Kevään kisat ja kuolainongelmat

Ruuki 110cm c. Silja

Kevään aikana koitettiin etsiä parempaa kuolainta, jolla saataisiin Nana vähän terävämmäksi. Kokeiltiin ensimmäisenä kolmipala babypelhamia, joka osoittautui tosi hyväksi. Mentiin kyseisellä kuolaimella Ruukiin kisoihin, jossa ei enää hypätty ysikymppiä niin kuin edellisessä postauksessa maaliskuussa mainitsinkin. Treenattiin koko talvi 110cm tasolla, joten päätettiin hypätä Ruukissa meidän ensimmäinen isompi rata kisoissa. Ensimmäisellä radalla Nana ei kuunnellut yhtään ja veti radan täysiä pomeja pudotellen. Toinen rata ei ollut yhtään sen parempi, vaan meno oli entistäkin villimpää, ja esteille ohjaaminenkin tuotti kunnolla vaikeuksia. Tämä kuolain ei siis ollutkaan meidän kuolain.

Seuraavana löydetttiin matokuolain, joka sekin vaikutti aluksi lupaavalta. Kotona ja Pinjan valmennuksissa kuolain toimi oikein hyvin, mutta sitten Abc:llä ratatreeneissä ei enää niin hyvin. Tarkoituksena oli hypätä 100 ja 110cm, mutta metrin radalla ei päästy yhdenkään esteen yli normaalisti. Puolessa välissä rataa juuresta hyppääminen ei enää onnistunut, vaan lensin esteen jälkeen Nanan kaulalle ja siitä maahan. Vaihdettiin suosiolla seuraava rata pienempään ja hypättiin sekin 100 tasolla, edelleen tosi huonoilla hypyillä.

Kuolainten vaihtelu jatkui, ja päädyttiin takaisin kolmipalapessoaan, millä talvi treenattiin, mutta lisättiin ylimpiin renkaisiin remmi mahdollisimman löysälle. Tällä yhdistelmällä ratsastus, varsinkin Nanan suuhun vaikuttaminen vietiin ihan uudelle tasolle, ja hyppääminen ei enää ole tahtojen taistelua, vaan Nana vihdoin kuuntelee pienintäkin apua!

OR 100cm c. Emmi

Nyt ollaan menossa jo toukokuulla, joten kisat siirtyivät ahtaista halleista isoille ulkokentille. Ennen ensimmäisiä ulkokisoja ehdittiin hypätä yhdesti omalla kentällä, mutta se ei menoa haitannut. Hypättiin äimärautiolla suosiolla 90 ja 100cm, kun edelliset kisat eivät mennyt ihan putkeen. Nana oli molemmilla radoilla energinen, mutta kuunteli ja hyppäs ensimmäisen luokan nollilla ja sijoittui hyvällä tuurilla kuudenneksi. Metrissä otettiin jälleen yksi hipaisupuomi.

Pikkarala, tämä ja loputt kuvat c. Ronja

Pikkarala 100cm

Seuraavalla viikolla hypättiin kaksi päivää Pikkaralassa kolme tosi hyvää rataa 90-105cm tasolla. Kaikilta radoilta tuli yhdet puomit, täysin ratsastajan virheistä. Kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa radalla oli sama fiilis kuin verkassa ja kotona, nimittäin hevonen tekee just niin kuin minä haluan, kunhan vaan tekee oikein!

OR 100cm

Pikkaralan jälkeen Nana sai viettää pari rentoa viikkoa ja kesäkuun puolessa välissä kisattiin Äimärautiolla kaksi päivää 90 ja 100cm luokissa. Lauantaina ensimmäisessä luokassa Nana tuntui verkasta asti tosi hyvälle, ja hyppäsi tasaisen helposti tosi pienen 90cm radan tuplanollana ja nappasi jälleen tuurilla 3.sijan! Metrin aikaluokassa mietin jo vähän tiukempia teitä ajan säästämiseksi, jos sattumalta päästäisiin rata nollilla maaliin. Rata lähti ensimmäiseltä esteeltä alkaen tosi sujuvati liikeelle, ja ennen viimeistä estettä tajusin, että oltiin päästy koko rata hyvillä hypyillä tähän saakka ja kuten yllä olevasta kuvasta huomaa, hymy oli herkässä viimeisellä esteellä, joka sekin ylittyi puhtaasti! Tässäkin luokassa sijotuttiin mutta tällä kertaa 2.sijalle. Sunnuntaina verkassa huomasi jo vähän miten kuuma viikko ja eilinen kisapäivä alkoivat painamaan Nanalla, kun havaittavissa oli pientä tahmaisuutta. Kuitenkin Nana hyppäsi vielä yhden metrin puhtaasti, joka ei kuitenkaan ollut ihan niin tasainen kun eiliset radat mutta hyvä silti. Sijoituttiin tässä luokassa neljänsiksi, vaikka unohdin jälleen uusinnassa ratsastaa lyhempää tietä, jolla aikaa olisi säästetty. 

Kolme starttia ja kolme puhasta rataa ja vielä kolme rusettia kaupan päälle voi kutsua jo aika lailla työvoitoksi! Varsinkin kun meidän viimekautta tai vaikkapa ihan tämän kauden ensimmäisiä kisoja katsotaan. Huomenna mennään jo perinteeksi muodostuneisiin Tornion kisoihin hyppäämään metri ja kymppi.

OR, 90cm palkintojenjako

Kisakauden avaus

Sunnuntai aamuna sain pitkästä aikaa kiskoa valkoiset housut jalkaan, sillä vihdoin oli odotettujen kauden avauskisojen aika. Vaikka kisoihin ei ole tarvinut lähteä moneen kuukauteen, homma luonnistui kuin itsestään ja aamu sujui tavanomaisesti vanhan kaavan mukaan. Päästiin jopa melkein lähtemään oikeaan aikaan tallin pihasta. Ensimmäinen ongelma ilmaantui kun alettiin varustamaan Nanaa, nimittäin ohja oli hajonnut toiselta puolelta ja enää vain roikkui kuolaimella. Onneksi äiti oli vasta lähdössä kotoa, joten saatiin sen mukana toiset ohjat hätään.

Ensimmäisen luokan, 90cm radankävelyn jälkeen oli vielä reippaasti aikaa ennen verkkaan pääsyä, joten käveltiin aika kauan kentällä, ennen kuin menin selkään ja aloin pikku hiljaa ravailla. Verkkavalvoja huuteli tasasin väliajoin verkkaan pääsevien nimiä, ja olin jo monta kertaa menossa mutta aina huudettiin jonkun muun nimi. Luokan edetessä aloin jo pikkuhiljaa ihmetellä kuinka vähän porukkaa verkassa saa olla, kun minun ja radalla olevan välissä oli enää reilu viisi ratsukkoa. Selvisi että verkkavalvoja oli vahingossa hypännyt minun yli jo ajat sitten. Verkka-aikaa jäi tosi vähän, mutta onneksi luokka oli pieni ja ulkokentällä oli pystynyt sentään ravaamaan, ettei ihan täysin kylmiltään jouduttu radalle.

Radalla Nana oli sopivasti vähän energinen, vaikka välissä laukka meinasi hyytyä, ja jouduin komentamaan ponia reippaammin eteen johon Nanan reagoi onneksi hyvin ja laukka saatiin nopeasti takaisin. Kokonaisuudessa rata oli helppo ja tasainen, ja jäi meidän viimeiseksi ysikympiksi. Hyppäsin heti pois selästä ja Nana pääsi kävelemään naruun metriä odottelemaan.

Metrin radankävelyssä alettii jo vähän miettimään reittejä miten säästää aikaa, kun kyseessä oli kerta aikaluokka. Hyvät reitit suunniteltuna ja tälläkertaa oikean mittainen verkka takana lähdettiin metrin radalle hyvin mielin. Ensimmäiselle esteelle Nana vähän innostui ja lähti vauhdikkaammin, mutta kuunteli silti heti esteen jälkeen ilman suurempia ongelmia. Ensimmäinen vähän tiukempi kaari käännettiin, mutta sen jälkeen esteelle päin poni venyi liian pitkäksi ja otti puomin mukaan. Siihen loppui ajan kanssa kilpaa ratsastaminen minun osalta. Kuitenkin loppurata meni tosi hyvin, ja tein silti "vahingossa" yhden tiukemman tien jonka jälkeen laukkakin pysyi yllä ja poni ei venynyt seitsemänmetriseksi. Loppujen lopuksi radasta jäi hyvä fiilis, vaikka puomi otettiinkin yhdestä virheestä. 

Seuraavat kisat meillä on Ruukissa halli P-SM:t, jossa ei enää hypätä 90cm luokkia treenimielessä vaan päästään kunnolla kisaamaan. Tulevana viikonloppuna aluevalmennuksien jälkeen mietitään tarkemmin mitä luokkia mennään Ruukissa.

Mitä piditte pitkästä aikaa perinteisestä kisapostauksesta? :)