Ratsuna reipas toffeepallo

Viime viikon torstaina minut laitettiin pitkästä aikaa Pikkuveli- suokin selkään. Meidän oli mentävä kentällä, kun Tanjan sanoja lainaten maneesin katolla oli ukkeleita (siis rakennusmiehiä). Kentällä menosta ei ollut pahasti haittaa, vaikka pohja ei ollut huippukunnossa vesisateiden jäljiltä. Kuitenkin pitkästä aikaa Oona tuli tallille mukaan ja kuvasi ratsastusta. Kaikista postauksen kuvist siis suuri kiitos Oonalle!

vesirapakko keskellä helmikuuta...

Aloitettiin ratsastus ihan normaalisti kenttää ympäri vapailla ohjilla kävellen, jonka aikana mietittiin hyvä kohta kentästä, jossa PV edes yrittäisi pysyä pystyssä eikä lentäisi ensimmäisestä raviaskeleesta kyljelleen. Alettiin ravaamaan ja vaihdettiin paikkaa, joka oli paljon parempi kuin edellinen. Pikkuheppa oli jo käynnissä yllättävän rauhallinen -ei lähtenyt heti juoksemaan kun otin vapaat ohjat lyhemmiksi, vaan malttoi edelleen kävellä. Ravailtiin kenttää ympäri ja tehtiin jonkin verran käynti-ravi siirtymisiä, sekä pienempiä ja isompia voltteja.

Alkuravejen jälkeen otettiin käynttin ja alettiin ratsastamaan. Aluksi otettiin vain käynti tasaiseksi ja rauhalliseksi ympyröillä ja volteilla, sekä pysähdyksillä. Hetken päästä poni toimi hyvin, ja testattiin takaosakäännöstä. Takari onnistui, ja innostuin tekemään niitä sitten ihan kunnolla, molempiin suuntiin useammat kappaleet.

Takareitten jälkeen lähdettiin ravaamaan. Ravissa sama homma kuin käynnissä, eli paljon kaikkea ja pysähdyksiä. Otettiin myös raviväistöjä, joita oli tosi helppo ja kiva tehdä Pevukilla. Ravailtiin ja väisteltiin molempiin suuntiin aika kauan, enkä meinannut malttaa antaa PV:n kävellä ollenkaan ennen laukkaa, kun oli niin kiva mennä ravia.

Heti kun aloin edes ajatella laukkaa ja lyhentämään ohjaa, poni oli jo vähän liiankin reippaana menossa. Jouduttiin siis ravaamaan ja rauhoittaamaan poni ennen laukannostoja. Eka nosto otettiin käynnissä ja kentän "parhaalla"pitkällä sivulla, jossa ei ollut mitään jäätä. Pv ei edes ollut huomaavinan huonoa pohjaa, joten pystyttiin tekemään ympyröitä ja laukkaamaan kulmia ilman että lennettiin kyljelleen. Pahan paikan tullessa otin kuitenkin suosiolla käyntiin, enkä lähtenyt kaatamaan ponia kaarteessa tai kulmassa, minne ikinä oltiinkaan menossa. Vaihdettiin suunta lävistäjällä (pukki)laukanvaihdolla ja jatkettiin matkaa. Laukassa ei voitu tehdä oikein mitään kunnolla kentän pohjan takia. Tehtiin vielä pari laukanvaihtoa, ja kolmannella kerralla saatiin vaihto ilman pukkia ja työt olikin hyvä lopettaa siihen, kun luntakin oli alkanut jo sataa ja housut alkoivat olla märän lumen kastelemat. Ravattiin vielä loppuravit ja käveltiin ennen kuin poni pääsi talliin, ja minä ja Oona jouduttiin pesupaikan kaivon tyhjentämishommiin.

tässä vielä pieni kooste, LINKKI VIDEOON