Viime viikolla täällä Oulussa on ollut lämpömittarin elohopea -30 asteen tienoilla, eikä ratsastuksesta ole ollut puhetakaan. Viikko sitten viikonloppuna, 16.1 oli vuoden odotetuimmat Bonaza Beach Party 2016 -juhlat, suomeksi Takkulan maneesin avajaiset! Näitä pippaloita varten maalattiin monta iltaa tallilla koristeita, ja edellisenä iltana, perjantaina vielä kahden aikaa aamuyöstä koottiin maneesiin juhlapuitteet ja pestiin tallihuoneen lattiaa maalista, jolloin ei enää naurattanut. Lauantai päivällä ennen varsinaisia juhlia kisattiin rantalentopallon merkeissä. Meidän huippujoukkue olisi oikeasti voittanut, mutta "tuomarilla" meni ihan vaan vähän numerot sekasin aina meidän pelatessa...
(kuva lainattu Veeralta facebookista)
Perjantaina minulla oli heti koulun jälkeen Tanjan kouluvalmennus Sypellä. Niin kuin odottaa saattoi, alkuraveissa poni oli tosi kankea ja vertyminen vei oman aikansa. Tanjan kentälle saavuttua alettiin menemään käynnissä väistöjä keskihalkaisijalata uralle. Poni oli aluksi asiasta eri mieltä, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi jo sujumaan. Tehtiin samaa tehtävää molempiin suuntiin, ja aina väistön jälkeen tehtiin voltti asettaen syvälle sisälle, johon poni taipui hyvin.
Käyntiväistöjen jälkeen alettiin tekemään samaa ravissa. Aluksi loivemmalla ja lopuksi jyrkemällä tiellä. Syppe toimi raviväistöissä paljon paremmin kuin käynnissä, ja loppuun saatiin tehtyä jo niitä hyviäkin väistöjä. Välikäyntien jälkeen alettiin laukkaamaan. Laukasta jos jostain viimeistään huomasi, että ponia ei oltu ratsastettu. Laukka oli niin nelitahtista ja pitkää kuin olla ja saattoi, eikä asiaa auttanut mikään muu kuin laukka-ravi siirtymiset, joita tehtiin paljon. Laukkatehtävänä oli loiva kiemuraura (K.N kiemura), eli vastalaukka hommia.
Alkuun minä ratsastin väärin ja poni ei totellut. Uudestaan, ja tälläkertaa poni totteli, mutta minä ratsastin vielkin väärin, josta sain kuulla Tanjalta. Kolmas kerta toden sanoo, ja saatiin mentyä tehtävä ensimmäisen kerran hyvin. Pari kertaa sama homma, ja sitten vahdettiin suunta. Tähän suuntaan osasin jo ensimmäisellä kerralla ratsastaa oikein, mutta poni ei halunnut asettua. Toistoja toistoja niin alkoi tämäkin suunta jo menemään. Tunnista jäi ravin osalta hyvä fiilis ja laukan osalta surkea. Ei auta, aina ei mene kaikki putkeen, mutta onneksi seuraavana päivänä kun ratsasti ponin, laukka oli jo parempaa, mutta ei vieläkään yhtä hyvää kuin ennen pakkasia.
Sunnuntaina lähdettiin Siljan kanssa valoisan aikaan kuvaamaan Syppe, mutta jälleen ehti hämärtyä jo sen verran, että kuvien laatu kärsi. Kuitenkin kuvista saa sellvää, joten nyt vihdoin saatiin tännekkin Sypestä talvikuvia! Löytyykö teidän mieleen lempparia?
1.
2.
3. 4.
5.
6.
7.
8. Rakennekuva(ko?)
9.
10. Rakennekuva(ko?) 2
11. 12.
Loppuun saatte vielä videokoosteen valmennuksesta ja lauantain ratsastuksesta. Klipit, jossa minulla on tumma takki, ovat valmennuksesta perjantailta ja videot, jossa on vaaleampi takki, ovat lauantailta. Muistakaa laittaa HD päälle, kun katsotte videon!
Silloin kun vielä joululomaa oli, tuli liikutettua jos jonkin näköistä hevosta. Paukkupakkasilla (yli -20) liikutusmuotona oli ilman satulaa moneen loimeen poni ja ratsastaja käärittynä kentää ympäri kävelyä. Lauhemmilla pakkasilla ratsastettiin jo lähes normaalisti Julian kanssa samoja poneja, minä pääosassa Syppeä, jolla tällä hetkellä riittää virtaa vaikka koko tallin hevosille jakaa. Ja heti kun ollaan saatu valmennus sovittua kentän näyttäessä hyvältä, lämpömittari laskee nollan tienoille. Kentän jää ei muutu miksikään, mutta sen päällä oleva lumi pehmenee ja keräytyy ponien kavioihin muodostaen ihanat lumipallot. Sitten sitä luistellaan kenttää ympäri, kun hokit eivät pääse oikeuksiinsa, eikä ratsastuksesta tule yhtikäs mitään.
Mutta nyt tammikuun puolella kenttä on ollut jo yllättävän hyvässä kunnossa. On pystytty laukkaamaan kunnolla ja tänään päästiin jo tunnille. Ratsuna tänään toimi yllä olevissa kuvissa esiinttyvä kuvankaunis valkoinen, itse Prinsessaponi Charlotte. Eilisellä pikkutyttöjen tunnilla riehunut poni joutui nyt ns. kurinpalautukseen. Pakkasta sattui taas sen reilu -17, ja kylmää tuulta, joten ennen kentälle suuntaamista piti vuorata itsensä toppavarustuksella. Ponilla riitti virtaa tällekkin päivällle, ja alkuravit taittuivat reippaasti. Tanjan saapuessa kentälle alettiin menemään avoa pitkät sivut ensin muutaman kerran käynnissä ja sitten ravissa. Raviavoissa poni yritti koko ajan juosta alta, ja meni välillä vain kaula kaarella sisälle päin, eikä viitsinyt tehdä mitään muusta kropasta. Vähän kovemman komennuksen seurauksena poni pisti vastaan ja koitti vähän heitellä takapäätä ilmaan. Kuitenkin saatiin loppujen lopuksi niitä onnistuneitakin pitkiä sivuja.
Avojen jälkeisten välikäyntien jälkeen alettiin työskentelemään laukassa. Laukka, eli ponin heikkous oli tas työn takana, mutta saatiin kuin saatiinkiin laukattua kunnolla koko tehtävä siirtymisineen ilman ylinmääräisiä raville pudotuksia. Kuulostaa niin yksinkertaiselle, laukata vaan ja pari ravivolttia välissä, mutta se ei aivan sitä ole tällä ponilla, joka ei omista askellajia kolmitahtinen hyvä laukka. Loppujen lopuksi tunnista jäi hyvä maku suuhun, ja ponikin sai hyvät taputukset satulasta laskeutumisen jälkeen.
Poniratsastaja joutui joulun alla ison kouluhevosen selkään (vaaleanruskea hevonen yllä olevissa kuvissa), kun kaverini oli flunssassa, eikä itse kyennyt hevostaan ratsastaa. Oli kivaa vaihtelua päästä pitkästä aikaan ihan hevosen mitoissa olevan ratsun selkään, kun tässä viime aikoina oikeastaan vuosina on ollut niitää vähän pienempiä otuksia ratsastettavana. Suoritin myös jouluna valokuvajn virkaa moneen otteesees. Alla ja yllä näkyykin viimevuoden viimeisintä kuvasatoa.
