Sunnuntaina, 21.2.2016 pitkäjaksoinen kirkossa ravaaminen saatiin vihdoin päätökseen ja minut ja pari kaveriani konfirmoitiin kirkossa. Vaikka viimeisen jumalanpalvelusmerkin palautin vasta konffispäivänä, pääsin silti onneksi ripiltä. Otettiin Siljan kanssa rippikuvia jo sunnuntai aamuna, vaikka lunta satoi vaakasuorassa kasvoille ja kampaukseen, jota värkättiin kauan. Sypen kuvista suuri kiitos Siljalle! Tässä postauksessa saatte siis odotetusti kuvauksen satoa!
1.
2.
3. ihana kuva mutta tarkennukset oikeanpuolisissa risuissa...
4.
Julia otti myös "kaverikuvia" minusta Siljasta ja Epusta. Hönöhannoveria ei meinannut nämä kaverikuvaukset kiinnostaa, mutta jotain silti saatiin. Kiitos näistä kuvista kuuluu Julialle, meidän orjalle!
5. säätää säätää...
6.
Lempikuvia kenties? Minusta nämäkuvat onnistuivat tosi hyvin, vaikka ilma ei ollut kaikista parhin!
Tässä postauksessa tekin pääsette vähän kurkistamaan, miltä meidän maneesi näyttää sisältä. Viikko sitten perjantaina menin kello 16 estepuomitunnille. Vaikka koulu loppui vasta klo 15, ehdin silti ihan hyvin tallille jo puoli neljäksi. Tallilla laitoin ponin normaaliin tapaan kuntoon, ja heti kun rintaremmi tuli ponin näkökenttään, taisi sekin jo tajuta että pääsee hyppimään pitkästä aikaa!
kouluponi Syppyrä!
Alkuverkattiin ponit normaalisti käynnissä ja ravissa, jossa Sypellä oli jo normaalia enemmän viraa. Kun oltiin tarpeeksi ravailtu, otettiin jalustimet pois ja alettiin tulemaan pitkällä sivulla puomeja. Tehtävänä oli kävellä puomin yli ja tehdä jokaisen ympärille voltti. Tulin koko tehtävän kerran käynnissä, jonka jälkeen aletiin tulemaan samaa ravissa. Ravitehtävään lisättiin avotaivutus toiselle pitkälle sivulle, jolla ei ollut puomeja.
koulponi Syppyrä part 2 ja avotaivutus
Tultiin tehtävää muutamaan otteeseen tästä suunnasa, jonka aikana jälleen tuli huomattua, kuinka en osaa pitää sisäkättä oikealla paikalla. Kun mietin miten sen pitäisi olla, sain käden pidettyä vakaana omalla paikallaa, mutta sain vähän väliä kuulla huomautuksia samaisesta asiasta. Vaihdettiin suuntaa ja aloitettiin jälleen ensin yhdellä käyntkerralla, jonka jälkeen jatkettiin taas ravissa. Syppe oli koko tunnin aika hyvin kuulolla ja avuilla, vaikka välissä olisi halunnut vain juosta lujenpaa aina kun sitä pyydetään kunnolla töihin.
Ennen laukkatyötä pidettiin pieni kävelytauko. Kävelyjen jälkeen tultiin yhtä minipystyö ympyrällä. Ennen estettä oli laskettava kolme vimeisintä askelta ääneen ennen hyppyä. Tämä onnistuikin yllätävän hyvin jo ensimmäisellä kerralla. Seuraavalla kerralla sama puomi, mutta eriin suuntaan jälleen laskien kolme viimeisintä laukkaa. Tähän suuntan jouduttiin ottamaan muutama toistot, kun Syppe lähtiin vähän lujempa tahtia puomia kohti. Muiden mentyä tultiin jälleen eri suuntaan ja laskettiin neljä ensimmäistä laukkaa. Tässäkään ei ollut pahempaa ongelmaa, mutta kun tultiin suoraa toinen kerta, aloitin laskemaan laukkoja liian myöhään ja ehdin laskea vain kolmeen. Uusi yritys, jonka jälkeen toisten vuoro. Toiseen suuntaan taas sama homma. Syppe lähti nyt tosissaan kaasuttelemaan puomille, ja jouduttiin tulemaan pariin otteeseen ennen onnistuneita suorituksia.
Tehtiin sama vielä kerran molempiin suuntiin, jonka jälkeen enää vain loppuravit ja käynnit, joiden jälkeen ponit talliin. Kellohan oli vasta vähän yli viisi, joten jäin tallille odottelemaan, että Heidin valmennukset alkaisivat maneesilla. Lupauduin nimittäin kuvaamaan kahden kaverini ja vielä valmentajani koluvalmennukset, ennen kuin pääsin lähtemään kotiin noin ilta yhdeksän aikaan sormet ihan jäässä.
Viime viikon torstaina minut laitettiin pitkästä aikaa Pikkuveli- suokin selkään. Meidän oli mentävä kentällä, kun Tanjan sanoja lainaten maneesin katolla oli ukkeleita (siis rakennusmiehiä). Kentällä menosta ei ollut pahasti haittaa, vaikka pohja ei ollut huippukunnossa vesisateiden jäljiltä. Kuitenkin pitkästä aikaa Oona tuli tallille mukaan ja kuvasi ratsastusta. Kaikista postauksen kuvist siis suuri kiitos Oonalle!
vesirapakko keskellä helmikuuta...
Aloitettiin ratsastus ihan normaalisti kenttää ympäri vapailla ohjilla kävellen, jonka aikana mietittiin hyvä kohta kentästä, jossa PV edes yrittäisi pysyä pystyssä eikä lentäisi ensimmäisestä raviaskeleesta kyljelleen. Alettiin ravaamaan ja vaihdettiin paikkaa, joka oli paljon parempi kuin edellinen. Pikkuheppa oli jo käynnissä yllättävän rauhallinen -ei lähtenyt heti juoksemaan kun otin vapaat ohjat lyhemmiksi, vaan malttoi edelleen kävellä. Ravailtiin kenttää ympäri ja tehtiin jonkin verran käynti-ravi siirtymisiä, sekä pienempiä ja isompia voltteja.
Alkuravejen jälkeen otettiin käynttin ja alettiin ratsastamaan. Aluksi otettiin vain käynti tasaiseksi ja rauhalliseksi ympyröillä ja volteilla, sekä pysähdyksillä. Hetken päästä poni toimi hyvin, ja testattiin takaosakäännöstä. Takari onnistui, ja innostuin tekemään niitä sitten ihan kunnolla, molempiin suuntiin useammat kappaleet.
Takareitten jälkeen lähdettiin ravaamaan. Ravissa sama homma kuin käynnissä, eli paljon kaikkea ja pysähdyksiä. Otettiin myös raviväistöjä, joita oli tosi helppo ja kiva tehdä Pevukilla. Ravailtiin ja väisteltiin molempiin suuntiin aika kauan, enkä meinannut malttaa antaa PV:n kävellä ollenkaan ennen laukkaa, kun oli niin kiva mennä ravia.
Heti kun aloin edes ajatella laukkaa ja lyhentämään ohjaa, poni oli jo vähän liiankin reippaana menossa. Jouduttiin siis ravaamaan ja rauhoittaamaan poni ennen laukannostoja. Eka nosto otettiin käynnissä ja kentän "parhaalla"pitkällä sivulla, jossa ei ollut mitään jäätä. Pv ei edes ollut huomaavinan huonoa pohjaa, joten pystyttiin tekemään ympyröitä ja laukkaamaan kulmia ilman että lennettiin kyljelleen. Pahan paikan tullessa otin kuitenkin suosiolla käyntiin, enkä lähtenyt kaatamaan ponia kaarteessa tai kulmassa, minne ikinä oltiinkaan menossa. Vaihdettiin suunta lävistäjällä (pukki)laukanvaihdolla ja jatkettiin matkaa. Laukassa ei voitu tehdä oikein mitään kunnolla kentän pohjan takia. Tehtiin vielä pari laukanvaihtoa, ja kolmannella kerralla saatiin vaihto ilman pukkia ja työt olikin hyvä lopettaa siihen, kun luntakin oli alkanut jo sataa ja housut alkoivat olla märän lumen kastelemat. Ravattiin vielä loppuravit ja käveltiin ennen kuin poni pääsi talliin, ja minä ja Oona jouduttiin pesupaikan kaivon tyhjentämishommiin.
Takkulan pihan perälle kohonnut maneesi on vihoin jo sillä mallilla, että maanantaina ensimmäiset pääsivät jo halliin ratsastamaan. Näin ympäri vuoden kentällä ratsastaneelle omalla tallilla oleva maneesi on enemmän kuin luksusta, kun ei tarvitse enää elää sään mukaan, vaan voi ratsastaa vaikka kenttä muistuttaisi enemmän luistelukenttää, taikka taivaalta sataisi vettä tai mitä vain. Tiistaina menin pitkästä aikaa Sypellä kouluvalmennuksessa. Vaikka ponilla oli ratsastettu ennen minua, sillä tuntui olevan vain enemmän virtaa kuin normaalisti ja sitä sai olla koko ajan pidättelemässä. Tunnilla tehtiin paljon väistöjä käynnissä ja ravissa. Lopputunnista nostettiin laukka aina heti raviväistön loppuessa, ja tässä vaiheessa ponit villiinty, kun maneesi humisi laukasta kuuluvasta äänestä.
Pari viikkoa sitten onnistuttiin Julian ja ponien kanssa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja vieläpä kameran kanssa. Vaikka kameralla oli välillä suurepia ongelmia, joistain kuvista tuli juuri sellaisia, joita olen aina haaveillut saavani. Syppe vaan ei oikein ollut kuvaustuulella, vaan koko ajan pyöri minua ympäri. Kuvia, niitä onnistuneita tuli tosi vähän, mutta nekin ovat jo tosi kivoja!
Nyt on sairastelut tälle kertaa sairasteltu, ja olen taas terveiden
kirjoissa. Lupasin itselleni, että teen nyt kun aikaakin oli kerrankin,
kokonan uuden ulkoasun blogiin, mutta se jäi seuraavalle kerralle, sillä
innostuin editoimaan videota, kun kivat biisitkin löysin.
Edellisen postauksen jälkeen olen käynyt tallilla vain lauantai aamulla, jolloin menin pitkästä aikaa Sypen. Ponilla ei ole vähään aikaan menty kunnolla koulua, joten sain tehtäväkseni taivutella poni oikein notkeaksi. Alkuun ajatus kuulosti pitkän työn takaiselta, mutta poni yllätti positiivisesti ja kulki yllättävän rentona alkuraveista lähtien. Laukka onnistu myös hyvin, kun poni itsekkin pyöritti laukkaa, mutta ei mitenkään vapaaehtoisesti. Tallilta kotiin päästyä menin suoraan makaamaan sänkyyn ja katsomaan Netflixiä, kun olo oli niin kuumeinen ja kipeä. Mittasin kuumeen iltapäivällä, ja mittari oli uhkaavasti kuumeen ja normaalilämmön rajalla. Meidän oli Julia kanssa määrä mennä iltatalliin, vaikka molemmat oltiin aika kipeitä. Särkylääkkeiden taikavoimalla olo parani ja raahauduttiin reippaasti tallille ruokkimaan hevoset. Samalla siivottiin vähän paikkoja. Tälläkin hetkellä olen kotona viltin alla, mutta onneksi tämä tauti alkaa olla jo voiton puolella. Tänään olisikin hyvää aikaa uudistaa blogin ulkoasua ja tehdä kuunon banneri, mutta katsotaan miten käy.
Joulukalenerin yhtenä luukkuna toimi päivä kuvina- postaus, jota haluttiin myös nähdä jatkossa. Tammikuun viimeisenä torstaina meillä oli koulua vasta illalla, joten innostuin tekemään päivä kuvina -postauksen. Sain vasta nyt tämän tehtyä loppuun, joten tässä se nyt on!
Päivä aloitettiin normaaliin tapaan aamupalalla, jonka jälkeen vaihdoin tallivaatteet. Tässä välissä tuli jo vähään kiire, kun kyydin piti lähtä puolelta vähän matkan päästä kotipihaltani.
Yllätys yllätys kyyti oli jälleen vähän myöhässä, ja kotona turha juokseminen kauheassa kiireessä oli turhaa. Tallilla hain sypen tarhasta ja aloin laittamaan sitä valmiiksi maastoon.
10.30 pästiin kentälle Siljan ja Epun kanssa ja lähdettiin metsään. Tarkoitus oli mennä rauhallinen käynti-ravi maasto, mutta ilma oli niin lauha ja pikku-Sypelle tarttui lunta kavioihin ihan tilsoiksi asti, niin meidän piti ravata lähes koko matka reippaasti. Melkein tunnin lenkki kävästiin metsässä.
Kotona käytiin kaverin kanssa vähn kuvailemassa, jonka jälkeen tehtiin karamellikaakaot, joista tuli tosi makeita, vähän liiankin.
Koulu tosiaan alkoi vasta 16.00, ja oikean puolimmaisessa kuvassa ollaan odttamassa kyytiä. Koulusta päästiin kotiin sitten seitsemältä.
Kotona katsoin pll:ää, mutta päivä ei vielä ihatosin tähän loppunut,mutta kuvauksen lopetin tähän.
Edellisessä postauksessa lupailin tiistain valmennuksesta postausta, ja kerrankin lupailuni pitää!
Valmennuksessa en tosin mennyt Sypellä, vaan ratsuna toimi edelleen Tilta. Tallilla oltiin Julian kanssa vähän turhan myöhään, kun meillä jäi loppujen lopuksi vain kymmenen minuuttia aikaa laittaa ponit kutoon, kun pari hevosta piti ottaa pois pihalta ja viedä toiset tilalle. Kentälle päästiin viisi minuuttia myöhässä, joka ei onneksi paljoa haitannut.
Käveltiin alkukäynnit, jonka jälkeen alettiin verryyttelemään poneja ravissa. Tanja ja äiti käväisivät hakemassa parit kavalettipalikat maneesilta, joten päästiin pitkästä aikaa pikkuesteiden pariin. Laukattiin myös ennen kun alettiin työskentelemään.
Ihan alkuun otettiin jalustimet pois, ja tultiin pieni kavaletti käynnissä voltilla, josta jatkettiin ympyrälle, jonka varrella oli kaksi kappaletta samanlaisia kavaletteja kuin voltilla. Ympyrän jälkeen vielä suoralla käveltiin puomien yli. Seuraavalla kerralla tultiin samaa tehtävää ravissa. Ravin sujuttua tultiin kavalettiympyrät ja voltit laukassa, ja ravipuomeille otettiin raviin. Mentiin tehtävä kokonaan pariin otteeseen, jonka jälkeen vaihdettiin suunta ja tultiin sama homma jälleen ensin käynnissä kerran ja se jälkeen taas ravissa ja ravin jälkeen taas laukassa. Laukkojen jälkeen ponit sai pienen hengähdystauon.
Hetki käveltyämme kerättiin ohjat takaisin ja alettiin tulemaan ravipuomeista kasattua ristikkoa laukassa. Tultiin pari hyppyä kyseiseen suuntaan, jonka jälkeen vaihdettiin suunta ja jälleen pari hyppyä. Hyppytauon jälkeen oli hyvä aloittaa pikkuesteistä kaikilla poneilla, joten hypyt tältä päivää riittivät ja ponit olivat valmiita loppuverryttelyihin. Harmillisesti tunti oli taas pimeän aikaan, joten kuvia ei ole ollenkaan. Onneksi äiti kuitenin suostui ottamaan parit videot, joista sain pienen koosteen kehiteltyä!
Treenipuoli näyttää nyt tosi valoiselle, kun maneesiin päsee aivan lähipäivinä jo ratsastamaan. Enää ei treenaamista lumisateet ja pakkaset vaikuta. Ainoa asia joka tällä hetkellä ei ole aivan niin kuin pitäisi, sillä oman hevosen etsimis rintamalla ei ole juuri mitään tapahtunut, eikä kisakaveria tulevalle vuodella ole tiedossa. Eli näillä näkymin vielä pitkään takkulan poneja liikutellaan.