Syyskuvia kerrakseen

Saatiin vihdoin järjestettyä aikaa niin, että Silja pääsee pitkästä aikaa ottamaan vähän poseerauskuvia meistä. Tällaisia kuvia näkykin ennen moneenkin otteeseen vuoden aikana, mutta nyt kuvaukset ovat jääneet vähän vähemmälle. Kuvia tuli kerrankin paljon ja hyviä, joten tällä kertaa vähän enemmän kuvapainoitteista postausta kuin yleensä. Kertokaa ihmeessä, mikä oli lempikuva!

tämä ja alla oleva ovat mun lemppareita <3

Syksy, hevonen ja poni

 Syksy alkaa tehdä jo uhkaavasti tuloaan, ja sen alkaa huomata myös kouluhommien määrän kasvamisesta ja tiukasta aikataulusta, että ehtii hoitaa hevosen ja kouluhommat samana päivänä. Kun koulu loppuu myöhään iltapäivällä (neljän aikoihin) hevonen on vailla liikutusta ja huomisen testit ja kokeet vailla lukemista, pari tuntia lisää vuorokauteen olisi kova sana. Mutta asiaan ei mikään muu auta, kuin kaiken kunnollinen aikatauluttaminen.

 Normaalit kuulumispostaukset alkavat olla jo harvinaisuus tässä blogissa, kun joka toisessa postauksessa selitän kisoista, ja lopuissa kerron valmennuksista. Nyt tosiaan kisojen osalta loppuvuosi näyttää hyvinkin tyhjältä, mutta valmennuksia on niidenkin edestä. Ilmoitin itseni ja Nanan Pohjois-Suomen aluevalmennusrenkaaseen, joiden katsastukset ja ensimmäinen valmennus on lokakuun alussa. Näissä valmentajana toimii Pinja Immonen, josta olen kuullut pelkästään hyvää, joten innolla odotan jo tulevia valmennuksia. Tässä lähiaikoina Nina Fageström on tulossa Oulun, ja hänen oppeihin menoa ollaan myös suunniteltu. Ane jatkaa myös viikonloppuvalmennuksia Takkulassa aina säännöllisisn väliajoin, ja niissä ollaan myös joka kerta mukana, joten valmennuksista ei ole puutetta. Meidän kotivalmentaja on tosin tällä hetkellä Riossa Paralympialaisissa avustamassa Katja Karjalaista, joten tämän kuun loppuun saakka pärjäillään aika lailla keskenään. Onneksi kuitenkin valmentajan sisko, Hanna hyppäyttää meitä aina kerta viikkoon tai useammin, joten en aivan itsenään joudu ratsastelemaan.

Viikonloppuna hypättiin vähän molempina päivnä. Tarkoituksena oli mennä pikkuristikoita lauantaina ja hypätä sitten vähän jotain enemmän sunnuntaina samalla kun Hanna hyppäytti poika pohjanpoika varten. Menttin sitten molempina päivinä ihan vain meidän ohuella koulukuolaimella, ja suureksi yllätykseksi Nana pysyi koko viikonlopun tosi rentona, eikä yrittänytkään lähteä viemään. Mentiin molemmt päivät eri jumppasarjoja, ja lauantaina hypättiin jumpan viimeisenä esteenä kevyesti 120cm. Hevosesta tuli esille aivan eri hyppytyyli, jonka avulla päästään vielä kunnon luokkiin, kunhan vaan Nanan pää vähän rauhoittuu ja äkkilöhdöt saadaan kitkettyä pois. Sunnuntaina sitten otettiin vähän rennommin ja hypättiin pienempiä jumppasarjoja.

Nyt viime päivinä ollaan menty sileällä paljon kuminauhoilla, joilla Nanan saa hyvin eteen alas ja selkälihakset joutuvat hommiin. Postauksen kuvat on otettu tiistaina, milloin päästin Julian Nanan selkään kokeilemaan, miten ponin ratsastuksesta selviää. Onnekseni Julialla meni hyvin Nanan kanssa, ja voin jättää sen rauhallisin mielin Julian hoiviin, kun itse lähden viikonlopuksi Tampereelle Vikellysvalmentajakoulutukseen. Ehkä me vielä jonain päivänä saadaan paljon pikkutyttöjen keskuudessa toivottu vikellystunti pyörimään!

Samalla kun Julia liikutti Nanan loppuun, minä hyppäsin jo valmiiksi verkatun Charloten selkään. Ratsastin ponin nopeasti läpi kaikissa askellajeissa, ja vitsi sekin poni on parantunut tässä puolessa vuodessa, varsinkin kunnon ja laukan puolesta, vaikka onkin vain pikkutyttöjä kyydittänyt. Laitan luultavasti blogin tässä lähiaikoina piilotetuksi, koska ulkoasu kaipaisi jo syksyistä muutosta. Ja muistakaa, että kaikki postausideat ja muut kommentit ovat aina tervetulleita!

Hyvää loppuviikkoa kaikille ihanille lukijoille! 

Kouluratsukko liikenteessä ja kakun paikka

Loka- ja marraskuu on koulun puolesta vuoden kauheinta aikaa. Joka päivä pitää olla lukemassa kokeisiin, eikä aikaa sitten jää ollenkaan muulle. Tallilla kyllä on käytävä, ja koekirjat pystyy aina ottamaan mukaan ja kokeisiin luku onnistuu myös siellä sopivassa välissä, kun pitää jotain odottaa. Viimeisenä aikaa jätän blogin päivittämiselle, myös siittä syystä, että noin viisi vuotta vanha koneeni alkaa vetelemään viimeisiään, eikä kuvien muokkaamisesta tule yhtään mitään, kun kone sammuilee vähän väliä kuvanmuokkausohjelman ansiosta. Tälläkin hetkellä pitäisi olla tekemässä läksyjä ja lukemassa kokeisiin eikä kirjoittamassa blogia.

Uudet tuulet puhaltavat, ja uusi ratsu astui kuvioihin josta myöhemmin lisää. Sypenkin elämä muuttuu nyt hieman, kun se saa uuden pikkutytön opetettavaksi kisaelämään ja kunnon treenaamiseen. Kunnioitettavan viimekauden jälkeen on vanhuksen hyvä jättää hyvät metrin radat nyt taakse. Mutta vielä kerran mainitsen, että ei, en ole lopettamassa valmennuksia sypellä, vaan treenataan vielä ei-tavoitteelisesti pikkuesteillä ja koulussa vielä kehittymisen varaa löytyy jos toisestakin asiasta.

Tällä kertaa kerron Maanantain kouluvalmennuksesta. Syppe oli jo edellisellä pikkutyttöjen tunnilla, joten sitä ei tarvinnut enää verkata kunnolla. Kun Tanja tuli kentälle, otettiin jalustimet pois ja alettiin ratsastamaan käynnissä isoa kahdeksikkoa, jossa päädyissä mentiin keskikyntiä ja "keskellä" koottua käyntiä niin pienesti kuin vain pystyi. Ponille oli vähän jäänyt edellistunin puomit ja kavaletit päälle, eikä se meinannut millän keskittyä kävelemiseen, kun vielä kootut askelajit ovat Sypelle maailman hankalimpia tehtäviä. Vähän ajan päästä alettiin ravamaan keskikäynnin sijasta päädyissä. Lopulta kun käynti alkoi sujua, myös koottu käynti, alettiin menemään ravissa koko tehtävää.

Ennen ravitehtävää Syppe näki jotain todella pelottavaa tiellä, ja hyppäsi kesken keskikäynnin ensin sivullesitten eteen ja lopulta teki u-käännöksen, jossa tasapaino petti lopullisesti ja luiskahdin satulasta selälleen maahan. Ei käynyt mitään, vaan hetken naurettua kiipesin takaisin selkään ja tehtävä jatkui. Parin vuoden takainen sopimus: 'aina kun tippuu joutuu leipomaan' on jäänyt pahasti käyttöön, joten leipomishommin jouduin. Kootussa ravissa oli Sypellä jo tosissaan hankalaa, ja se ehdotteli vähän väliä käynti. Saatiin kuitenkin molempiin suuntiin pätkät sitä melkein oikeanlaista koottuakin ravia.

Välikäyntien jälkeen alettiin laukkaamaan isolla ympyrällä. Puoli ympyrää koottua laukkaa ja

toiset puolet sitten reippaammin. Alkuun poni ei ottanut ollenkaan hidastavia apuja vastaan, mutta lähti kyllä eteenpäin pohkeesta ja veti samalla itsensä pitkäksi, joka ei ollut tarkoituksena. Ohjat lyhemmäksi ja toistoja, toistoja ja vielä vähän toistoja niin alkoi jo hidastavatkin avut menemään perille. Siirtymisessä kootusta- keskilaukkaan oli käsivoimat koettelemuksella pitää poni paketissa, mutta siittäkin lopuksi selvittiin suhteellisen hyvin. Ravattiin vielä laukan jälkeen ympyrällä ennen pitkillä ohjia. Käveltiin hetki ja sitten toinen suunta, jonka työstämisessä ei kestänyt läheskään niin kauan.

Ennen loppuraveja Tanja sanoi vielä 'ei jalsusteeton marraskuu ole kunnollinen jos ei kevennä loppuraveja ilman jalustimia' joten loppuravit kevennettiin sitten ilman jalustimia pitkästä aikaa.

Kuvat ei ole maanantailta, vaan sunnuntailta. Jolloin käytiin Siljan kanssa ensiksi maneesilla, sillä Siljalla oli Heidin valmennus jonka kuvasin ja sen jälkeen tultiin takaisin Takkulaan ja ratsastin Sypen ja Silja kuvasi. Mitä pidätte tällaisista perus valmennuspostauksia?
 Haluatteko että teen niitä enemmän/vähemmän/samanverran?

Helsingin (HIHS) viikonloppu kuvapostauksena

Keskiviikko iltana lähdettiin Julian kanssa kohti etelää. Määränpäänä oli Helsinki, tai oikeastaan Suomen suurimmat ratsastuskilpailut: Helsinki International Porsche Horse Show. Kyyti loppui aamulla Vantaalle, josta hypättiin bussiin jolla päästiin pääkaupunkiin. Onnistuttin jäämään bussista liian aikaisin poissa, joten jouduttiin kävelemään aika pitkästi aukiolle, josta ratikka lähti Jäähallille. 

Hallilla oli jo ensimmäinen luokka saatu pakettiin ja toinen alkoi olla lopullaan kun sinne saavuttii, mutta ehdittiinhän me siellää olla koko päivä aina seitsemään asti, jolloin näytös loppui.

1.

2.

3.

4.

Ensimmäinen yö yövyttiin tuttujen luona, josta lähdimme aamulla jo kymmenen aikaan takaisin keskustaan, koska Beritillä, joka oli saapunut Helsinkiin vasta torstai iltana oli työjuttuja aamusta. HIHS:hin liput olivat vasta iltanäytökseen, joten pyörittiin keskustassa kaupoissa, joista tosin ei tarttunut mukaan oikeastaan mitään. Kahdentoista aikoihin kävästiin Aleksanterinteatterilla josta mentiin syömään Nepalilaiseen ravintolaan. Ruoan jälkeen mentiin vielä teatterille, jossa Beritin työkaveri kierrätti meitä teatterissa.

Kolmen aikoihin lähdettiin Albertinkadulla sijaitsevaan hotelliimme ja veimme tavarat huoneeseenjoka oli meille varattu. Jäähallille lähdettin hivuttautumaan hotellilta vähän jälkeen viisi. Käveltiin keskustaan ruttopuiston kautta, jossa pysähdyttiin ottamaan parit kuvat.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

Perjantain iltanäytös alkoi 145cm kansainvälisellä avausluokalla,
jonka jälkeen ratsastettiin 140cm aikaluokka.

11. Nää oli vaan niiin söpöjä!

12. Huomatkaa hevosen silmätön silmä

13.

14.

15.

 "Isojen luookien" jälkeen areenalle pääsivät Amateur Tourin kymmenen parasta ratsukkoa, jotka mittelivät koko Tourin voitosta jokainen omalla korkeudellaan, jolla oli hypännyt edellisetkin luokat.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita ei tästä luokasta puuttunut, kun jokainen ratsastti niin hyvin ja lujaa kuin pystyi voiton maku suussaan. 

16.

17.

18.

19.

20.

21.

22. Amateur Tour 2015 VOITTAJA!

 Esteet kerättiin nopeasti poissa ja kentälle tuli tanssija ja upea kouluhevonen ratsastajineen. Tässä vaiheessa tosin 32GB:n muistikortista loppui tila kesken, joten esitys jäi vain silmämuistiin. Hotellille päästiin takaisin vähän ennen kello 24.00. Lauantai aamuna herättiin kahdeksalta hotellin aamupalalle, ja lähdettiin Julian kanssa Kamppiin, linja-auto asemalle, josta meidän OnniBussi lähti Ouluun 11.30.

Tällainen Helsinki-reissu meillä tällä kertaa! Löytyikö suuren kuvamäärän joukosta mitään lempi kuvaa tai jotain sitä vastaavaa otosta? 

Kuulumisia

Pitkään aikaan en ole kertonut ajankohtaisista asioista yhtään mitään. Julkaissut vain niitä postauksi, jotka ovat roikkuneet luonnoksissa viikko kausia puolivalmiina. Mutta nyt palataan pari viikkoa taaksepäin syyskuuhun.

 Venetsialaisten jälkeen Syppe vietti rennommasti viikon vain kävellen terapiota. 6.9 lähdettiin Rovaniemelle koulukisoihin jo aamu kuudelta. Itse en siis niihin osallistunut, vaan lähdin mukaan auttamaan tuttuja ja kuvaamaan. Kisoissa meidän porukalla menikin odotettua paremmin, kun 3/5 ratsastajasta sijoittui kaikissa luokissa mihin osallistui! 

Silja ja Eppu

Pinja ja Niilo

Kaikki kolme palkintojenjakoon menossa

Seuraavan viikon loppupuolella alettiin jo pikkuhiljaa valmistaumaan kuoulumestaruuksiin. 19.9 Abc:llä pidettiin rataharjoitukset, joissa menin myös saman luokan kuin 20.9 pidettävissä koulumestaruuksissa. Rata oli maneesissa, jossa pidetiin myös verkat ryhmissä. Itse rata meni kerrankin hyvin, ja saatoi hyvinkin olla koko kauden parhaimmistoa. Prosentteja saatiin 64,5 ja sijoituttiinkin kolmansiksi. Saatiin luokan loputtua pienen pieni valkoinen ruusuke. Seuraavana päivänä lähdettiinkin Kajaaniin koulukisoihin.

Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina käytiin Sypen, Siljan ja Epun kanssa iltapäivästä kävelyllä. Otettiin myös kyseisellä reissulla kamera mukaan, kun satuttiin juuri auringonlaskun aikaan liikenteesseen. Kuvista  muutama onnstuikin ihan hyvin!

©Silja Puhkka

©Silja Puhakka

©Silja Puhakka

Ollaan käyty Sypen kanssa koulu ja estetunneilla aika säännöllisesti. Joka viikkolla vähintään yhden tunnin ajan ollaan oltu Tanjan opetuksessa. Myös metsissä on tultu käveltyä alku- ja loppukäyntejä kun vielä ilmat ja pohjat sen sallivat.

 Maastossa on tullut käytyä myös muillakin poneilla. Toissapäivänä, 16.10 perjantaina lähdettiin Sarlotan ja Serafiinan kanssa vielä pienelle kävelylle. Tarkoituksena totuttaa Serafiina 4.v maastoiluun. satuttiin jälleen aika lailla täydelliseen aikaan mäelle, jossa Julia sai otettua ihania kuvia vihdoin!

Niin kuin Kajaanin kisapostauksessa sanoinkin, 2015 kisakausi on nyt meidän osalta pulkassa. Paras ja viimeinen kisakautemme, jossa päästiin tavoitteisiimme: Powercupin finaaleihin, Venetsialaisiin hyppäämän hyviä 100cm ratoja, sekä koulumestaruuksissa ei oltu viimeisiä! Monet kysyvät miksi ette kisaa enää ensivuonna? Yksinkertaisesti vastattuna poni on jo niin vanha. Syntynyt -96 eli on nyt 19, ensi vuonna jo 20 vuotta! Poni ei kuitenkaan pääse vielä täysin eläkkeelle, vaa meidän treenaaminen kyllä vielä jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun saakka, ehkä jopa ensivuodelle jos ei ole uusia kaviokkaita tullut kuvioihin siihen mennessä.