laukkaa lyhyelle sivulle ja sen ohi. Tunnin jälkeen Nana oli ihan hiestä märkä ja sai kunnon loppuverkkojen jälkeen suihkun.

 TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan videomateriialia tunnista.


Loppuun vielä vähän varsakuvia pikkutytön torkkuhetkestä!
 Sylvi sai eilen illalla ihanan tammavarsan, nimeltä Elsa <3

89. Hannan estetunti

Viime torstaina, vakituisen valmentajain, Tanjan ollessa reissussa hänen sisko Hanna hyppäytti minua Sypellä ja Riinaa Ruutilla sekä Juliaa Bondella. Talille tulimme hyvissäajoin jotta ehtisimme rakentaa radan kentälle, joka oli edelleen aika märissä oloissa. Ensin ratsastivat Riina ja Julia.

Riina ja Ruuti

Julia ja Bonde

 Lähdin noin tunnin puolessa välissä talliin laittamaan Syppeä ja itseäni hyppykkuntoon. Kävelin itsekseen alkukäynnit aivan normaalisti, jonka jälkeen alettiin tulemaan heti alkuraveissa ravipuomeja, joiden välimatkat oli mitoitettu sopiviksi pikku-Ruutille ja miniravin omaavalle Bondelle, joten Syppe sai ravata tosissaan hitaasti. Laukassa mentiin myös samaa puomisarjaa, mutta välit oli tietenkin muutettu, mutta jouduttiin tulemaan silti tosi pienta laukkaa.

Käveltiin hetki ja alettiin tulemaan punaista pystyä, jonka edessä oli apupuomi. Tällekkn esteelle piti tulla pikkulaukka, mutta aluksi ei meinannut hyvää laukkaa enää löytyä, joten aloitin muutaman kerran alusta. Esteen jälkeen vaihdettiin suunta vasemmalle ja hypättiin viiden laukan okseri-pysty linja. Okserille ensimmäiset hypyt lähti taas tosi kaukaa, joten retkahdin kaulalle esteiden välissä. Tämän jälkeen käännyttiin jälleen vasemmalle, kolmoissarjalle, joka meni hyvin. Uudestaan punainen pysty, jolta kaarrettiin vihreälle pystylle. Sain mennä rataa muutamaankin otteeseen, että se alkoi menemään kunnolla.

Tässä välissä poni sai taas hengähtää, enne kun alettiin menemään muita tehtäviä. Tämän tehtävän ensimmäiisenä esteenä toimi mustavalkoinen pysty päinvastaisesta suunnasta, kuin edellisessä radassa. Seurava este oli vihreä pysty, eli aika tiukan tien sai kääntää, jos aikoi vihreän yli päästä. Onnistuttiin täsä yllättävänkin hyvin. Tämä mentiin vain yhdesti. Sitten hypättiin ruskea okserin samaan suuntaan kin edellisessä radassa ja sen perään jälleen vihrä pysty. Tämä tie laittoi jo vähän mietimään, että mistä sitä pitää ratsastaa ja miten. Tästäkin päästiin ealla kerralla läp, joten se tehtävä sai jäädä siihen. seuraavaksi tehtvä aloitettiin punaisella pystyllä, osta käännetiin ruskealle okserile. Tämä tie jos mikä alkoi jo epäilyttää, mutta samalla lailla myös tätä ekalla läpi. Vielä viimeisenä tehtävänä oli punainen pysty, jolta vihreälle pysylle tiukasti. Tstäkin selvittiin ehjin nahoin.                          

Videossa kaikki muut patsi ensimmäinen käännöstehtävä

Mitäs piditte kun oli eemmän videoita kuin yleensä?

75. Vuoden ekat hyppelöt kentällä

ryhdikästä

 Nyt vihdoin ja viimein sain ostettua oman kameran, josta olen noin kaksi vuotta haaveillut ja tarve on ollut kova varsinkin edellisen pokkarin irtisanoutumisen jälkeen ja kaikki viime vuoden kuvat onkin otettu Siljan kameralla, josta suuri kiitos hänelle! Mutta tosiaan nyt bloggausinto on taas alkanut heräillä henkiin, kun postauksiin on kuva- ja videomateriaalia. Joten toivotaan, että tämä blogi saisi vihdoin ja viimein aktiivisuutta ja lukijoitakin lisää.

Tosiaan, otsikon mukaisesti päästiin kentälle vihdoin hyppäämään. Tosin ei Tanjan valvoman silmän alla, vaan tällä kertaa Tanjan siskon, Hannan pitämällä estetunnilla. En ollut taaskaan yksin, vaan tällä kertaa Riina oli myös treenaamassa ristikkoluokkaa ja ensimmäisiä kisoja varten.

Aloiteltiin suoralla linjalla puomitehtävällä, jossa oli kaksi puomikasaa joiden välissä käyntiin sirtyminen ja takaisin raviin. Tätä mentiin muutaman kerran molempiin suuntiin, jonka jälkeen puomeista nousi miniristikoita, jotka mentiin lyhyessä laukassa. Tätäkin suuntaa vaihdellen.

 Tämän jälkeen mentiin pientä rataa, joka oli enemmänkin Riinalle ristikkoluokkatreeniä ja minulle lyhyen, terävän laukan- ja poninhallintatreeniä. Kun Riina suoriutui hyvin tehtävästään, niin esteitä voitiin jo vähän nostaa. Ne eivät kuitenkaan noussut korkeuksiin, vaan sinisten palikoiden varassa niin korkealle kuin palikat antoivat myötä, eli noin 60-70cm. Lukuun ottamatta yhtä okseria,

 jossa oli tolpat. Se nostettiin noin 80cm "korkeaksi". Tässä vaiheessa en mennyt enää rataa, vain yhtä pätkää siitä. 

tästä ensimmäiseen videoon

Suunnanvaihdos ja sama kolmen esteen rata jatkui okseria suurentaen. 

Viimeinen este eli okseri on nyt noin 90cm.

tästä toiseen videoon

Kolmannella kerralla vaihdettiin taas suuntaa ja estettä nostettin 105cm korkeudelle.

 tästä viimeiseen videoon

Varmaan jokaista, joka katsoi videot äänet päällä häiritsi automaattiarkennuksen ärsyttävä ääni. Mutta syystä ja toisesta laitoin videot äänet päällä, koska ilman ääniä olisi liian tylsä, eikä mitään hyvää musiikkia löytynyt. Tarkkasilmäinen saattoikin huomata postissa tulleet uudet muutamalla 

bling-blingillä varustetut saappaat jalassani, jotka oli tosi jäykät ensimmäistä kertaa jalassa.

  Mitä tykkäsitte postauksesta? Muistakaa postauksen alaosassa olevat toiminnot!