2016 kuvina

Pikku hiljaa alkaa olla joulu taputeltuna ja kotona löhöily alkaa riittää tältä erää. Joulukalenterin kunnialla loppuun asti saaminen oli kyllä aikamoinen urakka, vielä kaiken muun jouluhässäkän rinnalla. Onneksi senkin aika on vain kerran vuodessa, ja kun tytöt on tehtynä niin lopputulosta on aina ilo katsella ja saa kerrankin luvan kanssa vähän hengähtää ja ottaa hetken rennosti.

Joulun pyhäpäivät ja niiden jälkeiset välipäivät hujahtivat silmän räpäyksessä, ja nyt ollaankin jo uuden vuoden puolella. Minäkin täytin vihdoin vuosia, ja saan olla hetken "saman ikäinen" kun muut samana vuonna kanssani syntyneet, jotka ovat minua parhaimmillaan päivää vaille vuotta vanhempia, niin loppuvuodesta olen siis syntynyt. Näin heti uuden vuoden kunniaksi olen saanut paljon uutta intoa blogin suhteen, ja pää on postausideoista pullollaan. Kuitenkin blogin kirjoitukseen sijan aikani liiankin usein olen viime päivien aikana käytän parin todella hyvän sarjan parissa jotka koukuttavat katsomaan enemmän kuin yhden jakson kerrallaan.

Tämän vuoden postaukset polkaistaan käyntiin vielä viime vuotta muistellen. Kokosin vuoden parhaat palat muutamiin kuviin, jotka ovat kuukausijärjestyksessä. Kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten pidemmittä puheitta kuvien pariin. Hyvää ja menestykästä uutta vuotta kaikille!

ESITTELYSSÄ TALLIN MUUT PONIT | Luukku 13

Moni onkin saattanut miettiä kun olen maininnut liikuttavani tallin muita poneja, että mitä ihmettä tarkoitan muilla poneilla? Tottakai takkulan kaikkia terapia- ja tuntikäytössä olevia pieniä ihania ja vähän isompiakin poneja. Tässä luukussa kerron lyhyesti poneista, joiden selkään eksyn aina aika ajoin.

Nimi: De Jager's Miek's Morgen

Kutsumanimi: Syppe, Syppyrä, Sypsykkä..

Synynyt: 13.4.1996 Alankomaat

Rotu: New forest
Sukupuoli: Ruuna
Väri: Tummaruunikko
Säkä:142cm 

Pitkään blogin päätähtenä toiminut, ja minun entinen kisaratsu Syppe on maailman kiltein kaveri, joka kantaa ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti selässään turhasta sätkyilemättä. Poni ei kuitenkaan tee mitään itsestään, joten ratsastaessa sitä joutuu oikeasti ratsastamaan, jos haluaa saada siitä jotain irti. Sypen kanssa hyppääminen on hauskaa ja helppoa pienillä esteillä, mutta sitä korkeimmilla ja varsinkin yhtään erikoisimmilla esteillä ei auta jättää ponia yksin tilanteeseen, jolloin varma päättyminen on kielto. Kun Syppyrä on hyvällä tuulella kisoissa, ei ole mitään väliä mitä esteiden alla on, vaan poni suoriutuu koko radan korvat höröllä iloisesti hypäten. Syppellä alkaa olla jo sen verran ikää, että sen on aika jättää isot kilpakentät taakseen, ja jatkaa pikkutyttöjen kouluttamista pienissä kisoissa.

* * * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Charlotte V

Kutsumanimi: Charlotte, Prinsessaponi, Shapu...

Synynyt: 7.9.1999

Rotu: Risteytys
Sukupuoli: Tamma
Säkä: n.145cm

Sharlotte on tammamainen Prinsessaponi, lastenratsu, vikellysponi ja jopa joskus koulu- tai esteratsu. Prinsessa hurmaa kaikki ohikulkijat kauneudellaan. Ratsastaessa poni on jääräpäinen, mutta tekee kaikkensa, kun sille näyttää kuka käskee ja kuka tottelee. Poni saapui takkulaan vasta kesällä 2015, mutta olen tuntenut sen jo kauan sitä ennen, sillä sen omisti tuttavani, joka kävin minun ja Mailan kanssa samoilla tunneilla.

* * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Madita

Kutsumanimi: Tilta

Synynyt: 9.5.2006

Rotu: Saksanratsuponi
Sukupuoli: Tamma
Säkä: 147,5cm

Tilta on tammamainen kouluponi, joka on kilpaillut omistajansa kanssa vammaisratsastuksen SM ja EM kisoissa asti. Tiltaa liikutan aina silloin tällöin, kun sen omistaja ei itse pääse ratsastamaan sitä.

* * * * * * * * * * * * * 

 Ronja ja Ruuti P-SM hopeaa 2014

Nimi: Rudi

Kutsumanimi: Ruuti, Rutski

Synynyt: 2005  

Rotu: Risteytysponi
Sukupuoli: Ruuna
Säkä: n.127cm

Ruuti, huippu pikkuponi, joka rakastaa esteitä. Nimensä mukaan Ruutilta ei puuutu vauhtia, ja vaikka sillä ratsastaisi kaksi tuntia putkeen ja yritäisi väsyttää sitä, ponilta ei loppuisi virta vieläkään. Poni ei tykkää kouluratsastuksesta alkuunkaan, eikä vain yksinkertaisesti jaksa keskittyä tylsään kouluratsastukseen. Ratsastin ruutilla 2011-2012, ja poni oli minun ensimmäinen hoitoponi, joka vei minua pikkuhiljaa treenaamisen makuun.

* * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Bonaza

Syntynyt: 1996

Sukupuoli: Ruuna

Säkä: 147cm

Rotu: Risteytysponi

Kutsumanimi: Bonde, Bönde

Bonde on vanhuudenhöperö viisas poni, joka tietää tasan tarkkaan mitä tehdä milloinkin. Ponin kanssa ei voi olla milloinkaan varma, humputellaanko kentällä ilman satulaa rennosti, mennäänkö koulua kuin kouluponit konsanaan, hypätäänkö esteitä kuin alan ammattilaiset, vai riekutaanko ympäri kenttää pukkilaukkaa vetäen ja lennetään lopuksi jättipukkihypystä. Silloin kun poni oli vielä nuorempi, sillä hypättiin helposti yli metrisiä esteitä ja mentiin koulua P-SM kisoja voittaen. Bonaza on päässyt jo Syppeä aikaisemmin viettämään rennompaa elämää, mutta kyllä me aina sillöin tällöin oteta tallin vanhukset, ja lähdetä kiitolaukkamaastoihin ympäri Virpiniemeä.

* * * * * * * * * * * * 

Nimi: Kossun poika

Syntynyt: 1.7.2002, Suomi
Kutsumanimi: Pikkuveli, Pv, Pevukki

Sukupuoli: Ruuna

Säkä: n.155

Rotu: Suomenhevonen

Pv, miellytyshaluinen suokki, joka koittaa tehdä kaikkensa, että ratsastajalla olis kivaa, mutta yleensä jos ratsastaja ei ole kivalla tuulella, Pikkuveli onnistuu vain pahentamaan tilannetta juoksemalla alta pois ja muuta mukavaa keksien. Kun kaikki sujuu, Pv:llä on tosi hauska ja helppo ratsastaa. Esteillä innostuu yleensä, mutta osaa kyllä hommansa, jos esteet eivät ole kauhean pelottavia.

* * * * * * * * * * * * 

Nimi: S.V. Serafina

Syntynyt: 4.6.2011, Suomi
Kutsumanimi: Seraffiina, Sera, Suttura

Sukupuoli: Tamma

Säkä: n.130

Rotu: Risteytysponi, Suomalainen ratsuponi

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä tallin "työssä" käyistä hevosista, viisi vuotias kakaraponi, Seraffiina. Ponin kanssa olen ollut tekemisissä sen ratsu-uran ensimmäisistä askelista lähtien, joten poni on hyvinkin tuttu tapaus. Välillä vähän enemmän ja vähemmän haastava poni on tähän kesään asti ollut todellinen täystuho, mutta kesän aikana laitumella poni kasvoi henkisesti harppauksen eteenpäin, ja nyt se toimii mainiona pikkulastenkuljettimena.

Meidän juhannus

Juhannusta, keskikesän juhlaa vietettiin tänä vuonna hevosten, kavereiden ja mökkeilyn parissa. Perjantaina päivällä ensin treenattiin ratatreenien muodossa, ja illalla lähdettiin Ronjan ja Julian kanssa metsäreittejä pitkin merelle uittamaan poneja. Oltiin yötä tallilla ja nähtiin muitakin kavereita, jotka tulivat käymään takkulassa vierailulla. Lauantaina aamulla ratsastettiin kuusi ratsua, jonka jälkeen menin perhetuttujen mökille saareen, jossa kaikki muut jo olivat. Käytiin veneajelulla Oulun torilla, ja kukuttiin yö myöhään. Tässä postauksessa saatte paljon kuvia ratatreeneistä, kun kerrakin saatiin paljon hyviä kuvia!

 Perjantaina keskipäivällä alettiin rakentamaan Takkulan kentälle esterataa. Oltiin nimitäin sovittu pienimuotoiset ratatreenit. Saatiin rata nopeasti pystyyn, lähdettiin Ronjan kanssa laittamaan ensimmäisiä treenattavia, Nanaa ja Krisseä. Treenattiin näiden ponien kanssa kunnolla jo ihan oikean kokoisilla esteillä. Esteiden noustessa metrin yläpuolelle, ratsu alkoi vasta toimia kunnolla! Treenistä jäi hyvä maku suuhun, vaikka käväisinkin kerran kentän pohjalla. Nana vähän kompastui ja oma tasapaino petti kun poni päätti kääntyä kaikessa rytinässä vielä väärään suuntan. Kummallekkaan ei käynyt mitään ja jatkettiin treeniä samaan malliin.

Nanan kuvista kiitos Hannalle!

Nanan loppuverkkojen jälkeen annoin sen äidille kävelytettäväksi ja hoidettavasti, ja minä lähdin hakemaan seuraavaa ratsua, Seraffiinaa tarhasta. Kävin kentällä kuvaamassa vielä Hannan ja Ronjan radat, ennen kuin varustin pikkuponin ja lähdettiin kentälle. Kävin aluksi näyttämässä kaikki esteet maastakäsin, ennen kuin hyppäsin satulaan ja aloin verkkaamaan ponia.

Lyhyiden alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan heti radan esteitä. Ponin piti kieltää kaikille esteille ensin vähintään kerran, jonka jälkeen edes suostui ajattelemaan niiden ylittämistä. Päästiin rata loppujen lopuksi läpi ilman ainuttakaan kieltoa, kunhan Suttura oli ensin saanut kieltää kaikille esteille. Kaikki loput kuvat Ronajn käsialaa, josta kiitos hänelle!

Ensimmäiset hypyt olivat aika... mielenkiintoisia...

Taitava vauva <3

 Nyt me jatketaan Nanan kanssa treenamista kohti Tornion kisoja, joissa hypätään lauantaina 80 ja 90cm, sekä sunnuntaina 90cm. Kakkostason yökisat siis tiedossa, ja samalla myös meidän ekat kisat. Me ei nähtävästi ensimmäisiin kisoihin mihinkään pikkupippaloihin lähdetä, vaikka yritetty on :D

Miten teidän juhannus meni? Ja onko muita tulossa Tornioon hyppäämään?

Sutturalla puomeja

Niin kuin olette tainneet huomata, meidän kisakauden aloittamisesta ei oikein meinaa tulla yhtään mitään. Jo kahdet kisat on jouduttu meidän osalta perumaan syystä jos toisesta. Ylivieskan kisojen kohtalon luontoäiti määräsi oikein sateiseksi, josta kisakenttä ei tykännyt. Näin valmentajaltani kuvia rapakkojen täyteisestä kisakentästä lauantailta, kouluratsastuksen parista, joten peruttiin starttimme toisen kisoihin ilmoittautuneen kanssa. Toivottavasti seuraaviin kisohin päästään suunnitelmien mukaan, ettei jälleen jouduta lyhentämään kisakautta parilla viikolla. Olin kuitenkin alkuperäisten suunnitelmien mukaan viikonloppuna kuvaamassa ja auttamassa tuttuja Äimärautiolla estekisoissa, ja kisojen kuvasaldo on nähtävissä galleriassani.

Kaikki varmaan muistaa Takkulan pienen pyöreän Seraffiina-vauvan, jota aina silloin tällöin ratsastin koulutusmielessä. Poni on kehittynyt huimasti, ja se kulkee jo oikeaa kevennystä opettelevien pikkutyttöjen tunneilla, tosin talutettuna. Kaikista eniten ponilla ratsastavat 4-5-vuotiaat, joita ei haittaa vaikka välillä tulee niitä läheltä piti-tilanteita. Jopa Riina, pikkusiskoni pystyy ratsastamaan Sutturalla tunnilla ilman, että joku (yleensä minä) juoksee riimunnarun päässä. Tiistaina, kun ponilla ei ollut pikkutyttöjä kuljetettavana, sulauduttiin vähä isompien pikkutyttöjen estetunnille opettelemaan pelottavien puomien ylittämistä.

niin ja se este oli...80cm? 

Poni juoksi oikein näppärästi vanhempien ratsujen perässä ja ihmetteli pelottavia maassa lojuvia puomeja. Niiden yli pääsi vain ja ainoastaan kunnolla hyppäämällä, kun eihän sitä koskaan tiedä, vaikka se kasvaisi ylittämisen aikana sen reilut parikymmentä senttimetriä? Päästiin käynnissä, ravissa ja laukassa kaikkien puomien yli mallikkaasti, ja oli aika siirtyä seuraavalle haastavalle tehtävälle, sarjalle. Maapuomi oli jälleen hirmisen pelottava, jolle oli ensimmäisellä kerralla tietenkin pysähdyttävä ihmettelemään. Toisella yrittämällä päästiin jo vähän sujuvammin ja kolmannella mentiin jo niinkuin vanhat tekijät! Ponilla ja ratsastajalla oli oikein hauska ratsastuskerta, vähä vaihtelua arkeen molemmille. Seuraavassa postauksessa sitten luvassa Nanan juttuja ja tulevia suunnitelmia.


LINKKI VIDEOON

Pikkuponin koulutusta

Viime postauksen julkaisemisesta on jo taas mennyt viikko. Koko blogi on ollut todella vähällä huomiolla ja hiljaiselolla, mutta suuri kiitos niille, jotka jaksavat yhä seurata blogia! Tähän kaikkeen on oikein hyvät syyt. Huomenna nimittäin tapahtuu iso muutos kaiken osalta; blogin, ratsastuksen ja koko minun elämäni osalta, josta saatte lisätietoa sunnuntain postauksen parissa. Nyt kuitenkin, tämän postauksen aiheeseen, nimittäin tallin 5-v riiviöponin, Seraffiinan ratsastukseen!

Torstaina, viikko sitten ratsastin Seraffiinalla jälleen erkkatuntilaisten  (=erikoistuntilaisten, tällä kertaa kahden, yleensä kolmen liikuntarajoitteisen) kanssa samaan aikaan. Tytöt olivat ihan innoissaan, kun normaalisti autan heitä vain tallissa, mutta tällä kertaa tulin ihan "samalle tunnille" ratsastamaan. Koko jutun tarkoitushan oli opettaa poni olemaan muiden ponien kanssa samaan aikaan töissä ja vielä tekemään samoja tehtäviä.

Alkukäynnit talutettiin poneja maneesia ympäri reilut kymmenen minuuttia odotelessa Tanjan saapumista maneesile. Kun Tanja vihdoin saapui halliin, hypättiin ponien kyytiin ja käveltiin ehkä kierros, jonka jälkeen lähdettiin ravaamaan. Tein paljon kaikkea mutkittelua; ympyröitä voltteja ja muita "päätehtävän" rinnalla. Pääsin aina sinne tänne nostamaan laukkoja, kun tilaa oli.
 

Kun tuntilaisille tuli loppujumpan aika, saatiin Seraffiinan kanssa tilaa laukkaamiseen. Laukattiin molempiin suuntiin hetki, ja tehtiin aina välillä keskiympyröitä, jotka oli ihan kunnon kaahausta. Ravasin vielä vähän loppuraveja, jonka jälkeen lähdettiin kolmestaan tyttöjen kanssa pienelle maastolenkille. Alkumatkasta Sera vähän meinasi pelleillä, mutta kiitos luottoratsujen Sypen ja Charloten, loppu matka meni oikein kivasti, ja poni jopa totteli hidastaviakin apuja. 

Ponilla on nämä jalat oikein hyvin hallinnassa aina välillä

Koko ratsastuksen ajan poni ei edes yrittänyt heittäytyä vauvaksi pukitelemella ja loikkimalla, yrittämällä pudotta minua maan tasalle. Minua poni ei ole vielä kertaakaan onnistunut pudottamaan, edes lähelle sitä *kop kop kop* pukkiloikillaan, mutta tällä kertaa vain pieni äkkikäännös horjautti tasapainoani pahemman kerran, mutta alas en vielä tuulut. Talliin päästyä heitin kypärän ja saappaat talliin, jonka jälkeen lähdin vielä taluttamaan Seraffinaa ja ponin 5-v omistajaa. Poni jaksoi käyttäytyä molemmat ratsastukset oikein mallikasti, joten kehitystä huomattavissa!  

Tähän postauksen loppuun vielä teille pieni kysymys, 
johon haluaisin saada perusteltun vastauksen;

miksi juuri sinä luet blogiani?