Mäellä auringonlaskussa

Takkulan pihan perälle kohonnut maneesi on vihoin jo sillä mallilla, että maanantaina ensimmäiset pääsivät jo halliin ratsastamaan. Näin ympäri vuoden kentällä ratsastaneelle omalla tallilla oleva maneesi on enemmän kuin luksusta, kun ei tarvitse enää elää sään mukaan, vaan voi ratsastaa vaikka kenttä muistuttaisi enemmän luistelukenttää, taikka taivaalta sataisi vettä tai mitä vain.  Tiistaina menin pitkästä aikaa Sypellä kouluvalmennuksessa. Vaikka ponilla oli ratsastettu ennen minua, sillä tuntui olevan vain enemmän virtaa kuin normaalisti ja sitä sai olla koko ajan pidättelemässä. Tunnilla tehtiin paljon väistöjä käynnissä ja ravissa. Lopputunnista nostettiin laukka aina heti raviväistön loppuessa, ja tässä vaiheessa ponit villiinty, kun maneesi humisi laukasta kuuluvasta äänestä.

 

 Pari viikkoa sitten onnistuttiin Julian ja ponien kanssa oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja vieläpä kameran kanssa. Vaikka kameralla oli välillä suurepia ongelmia, joistain kuvista tuli juuri sellaisia, joita olen aina haaveillut saavani. Syppe vaan ei oikein ollut kuvaustuulella, vaan koko ajan pyöri minua ympäri. Kuvia, niitä onnistuneita tuli tosi vähän, mutta nekin ovat jo tosi kivoja!

 Nyt on sairastelut tälle kertaa sairasteltu, ja olen taas terveiden kirjoissa. Lupasin itselleni, että teen nyt kun aikaakin oli kerrankin, kokonan uuden ulkoasun blogiin, mutta se jäi seuraavalle kerralle, sillä innostuin editoimaan videota, kun kivat biisitkin löysin.

TÄSTÄ VIDEOON