Kisakauden avaus

Sunnuntai aamuna sain pitkästä aikaa kiskoa valkoiset housut jalkaan, sillä vihdoin oli odotettujen kauden avauskisojen aika. Vaikka kisoihin ei ole tarvinut lähteä moneen kuukauteen, homma luonnistui kuin itsestään ja aamu sujui tavanomaisesti vanhan kaavan mukaan. Päästiin jopa melkein lähtemään oikeaan aikaan tallin pihasta. Ensimmäinen ongelma ilmaantui kun alettiin varustamaan Nanaa, nimittäin ohja oli hajonnut toiselta puolelta ja enää vain roikkui kuolaimella. Onneksi äiti oli vasta lähdössä kotoa, joten saatiin sen mukana toiset ohjat hätään.

Ensimmäisen luokan, 90cm radankävelyn jälkeen oli vielä reippaasti aikaa ennen verkkaan pääsyä, joten käveltiin aika kauan kentällä, ennen kuin menin selkään ja aloin pikku hiljaa ravailla. Verkkavalvoja huuteli tasasin väliajoin verkkaan pääsevien nimiä, ja olin jo monta kertaa menossa mutta aina huudettiin jonkun muun nimi. Luokan edetessä aloin jo pikkuhiljaa ihmetellä kuinka vähän porukkaa verkassa saa olla, kun minun ja radalla olevan välissä oli enää reilu viisi ratsukkoa. Selvisi että verkkavalvoja oli vahingossa hypännyt minun yli jo ajat sitten. Verkka-aikaa jäi tosi vähän, mutta onneksi luokka oli pieni ja ulkokentällä oli pystynyt sentään ravaamaan, ettei ihan täysin kylmiltään jouduttu radalle.

Radalla Nana oli sopivasti vähän energinen, vaikka välissä laukka meinasi hyytyä, ja jouduin komentamaan ponia reippaammin eteen johon Nanan reagoi onneksi hyvin ja laukka saatiin nopeasti takaisin. Kokonaisuudessa rata oli helppo ja tasainen, ja jäi meidän viimeiseksi ysikympiksi. Hyppäsin heti pois selästä ja Nana pääsi kävelemään naruun metriä odottelemaan.

Metrin radankävelyssä alettii jo vähän miettimään reittejä miten säästää aikaa, kun kyseessä oli kerta aikaluokka. Hyvät reitit suunniteltuna ja tälläkertaa oikean mittainen verkka takana lähdettiin metrin radalle hyvin mielin. Ensimmäiselle esteelle Nana vähän innostui ja lähti vauhdikkaammin, mutta kuunteli silti heti esteen jälkeen ilman suurempia ongelmia. Ensimmäinen vähän tiukempi kaari käännettiin, mutta sen jälkeen esteelle päin poni venyi liian pitkäksi ja otti puomin mukaan. Siihen loppui ajan kanssa kilpaa ratsastaminen minun osalta. Kuitenkin loppurata meni tosi hyvin, ja tein silti "vahingossa" yhden tiukemman tien jonka jälkeen laukkakin pysyi yllä ja poni ei venynyt seitsemänmetriseksi. Loppujen lopuksi radasta jäi hyvä fiilis, vaikka puomi otettiinkin yhdestä virheestä. 

Seuraavat kisat meillä on Ruukissa halli P-SM:t, jossa ei enää hypätä 90cm luokkia treenimielessä vaan päästään kunnolla kisaamaan. Tulevana viikonloppuna aluevalmennuksien jälkeen mietitään tarkemmin mitä luokkia mennään Ruukissa.

Mitä piditte pitkästä aikaa perinteisestä kisapostauksesta? :)

Nina Fageströmin valmennukset

Viikko sitten Kiimingissä järjestettiin ensiluokkainen Nina Fageströmin valmennustapahtuma, johon  sain mahdollisuuden osallistua mukaan. Kaikille nimi sanookin varmasti jo aika paljon, eli kyseessä siis Suomen esteratsastajien kärkinimiä, vaikka hän tällä hetkellä ulkomailla asuukin. Valmennuksia odotin todella innolla, ja jännitinkin vähän. Aika lailla saman verran kun oltaisi kisoihin menty.

Molempina päiväinä kävin ennen maneesiin pääsyä ulkokentällä verkkaamassa vähän kaikissa askellajeissa, sillä maneesissa alettaisiin heti ratsastamaan kunnolla. Nana oli kentällä vähän villinä, eikä keskittynyt mihinkään, mutta heti maneesiin päästyä se rauhoittui, vähän liikaakin. Maneesissa Nina ensin vähän kyseli Nanasta ja mitä ollaan hypätty kisoissa, ennen kun alettiin ratsastamaan ympyrällä kaikkia akellajeja käynnistä aloittaen. Yllätyksenä omaa asentoani ja ratsastusta Ninan ei tarvinut kovin paljon korjailla, (jotain hyvää ollaan siis Tanjan kanssa tehty :D) enemmänin Nanan liikkumista, suurimmaki osaksi eteenpäinpyrkimystä, kun Nana meinaa aina sileällä vain laahustaa. Kaikki askellajit mentyä alettiin tulemaan maneesin keskellä olevaa puomia laukanvaihdolla, ja siihen perään yksittäistä estettä aluksi ristikkona. Tultiin pari kertaa ja estettä nostettiin pystyksi.

Tämän jälkeen alettiin tulla radanpätkiä, joita tarkemmin näkee videolta. Tehtävällä, jossa hypättiin katsomoa päin, Nana päätti vähän pelätä katsomoa ja otti taas omia loikkiaan esteen jälkeen mutta tällä kertaa myös sitä ennen, joten minun tasapaino oli vähän koetuksella. Ohjeeksi sain asettaa ponin pään aina katsomon ohi mentäessä sisälle, jotta se ei kiinnittäisi siihen niin pajon huomiota. Sarjaa ratsastaessa tuli aivan uusi ongelma, nimittäin otettiin ylimmääräisiä laukkoja aina sarjalle, eli väli oli meille pitkä. Ongelma ratkaistiin Nanan minilaukka-askelta pidentämällä. Jouduttiin tulemaan sitten aika kovaa, että laukka oli tarpeeksi hyvää. Oikeastaan sama ongelma oli lähes joka suhteutetulla. Yllätyin, kuinka isoa laukkaa minun on Nanalta pyyttävä, että saadaa oikeat laukkamäärät väleihin. Loppuun tultiin vielä erinlaisia ratoja, joihin yhdistettiin kaikkia aikaisemmin mentyjä tehtäviä. Esteet pysyivät koko tunnun ajan pieninä.

Sunnuntaina ryhmäni oli vaihtunut, joten hyppäsin erin ratsukon kanssa samaan aikaan. Tällä kerta aloitettiin jälleen ympyrällä, mutta suoraan laukassa kavaletilla. Tarkoitus oli saada vain hyvä paikka kavaletille ja muuten mennä koko aika samassa rytmissä. Tällä onistuttiin hyvin ja nana tuntui paljon paremmalta kuin eilen, enkä joutunut pyytämään niin paljon eteenpäin. Aloitettiin esteillä taas radan pätkillä, joissa keskityttiin heti alusta asti oikean laukan säilyttämiseen. Ensimmäistä linjaa jouduttiin tulemaan pariin otteeseen, että saatiin laukat kohilleen, mutta muuten selviydyttiin oikein hyvin kaikista suhteutetuista, jopa sarjasta ensimmäisen yrityksen jälkeen. 

Tänään hypättiin vain yhtä rataa korkeudellaan 90-100cm, eli sitä tuttua ja turvallista. Ensimmäisen kerran jälkeen Nina sanoi mikä meni hyvin ja missä on parantamisen varaa, ja seuraavalla kerralla korjattiin "huonot kohdat". Toisella kerralla ensimmäiselle esteelle tultaessa piti tulla samaa hyvää laukkaa kuin edellisellä kerralla, mutta vähän pidättää että ponnistus olisi parempi. Kuten videolta huomaa, tämän mokasin ihan täysin. Tulin pientä laukkaa ja pidätin, josta Nana ymmärsi että ei hypätä ja ei sitten hypätty. Seuraavalla kerralla ratsastin kunnolla ja hypättiin koko rata niin kuin pitikin, hyvässä isossa laukassa. Radan jälkeen ensimmäinen kommentti oli  "Hyvä, hyvää ratsastusta". Nämä pari sanaa näinkin hyvältä valmentajalta saavat aivan eri merkityksen, mitä esimerkiksi kotivalmentajan suusta. Tietenkin tässäkin radassa oli kohtia, mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin, mutta kokonaisuudessa jäi hyvä maku suuhun ja siihen oli hyvä lopettaa. 

Tykkäättekö lukea tällaisia tekstintäyteisiä valmennuspostauksia? Vai oliko tekstiä liikaa?

Uutta oppimassa + Valmennusvideo ääniraidalla

Nyt on sitten viimeisetkin kesäpäivät vietetty, ja kouluun palattu viimeiselle peruskoulun luokalle. Niin kuin jokaisen kesäloman jälkeen, tuntuu ettää koko kesä olisi mennyt ihan ohi, enkä olisi saanut mitään tehtyä. Kuitenkin kun aletaan ajattelemaan mitä kaikkea on tehnyt, eikä sitä mitä ei. Kaikki ne satulassa kulutetut tunnit, hyvien ihmisten seurassa vietetyt lämpimät kesäpäivät, joita olikin enemmän kuin se yksi tai kaksi, hyvin nukutut yöunet, ja hyvin nautittu loma. Ei se kesä ihan ohi nukuttu ollutkaan.

Kuitenkin, takaisin tähän päivään. Viikonloppuna päästiin jälleen gp-tason valmentajan oppiin, sillä Ane matkusti tänne jälleen pitämään viikonlopuksi valmennuksia. Tällä kerralla päätin osallistua vain kahden päivän valmennuksiin, jotka molempina päivinä ratsastin Ronjan kanssa samassa ryhmässä. Englanninkieliset valmennukset olivat taas kunnon kielikylpyä, josta ei ole yhtään haittaa varsinkaan näin koulun alkajaisiksi.

Kuvat yli viikon vanhoja, Ronjan ottamia päivää ennen haapaveden kisoja.

Valmennukset mentiin taas samalla periaatteella, ensimmäisenä päivänä pienemmillä esteillä paljon kaikkea ns. tekniikkaa, ja toisena päivänä hypättiin rataa. Molempina päivinä laitettiin alkuverkkojen ajaksi Nanalle kuminauhat niskasta kuolaimen kautta satulavyöhön, ja pidennettiin pelhamin ketjua, joten pystyin taivuttelemaan ponia tosi hyvin käynnissä ja ravissa. Kun alettiin hyppäämään, otettiin tietenkin kuminauhat pois ja pelhamin ketju takaisin oikealle kireydelle. Lauantaina mentiin alkutunnista paljon ristikoita ravityöskentelyssä, joille piti lähestyä esteistunnassa. Tämä ei ollut mikään helppo tehtävä minulle eikä Ronjalle, kun ollaan aina totuttu Tanjan valmennuksissa istumaan mahdollisimman syvällä satulassa aina ennen ravihyppyä. Laukkatyöskentelyssä mentiin lävistäjillä olevia esteitä eri suunnista aina suuntaa vaihtaen. Laukassa viimeistään Nana villiinty, ja minun tehtävä oli vain ratsastaa suoralla hevosella esteeltä seuraavalle. Lopputunnista, kun esteitä käytettiin oikeissa mitoissaan, Nana alkoi jo rauhottua, ja saatiin parit onnistuneet tehtävät alle ennen loppuverkkoja.

Sunnuntailta sain paljon videomateriaalia, joten tällä kertaa annan videon kirjaimellisesti puhua puolestani. Jätän tällä kertaa videoon alkuperäiset äänet, joten pääsette näkemään paremmin, mitä teimme oikeasti, tosin tiivistettynä. Vielä vähän videon selvennyksenä, alkutunnin ravityöskentelyistä ei ole ollenkaan videoa, ja Nana oli toisena päivänä tosi hyvin kuulolla ja hyvä ratsastaa eilisen jäljiltä, melkein jopa hidas, joten olisin saanut ratsastaa laukkaa paremmin. Kaikin puolin Sunnuntain valmennus oli hyvin onnistunut!

LINKKI VIDEOON

Mitä piditte tämmöisestä videosta? Haluatteko nähdä myös jatkossa?

Rovaniemi Arctic Tour

Nana airlines <3 

Perjantaina kello neljä aamulla pari tuntia nukkunena juuri herätyskellon ärsyttävään ääneen heränneenä pitää jälleen hetki miettiä, että miksi? Talliin päästyä, viimeistään juuri ennen kisapaikalle saapumista muistaa vastauksen tähän kysymyskeen. 

Toiset kisat meidän kohdalla vietettiin viime viikonloppuna Rovaniemellä tosi kuumassa helteessä. Tallilta lähdettiin ajelemaan kohti määränpäätä jo puoli viiden aikoihin kuskina toimivan isän, ja hevosenhoitajan roolissa olevan Julian kanssa. Kisat pidettiin raviradan keskinurmella, ja pakko sanoa, että paras kenttä missä olen ikinä hypännyt! Nana kun on tottunut hyppäämään takkulan aika raskaalla hiekkakentällä, niin kummasti kavio nousi näin "kovalla" pohjalla.

 Aamu alkoikin ihanalla kiireellä, kun navigaattori ohjeisti meidät aluksi jonnekkin aivan muualle, ennen oikean paikan löytämistä. Nurihokkeja ruuvatessakaan ei säästytty vastoinkäymisisltä, kun jouduttiin melkein menemään seitsemällä hokilla kahdeksan sijaan, kun yksi ei halunnut mennä kunnolla paikoilleen. Päästiin verkkaan radankävelyn jälkeen kaikki hokit jalassa, mutta siitä se riemu vasta repesi. Verkka oli kaksisuuntainen ja Nana aina sinkosi toiselle puolelle verkkaa, kun joku hevonen tuli pelottavasti vastaan laukassa. Verryyttely meni siis aika pahasti penkin alle. Radalla hevonen oli mitä parhain, mutta kuski mokaili senkin edestä, eikä ollut ihan menossa mukana. Hypyt lähtivät vähän mistä sattuu, ja yksi puomikin tuli matkaan perusradalta kun en nähnyt paikkaa enkä ratsastanut. Ei se mitään, taputin radan jälkeen hyvin hypännyttä hevosta ja ravasin normaalisti loppuravit ja käveltiin jaballe. Huonosta menestymisestä ei nyt voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, kun olin koko ajan vähän pihalla uudella kisapaikalla ja tosi isolla nurmikentällä. Onneksi oli vielä toinen päivä aikaa korjata omat virheet.

Tosiena päivänä, lauantaina olin alusta alkaen kaikesta perillä ja aivan erillä fiiliksellä kuin eilen. Eilen oli tutustelemista ja tänään sitten kisataan. Oltiin hyvin ajoissa, eikä meillä ollut mikään kiire tehdä mitään, vaan saatiin rauhassa laittaa hevonen valmiiksi ja mennä kisakentän ja verkan tuntumaan odottelemaan radankävelyä. Valmentaja ei ollut reissussa mukana ollenkaan, joten kävelin molempien päivien radat yksin. Tälle radalle olin suunnitellut oikein hyvät tiet uusintaan, ja odotin innolla että pääsisin ne ratsastamaan. Tällä kertaa verkkasin Nanaa enemmän sileän puolen verkka-alueella kun eilen, jossa meillä oli paljon enemmän tilaa eikä hevosia mennyt koko aikaa täydessä vauhdissa ohi. 

Tänään rata aloitettiin todella vauhdikkaalla pitkällä tiellä ensimmäiselle esteelle, jonka jälkeen menttin koko rata samaa tahtia, Nanan omaa normaalia laukkaa, josta en jäänyt turhaa pidättelemään. Koko radan oikeasti ratsastin, vaikka Nana ei ollut niin hyvä kuin eilen, ja veti itsensä välilä liian pitkäksi, mutta sain silti jotenkin sen takaisin kaikille muille, paitsi perusradan toiseksi viimeiselle esteelle, jolle Nana yritti vetää päätä alas, enkä ollut tarpeeksi nopea saamaan sitä taas hyväksi, ennen kuin kuului jo kops ja tasan saman okseri etupuomi tipahti kun eilen, sillä poni hyppäsi aivan liian pitkän hypyn liian läheltä. Radan jälkeen olin niin ärsyyntynyt, että hyppäsin selästä saman tien alas ja soitin valmentajalle kertoakseni jälki-ilmoittautuvan metriin. Piste. 

LINKKI VIDEOON

Halusi heti päästä hyppäämään sen saman esteen uudestaan, että pääsisin korjaamaan virheet. Puhelimen toisesta päästä sain varmistuksen ilmoittautumiseen, ja lähdin ilmoittautumaan. Jostain syystä luokkaan ei enää otettu jälki-ilmoittautuneita, ja olin entistä ärsyyntyneempi. Pääsin takaisin Julian ja Nanan luokse, ja luokan palkintojen jakoon kuulutettiin ratsukoita, joista viimeiselle sijalle päästiin perusradan neljällä virhepisteelle. Vähän nauratti, kun luokassa kuitenkin oli se melkein 20 starttia. Kisakentällä rivissä seisoessa Nanalla oli tosi vaikeaa olla viimeisenä, eikä se halunut seistä ollenkaan paikallaan. Kunniakierroksella poni yritti koko ajan ohittaa edelleä menevää, ja raviin siirtyminen oli aika työn takana. 

"miks nuo muut on mun edellä? mä haluun olla eka!"

Ratavideon pariin otteeseen katsottuna se yksi puomi ei enää niin paljoa ärsyttänyt. Yksi huono kohta muuten tosi hyvässä radassa, meidä toisissa kisossa, kolmen kuukauden yhteistyön jälkeen. Ei ollenkaan huonosti. Hyvä kisaviikonloppu takana, josta kokemusta rikkaampana kohti uusia kisoja!

pieni suuri kultakimpale<3

Hyppyjä vesisateessa

Torstaina, 19.5 Tanja lupautui katsomaan minulle parit hypyt ennen viideltä tulevaa asiakasta. Koulu loppui kolmelta, joten heti kotiin päästyäni aloin jo suunnitella tallille lähtöä. Olin kuin olinkin jo neljältä hevosen selässä,  samoihin aikoihin kun edellinen valmennus oli loppumassa. Normaaliin tapaan verkkasin Nanan kaikissa alkellajeissa, laukassa vain rentoon hyvään laukkaan suurimman osan kevyessä istunnassa ratsastaen. Samaan aikaan kun aloin laukkaamaan, kunnon vesikuuro yllätti jälleen. 

Aloitettiin jälleen ravipuomeilla lävistäjillä kahdeksikolla. Otettiin puomien väliin välissä laukkaa, ennen kun ravipumit muuttuivat ristikoksi ja pystyksi, jolloin jatkettiin samaa hommaa mutta koko ajan laukassa. Kaikki hypyt onnistuivat mallikkaasti, mutta silloin tällöin mentiin vähän mitä laukkaa sattuu esteiden välissä. 

Seuraavana hypättiin yksittäisenä vihreäpunaista okseria molempiin suuntiin. Kun okseri ja tiet sille alkoivat sujua, hypättiin metsän reunassa olevan linjan esteet erikseen, jonka jälkeen tultiin linja kuudella laukalla. Kun laukattiin normaalia tahtia, askeleet sopivat oikein hyvin esteiden väliin, mutta  heti kun Nana alkoi vahvaksi ja meni isompaa laukkaa, väli tuli liian ahtaaksi tai laukkoja tuli liian vähän. Tultiin linja molempiin suuntiin, jonka jälkeen hypättiin erinlaisia radanpätkiä. Kerran Nana yritti ottaa ja lähteä kun tuli hankalaa, mutta rauhoittui nopeasti ja päästiin jatkamaan tehtävää.

Viimeisen radanpätkän jälkeen loppuverkkasin tamman, ja annoin sen äidille kävelytyttäväksi loppukäynneiksi. Kaiken kaikkiaan Nana oli oikein kiva ratsastaa, saatiin jopa hyviä hyppyjä ja radanpätkiä. Edistystä on jo paljon tullut, verrattuna esimerkiksi ensimmäiseen valmennukseen, jossa Nana veti 100-0 kenttää ympäri.

TÄSTÄ VIDEOON

Helsingin (HIHS) viikonloppu kuvapostauksena

Keskiviikko iltana lähdettiin Julian kanssa kohti etelää. Määränpäänä oli Helsinki, tai oikeastaan Suomen suurimmat ratsastuskilpailut: Helsinki International Porsche Horse Show. Kyyti loppui aamulla Vantaalle, josta hypättiin bussiin jolla päästiin pääkaupunkiin. Onnistuttin jäämään bussista liian aikaisin poissa, joten jouduttiin kävelemään aika pitkästi aukiolle, josta ratikka lähti Jäähallille. 

Hallilla oli jo ensimmäinen luokka saatu pakettiin ja toinen alkoi olla lopullaan kun sinne saavuttii, mutta ehdittiinhän me siellää olla koko päivä aina seitsemään asti, jolloin näytös loppui.

1.

2.

3.

4.

Ensimmäinen yö yövyttiin tuttujen luona, josta lähdimme aamulla jo kymmenen aikaan takaisin keskustaan, koska Beritillä, joka oli saapunut Helsinkiin vasta torstai iltana oli työjuttuja aamusta. HIHS:hin liput olivat vasta iltanäytökseen, joten pyörittiin keskustassa kaupoissa, joista tosin ei tarttunut mukaan oikeastaan mitään. Kahdentoista aikoihin kävästiin Aleksanterinteatterilla josta mentiin syömään Nepalilaiseen ravintolaan. Ruoan jälkeen mentiin vielä teatterille, jossa Beritin työkaveri kierrätti meitä teatterissa.

Kolmen aikoihin lähdettiin Albertinkadulla sijaitsevaan hotelliimme ja veimme tavarat huoneeseenjoka oli meille varattu. Jäähallille lähdettin hivuttautumaan hotellilta vähän jälkeen viisi. Käveltiin keskustaan ruttopuiston kautta, jossa pysähdyttiin ottamaan parit kuvat.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Perjantain iltanäytös alkoi 145cm kansainvälisellä avausluokalla,
jonka jälkeen ratsastettiin 140cm aikaluokka.

11. Nää oli vaan niiin söpöjä!

12. Huomatkaa hevosen silmätön silmä

13.

14.

15.

 "Isojen luookien" jälkeen areenalle pääsivät Amateur Tourin kymmenen parasta ratsukkoa, jotka mittelivät koko Tourin voitosta jokainen omalla korkeudellaan, jolla oli hypännyt edellisetkin luokat.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tästä luokasta puuttunut, kun jokainen ratsastti niin hyvin ja lujaa kuin pystyi voiton maku suussaan. 

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22. Amateur Tour 2015 VOITTAJA!

 Esteet kerättiin nopeasti poissa ja kentälle tuli tanssija ja upea kouluhevonen ratsastajineen. Tässä vaiheessa tosin 32GB:n muistikortista loppui tila kesken, joten esitys jäi vain silmämuistiin. Hotellille päästiin takaisin vähän ennen kello 24.00. Lauantai aamuna herättiin kahdeksalta hotellin aamupalalle, ja lähdettiin Julian kanssa Kamppiin, linja-auto asemalle, josta meidän OnniBussi lähti Ouluun 11.30.

Tällainen Helsinki-reissu meillä tällä kertaa! Löytyikö suuren kuvamäärän joukosta mitään lempi kuvaa tai jotain sitä vastaavaa otosta? 

Pohjois-Suomen mestaruudet 2015

22.8 klo. 4.45:
Herätyskello soi Lauantai aamuna aikaisin, tosi aikaisin. Herättiin Julian kanssa herätykseen. "Makoillaan tässä vielä 5 minuuttia ku ei nyt oikee jaksais" Viisi minuuttiia meni heittämällä, samoin seuraavat, ja sitä seuraavat viitisen minuuttia. Kyyti lähti vähänmatkan päästä meiltä 5.15,
 joten nyt tuli jo vähän kiirus.

Lauantai aamu lähti käynttiin vähän kiireen alla, mutta pääsimme lähtemmään tasan aikataulun mukaisesti klo 6.00. Kalajoelle oli noin kahden ja puolen tunnin ajomatka, jonka jälkeen käytiin näyttämässä ponin rokotustodistukset ja katsomassa rataa. Radalla ei ollut mitään muuta silmiinpistävää, kuin yksi erikoiseste, umpimuuri. Mentiin takaisin vinkalle, ja alettiin laittamaan Syppeä valmiiksi. Ensimmäinen luokka 80cm alkoi yhdeksältä, joka toimi meidän verkkaluokkana.

Radankävelyn jälkeen hyppäsin ponin selkään ja käveltiin hetki ennen kun pästiin verkkaamaan. Verkassa tein samat jutut kuin aina ennenkin; kaikissa askellajeissa temmonvaihteluita, pyshdys-peruutuksia, väistöjä ja tietenkin voltteja ja ympyröitä. Hyppäsin muutamia kertoja ristikkoa pystyä ja okseria. Radalla poni oli kiltti, hyppäsi myös muurin, mutta oli ehkä hieman pohkeen takana. Sain myös ratsastettua hyvät uusinnan tiet. Sijoituin luokassa 4/22?, eli poniin voi olla tyytyväinen!

Hyppäsin alas selästä, ja radalle pääsi pian jo tutustumaan. Luokka oli 90cm AM5, ja samalla toimi ponien Pohjois-Suomen mestaruusluokkana. Verkassa poni oli taas hyvänä, ja hyviä hyppyjäkin tuli, mutta myös niitä ei-niin hyviä mahtui myös mukaan. Rata alotettiin hyvin hyvässä temmossa, mutta kolmannelle tapahtui jotain ja en  pääsyt hyppyyn mukaan. 4, 5, 6 ja 7 esteet sujuivat myös ongelmitta, mutta kahdeksannelle, eli viimeiselle esteelle laukka alkoi jo kaarteessa vähän kuolemaan, enkä tehnyt sille mitään, jonka seurauksena poni kielsi. En kai huomannut asiaa radalla, vaikka videolta sen tarkkana huomaa. Näin meni meidän mestaruudet tälläkertaa,vaikka alkurata oli tosi hyvä.

Kalajoelle  lähdemme myös huomenna, eli torstaina koko viikonlopuksi Hyppää Venetsialaisiin 3.tason estekisoihin, josta postausta joko perjantaina ja sunnuntaina, tai vaan sunnuntina. Tähän loppuun vielä muutma kuva Powercupeista, jotka vasta löysin.

Powercup 2015 - finaalit 8-9.8

Perjantai aamu alkoi ponin harjauksella ja viime hetken pakattujen tavaroiden tarkastuksilla, ettei vain mikään oleellinen jäisi tallille. Ponille vielä kuljetussuojat ja loimi niskaa niin olimme valmiita lähtemään seitsemän ja puolen tunnin ajomatkalle, määränpäänä Lahti, Takkulan ratsastuskeskus. Syppe sai matkaseurakseen Karkki -ponin, joka lähti muutomatkalle omistajansa kanssa.

 Pääsimme lähtemään yhdeksän aikoihin, ja ensimmäinen pysähdys oli Viitasaaren Abc:lla noin puolessavälissä matkaa. Lähdin heti ensimmäisenä ämpäri kädessä hakemaan poneille vettä, johon
Syppe ei koskenut turvallakaan. Onneksi Karkki suostui juomaan, ettei vedenhakureissu ollut ihan turhaa. Pidimme pienen evästauon, jonka jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Kävimme vielä ennen lahtea yhdellä huoltoasemalla tankkaamassa auton ja syömässä jäätelöt. Takkulaan päästiin kuuden maissa navigaattorin näyttämien pikkuteiden ja asutusalueiden kautta.

Perillä purimme ponit poissa kyydistä ja Syppe pääsi viikonlopun ajaksi kivan kesätallin karsinaan. Heti kun vinka saatiin toisen auton perään, kannoimme Sypen tavarat karsinan eteen. Kävimme vielä katselemassa kisapaikkaa, jonka jälkeen kävin ratsastamassa Sypen maneesissa valmentajan kanssa. Odotettavasti Syppe oli tosi jumissa pitkästä matkustamisesta, joten annoin sen vertyä rauhassa kevyessä ravissa ja rennossa laukassa. Kun poni oli alkanut vertymä, jäin toiseen päätyyn ympyrälle ratsastamaan. Syppe alkoi olla taas parhaimmillaan kun lopetettiin. Kävin vielä kenntällä kävelemässä loppukäynnit, jossa pari muutakin Oulun alueelta tullutta ratsasti, vaikka meidät käskettiin kansliassa maneesiin ratsastamaan, niin nähtävästi kentälläkin olisi pystynyt, kun oli vielä niin ihana ilma +25 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta...

 Ratsastuksen jälkeen harjasin Sypen kunnolla ja kylmäsin vielä jalat, jonka aikana äiti, Riina ja Tanja laittoivat ponille iltaruoat valmiiksi karsinaan. Poni pääsi yöpuulle ja me muut lähdimme keskustaan noin 10min ajomatkan päähän hotellille ja syömään ravintolaan. Kun päästiin ravintolasta huoneelle, aloimme aika pian nukkumaan.

Lauantaina heräsin puoli seitsemän maissa, jotta ehdin avata silmät rauhassa ennen puoli kahdeksan alkavaa aamupalaa. Hotellin ihana aamupala syötyäni kiiruhdin takaisin huoneelle laittamaan hiukset nutturalle, jonka jälkeen lähdimme tallille. Tallilla olimme puoli yhdeksän aikoihin, jossa Syppe olikin aika lailla saanut meidän tuttujen antamat aamukaurat syötyä.Seuraavana oli ponin harjan letitysoperaatio, jonka sain tehtyä ennätysajassa alle puoli tuntia! Varustettiin äidin ja Riinan kanssa poni loppuun, ja lähdin verkkaan varttia vaille kymmenen. Loppukilpailujen kouluratana toimi Helppo B:0 2009, jossa starttasin kuudentena. Vartin yli pääsin isolle kilpailukentälle kouluaitojen ulkopuolelle vielä verkkaamaan, jossa Syppe tuntui oikein kivalta ratsastaa.

 
 Radalle mennessä poni ei muuttunt pätkääkään. Ensimmäisessä keskiravissa esteponi lähti vähän liiankin lujaa ja otti tahtirikon pistein 4 ja 4,5. Seuraavalla voltilla tapahtu jotain, jonka johdosta voltti ei vaikuta muodoltan oikein miltään. Loput ravohjelmasta sujui mallikkaasti, vaikka ponin muoto oli aavistuksen pitkä ja alhaalla. Laukatkin nousi kunolla, mutta pysähdys-peruutus kohdassa esitettiin vaihteeksi pelkkä peruutus, josta pisteitä ei oikein rapissut. Muuten loppurata sujui normaalilla tasolla. Prosentteja saatiin näitten mokien ansiosta 57,7%. Kävelin vielä hetken ja kylmäsin Sypen jalat, ennen kuin poni pääsi karsinaan. Katsottiin poniluokka loppuun, jonka jälkeen nakkasin Sypelle päiväruoat ja me lähdimme uimaan. Uimasta menimme hotellille hetkeksi levähtämää, jonka jälkeen kävimme kauppakeskuksessa shoppailemassa ja syömässä. Käväisimme vielä hotellihuoneessa vaatteiden vaihdossa ja menimme vielä tallille iltahommiin Äitin ja Riinan kanssa. Minä otin Sypen kävelylle, äiti putsasi karsinan ja riina laittoi ruoat valmiiksi. Kun oltiin saatu kaikki hommat tehtyä, kävisin vielä kentän laidalla katsomassa huomisen rataa. Hotellilla kävimme jälleen syömässä ravintolassa, jonka jälkeen menimme huoneeseemme.

Sunnuntaina aamu alkoi samalla kaavalla ilman hiustenlaittoa. Tallilla tuttumme olivat jälleen antaneet Sypelle aamuruoat. Laitettiin Riinan kanssa poni heti valmiiksi, jonka jälkeen menin opettelemaan ensimmäisen luokan radan. Menin ensin avoimen 80cm, joka alkoi tasan kymmeneltä. Kävelin radan Tanjan kanssa, ennen kun menin verkkan. Verkassa ei otettu motaa hyppyä, koska luokka oli niin pieni ja edessä oli vielä toinen. Radalla Syppe liikui hyvin ja iloisesti -niin kuin oli tarkoituskin! Radasta suoriuduttin puhtaasti, sillä hetkellä toisiksi vaikka aikaa en ratsastanutkaan ollenkaan. Syppe pääsi karsinaan levähtämään hetkeksi. Katsottiin katsomosta 80cm loppuun, sekä Powercupin poniluokan ensimmäiset ratsukot. Luokkien välissä kävin jälleen radankävelyssä. Arvosteluna tässä luokassa oli AM5, eli perusrata ja erillinen korotettu uusinta. Ensimmäisten ratsukkojen jälkeen menin Riinan kanssa laittamaan jälleen ponia kuntoon. Verkkaan päästiin kun 15. ratsukko oli radalla. Lähdin 22:na, joten ehdin ihan kivasti erkata ponia. Tein paljon pysähdyksiä, peruutukksia ja temponvaihteluita, josta poni vasta kunnolla heräsi. Radalla Syppe oli oikein iskussa ja rata oli parhaimpia tänänä vuonna, vaikka viimeiselle ja samalla radan vaikeimmalle esteelle onnistuin puottamaan jalustimen, sekä hyppypaikka ei osunut. Kaikesta huolimatta pääsimme uusintaan. Ennen seuraavaa verkkaa Syppe hengaili äitin kanssa varjossa. Perusradasta ei harmillisesti ole kunnollista videota.

Verkassa otettiin ihan vain parit hypyt, sekä mentiin myös paljon pysähdyksiäperuutuksia ja väistöjä. Radalla saatiin hyvälaukka alle ennen ensimmäistä, joka säilyi aika hyvin loppuun asti. Vain ennen ponnistusta vauhti hidastui lähes joka esteellä. Saatiin myös tehtyä tiukat tiet mitkä olin suunnitellut. Ajan perusteella olisimme sijoituneet viidenneksi, mutta sarjan a-osan puomi tuli alas kun poni alkoi olla jo väsynyt. Lopputuloksissa oltiin siis tasan 20:siä.

LINKKI VIDEOON


 
Loppuravit tein "pikkukentällä", jonka jälkeen otin satulan ja suojat poissa ja poni pääsi taas jalkojen letkutukseen. Jalkojen hoidon jälkeen Riina otti Sypen riimunnarussa vinkan lähettyville kävelemään siksi aikaa, kun me muut pakkasimme auton. Poni vielä kyytiin niin olimme valmiita kotimatkalle. 

Kaikik puolin mukava etelänreissu takana. Vaikka ei yhtään ruusukkeita saatu, silti kokemuksia rikkaampana palattiin kotiin, normaaliin arkeen, kouluarkeen... Seuraavina kisoina meillä on Pohjois-Suomen mestaruudet kalajoella ensi viikonloppuna 22.8, sekä sen jälkeen kalajoella Hyppää Venetsialaisiin 3-päivän kilpailut 28-30.8! 

Pointsit vielä niille, jotka lukivat postauksen loppuun asti ja 
onko kukaan tulossa kalajoelle seuraavina viikonloppuina?

97. Kuulumisia ja tiedottelua

Nyt blogin puolella on ollut jo hiljaista reilut pari viikkoa, joten nyt on hyvä aika palailla takaisin ja kertoa mitä kaikkea olemme tehneet ja mitä nyt viikonloppuna on tulossa.  

Viime viikon syppe sai ottaa rennommin. Alkuviikolla Syppe käveli sille määrätyt terapiaratsastukset, ja loppuviikosta mentiin kouluvalmennuksessa. Viime viikonloppuna (1-2.8) Kiimingisä pidettiin estekisaviikonloppu. Lauantaina oli pikkuluokat 1-tasolla ja sunnuntaina sitten isommat luokat 2-tasolla. Molempina päivinä toimin ensimmäisissä luokissa hevosenhoitajana ja lopuissa kuvaajana. Muistikortti täyttyi ihan mukavasti reilusti yli 1000:lla kuvalla. Sunnuntainajuoksutin myös Sypen, jonka jälkeen käytiin loppukevelyillä naapuritallin ohi menevällä lenkillä.

Maanantaina Silja ratsasti Sypen kunnolla. Tiistaina oli estetreenin vuoro, jossa mentiin ympyräjumppaa ja n.80cm korkeudella pieniä tehtäviä Syppe oli hieman jumissa maanantain jäljeltä ja alkutunnista pahasti pohkeen takana. Eilen keskiviikkona kävimme Siljan ja Bonden kanssa maastoilemassa hiekkamontuilla, jossa ponit sai laukata mäkiä ylös niin lujaa kuin pääsivät. 

Kuvat parin viikon takaiselta valmennukselta team mustapaidat ;D

Tänään ratsatstettiin vielä puolentunnin kouluratatreenaukset sateessa ennen viikonloppua. Niin siittä viikonlopusta... Kesäkuun alussahan olivat Pohjois-Suomen aluekarsinnat Power cupin finaaleihin Lahteen. No, sinnehän me lähdetään huomen aamulla, vain yli kuuden tunnin ajomatkan päähän Takkulan tallille. Lauantaina koulu ja sunnuntaina estefinaalit, jossa ratkotaan koko kisan voittaja ja sijoittuneet. Innolla olen tätä jo odottanut yli kuukauden, joten heippa! 

Mitä piditte tällaisesta kuulumispostauksesta?