Pikku hiljaa alkaa olla joulu taputeltuna ja kotona löhöily alkaa riittää tältä erää. Joulukalenterin kunnialla loppuun asti saaminen oli kyllä aikamoinen urakka, vielä kaiken muun jouluhässäkän rinnalla. Onneksi senkin aika on vain kerran vuodessa, ja kun tytöt on tehtynä niin lopputulosta on aina ilo katsella ja saa kerrankin luvan kanssa vähän hengähtää ja ottaa hetken rennosti.
Joulun pyhäpäivät ja niiden jälkeiset välipäivät hujahtivat silmän räpäyksessä, ja nyt ollaankin jo uuden vuoden puolella. Minäkin täytin vihdoin vuosia, ja saan olla hetken "saman ikäinen" kun muut samana vuonna kanssani syntyneet, jotka ovat minua parhaimmillaan päivää vaille vuotta vanhempia, niin loppuvuodesta olen siis syntynyt. Näin heti uuden vuoden kunniaksi olen saanut paljon uutta intoa blogin suhteen, ja pää on postausideoista pullollaan. Kuitenkin blogin kirjoitukseen sijan aikani liiankin usein olen viime päivien aikana käytän parin todella hyvän sarjan parissa jotka koukuttavat katsomaan enemmän kuin yhden jakson kerrallaan.
Tämän vuoden postaukset polkaistaan käyntiin vielä viime vuotta muistellen. Kokosin vuoden parhaat palat muutamiin kuviin, jotka ovat kuukausijärjestyksessä. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten pidemmittä puheitta kuvien pariin. Hyvää ja menestykästä uutta vuotta kaikille!
Moni onkin saattanut miettiä kun olen maininnut liikuttavani tallin muita poneja, että mitä ihmettä tarkoitan muilla poneilla? Tottakai takkulan kaikkia terapia- ja tuntikäytössä olevia pieniä ihania ja vähän isompiakin poneja. Tässä luukussa kerron lyhyesti poneista, joiden selkään eksyn aina aika ajoin.
Pitkään blogin päätähtenä toiminut, ja minun entinen kisaratsu Syppe on maailman kiltein kaveri, joka kantaa ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti selässään turhasta sätkyilemättä. Poni ei kuitenkaan tee mitään itsestään, joten ratsastaessa sitä joutuu oikeasti ratsastamaan, jos haluaa saada siitä jotain irti. Sypen kanssa hyppääminen on hauskaa ja helppoa pienillä esteillä, mutta sitä korkeimmilla ja varsinkin yhtään erikoisimmilla esteillä ei auta jättää ponia yksin tilanteeseen, jolloin varma päättyminen on kielto. Kun Syppyrä on hyvällä tuulella kisoissa, ei ole mitään väliä mitä esteiden alla on, vaan poni suoriutuu koko radan korvat höröllä iloisesti hypäten. Syppellä alkaa olla jo sen verran ikää, että sen on aika jättää isot kilpakentät taakseen, ja jatkaa pikkutyttöjen kouluttamista pienissä kisoissa.
* * * * * * * * * * * * * *
Nimi: Charlotte V
Kutsumanimi: Charlotte, Prinsessaponi, Shapu...
Synynyt: 7.9.1999 Rotu: Risteytys Sukupuoli: Tamma Säkä: n.145cm Sharlotte on tammamainen Prinsessaponi, lastenratsu, vikellysponi ja jopa joskus koulu- tai esteratsu. Prinsessa hurmaa kaikki ohikulkijat kauneudellaan. Ratsastaessa poni on jääräpäinen, mutta tekee kaikkensa, kun sille näyttää kuka käskee ja kuka tottelee. Poni saapui takkulaan vasta kesällä 2015, mutta olen tuntenut sen jo kauan sitä ennen, sillä sen omisti tuttavani, joka kävin minun ja Mailan kanssa samoilla tunneilla.
Tilta on tammamainen kouluponi, joka on kilpaillut omistajansa kanssa vammaisratsastuksen SM ja EM kisoissa asti. Tiltaa liikutan aina silloin tällöin, kun sen omistaja ei itse pääse ratsastamaan sitä.
Ruuti, huippu pikkuponi, joka rakastaa esteitä. Nimensä mukaan Ruutilta ei puuutu vauhtia, ja vaikka sillä ratsastaisi kaksi tuntia putkeen ja yritäisi väsyttää sitä, ponilta ei loppuisi virta vieläkään. Poni ei tykkää kouluratsastuksesta alkuunkaan, eikä vain yksinkertaisesti jaksa keskittyä tylsään kouluratsastukseen. Ratsastin ruutilla 2011-2012, ja poni oli minun ensimmäinen hoitoponi, joka vei minua pikkuhiljaa treenaamisen makuun.
* * * * * * * * * * * * *
Nimi: Bonaza
Syntynyt: 1996
Sukupuoli: Ruuna
Säkä: 147cm
Rotu: Risteytysponi
Kutsumanimi:Bonde, Bönde
Bonde on vanhuudenhöperö viisas poni, joka tietää tasan tarkkaan mitä tehdä milloinkin. Ponin kanssa ei voi olla milloinkaan varma, humputellaanko kentällä ilman satulaa rennosti, mennäänkö koulua kuin kouluponit konsanaan, hypätäänkö esteitä kuin alan ammattilaiset, vai riekutaanko ympäri kenttää pukkilaukkaa vetäen ja lennetään lopuksi jättipukkihypystä. Silloin kun poni oli vielä nuorempi, sillä hypättiin helposti yli metrisiä esteitä ja mentiin koulua P-SM kisoja voittaen. Bonaza on päässyt jo Syppeä aikaisemmin viettämään rennompaa elämää, mutta kyllä me aina sillöin tällöin oteta tallin vanhukset, ja lähdetä kiitolaukkamaastoihin ympäri Virpiniemeä.
* * * * * * * * * * * *
Nimi: Kossun poika
Syntynyt: 1.7.2002, Suomi Kutsumanimi:Pikkuveli, Pv, Pevukki
Sukupuoli: Ruuna
Säkä: n.155
Rotu: Suomenhevonen
Pv, miellytyshaluinen suokki, joka koittaa tehdä kaikkensa, että ratsastajalla olis kivaa, mutta yleensä jos ratsastaja ei ole kivalla tuulella, Pikkuveli onnistuu vain pahentamaan tilannetta juoksemalla alta pois ja muuta mukavaa keksien. Kun kaikki sujuu, Pv:llä on tosi hauska ja helppo ratsastaa. Esteillä innostuu yleensä, mutta osaa kyllä hommansa, jos esteet eivät ole kauhean pelottavia.
* * * * * * * * * * * *
Nimi: S.V. Serafina
Syntynyt: 4.6.2011, Suomi Kutsumanimi:Seraffiina, Sera, Suttura
Sukupuoli: Tamma
Säkä: n.130
Rotu: Risteytysponi, Suomalainen ratsuponi
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä tallin "työssä" käyistä hevosista, viisi vuotias kakaraponi, Seraffiina. Ponin kanssa olen ollut tekemisissä sen ratsu-uran ensimmäisistä askelista lähtien, joten poni on hyvinkin tuttu tapaus. Välillä vähän enemmän ja vähemmän haastava poni on tähän kesään asti ollut todellinen täystuho, mutta kesän aikana laitumella poni kasvoi henkisesti harppauksen eteenpäin, ja nyt se toimii mainiona pikkulastenkuljettimena.
Rovaniemen kisojen jälkeisenä maanantaina Nanalla oli rokotus ja raspaus, joten tämä viikko on mennyt vain kävellessä ja talutellessa. Ollaan käyty maastokävelyillä kaverin ja hänen kouluhevosensa kanssa ratsain sekä ihan maasta käsin, menty ilman satulaa kaiken maailman karvapehmusteilla, että ratsastaja pystyy istumaan ratsun luisessa selässä, sekä pikkusiskoni on kävellyt yksin maneesissa ilman talutusta luotto lastenkuljettin-Nanalla.
Tänään, sunnuntaina minut ja Juliat oli nakitettu aamutalliin, joten tultiin tallille jo kahdeksaksi. Kun kaikki karsinat oli siivottu, lähdettiin maneesiin ratsastamaan Nana ja Claara. Kuin odottaa saattoi, viikon kävelyn jälkeen Nanalta riitti energiaa vaikka muille jakaa. Käynnissä ja ravissa poni oli yllättävän hyvä, eikä viimeiset laukkapätkätkään mitään huonoja ollut, kunhan enimmät energiat oltiin saatu purettua.
Tammakaverukset vierekkäin alkukäynneissä
Vaikka Nanaa ei ole voinut ratsastaa viikolla kunnolla, ei se silti tarkoita, ettei minulla olisi ollut ratsastettavia. Alkuviikosta käytiin tosi lämpimän päivän johdosta merellä. Tällä kertaa ratsuksi arpoitui Bonaza, joka nautti täysin siemauksin matalemmassa vedessä laukkaamisessa, varsinkin sukeltamisesta! Viikolla kävin myös jumppaamassa Pikkuveli-suokkia poikien estetunnilla, jolla intoa riitti enemmän kuin tehtäviin keskittymistä.
minä-bonde, claara ja omistajansa, sekä silja ja Pikkuveli
Huomenna, ensimmäeinen elokuuta Takkulan loputkin ponipallerot ovat palanneet laitumiltaan, eli ratsastusterapiat ja innokkaiden pikkutyttöjen tunnit alkavat taas pyörimään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tallilla riittää minulle tekemistä Tanjaa ja asiakkaita auttaessa. Arki alkaa jo uhkaavasti palata normaaliin, kun koulutkin alkavat aivan tuota pikaa. Vielä ei sitä murehdita, vaan nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä, kun niitä vielä vähän on jäljellä!
Kesäloma alkoi ja päivään tuli heti paljon enemmän aikaa tehdä kaikkea, mutta siitä huolimatta blogi on vain hiljentynyt? Nyt kuitenkin kerron teillekkin, miten meillä on viime aikoina mennyt. Edellisviikon alusta olin juuri puhunut, että olisi kiva ratsastaa vaihteeksi myös takkulan poneilla, varsinkin Sypellä pitkästä aikaa. Parin päivän päästä sainkin käskyn ratsastaa Sypen perjantaina ja sunnuntaina.
Perjantaipäivä alkoi takkulassa kesän asuvan Clara-tamman rennolla liikutuksella, sillä Julia, jonka homma on aina silloin tällöin kyseinen heppa liikuttaa, ei tänään ehtinyt töiden takia. Seuraavana oli Nanan liikutuksen vuoro. Kävin pienentämässä kentällä olevat esteet pieniksi ristikoiksi, joilla vähän treenailtiin ja jumppailtiin. Pikkuheppa oli alusta alkaen oikein rauhallinen, ja päästiin aloittamaan hyppelöt oikein rauhallisesti ja maltillisesti Aika harvinaista meille!
Nana pois laitettua oli Pikkuveljen ja Sypen treenivuoro. Ensimmäisenä nousin Pv:n selkään, tarkoituksena verkata ja ratsastaa alulle juntturatuullella oleva suokki Julialle, joka vuorostaan verkkaili Syppeä rennosti. Vaihdettiin hepat, kun PV alkoi kulkea oikein päin ja Syppe oli saanut vanhat lihakset lämpimäksi. Oi vitsi kuin kiva ja helppo Syppe olikaan ratsastaa! Olisin voinut mennä vaikka kuinka kauan ravissa väistöjä, avoja ja sulkuja, jotka kerrankin luonnistuivat tälläkin esteponilla. Laukka vasta olikin hyvää, ainakin siihen verrattuna mitä se aina on ollut, ja tosi kivaa ratsastaa.
Liian suloinen ollakseen totta, Elsa ♥
Sport Tracker- kuvaa lenkiltä
Jäätiin tallille yötä ja herättiin seuraavana aamuna oikein virkeinä kello seitsemäksi aamutalliin johon olin viikolla lupautunut. Tehtiin kaikki hommat ripeästi ja oltiin jo valmiita ennätysajassa ennen kymmentä. Tämän päivän suunitelmaan kuului maasto Nanalla ja Sypellä. Aivan kuin ennennkin, ponit olivat kirjaimellisesti lähdössä lentoon heti ensimmäisestä ravipätkästä. Käytiin alkuun vähän kauempana hyvillä metsäreiteillä, joka palattiin samaa reittiä takaisin kaikilla askellajeilla. Mentiin sitten ravireitille päin, jossa heti tuli ensimmäiset ravurit vastaan. Tähänkin päivään saatiin vähän jännitystä, kun ponit ei ollenkaan ymmärtänyt kärryt perässä tulevia hevosia. Päästiin sitten verkkalenkille, jossa sovittiin lähtä reippaammalle laukalle. Syppe lähti ensin edelle, ja minä fiksusuti otin vähän välimatkaa, ettei kaikki hiekka tule suoraan meidän päälle Sypen kavioista. Heti kun päästin Nanankin laukalle, ei mennyt kuin pari sekuntia, ennen kuin Syppe oli saatu kiinni täydestä vauhdista, ja Nana painoi vielä senkin ohi aika moisella vauhdilla. Hyvän reitin ansiosti ponit sai luvallisesti revitellä aika pitkään, ennen kuin alettiin hidastamaan. Kierrettiin koko lenkki ravilla ja laukalla, ennen kuin käveltiin loppukäynnit, jonka jälkeen ponit pääsivät talliin päiväheinille.
Sunnuntaina oli jälleen aamutallihommia. Oltiin valmiita tälläkin kertaa jo vähän jälkeen 10. Käytettiin valmentajan siskon, Hannan apuna Sylvi ja varsa pihalla, jonka aikana siivottiin näiden sottapyttyjen karsina, hitaasti mutta varmasti. Hannalle oli tulossa 12 aikaan Pikkuveli hyppäämään tunnille, ja jottei PV:n tarvitse yksin hypätä, me tultiin myös hyppäämään!
Mentiin koko tunti pikkuesteitä helpoilla tehtävillä. Hanna keksi meidän, tai oikeastaan ponien pään menoksi laittaa esteiden alle juuri maalattu väripilkullinen portti, ja toiselle esteelle heijastinloimi, ettei kukaan vahingossakaan hyppäisi sitä. Otettiin kilpailu, nimeltä kuka pääsee ensimmäisenä esteen yli. Heijastinloimelle Syppe ei ollut menossa, joten tämän esteen kilpailu hävittiin, mutta portin poni hyppäsi suorilta ilman mitään mutteja, ylpeä ponista! Hypättiin loppuun vähän 80cm rataa, jossa Syppe alkoi ihan innoissaan kuumumaan. Voi kuin tunnista tulikaan mieleen viime vuosi ja kaikki estetreenit ja kisat. Tähän aikaan oltiinkin vuosi sitten treenaamassa Powercupin karsintaan.
