Kouluratsukko liikenteessä ja kakun paikka

Loka- ja marraskuu on koulun puolesta vuoden kauheinta aikaa. Joka päivä pitää olla lukemassa kokeisiin, eikä aikaa sitten jää ollenkaan muulle. Tallilla kyllä on käytävä, ja koekirjat pystyy aina ottamaan mukaan ja kokeisiin luku onnistuu myös siellä sopivassa välissä, kun pitää jotain odottaa. Viimeisenä aikaa jätän blogin päivittämiselle, myös siittä syystä, että noin viisi vuotta vanha koneeni alkaa vetelemään viimeisiään, eikä kuvien muokkaamisesta tule yhtään mitään, kun kone sammuilee vähän väliä kuvanmuokkausohjelman ansiosta. Tälläkin hetkellä pitäisi olla tekemässä läksyjä ja lukemassa kokeisiin eikä kirjoittamassa blogia.

Uudet tuulet puhaltavat, ja uusi ratsu astui kuvioihin josta myöhemmin lisää. Sypenkin elämä muuttuu nyt hieman, kun se saa uuden pikkutytön opetettavaksi kisaelämään ja kunnon treenaamiseen. Kunnioitettavan viimekauden jälkeen on vanhuksen hyvä jättää hyvät metrin radat nyt taakse. Mutta vielä kerran mainitsen, että ei, en ole lopettamassa valmennuksia sypellä, vaan treenataan vielä ei-tavoitteelisesti pikkuesteillä ja koulussa vielä kehittymisen varaa löytyy jos toisestakin asiasta.

Tällä kertaa kerron Maanantain kouluvalmennuksesta. Syppe oli jo edellisellä pikkutyttöjen tunnilla, joten sitä ei tarvinnut enää verkata kunnolla. Kun Tanja tuli kentälle, otettiin jalustimet pois ja alettiin ratsastamaan käynnissä isoa kahdeksikkoa, jossa päädyissä mentiin keskikyntiä ja "keskellä" koottua käyntiä niin pienesti kuin vain pystyi. Ponille oli vähän jäänyt edellistunin puomit ja kavaletit päälle, eikä se meinannut millän keskittyä kävelemiseen, kun vielä kootut askelajit ovat Sypelle maailman hankalimpia tehtäviä. Vähän ajan päästä alettiin ravamaan keskikäynnin sijasta päädyissä. Lopulta kun käynti alkoi sujua, myös koottu käynti, alettiin menemään ravissa koko tehtävää.

Ennen ravitehtävää Syppe näki jotain todella pelottavaa tiellä, ja hyppäsi kesken keskikäynnin ensin sivullesitten eteen ja lopulta teki u-käännöksen, jossa tasapaino petti lopullisesti ja luiskahdin satulasta selälleen maahan. Ei käynyt mitään, vaan hetken naurettua kiipesin takaisin selkään ja tehtävä jatkui. Parin vuoden takainen sopimus: 'aina kun tippuu joutuu leipomaan' on jäänyt pahasti käyttöön, joten leipomishommin jouduin. Kootussa ravissa oli Sypellä jo tosissaan hankalaa, ja se ehdotteli vähän väliä käynti. Saatiin kuitenkin molempiin suuntiin pätkät sitä melkein oikeanlaista koottuakin ravia.

Välikäyntien jälkeen alettiin laukkaamaan isolla ympyrällä. Puoli ympyrää koottua laukkaa ja

toiset puolet sitten reippaammin. Alkuun poni ei ottanut ollenkaan hidastavia apuja vastaan, mutta lähti kyllä eteenpäin pohkeesta ja veti samalla itsensä pitkäksi, joka ei ollut tarkoituksena. Ohjat lyhemmäksi ja toistoja, toistoja ja vielä vähän toistoja niin alkoi jo hidastavatkin avut menemään perille. Siirtymisessä kootusta- keskilaukkaan oli käsivoimat koettelemuksella pitää poni paketissa, mutta siittäkin lopuksi selvittiin suhteellisen hyvin. Ravattiin vielä laukan jälkeen ympyrällä ennen pitkillä ohjia. Käveltiin hetki ja sitten toinen suunta, jonka työstämisessä ei kestänyt läheskään niin kauan.

Ennen loppuraveja Tanja sanoi vielä 'ei jalsusteeton marraskuu ole kunnollinen jos ei kevennä loppuraveja ilman jalustimia' joten loppuravit kevennettiin sitten ilman jalustimia pitkästä aikaa.

Kuvat ei ole maanantailta, vaan sunnuntailta. Jolloin käytiin Siljan kanssa ensiksi maneesilla, sillä Siljalla oli Heidin valmennus jonka kuvasin ja sen jälkeen tultiin takaisin Takkulaan ja ratsastin Sypen ja Silja kuvasi. Mitä pidätte tällaisista perus valmennuspostauksia?
 Haluatteko että teen niitä enemmän/vähemmän/samanverran?