Vihdoin ja viimein saatiin aluevalmennukset meidänkin alueella pyörimään, kun ratsukkoja oli kerrankin ilmoittautunut tarpeeksi valmennuksiin. Kakasipäiväiset valmennukset hypättiin Kiimingin Ratsastuskeskuksessa. Kyseinen paikka olikin meille jo entuudestaan tuttu kisojen ja muiden valmennusten ansiosta. Lauantaina oltiin hyvissä ajoin jo paikalla, joten saatiin rauhassa laittaa Nana kuntoon ja kävellä kunnon alkukäynnit ennen kuin valmennus alkoi.
Alkuun kauhisteliin, miten selvitään Nanan kanssa kun maneesissa meidän lisäksi hyppää kaksi muutakin ratsukkoa, kun Nana meinaa ottaa vähän turhia kierroksia muista hevosista, varsinkin jos ne sattuvat laukkaamaan vastaan... Onneksi saatiinkin mennä molempina päivinä kahdestaan toisen ratsukon kanssa, kun kolmas ratsukko ei jostain syystä tullutkaan. Lauantaina itsenäisten alkuravien jälkeen alettiin heti työstämään ravissa puomitehtävällä. Laukassa mentiin myös samoja suhteutettuja puomeja, joiden väleihin tehtiin aina tietty määrä laukkoja. Tällä tehtävällä sai tosissaan muunnella laukkaa, että välit onnistuisivat!
Alettiin puomejen jälkeen hyppäämään erilaisia tehtäviä, lähinnä tekniikkatehtäviä pienemmillä esteillä, sillä seuraavana päivänä olisi radan ratsastuksen vuoro. Sunnuntaina jouduttiin heräämään aikaisin, kun valmennus alkoi jo yhdeksältä. Itsenäisten alkuverkkojen jälkeen hypättiin s-kiemuralla kolmea kavalettia alkuun, jonka jälkeen otettiin pari hyppyä ristikko-okserille, joka nostettiin sitten normaaliksi.
Alettiin sitten tulemaan ratoja. Alkuun tultiin pari lyhempää pätkää n. 5 esteellä, ja sitten pidempää kokonaista rataa. Esteet oli ensimmäisillä radoilla noin metrin korkeudessa, ja viimeisille kerroille niitä nostettiin vielä 10 senttiä ylös, jolloin rata sujui jo paljon paremmin. Kaikki puomit mitä parilta esteeltä tuli, varsinkin ensimäistä jouduttiin ottamaan uudestaan, kun laukka oli liian pitkää eikä poni ollut paketissa kohti estettä, vaan viisi metriä liian pitkänä. Kun ratsastin parempaa ja voimakkaampaa laukkaa varsinkin kaarteissa, pystyin ennen estettä "odottamaan" viimeiset askeleet ja hypyt oli siten tosi hyviä.
Nana alkaa olla tosi hyvin jo auennut etuosasta, mutta selän takaosassa on vieläkin kohta, joka on kuin pöytä eikä liiku mihinkään, joka heijastuu sitten suoraa takajalkoihin. Vielä kun saadaan se jumit aukaistua hierojan ja kiropraktikon avulla niin hyppäämisestä ja liikkumisesta tulee vielä parempaa ja sujuvampaa.
Kummat ovat enemmän teidän mieleenne; valmennuskuvat- vai videot? Miksi? :)
