Kevään aikana koitettiin etsiä parempaa kuolainta, jolla saataisiin Nana vähän terävämmäksi. Kokeiltiin ensimmäisenä kolmipala babypelhamia, joka osoittautui tosi hyväksi. Mentiin kyseisellä kuolaimella Ruukiin kisoihin, jossa ei enää hypätty ysikymppiä niin kuin edellisessä postauksessa maaliskuussa mainitsinkin. Treenattiin koko talvi 110cm tasolla, joten päätettiin hypätä Ruukissa meidän ensimmäinen isompi rata kisoissa. Ensimmäisellä radalla Nana ei kuunnellut yhtään ja veti radan täysiä pomeja pudotellen. Toinen rata ei ollut yhtään sen parempi, vaan meno oli entistäkin villimpää, ja esteille ohjaaminenkin tuotti kunnolla vaikeuksia. Tämä kuolain ei siis ollutkaan meidän kuolain.
Seuraavana löydetttiin matokuolain, joka sekin vaikutti aluksi lupaavalta. Kotona ja Pinjan valmennuksissa kuolain toimi oikein hyvin, mutta sitten Abc:llä ratatreeneissä ei enää niin hyvin. Tarkoituksena oli hypätä 100 ja 110cm, mutta metrin radalla ei päästy yhdenkään esteen yli normaalisti. Puolessa välissä rataa juuresta hyppääminen ei enää onnistunut, vaan lensin esteen jälkeen Nanan kaulalle ja siitä maahan. Vaihdettiin suosiolla seuraava rata pienempään ja hypättiin sekin 100 tasolla, edelleen tosi huonoilla hypyillä.
Kuolainten vaihtelu jatkui, ja päädyttiin takaisin kolmipalapessoaan, millä talvi treenattiin, mutta lisättiin ylimpiin renkaisiin remmi mahdollisimman löysälle. Tällä yhdistelmällä ratsastus, varsinkin Nanan suuhun vaikuttaminen vietiin ihan uudelle tasolle, ja hyppääminen ei enää ole tahtojen taistelua, vaan Nana vihdoin kuuntelee pienintäkin apua!
OR 100cm c. Emmi
Nyt ollaan menossa jo toukokuulla, joten kisat siirtyivät ahtaista halleista isoille ulkokentille. Ennen ensimmäisiä ulkokisoja ehdittiin hypätä yhdesti omalla kentällä, mutta se ei menoa haitannut. Hypättiin äimärautiolla suosiolla 90 ja 100cm, kun edelliset kisat eivät mennyt ihan putkeen. Nana oli molemmilla radoilla energinen, mutta kuunteli ja hyppäs ensimmäisen luokan nollilla ja sijoittui hyvällä tuurilla kuudenneksi. Metrissä otettiin jälleen yksi hipaisupuomi.
Pikkarala, tämä ja loputt kuvat c. Ronja
Pikkarala 100cm
Seuraavalla viikolla hypättiin kaksi päivää Pikkaralassa kolme tosi hyvää rataa 90-105cm tasolla. Kaikilta radoilta tuli yhdet puomit, täysin ratsastajan virheistä. Kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa radalla oli sama fiilis kuin verkassa ja kotona, nimittäin hevonen tekee just niin kuin minä haluan, kunhan vaan tekee oikein!
OR 100cm
Pikkaralan jälkeen Nana sai viettää pari rentoa viikkoa ja kesäkuun puolessa välissä kisattiin Äimärautiolla kaksi päivää 90 ja 100cm luokissa. Lauantaina ensimmäisessä luokassa Nana tuntui verkasta asti tosi hyvälle, ja hyppäsi tasaisen helposti tosi pienen 90cm radan tuplanollana ja nappasi jälleen tuurilla 3.sijan! Metrin aikaluokassa mietin jo vähän tiukempia teitä ajan säästämiseksi, jos sattumalta päästäisiin rata nollilla maaliin. Rata lähti ensimmäiseltä esteeltä alkaen tosi sujuvati liikeelle, ja ennen viimeistä estettä tajusin, että oltiin päästy koko rata hyvillä hypyillä tähän saakka ja kuten yllä olevasta kuvasta huomaa, hymy oli herkässä viimeisellä esteellä, joka sekin ylittyi puhtaasti! Tässäkin luokassa sijotuttiin mutta tällä kertaa 2.sijalle. Sunnuntaina verkassa huomasi jo vähän miten kuuma viikko ja eilinen kisapäivä alkoivat painamaan Nanalla, kun havaittavissa oli pientä tahmaisuutta. Kuitenkin Nana hyppäsi vielä yhden metrin puhtaasti, joka ei kuitenkaan ollut ihan niin tasainen kun eiliset radat mutta hyvä silti. Sijoituttiin tässä luokassa neljänsiksi, vaikka unohdin jälleen uusinnassa ratsastaa lyhempää tietä, jolla aikaa olisi säästetty.
Kolme starttia ja kolme puhasta rataa ja vielä kolme rusettia kaupan päälle voi kutsua jo aika lailla työvoitoksi! Varsinkin kun meidän viimekautta tai vaikkapa ihan tämän kauden ensimmäisiä kisoja katsotaan. Huomenna mennään jo perinteeksi muodostuneisiin Tornion kisoihin hyppäämään metri ja kymppi.
Juhannusta, keskikesän juhlaa vietettiin tänä vuonna hevosten, kavereiden ja mökkeilyn parissa. Perjantaina päivällä ensin treenattiin ratatreenien muodossa, ja illalla lähdettiin Ronjan ja Julian kanssa metsäreittejä pitkin merelle uittamaan poneja. Oltiin yötä tallilla ja nähtiin muitakin kavereita, jotka tulivat käymään takkulassa vierailulla. Lauantaina aamulla ratsastettiin kuusi ratsua, jonka jälkeen menin perhetuttujen mökille saareen, jossa kaikki muut jo olivat. Käytiin veneajelulla Oulun torilla, ja kukuttiin yö myöhään. Tässä postauksessa saatte paljon kuvia ratatreeneistä, kun kerrakin saatiin paljon hyviä kuvia!
Perjantaina keskipäivällä alettiin rakentamaan Takkulan kentälle esterataa. Oltiin nimitäin sovittu pienimuotoiset ratatreenit. Saatiin rata nopeasti pystyyn, lähdettiin Ronjan kanssa laittamaan ensimmäisiä treenattavia, Nanaa ja Krisseä. Treenattiin näiden ponien kanssa kunnolla jo ihan oikean kokoisilla esteillä. Esteiden noustessa metrin yläpuolelle, ratsu alkoi vasta toimia kunnolla! Treenistä jäi hyvä maku suuhun, vaikka käväisinkin kerran kentän pohjalla. Nana vähän kompastui ja oma tasapaino petti kun poni päätti kääntyä kaikessa rytinässä vielä väärään suuntan. Kummallekkaan ei käynyt mitään ja jatkettiin treeniä samaan malliin.
Nanan kuvista kiitos Hannalle!
Nanan loppuverkkojen jälkeen annoin sen äidille kävelytettäväksi ja hoidettavasti, ja minä lähdin hakemaan seuraavaa ratsua, Seraffiinaa tarhasta. Kävin kentällä kuvaamassa vielä Hannan ja Ronjan radat, ennen kuin varustin pikkuponin ja lähdettiin kentälle. Kävin aluksi näyttämässä kaikki esteet maastakäsin, ennen kuin hyppäsin satulaan ja aloin verkkaamaan ponia.
Lyhyiden alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan heti radan esteitä. Ponin piti kieltää kaikille esteille ensin vähintään kerran, jonka jälkeen edes suostui ajattelemaan niiden ylittämistä. Päästiin rata loppujen lopuksi läpi ilman ainuttakaan kieltoa, kunhan Suttura oli ensin saanut kieltää kaikille esteille. Kaikki loput kuvat Ronajn käsialaa, josta kiitos hänelle!
Ensimmäiset hypyt olivat aika... mielenkiintoisia...
Taitava vauva <3
Nyt me jatketaan Nanan kanssa treenamista kohti Tornion kisoja, joissa hypätään lauantaina 80 ja 90cm, sekä sunnuntaina 90cm. Kakkostason yökisat siis tiedossa, ja samalla myös meidän ekat kisat. Me ei nähtävästi ensimmäisiin kisoihin mihinkään pikkupippaloihin lähdetä, vaikka yritetty on :D
Miten teidän juhannus meni? Ja onko muita tulossa Tornioon hyppäämään?
Viime vuosina ratastusseurani on järjestänyt joka kesä estekisojen tapaiset rataharjoitukset Takkulassa, jotka pidettiin tänä vuonna 1.7 keskiviikkona. Menin näissä yhden radan, 90cm.
Reippaina pyöräilimme Siljan kanssa vastatuuleen tallille, jossa pääsimmekin heti rakentamaan rataa muiden osallistujien kanssa. Radan valmistuttua pienet ratsastajat lähtivät kävelemään rataa Tanjan johdolla, ja vähän niiden jälkeen käytiin myös Siljan ja Julian kanssa katselemassa radan teitä. Minun korkeuteni oli viimeisenä, joten minulla olikin aikaa katsoa pieniä luokkia ja auttaa tallissa muita. Ristikko/40cm luokkaan sain tehtaväkseni kuvata, jonka jälkeen lähdinkin jo varustamaan Syppeä.
Silja & Eppu
Julia & Pikkuveli
Riina & Ruuti
Kentälle päästyäni ja tarpeeksi käveltyäni aloin ravailemaan kenttää ympäri temponlisäyksiä tehden molempiin suuntiin. Kun poni ravasi tarpeeksi hyvin jatkoin samaa hommaa laukassa. Hetken laukkailtua ponin sileätyöskentely oli paketissa ja alettiin hyppäämään ensiksi pientä pystä. Ensin oikealta ja sitten vasemmalta.
Kun kaikki olivat menneet, este nostettiin oikeaan korkeuteen; 90cm. Tämäkin tultiin molemmista suunnista. Sitten hypättiin punaista talo-okseria, jonka takapuomi oli pudotettu. Ensimmäinen yritys oli kielto, jonka tunsin jo ennen estettä, mutta en ratsastanut kuitenkaan jostain kumman syystä tarpeeksi. Uusinta yritys ja yli. Takapuomi nostettiin takaisin kannattimilleen ja kaikki tulivat sen uudestaan. "Verkan" viimeisenä hypättiin sinistä okseria, jonka alla oli siniset tynnyrit. Tästäkin otettiin ensmmäisellä kerralla takapuomi poissa. Otettiin lähestyminen varman päälle, koska tiesin heti esteen nähdessä, että poni katsoisi sitä eikä välttämättä menisi yli ensimmäisellä. Päästiinkin esteen yli ensimmäisellä kerralla kaikista ennakkoluuloista huolimatta. Este muutettiin okseriksi ja sama uudelleen.
Itse rata alkoi oranssilla pystyllä, jossa oli pelokkeita alla. Poni ei onneksi katsonut sitä ja matka jatkui 2-, 3-esteille. 4:lle tultiin vähän pohjaan ja yksi puomi kolahti mutta ei tipahatanut. 5-este taas normaalisti ja 6:lle, sarjalle poni jäi hieman pohkeen taakse, ja B-osan puomi kolahti. Viimeinen este oli hankalassa kohdassa, ja lähdin kääntämän liian aikaisin eikä paikkaa oikein ollut joten siittä puomi mukaan. Rata oli muuten aika hyvä. Hyvillä mielin voidaan lähteä tulevaksi viikonlopuksi Tornioon 2-tason kisoihin, jossa mennään lauantaina 90cm ja sunnuntaina 90cm, sekä meidän ensimmäinen 100cm.
