Kisakauden avaus naapuritallissa

Abc:n harkkakisapäivästä selvitty, eikä kukaan meidän "WinWin tiimistä" Helppo C-tasolta Vaativa B-tasolle saanut hylättyjä tuloksia, eli kaikki pääsivät ohjelmistaan tyylikkäästi ja jotkut taas ei-niin tyylikkäästi ylinmääräisiä koikkaloikkia hyppien läpi, jopa voittoruusukkeita keräillen. Päivä aloitettiin ponien harjojen letityksillä, josta ensimmäisenä operaationa oli Ruuti-ponin takkutukan köyttäminen. Samalla autoin Riinaa Syppyrän sykeröiden kanssa, jotka Riina loppupeleissä itse sai tehtyä. Käväistiin nopeasti syömässä ja seuraavana harjan siistimiseen pääsi, tai oikeastaan joutui minun ratsuni, Sharlotte. Ponin harja on muuten oikein unelmapitkä, mutta sillä on vain keskellä tukkaa noin 10 senttimetrin mittaista harjaa. Saatiin silti pitkän värkkäämisen jälkeen ponille kaunis pienehkö verkkokampaus. Lähdettiin käymään Abc:llä vahvistamassa ja maksamassa startit, katsottiin Sypen ja Ruutin radat, ja lähdin takaisin tallille hakemaan ponia.

Laitoin ponille ja itselleni nopeasti varusteet päälle, ja lähdettiin kävelemään tietä pitkin kisapaikalle. Kisapaikan pihapiiriin saavuttua ponilla alkoi kauhea hirnuminen, kun missään ei näkynyt tuttuja poneja. Onneksi Ruuti oli ulkokentällä ja prinsessa sai mielenrauhan ja päästiin verkkaamaan. Verkassa Sharlotte oli oikein lunkisti, ja käyttäytyi ja liikkui niin kuin kisaponien kuuluukin. 

Kun oli meidän vuoro mennä maneesiin, poni löi ovella jarrut pohjaan, eikä ollut menossa halliin millään, ennen kuin sitä otettiin suitsista kiinni ja talutettiin maneesiin. Aluksi poni katseli paikkoja ihan ihmeissään, mutta rauhoittui aika nopeasti kun sai kiertää ja katsoa paikan läpi. Ei oltu laukattu kentällä ollenkaan, että ponille riittäisi energiaa laukkaamiseen radalle asti. Ravattiin ja käveltiin radan ulkopuolella pienellä verkka-alueellaa, jossa työstettiin myös ihan vähän laukkaa ennen suoritusta.

liitokavio(ko)

Edellisen ratsukon lopetettua ratansa käveltiin normaalisti ruutuun, poni oli ihan säpsynä, mutta malttoi(uskalsi) kävellä melkein tuomaripäätyyn, ennen kuin yritti lähteä oikomaan pelottavaa päätyä. Tehtiin ympyrä ja jatketiin rataan tutustelua ravissa.  Nyt päästiin jo tuomaripäätyyn ja sen ohikin. Pyörittiin kentällä ravissa lähtömerkin saamiseen asti. Ravattiin toiseen päätyyn ja aloitettiin rata mutkikkaalla sisääntulolla. 

Alkutervehdyksessä huomasin, että ohjien päät olivat irronneet toisistaan ja roikkuivat vapaina molemin puolin ponin kaulaa. Nyt ei auttanut kuin pitää ohjista kunnolla kiinni, eikä kärsinyt ollenkaa päästää ohjaa pitentymään, niin kuin minulla yleensä käy ratsastuksen aikana. Raviohjelma meni yllättävän hyvin, oikeastaan tosi hyvin! Keskiravistakin saatiin seiska! Käyntiosuudetkin puksutettiin läpi ilman suurempia huolia, mutta omat kädet alkoivat vähän heilumaan puolelta toisille, ja niiden mukana ponin pääkiin. Siirryttiin raviin ja sen kautta laukkaan. Ponilla, joka ei osaa laukata kunnolla, on vähän hankalampi lähteä ratsastamaan kunnolla, mutta tein kaiken mitä pystyin ja saatiin kuin saatiin laukattua poni melkein paketissa laukkaosuus. Viimeistä lävistäjää lukuunottamatta, jossa poni päätti pudottaa raville kesken kaiken, ja siirsin sen käyntiin ja jatkettiin matkaa. Lävistäjästä ja siirtymisestähän tuli nyt neloset, mutta mitäs pienistä. 

Lopputervehdyksessä poni sai isot taputuksest, ja ulkona vielä enemmän kehuja ja pari taskun pohjalta löytynyttä sokeripalaa. Prinsessa käyttäyti ja kulki tosi hyvin, ja prosentteja nelosista huolimatta saatiin 60% ja risat! Onhan se kiva kun pääsee vähän muillakin kuin sillä yhdellä ja samalla ponilla kisailun makuun, ja varsinkin, jos ponit on tälläisiä kuvauksellisia kaunokaisia! Hyvä kisakauden aloitus meillä kyllä oli! Kaikista kuvista ja videoista jälleen kiitos ihanalle kisaorjalleni, Julialle. Tällä hetkellä olemme tien päällä, suuntana kohti Tampere ja Ypäjä. Saas nähdä, mitä tulevan pitää ;)

TÄSTÄ VIDEOON

Kuvankaunis valkoinen

Silloin kun vielä joululomaa oli, tuli liikutettua jos jonkin näköistä hevosta. Paukkupakkasilla (yli -20) liikutusmuotona oli ilman satulaa moneen loimeen poni ja ratsastaja käärittynä kentää ympäri kävelyä. Lauhemmilla pakkasilla ratsastettiin jo lähes normaalisti Julian kanssa samoja poneja, minä pääosassa Syppeä, jolla tällä hetkellä riittää virtaa vaikka koko tallin hevosille jakaa. Ja heti kun ollaan saatu valmennus sovittua kentän näyttäessä hyvältä, lämpömittari laskee nollan tienoille. Kentän jää ei muutu miksikään, mutta sen päällä oleva lumi pehmenee ja keräytyy ponien kavioihin muodostaen ihanat lumipallot. Sitten sitä luistellaan kenttää ympäri, kun hokit eivät pääse oikeuksiinsa, eikä ratsastuksesta tule yhtikäs mitään. 

 

Mutta nyt tammikuun puolella kenttä on ollut jo yllättävän hyvässä kunnossa. On pystytty laukkaamaan kunnolla ja tänään päästiin jo tunnille. Ratsuna tänään toimi yllä olevissa kuvissa esiinttyvä kuvankaunis valkoinen, itse Prinsessaponi Charlotte. Eilisellä pikkutyttöjen tunnilla riehunut poni joutui nyt ns. kurinpalautukseen. Pakkasta sattui taas sen reilu -17, ja kylmää tuulta, joten ennen kentälle suuntaamista piti vuorata itsensä toppavarustuksella. Ponilla riitti virtaa tällekkin päivällle, ja alkuravit taittuivat reippaasti. Tanjan saapuessa kentälle alettiin menemään avoa pitkät sivut ensin muutaman kerran käynnissä ja sitten ravissa. Raviavoissa poni yritti koko ajan juosta alta, ja meni välillä vain kaula kaarella sisälle päin, eikä viitsinyt tehdä mitään muusta kropasta. Vähän kovemman komennuksen seurauksena poni pisti vastaan ja koitti vähän heitellä takapäätä ilmaan. Kuitenkin saatiin loppujen lopuksi niitä onnistuneitakin pitkiä sivuja.

 Avojen jälkeisten välikäyntien jälkeen alettiin työskentelemään laukassa. Laukka, eli ponin heikkous oli tas työn takana, mutta saatiin kuin saatiinkiin laukattua kunnolla koko tehtävä siirtymisineen ilman ylinmääräisiä raville pudotuksia. Kuulostaa niin yksinkertaiselle, laukata vaan ja pari ravivolttia välissä, mutta se ei aivan sitä ole tällä ponilla, joka ei omista askellajia kolmitahtinen hyvä laukka. Loppujen lopuksi tunnista jäi hyvä maku suuhun, ja ponikin sai hyvät taputukset satulasta laskeutumisen jälkeen.

                                                        
Poniratsastaja joutui joulun alla ison kouluhevosen selkään (vaaleanruskea hevonen yllä olevissa kuvissa), kun kaverini oli flunssassa, eikä itse kyennyt hevostaan ratsastaa. Oli kivaa vaihtelua päästä pitkästä aikaan ihan hevosen mitoissa olevan ratsun selkään, kun tässä viime aikoina oikeastaan vuosina on ollut niitää vähän pienempiä otuksia ratsastettavana. Suoritin myös jouluna valokuvajn virkaa moneen otteesees. Alla ja yllä näkyykin viimevuoden viimeisintä kuvasatoa.

                            

                                  

Kuulumisia

Pitkään aikaan en ole kertonut ajankohtaisista asioista yhtään mitään. Julkaissut vain niitä postauksi, jotka ovat roikkuneet luonnoksissa viikko kausia puolivalmiina. Mutta nyt palataan pari viikkoa taaksepäin syyskuuhun.

 Venetsialaisten jälkeen Syppe vietti rennommasti viikon vain kävellen terapiota. 6.9 lähdettiin Rovaniemelle koulukisoihin jo aamu kuudelta. Itse en siis niihin osallistunut, vaan lähdin mukaan auttamaan tuttuja ja kuvaamaan. Kisoissa meidän porukalla menikin odotettua paremmin, kun 3/5 ratsastajasta sijoittui kaikissa luokissa mihin osallistui! 

Silja ja Eppu

Pinja ja Niilo

Kaikki kolme palkintojenjakoon menossa

Seuraavan viikon loppupuolella alettiin jo pikkuhiljaa valmistaumaan kuoulumestaruuksiin. 19.9 Abc:llä pidettiin rataharjoitukset, joissa menin myös saman luokan kuin 20.9 pidettävissä koulumestaruuksissa. Rata oli maneesissa, jossa pidetiin myös verkat ryhmissä. Itse rata meni kerrankin hyvin, ja saatoi hyvinkin olla koko kauden parhaimmistoa. Prosentteja saatiin 64,5 ja sijoituttiinkin kolmansiksi. Saatiin luokan loputtua pienen pieni valkoinen ruusuke. Seuraavana päivänä lähdettiinkin Kajaaniin koulukisoihin.

Lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina käytiin Sypen, Siljan ja Epun kanssa iltapäivästä kävelyllä. Otettiin myös kyseisellä reissulla kamera mukaan, kun satuttiin juuri auringonlaskun aikaan liikenteesseen. Kuvista  muutama onnstuikin ihan hyvin!

©Silja Puhkka

©Silja Puhakka

©Silja Puhakka

Ollaan käyty Sypen kanssa koulu ja estetunneilla aika säännöllisesti. Joka viikkolla vähintään yhden tunnin ajan ollaan oltu Tanjan opetuksessa. Myös metsissä on tultu käveltyä alku- ja loppukäyntejä kun vielä ilmat ja pohjat sen sallivat.

 Maastossa on tullut käytyä myös muillakin poneilla. Toissapäivänä, 16.10 perjantaina lähdettiin Sarlotan ja Serafiinan kanssa vielä pienelle kävelylle. Tarkoituksena totuttaa Serafiina 4.v maastoiluun. satuttiin jälleen aika lailla täydelliseen aikaan mäelle, jossa Julia sai otettua ihania kuvia vihdoin!

Niin kuin Kajaanin kisapostauksessa sanoinkin, 2015 kisakausi on nyt meidän osalta pulkassa. Paras ja viimeinen kisakautemme, jossa päästiin tavoitteisiimme: Powercupin finaaleihin, Venetsialaisiin hyppäämän hyviä 100cm ratoja, sekä koulumestaruuksissa ei oltu viimeisiä! Monet kysyvät miksi ette kisaa enää ensivuonna? Yksinkertaisesti vastattuna poni on jo niin vanha. Syntynyt -96 eli on nyt 19, ensi vuonna jo 20 vuotta! Poni ei kuitenkaan pääse vielä täysin eläkkeelle, vaa meidän treenaaminen kyllä vielä jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun saakka, ehkä jopa ensivuodelle jos ei ole uusia kaviokkaita tullut kuvioihin siihen mennessä.

94. Team Honolulu

Silja-Bonde,  Minä-Syppe,  Oskari-Ruuti,  Veera-Sharlotta,  Noora-Vallu

Niin mikä oli? No tietenkin meidän ponikatrilli!

 Olemme tässä viimeisten parin viikon aikana kolmeen otteeseen harjoitelleet ponikatrillia Abc:n koulukilpailuihin. Kisat järjestetään joka vuosi, ja aina on myös kisoilla oma teemansa. Tänä vuonna teemaksi oli valittu Hawaii. Minun ja Siljan tehtäväksi osoittautui musiikin valitseminen -ja muokkaaminen. Väittäisin, että kaikki ovat joskus kuulleet Hawaii musiikkia, sitä oikein hidasta soittimien pilpattelua ja muuta. Eihän siihen musiikkiin voisi nyt mitään muuta kuin käyntikatrillin tehdä, jota kukaan ei kyllä jaksaisi katsoa, ainakaan nukahtamatta. Parhaaksi vaihtoehdoks melle jäi sitten Shakira, ja hänen Hawaii'hin sopiva musiikki.

Itse ohjelma saatiin valmennuksella tehtyä jo yhdessä kerrassa! Tosin minulle alunperin valittu ratsu Tilta ei oikein sopeutunut tähän hommaan, niin Syppe piti ottaa sen tilalle. Katrillia tehdessä saatiin välillä nauraa ihan kunnolla kaikille tyhmille ideoille, ja kaikista eniten meidän 'yllätysnumero' Ruutille, joka tuli suoraa laitumelta kisoihin ja katrilliin.

Esiintymiset menivät tosi hyvin, vaikka Bonde ja Syppyrä olivat välillä vähän enemmän ja vähemmän muista jäljessä. Myös ja parit pukit saatiin yleisön iloksi. Ja jos vielä jollekkin jäi epäselväksi, hauskaa meillä oli alusta loppuun! Alla olevasta videosta näet koko katrillin. Kahdessa kohdassa musiikki loppuu jostain syystä, mutta alkaa pian taas uudelleen.

TÄSTÄ VIDEOON



Mitäs piditte katrillista ja tämmöisestä vähän lyhymmästä postauksesta ?