Kolmas kerta toden sanoo

Kevään pintaraapaisusta saikin pientä kuvaa siitä, miten meillä tällä hetkellä menee. Talven treenaaminen on todellakin tuottaut tulosta, eikä kisoista, tai vaikka ihan omasta maneesista tarvitse enää lähteä mieli maassa ja todeta, että kyllä tämä vielä joskus helpottaa. Tottakai edelleenkin sattuu päiviä, kun mikään ei vaan onnistu ja tekisi mieli heittää hanskat tiskiin. Näitä tulee olemaan koko loppu elämän meillä ja kaikilla muillakin. Varsinkin kun ratsuna on astetta herkempi tamma, joka ottaa helposti asiat itseensä ja vetää herneet nenään. Hyvänä esimerkkinä ratsastuskerta, milloin mikään ei onnistunut ja molemmilta meni hermot täysin, eikän seuraavana päivänä Nana antanut tarhasta kiinni. Kuitenkin tähän auttoi pitkä maastolenkki ja porkkanat, jonka jälkeen oltiin taas kavereita. Tyypillinen tamma. Näitä herneet nenään tilanteita on kuitenkin opittu kantapään kautta välttelemään.

Tämä postaus ei kuitenkaan ole pelkkää jaarittelua, joten mennäänpäs aiheeseen. Heinäkuun ensimmäinen viikonloppu vietettiin jo kolmatta vuotta peräkkäin Torniossa kisaamisen merkeissä. Kaksi vuotta sitten Sypen kanssa minun ensimmäisissä yökisoissa, jossa tipuin sunnuntaina ja viime vuonna minun ja Nanan kisadebyytti, jossa jälleen tipuin sunnuntaina. Vitsailinkin jo kavereille että saas nähdä pitääkö tunnettu sanonta paikkaansa tässä tapauksessa...

Tänä vuonna hypättiin vain sunnuntai, ja luokkina oli 100 ja 110cm. Oltiin normaalisti tuntia ennen luokan alkua paikanpäällä, joten ehdittiin rauhassa katsoa pari rataa ja käydä moikkaamassa kavereita, ennen kuin piti alkaa toimimaan. Tällä kertaa meillä ei ollut valmentajaa mukana, joten jouduin yksin kävelemään radan ja selviytymään verkasta. Ensimmäisessä verkassa Nana oli normaaliin tapaan rauhallinen ja kuunteli hyvin. Päästiin myös ihanne-aikaan verkkaamaan, kun maneesissa oli meidän lisäksi ihan vain pari ratsukkoa. Rata oli lyhyt kahdeksan esteen rata, joka meni aika nopeasti. Oltiin ihan aikataulussa, mutta minua paria edeltävä ratsukko hylättiin, joten pieni hoppu iski. Rata alkoi samassa kiireessä, ja vasta neljännellä esteellä saatiin rytmistä kiinni ja päästiin jatkamaan normaalisti. Hypättiin rata nollilla, vaikka sarjan a-osa ottikin vähän osumaa uhkaavasti. Tämän aikaluokan ruusukesijat kuitenkin meni täysin ohi alkuradan säätämisestä.

Seuraavaa luokkaa ei tarvinut kauan odotella, ja päästiin aika piakkoin verkkaamaan uudestaan. Tällä kertaa tuttuni lupautui auttamaan verkassa, jossa ei tarvinnut ottaa montaa hyppyä. Kympin luokista eteenpäin pitää sääntöjen mukaisesti hypätä kisatakilla, jos erillistä lupaa ei ole annettu. Tästäkin säädettiin, kun oli kuuma päivä ja takilla meinasi tukehtua. Jotku sanoivat että turvaliivi kelpaa takista, mutta laitoin silti varalta takin liivi alle, että ei tule ylinmääräistä sanomista. Kuitenkin nyt jälkikäteen asia varmistettuna olisin saanut mennä pelkällä turvaliivillä, ensikerralla ollaan jälleen viisaampia.

Arvosteluna tässä luokassa oli korotettu uusinta, eli ensin mennään perusrata (8 estettä), ja virheettömät suoritukset pääsevät uusintaan jossa aika ratkaisee. Radalle lähtiessä Nana oli selvästi innoissaan menossa, kun laukka oli heti oikein terävää. Ensimmäiselle esteelle oli vaihtoehtoisesti pitkä tai lyhyt lähestyminen, josta päätin mennä lyhempää. Ponnistuspaikka jäi kahden askeleen välille, josta kauempaa olisi tullut tosi iso hyppy, mutta oltaisi päästy yli ilman puomeja ja no, minä pidätin ja hypättiin läheltä puomin kanssa. Jälleen minun tyhmä moka ensimmäiselle, joka on jo perinne sekin. Puomi ei silti yhtään harmittanut, ainakaan Nana ei joudu hyppäämään kolmatta rataa tälle päivälle. Jatkettiin rataa kuin mitään ei olisi tapahtunut ja hypättiin viimeistä estettä myöten super-rata! Kerrankin voin olla tyytyväinen jopa omaan ratsastukseeni ensimmäistä lukuunottamatta!

Kevään kisat ja kuolainongelmat

Ruuki 110cm c. Silja

Kevään aikana koitettiin etsiä parempaa kuolainta, jolla saataisiin Nana vähän terävämmäksi. Kokeiltiin ensimmäisenä kolmipala babypelhamia, joka osoittautui tosi hyväksi. Mentiin kyseisellä kuolaimella Ruukiin kisoihin, jossa ei enää hypätty ysikymppiä niin kuin edellisessä postauksessa maaliskuussa mainitsinkin. Treenattiin koko talvi 110cm tasolla, joten päätettiin hypätä Ruukissa meidän ensimmäinen isompi rata kisoissa. Ensimmäisellä radalla Nana ei kuunnellut yhtään ja veti radan täysiä pomeja pudotellen. Toinen rata ei ollut yhtään sen parempi, vaan meno oli entistäkin villimpää, ja esteille ohjaaminenkin tuotti kunnolla vaikeuksia. Tämä kuolain ei siis ollutkaan meidän kuolain.

Seuraavana löydetttiin matokuolain, joka sekin vaikutti aluksi lupaavalta. Kotona ja Pinjan valmennuksissa kuolain toimi oikein hyvin, mutta sitten Abc:llä ratatreeneissä ei enää niin hyvin. Tarkoituksena oli hypätä 100 ja 110cm, mutta metrin radalla ei päästy yhdenkään esteen yli normaalisti. Puolessa välissä rataa juuresta hyppääminen ei enää onnistunut, vaan lensin esteen jälkeen Nanan kaulalle ja siitä maahan. Vaihdettiin suosiolla seuraava rata pienempään ja hypättiin sekin 100 tasolla, edelleen tosi huonoilla hypyillä.

Kuolainten vaihtelu jatkui, ja päädyttiin takaisin kolmipalapessoaan, millä talvi treenattiin, mutta lisättiin ylimpiin renkaisiin remmi mahdollisimman löysälle. Tällä yhdistelmällä ratsastus, varsinkin Nanan suuhun vaikuttaminen vietiin ihan uudelle tasolle, ja hyppääminen ei enää ole tahtojen taistelua, vaan Nana vihdoin kuuntelee pienintäkin apua!

OR 100cm c. Emmi

Nyt ollaan menossa jo toukokuulla, joten kisat siirtyivät ahtaista halleista isoille ulkokentille. Ennen ensimmäisiä ulkokisoja ehdittiin hypätä yhdesti omalla kentällä, mutta se ei menoa haitannut. Hypättiin äimärautiolla suosiolla 90 ja 100cm, kun edelliset kisat eivät mennyt ihan putkeen. Nana oli molemmilla radoilla energinen, mutta kuunteli ja hyppäs ensimmäisen luokan nollilla ja sijoittui hyvällä tuurilla kuudenneksi. Metrissä otettiin jälleen yksi hipaisupuomi.

Pikkarala, tämä ja loputt kuvat c. Ronja

Pikkarala 100cm

Seuraavalla viikolla hypättiin kaksi päivää Pikkaralassa kolme tosi hyvää rataa 90-105cm tasolla. Kaikilta radoilta tuli yhdet puomit, täysin ratsastajan virheistä. Kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa radalla oli sama fiilis kuin verkassa ja kotona, nimittäin hevonen tekee just niin kuin minä haluan, kunhan vaan tekee oikein!

OR 100cm

Pikkaralan jälkeen Nana sai viettää pari rentoa viikkoa ja kesäkuun puolessa välissä kisattiin Äimärautiolla kaksi päivää 90 ja 100cm luokissa. Lauantaina ensimmäisessä luokassa Nana tuntui verkasta asti tosi hyvälle, ja hyppäsi tasaisen helposti tosi pienen 90cm radan tuplanollana ja nappasi jälleen tuurilla 3.sijan! Metrin aikaluokassa mietin jo vähän tiukempia teitä ajan säästämiseksi, jos sattumalta päästäisiin rata nollilla maaliin. Rata lähti ensimmäiseltä esteeltä alkaen tosi sujuvati liikeelle, ja ennen viimeistä estettä tajusin, että oltiin päästy koko rata hyvillä hypyillä tähän saakka ja kuten yllä olevasta kuvasta huomaa, hymy oli herkässä viimeisellä esteellä, joka sekin ylittyi puhtaasti! Tässäkin luokassa sijotuttiin mutta tällä kertaa 2.sijalle. Sunnuntaina verkassa huomasi jo vähän miten kuuma viikko ja eilinen kisapäivä alkoivat painamaan Nanalla, kun havaittavissa oli pientä tahmaisuutta. Kuitenkin Nana hyppäsi vielä yhden metrin puhtaasti, joka ei kuitenkaan ollut ihan niin tasainen kun eiliset radat mutta hyvä silti. Sijoituttiin tässä luokassa neljänsiksi, vaikka unohdin jälleen uusinnassa ratsastaa lyhempää tietä, jolla aikaa olisi säästetty. 

Kolme starttia ja kolme puhasta rataa ja vielä kolme rusettia kaupan päälle voi kutsua jo aika lailla työvoitoksi! Varsinkin kun meidän viimekautta tai vaikkapa ihan tämän kauden ensimmäisiä kisoja katsotaan. Huomenna mennään jo perinteeksi muodostuneisiin Tornion kisoihin hyppäämään metri ja kymppi.

OR, 90cm palkintojenjako

KISAKAUSI 2016 | Luukku 3

Joka vuosi kun olen kisoja kiertänyt, eli kaksi edellistä vuotta, olen tehnyt blogiin vuoden loppupuolella postauksen, jossa on käyty läpi menneen vuoden kisakautta. Onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Tämän vuoden postaus on silti erityinen, sillä tämä kisakausi oli erinlainen kuin normaalisti. Ei kisattu koko kautena ainoassakaan luokassa sijoituksista, vaan oltiin radoilla vain ja ainoastaan treenaamassa ja tutustelemassa uusiin tilanteisiin.

Alkuvuodesta kun treenit aloitettiin aika lailla nollasta, meillä ei ollut mitään tavoitteita kisaamisen suhteen. Oltiin kuitenkin puhuttu, että joka tapauksessa kisoihin mennään, vaikka ihan pieniin luokkiin vain vähän hyppäämään. Ensimmäiset kisat jotka nähtiin sopiviksi, oli kahden päivän kisat Torniossa, johon lähdettiin viikonlopun mittaiselle yökyläreissulle. Luokkina pienet 80 ja 90cm, joista oltaisiin selvitty vaikka ravissa tilanteen vaatiessa.

Tornion kuvat sunnuntain 90cm © Ronja

Jännitettiin ihan porukalla reissua ja sitä, miten Nana vieraassa paikassa käyttäytyisi, vielä kun Tanja ei päässyt mukaan ja kaikesta oli selviydyttävä yksin. Yllätykseksi Nana käyttäytyi kisoissa jopa paremmin kuin kotona ja oli verkassakin oikein rauhallisesti ja kuunteli. Radoista selvittiin myös hyvin ensimmäisiksi kisoiksi, lukuunottamatta ensimmäisen päivän 90cm luokan puomia ja toisen päivän maalilinjan yli tippumista täysin omasta syystä. Kuitenkin luokasta jossa tipuin, oltiin luokan loppuun asti johdossa, ja lopussa kaverini ratsasti tosi hyvällä uusinnalla meistä heittämällä ohi. Mainittakoon vielä että uusinnassa en miettinyt sekunttiakaan ajasta!

Seuraaviin kisoihin Rovaniemelle lähdettiin jälleen vajaalla miehityksellä; minä, Nanan hovihoitaja Julia ja iskä, meidän kisakuski, kun Tanja ei päässyt tällekkään reissulle mukaan. Reissu oli myös siittä erityinen, kun en ollut ennen käynyt kyseisessä kisapaikassa, jossa kaikki ratsastus oli vielä raviradan keskusnurmella. Näihin pidennetyn viikonlopun kisoihin mentiin kahdeksi päiväksi, ja pelkkä ajatus Nanan jabassa yöpyminsestä ja nurmihokkien ruuvailusta tuotti jo harmaita hiuksia monta päivää ennen kisoihin lähtöä. Nana onneksi yllätti kaikki jälleen positiivisesti nukkumalla hyvin jabassa ja hyppäämällä varsin reippaasti isolla nurmikentällä kaksi 90cm rataa, tosin puomeja kolistellen. Toisen radan jälkeen olin täysin raivon vallassa kahdesta samasta virheestä, jotka tein molemmilla radoilla, ja yritin jo jälki-ilmoittautua metriin, mutta onneksi jälki-ilmoittautuneita ei enää siinä vaiheessa päivää otettu.

Ekaa kertaa nurmella

Elokuussa käytiin hyppäämässä yksi 90cm luokka Haapavedellä, josta tuli myös puomi. Seuraaviin kisoihin mennessä treenit olivat jo siinä vaiheessa, että voitiin alkaa hyppäämään metrin ratoja, ja jopa Tanja pääsi ensimmäistä kertaa kisoihin mukaan! Ensimmäisessä metrissä Kiimingissä Nana oli ensimmäistä kertaa radalla kunnolla villi ja veti minua aika ajoin.  Luokasta otettiin siis puomi, joka kostautui liiasta vauhdista lähestyttäessä okseria.

Tänäkin vuonna Kalajoen Venetsialaiset olivat ne kilpailut, joita koko vuosi odotettiin innolla ja oltiin päätetty jo vuosi sitten, että sinne me mennään vaikka ilman hevosta. Hypättiin perjantaista sunnuntaihin 90- ja 100cm ratoja, joista kaksi ensimmäistä meni penkin alle, ja kaksi viimeistä oli jo parempia, viimeinen jo tosi hyvä, vaikka puomi otettiinkin ensimmäiseltä  esteeltä ulkopuolisesta häiriötekijästä johtuen nimeltä vastaan ravaava hevonen ennen lähtölinjaa.

Venetsialaisien kuvat © Ronja

 Hypättiin syyskuun alussa naapuritallilla 95 ja 100cm, joista 95cm oli taas Nanan päättämä en kuuntele teen mitä haluan- rata. Seuraavan päivän metri oli meidän paras rata, joka saatiin suoritettua siististi nollatuloksella. Maalilinja pompuilta ei tälläkään puhtaalla radalla selvitty, ja vihdoin opin, että loikat johtuvat maalilinjan jälkeisistä iloisista taputteluista ja yllättäin löysätyistä ohjista laukassa, josta Nana varsin innostuu.

Kausi lopetettiin Äimärautiolle hallikisoihin, joissa ratsastettiin kauden parhaimmat siistit radat ratsastajan hetkellisestä muistikatkoksesta johtuvaa metrin uusinnan puomia lukuunottamatta. Näihin kisoihin oli tämä kausi oikein hyvä lopettaa, ja jäädä innolla odottelemaan ensi vuoden "kunnon" kisakautta! Kauden aikana tulleet puomit johtavat juurensa meidän yhteisen sävelen puutteeseen. En siis osannut, enkä osaa vieläkään täydellisesti ratsastaa Nanaa kaikissa tilanteissa, josta johtuu koko aikainen pieni säätäminen. Kuitenkin parilla viimeisimmällä radalla alkoi jo näkyä sitä yhteistä tekemistä, jonka treenaamista jatketaan vielä nyt ja pitkällä tulevaisuudessa.

Abc, kuva © Roosa 

Abc, kuva © Emmi

Koukemusta rikkaanpana

Kesäloman viimeiset kisat käytiin viime lauantaina Haapavedellä. Hypättiin vain yksi luokka, 90cm joka oli oikein hyvä ratkaisu, näin vasta olleen viikon rokotusloman jäljiltä. Nana ei ollut kisoissa ihan vireessä, sillä perjantain treenit, joissa oli tarkoitus ottaa vain pari hyppyä ja tarkistaa että hevonen oli hyvä, ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, kun Nana kävi ylikierroksilla jo pikkuristikoista joten ratsastin sitä kauemmin ja enemmän, että saisin edes jotain kontrollia hevoseen. Odotetusti Nana oli sitten vähän väsynyt eilisestä.

Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, joten ehdin käydä katsomassa ratapiirrosta ja opetella sitä. Ratsastin jälleen aika alkupäässä luokkaa, joten menin verkkaan ratsastamaan Nanaa rauhassa ennen radankävelyä, kun siellä ei ollut vielä paljon porukkaa hyppäämässä. Radankävelyn jälkeen mentiin takaisin verkkaan ja koko pakka räjähti jälleen käsiin, kun kanssakilpailijat laukkasivat ohi ja hyppäsivät vieressä, mitä pieni hevonen ei täysin ymmärrä. Verkka onkin meidän osalta aina pelkkää selviytymiskamppailua. Saatiin silti otettua muutamat hyvät hypyt ennen kun mentiin ulos kisakentän laidalle odottamaan omaa lähtövuoroa. 

Radalle Nana rauhoittui heti ja päästiin hyvällä laukalla kohti ensimmäistä estettä. Rata lähti hyvin käyntiin, eikä ponikan ollut ollenkaan villi, juuri hyvä! Nana teki koko radan niin kuin piti, mutta kuski teki typerän virheen ja käänsi vinon tien neljännelle esteelle, pienelle pystylle kun Nana aavistuksen verran lähti itse oikomaan. Puomihan sieltä tuli, samoin kuin kahdella edellisellä radallakin, mitä ollaan lähiaikoina hypätty. En antanut sen enempää häiritä suoritusta, vaan jatkettiin perusrata loppuun huolellisesti, vaikka heti seuraava este kolahti pahasti. Radan jälkeen hepalle ansaitut taputukset ja loppuverkkojen kautta vinkalle.

<3 kaikista kuvista kiitos Ronjalle!

Nyt meillä onkin koko elokuu täyteen suunniteltu, kun tulevana viikonloppuna on taas Anen valkat, sitten on kisat kiimingissä, ja seuraavana kolmen päivän viikonloppureissu Kalajoen Venetsialaisiin hyppäämään!

LINKKI VIDEOON

Kisakauden avaus naapuritallissa

Abc:n harkkakisapäivästä selvitty, eikä kukaan meidän "WinWin tiimistä" Helppo C-tasolta Vaativa B-tasolle saanut hylättyjä tuloksia, eli kaikki pääsivät ohjelmistaan tyylikkäästi ja jotkut taas ei-niin tyylikkäästi ylinmääräisiä koikkaloikkia hyppien läpi, jopa voittoruusukkeita keräillen. Päivä aloitettiin ponien harjojen letityksillä, josta ensimmäisenä operaationa oli Ruuti-ponin takkutukan köyttäminen. Samalla autoin Riinaa Syppyrän sykeröiden kanssa, jotka Riina loppupeleissä itse sai tehtyä. Käväistiin nopeasti syömässä ja seuraavana harjan siistimiseen pääsi, tai oikeastaan joutui minun ratsuni, Sharlotte. Ponin harja on muuten oikein unelmapitkä, mutta sillä on vain keskellä tukkaa noin 10 senttimetrin mittaista harjaa. Saatiin silti pitkän värkkäämisen jälkeen ponille kaunis pienehkö verkkokampaus. Lähdettiin käymään Abc:llä vahvistamassa ja maksamassa startit, katsottiin Sypen ja Ruutin radat, ja lähdin takaisin tallille hakemaan ponia.

Laitoin ponille ja itselleni nopeasti varusteet päälle, ja lähdettiin kävelemään tietä pitkin kisapaikalle. Kisapaikan pihapiiriin saavuttua ponilla alkoi kauhea hirnuminen, kun missään ei näkynyt tuttuja poneja. Onneksi Ruuti oli ulkokentällä ja prinsessa sai mielenrauhan ja päästiin verkkaamaan. Verkassa Sharlotte oli oikein lunkisti, ja käyttäytyi ja liikkui niin kuin kisaponien kuuluukin. 

Kun oli meidän vuoro mennä maneesiin, poni löi ovella jarrut pohjaan, eikä ollut menossa halliin millään, ennen kuin sitä otettiin suitsista kiinni ja talutettiin maneesiin. Aluksi poni katseli paikkoja ihan ihmeissään, mutta rauhoittui aika nopeasti kun sai kiertää ja katsoa paikan läpi. Ei oltu laukattu kentällä ollenkaan, että ponille riittäisi energiaa laukkaamiseen radalle asti. Ravattiin ja käveltiin radan ulkopuolella pienellä verkka-alueellaa, jossa työstettiin myös ihan vähän laukkaa ennen suoritusta.

liitokavio(ko)

Edellisen ratsukon lopetettua ratansa käveltiin normaalisti ruutuun, poni oli ihan säpsynä, mutta malttoi(uskalsi) kävellä melkein tuomaripäätyyn, ennen kuin yritti lähteä oikomaan pelottavaa päätyä. Tehtiin ympyrä ja jatketiin rataan tutustelua ravissa.  Nyt päästiin jo tuomaripäätyyn ja sen ohikin. Pyörittiin kentällä ravissa lähtömerkin saamiseen asti. Ravattiin toiseen päätyyn ja aloitettiin rata mutkikkaalla sisääntulolla. 

Alkutervehdyksessä huomasin, että ohjien päät olivat irronneet toisistaan ja roikkuivat vapaina molemin puolin ponin kaulaa. Nyt ei auttanut kuin pitää ohjista kunnolla kiinni, eikä kärsinyt ollenkaa päästää ohjaa pitentymään, niin kuin minulla yleensä käy ratsastuksen aikana. Raviohjelma meni yllättävän hyvin, oikeastaan tosi hyvin! Keskiravistakin saatiin seiska! Käyntiosuudetkin puksutettiin läpi ilman suurempia huolia, mutta omat kädet alkoivat vähän heilumaan puolelta toisille, ja niiden mukana ponin pääkiin. Siirryttiin raviin ja sen kautta laukkaan. Ponilla, joka ei osaa laukata kunnolla, on vähän hankalampi lähteä ratsastamaan kunnolla, mutta tein kaiken mitä pystyin ja saatiin kuin saatiin laukattua poni melkein paketissa laukkaosuus. Viimeistä lävistäjää lukuunottamatta, jossa poni päätti pudottaa raville kesken kaiken, ja siirsin sen käyntiin ja jatkettiin matkaa. Lävistäjästä ja siirtymisestähän tuli nyt neloset, mutta mitäs pienistä. 

Lopputervehdyksessä poni sai isot taputuksest, ja ulkona vielä enemmän kehuja ja pari taskun pohjalta löytynyttä sokeripalaa. Prinsessa käyttäyti ja kulki tosi hyvin, ja prosentteja nelosista huolimatta saatiin 60% ja risat! Onhan se kiva kun pääsee vähän muillakin kuin sillä yhdellä ja samalla ponilla kisailun makuun, ja varsinkin, jos ponit on tälläisiä kuvauksellisia kaunokaisia! Hyvä kisakauden aloitus meillä kyllä oli! Kaikista kuvista ja videoista jälleen kiitos ihanalle kisaorjalleni, Julialle. Tällä hetkellä olemme tien päällä, suuntana kohti Tampere ja Ypäjä. Saas nähdä, mitä tulevan pitää ;)

TÄSTÄ VIDEOON

Luukku 8: Etsi eroavaisuudet kisa!

Vuosi sitten joulukaleteria tehden olisin halunnut järjestää pieen kilpailun, mutta en keksinyt mitään hyvää. Mutta tällä kertaa luovuus ja inspiraatio riitti. Joten pitemmittä puheitta, blogihistorian ensimmäinen kilpailu alkaa NYT!

Sinun pitää siis vain ja ainoastaan läytää alla olevista kuvista seitsemän eroavaisuutta, ja lähettää vastauksesi minulle sähköpostiin: annika.rajanti@hotmail.fi 20.12.2015 mennessä. Oikeinvastanneiden kesken arvon palkinnon. Palkintona teen blogistasi esittelypostauksen, ja blogisi linkki pääsee kuukaudeksi minun blogiini näkyville. Ainoa sääntö on olla blogin rekisteröitynyt lukija, sekä blogin omistaminen olisi myös hyvä juttu, tai voittaminen ei oikein hyödytä.

Pintaraapaisu kisakaudesta 2015

Tässä postauksesta keron tiivistettynä meidän tämän vuoden kisoista. Koitan kertoa kaikista kisoista lyhyesti ja ytimekkäästi, jotta postauksen pituus ei venähdä aivan liian pitkäksi.

Kisakausi aloitettiin 8.2 naapuritallilla 1-tason koulukisoilla. Kisoissa mentiin helppo C, sekä

 helppo B K.N special. Ensimmäisessä luokassa mentiin kelpo suoritus prosentein 62,045% ja luokassa sijalla 7/18. K.N rata oli jo hyvä. Prosentteja 61 ja risat, samalla myös vuoden ensimmäinen sijoitus, 4/16. 

Helppo C:2 8/2/2015 © Ronja Vekki

 Estepuoli alkoi myös samaisesta paikasta 15.3 1-tasolla. Luokkina oli 80cm, josta kauden pieni ensimmäinen sinivalkoinen ruusuke, ykkös sija ja seuraava luokka 90cm, joka hylättiin viidennenlle esteelle, lankulle...

15/3/2015

 2-taso avattiin 29.3 Pohjois-Suomen Hallikoulumestaruuksissa helppo B:n ohjelmalla. Syppe oli tosi jäykkä ja muutenkin huono ratsastaa, mutta ei kuitenkaan oltu viimeisiä tuloksin 57,232% ja luokassa sija 8/9. Tällöin käytössä olivat vielä perus kolmipalakuolain.

Helppo B nuorten hevosten kenttäkilpailuohjalma 29/3/2015 © Silja Puhakka

Kausi jatkui taas Abc:llä 1-tasolla 25-26.4 viikonloppukisoissa, La koulu Pe esteet. Tässä välissä otettiin käyttöön uudet kuolaimet, joka oli tosi hyvä ratkaisu. Luokkana tällä kertaa helppo C , powercupin seurakarsinta. 69.450% enntystuloksella luokassa 4/18 ja sijoille päästiin jälleen. Sunnuntaina hypättiin vain 80cm, joka ratsastettiin siihen malliin että 'powercuppiinhan minä kyllä menen' tämä ajatus toteuti uusinnassa aikaratsastuksessa. Luokka voitettiin lopuksi ylivoimaisesti ajan perusteella.

25/4/2015 © Meri Rahikkala

26/4/2015 © Julia Äijälä

Viikonloppukisaamiset jatkuu 9.5, mutta nyt vähän korkeammalla tasolla, Abc:n 4-tason koulukisoissa. Lapsi-, junnu-, ja poniratsastajien luokalla. Rataan olin tyytyväinen, sillä ensimmäistä kertaa jouduttiin esittämään vastalaukkaa ruudussa, ja saatiin hyväksytyt, silloiseen tasoon nähden hyvät prosentit 58,583% ja sijalla 8/9. Seuraavana päivänä 10.5 Ulkokauden avaus Or:llä. Luokkina meillä toimi 80cm, josta puhtaan radan ruusuke, ja 90cm, josta 9vp perusradalta kiellosta ja puomista ja vielä enimmäisajan ylityksesta, vaikka alkurata olikin aika hyvä. Sijoitus oli 39/45.

90cm 10/5/2015 © Saara Niskala

23.5 lähdettiin Pikkaralaan Palkintoon hyppämään 2-tasolle. Koko päivän satoi, paistoi ja myrskysi. Hypättiin ensin 80cm poniluokka, josta perusradan helpoin pystyeste pudoteettiin ja oltiin toiseksi viimeisiä. Seuraavan luokan alussa heti lähtömerkistä järkyttävä tuuli iski radalle ja vei esteet mukanaan. Poni katseli vain ympärileen 'apua, mitä ihmettä tapahtuu? mitä pitää tehdä?' Mentiin takaisin verkkaan noin. 20 minuutiksi jonka jälkeen uusi yritys. Poni oli jo ihan pihalla ja pudotti toisen, tai jopa ensimmäisen esteen. Rata mentiin muutenkin matovauhtia ja luokassa oltiin loppusijalla 22/24.

Or 10/5/2015 © Silja Puhakka

 13.6 alkoi tärkeä kisviikonloppu ylirannalla, powercupin aluekarsinnat. Ensimmäisenä päivänä mentiin esteillä 2-tason 80cm. Sitä ennen hypättiin 1-tason 80cm luokka alle, ihan kaiken varalle. Hypättiin rata ilman muita ongelmia, ja napattiin kärkipaikka, jota pidettiin luokassa loppun asti. seuraavassa luokassa, eli karsintaluokassa rata oli tismalleen sama. Luokassa oli jo paljon kovia vastustajia, joten totta kai uusinnan teitä piti lyhentää, mutta tämän luokan uusinnassa sarjalle lähestyminen ei mennytkään ihan-niin-kuin-strömsöösssä ja ohjasin tahmeasti kääntyvän ponin A-osan johteeseen ja otettiin kielto...sija 10/15. Radan jälkeen vetäydyin ponineeni omiin oloihini meinasin jo heittää hanskat tiskiin ja sanoa hyvästit powercupin finaalille idioottimaisen mokani takia, kun enää sunnuntai ja meidä heikkous, kouluosuus oli jäljellä.  

Sunnuntaina kaikki pelissa kouluohjelman pariin, joka oli tuttuakin tutumpi helppo B K.N. Radalla käskin ponin liikkumaan ja ratsastin niin tarkasti ja hyvin kuin pystyin. Mutta rata tuntui selästä silti niin huonolle, vaikka Pohjois-Suomen koulualuevalmentajakin sanoi rataa hyväksi, ja että ponilla oli radalla hieno ravi. Vasta prosenttejen kuulemisen ja radan videon katsomisen jälkeen tajusin, että rata meni oikeasti hyvin. Prosentteja tosiaan tuli se yli 63%, ja luokassa 1.sijalle! Vasta viimeinen ratsukko kiilasi ohitse. Powercupin finaaleihin oli vielä sittenkin toivoa.

 

koulusyppe palkintojenjaoussa 14/6/2015

Noin kuukauden päästä 4.6  hypättiin autoon ja ajettiin Tornioon 2-tason viikonloppukisoihi. Lauantaina hypättiin pelkkä 90cm, josta 4vp perusradalta kiellon ansiosta. Sunnuntaina 90cm päästiin ehjin nahoin hyvän radan kanssa maaliin ja kiilattiin kärkipaikoille, mutta heti seuraava, ja pari muutakin ratsukkoa meni ohi tosi tiukalla ajalla. Loppujen lopuksi sijoituttiin viidensiksi. Sitten alkoikin jo ensimmäiseen metriin valmistautuminen. Radan alku oli tosi hyvä, vaikka kolmannelle esteelle tuli järkyttävä loikka, kun ratsastaja ei päässyt hyppyyn mukaan ja meinasi tipahtaa esteen jälkeen, mutta kiipes takaisin satulaan. Sarja päästiin, mutta sitten "helpolle pystylle", joka ei ollutkaan niin helppo... Askel ei passannutkaan ja poni päätti tällä kertaa olla pelastamatta kuskia ja stoppasi kuin seinään. Minähän tietenkin jatkoin matkaa ponin kaulan yli maahan.

Tanjan palleroisten 'edustuskuva' 6/7/2015

100cm 6/7/2015 © Ronja Vekki

17-19.7 Abc:n jokavuotiset 4-tason koulukisat. Tänä vuonna perjantaina ratsastettiin vain 2-tasolla iltakisojen merkeissä. Meillä kisat alkoivat Helppo B:0 radalla, jossa Syppe oli aivan kauhuissaan tuomareiden yllä olevista päivänvarjoista, sekä kaikesta muusta vähänkään normaalista poikkeavasta. Prosentit 53% kertovat tarpeeksi... Onneksi seuraavaa rataa varten saatiin poni ruotuun, ja Helppo B Lasten esiohjalma A meni jo paljon paremmin. Prosentteja tuli 60% ja vähän päälle. 

Seuraavana päivänä mentiin vain yksi luokka, Helppo B lasten esiohj. B, joka sisälsi vastalaukka ja muuta haastavampaa. Poni oli tälläkertaa jo oikein hyvänä, ja kipitti radan alusta loppuun kiltisti prosentein 61%. Radan jälkeen oltiin jo jonkun aikaa ihan sijoilla, mutta lopputuloksissa ei ihan sijoituksille ylletty, mutta yli puolenvälin slti. Näissä kisoissa esitettiin meidän hauska ponikatrilli, josta tein oman postauksen.

17/7/2015 © Ronja Vekki

Seuraava viikonloppu käytettiin Abc:llä 2-tason hyppelöissä. Lauantaina luokkana toimi 90cm, jossa ratamestari ei ollut säästellyt erikoisesteiden käytössä, vaan lähes jokaisen esteen alla oli jotain. Möröt esteen alla ja muuri olivat ne kauheimmat, joille Syppe päätti alkaa taas poneilemaan, ja kielsi molemmille kerran. Tuloksena siis hylätty. Sunnuntaina hypättiin 80cm eilisen possuilun johdosta. Luokka meni ihan hyvin, mutta ponin eteenpäinpyrkimys vähän jäi, ja uusinnan yksi puomi tuli alas kun poni ei kehdannut enää edes jalkojaan nostaa. Tulos oli ensimmäinen ei-sijoittunut, eli viides. Seuraava luokka, eli 90cm meni hyvin, tosi hyvin. Ylitettiin jopa eiliset pelottavat möröt sekä lähes yhtä pelottavat kärpässienet uusinnasa. Vaikka otin uusinassa aika varman päälle erikoiseteille, sijoituttiin silti luokassa neljänneksi.

90cm 25/7/2015 © Pinja Räinä

Jälleen saatiin vähän hengähtää, ennen elokuun ensimmäistä viikonloppua. Jälleen tuli todettua, että unelmat on tehty saavutettavaksi kun alkuvuodesta vielä niin kaukaiselta kuin se vain voi kuulostaa, päästiin Lahteen 8-9.8 powercupin finaaleihin! Matkaan lähdettiin perjantai aamuna ja perillä oltiin jo illalla viiden aikoihin. Itse kisat menivät oikein mukavasti. Lauantain kouluosuudessa Syppe alkoi näyttelemään estehevosen taitoja ja otti ensimmäisen keskiravilisäyksen vähän liian innoissaan ja rikkoi laukalle. Peruutus lähti myös liian aikaisin, eikä pysähdystä esitetty ollenkaan. Prosentteja radasta saatiin vain 57% Positiivista radasta oli kuitenkin papereissa mainitut hyvät tiet ja hyvien kulmien ratsastus(joka on ollut ei-niin-taitavaa viimeaikoina). 

Lauantaina  hypättiin jälleen 1-tason 80cm alle, joka päästiin puhtaasti ilman erikoisesteiden turhaa kyttäilyä. Finaaliluokka oli AM.5, korotettu uusinta. Perusrata 80cm päästiin ilman virheitä, joten päästiin miettimään vielä uusinnan tiet kuntoon. Ennen omaa viiemistä starttia, uusintaa jännitti jo ihan kunnolla. Nyt tai ei koskaan ja nyt mentiin. Tiet onnistuivat just eikä melkein, mutta sarjan A-osa tuli alas ponin ollessa jo hieman väsynyt. lopputulos koko powercupissa oli 21/34.

80cm AM.5 uusinta 9/8/3015 © Kitta Lukkanen

22.8 lähdettiin Kalajoelle Pohjois-Suomen Aluemestaruuksiin. Hypättiin jälleen ennen mestaruusluokkaa 2-tason 80cm. Rata oli muuten yllättävän yksinkertainen, vain yksi kiinteä umpimuuri epäilytti, mutta poni yllätti ja hyppäsi sen. Päästiin luokka nollatuloksella maaliin, ja sija 4/25. Punainen ruusuke tuli siis matkaan. Mestaruusluokka meni hyvin viimeiselle esteelle asti, jossa laukka kuoli ja kiellettiin kerran. Kannattaahan se jäädä vain  matkustamaan varsinkin tällaisissa aika tärkeissä kisoissa...

80cm 22/8/2015 © Ronja Vekki

28-30.8 olikin yhdet kauden mukavammista kisareissuista: Kalajoen Hyppää Venetsialaisiin 2015. Kisat alkoi perjantaina, ja heti 100cm luokalla. Lähdettiin hakemaan vain rataa, josta päästäisiin maalin. Syppe yllätti täysin, ja rata meni oikeastaan tosi hyvin. ainoastaan yhden linjan toinen este, jolle mentiin vähän enemmän eteenpäin tipahti kannattimiltaan takajalan hipaisusta. Ilman puomia oltaisiin sijoituttu toisiksi, mutta puomilla sijoitus oli 12/22. Lauantai alkoi 90cm radalla, jossa Syppe oli tosi jäykkä yön jäljiltä ja otti kaksi puomia perusradalta. Seuraavaan luokkaan 100cm mennessä poni oli jo ehtinyt vertyä, ja tällä kertaa vain ensimmäisen esteen puomi tuli mukaan. Sijoitus oli silti yli puolenvälin, 20/41. Sunnuntaina vielä 100cm, jossa syppe kielsi heti ensimmäiselle esteelle, okserille, jossa oli vielä portti, sekä este näytti radan isoimmalta esteeltä. Uusi yritys, ja matka jatkui aina perusradan viimeiselle, trippelille, jolla laukka taas kuoli kaarteessa ja poni kielsi. Toista kertaa en edes yrittänyt kun poni oli jo tarpeeksi väsynyt.

90cm 29/8/2015 © Pinja Räinä

Kausi lopetettiin samalla tavalla kuin aloitettiinkin, eli koulukisoihin. Tällä kertaa 20.9 Kajaaniin, Pohjois-Suomen koulumestaruuksiin. Ratana Helppo B, josta suoriuduttiin yllättävän hyvin. Lukuunottamatta väärän tien ratsastusta... Prosentteja jäi silti yli 62%, vaikka pöytäkirjat sisälsivätkin ne -2 väärän tien ratsastuksesta. Luokassa meidään sijoitus oli 8/20, ja muutamat kouluponitkin ohitettiin.

20/9/2015 © Pinja Räinä