Kuvankaunis valkoinen

Silloin kun vielä joululomaa oli, tuli liikutettua jos jonkin näköistä hevosta. Paukkupakkasilla (yli -20) liikutusmuotona oli ilman satulaa moneen loimeen poni ja ratsastaja käärittynä kentää ympäri kävelyä. Lauhemmilla pakkasilla ratsastettiin jo lähes normaalisti Julian kanssa samoja poneja, minä pääosassa Syppeä, jolla tällä hetkellä riittää virtaa vaikka koko tallin hevosille jakaa. Ja heti kun ollaan saatu valmennus sovittua kentän näyttäessä hyvältä, lämpömittari laskee nollan tienoille. Kentän jää ei muutu miksikään, mutta sen päällä oleva lumi pehmenee ja keräytyy ponien kavioihin muodostaen ihanat lumipallot. Sitten sitä luistellaan kenttää ympäri, kun hokit eivät pääse oikeuksiinsa, eikä ratsastuksesta tule yhtikäs mitään. 

 

Mutta nyt tammikuun puolella kenttä on ollut jo yllättävän hyvässä kunnossa. On pystytty laukkaamaan kunnolla ja tänään päästiin jo tunnille. Ratsuna tänään toimi yllä olevissa kuvissa esiinttyvä kuvankaunis valkoinen, itse Prinsessaponi Charlotte. Eilisellä pikkutyttöjen tunnilla riehunut poni joutui nyt ns. kurinpalautukseen. Pakkasta sattui taas sen reilu -17, ja kylmää tuulta, joten ennen kentälle suuntaamista piti vuorata itsensä toppavarustuksella. Ponilla riitti virtaa tällekkin päivällle, ja alkuravit taittuivat reippaasti. Tanjan saapuessa kentälle alettiin menemään avoa pitkät sivut ensin muutaman kerran käynnissä ja sitten ravissa. Raviavoissa poni yritti koko ajan juosta alta, ja meni välillä vain kaula kaarella sisälle päin, eikä viitsinyt tehdä mitään muusta kropasta. Vähän kovemman komennuksen seurauksena poni pisti vastaan ja koitti vähän heitellä takapäätä ilmaan. Kuitenkin saatiin loppujen lopuksi niitä onnistuneitakin pitkiä sivuja.

 Avojen jälkeisten välikäyntien jälkeen alettiin työskentelemään laukassa. Laukka, eli ponin heikkous oli tas työn takana, mutta saatiin kuin saatiinkiin laukattua kunnolla koko tehtävä siirtymisineen ilman ylinmääräisiä raville pudotuksia. Kuulostaa niin yksinkertaiselle, laukata vaan ja pari ravivolttia välissä, mutta se ei aivan sitä ole tällä ponilla, joka ei omista askellajia kolmitahtinen hyvä laukka. Loppujen lopuksi tunnista jäi hyvä maku suuhun, ja ponikin sai hyvät taputukset satulasta laskeutumisen jälkeen.

                                                        
Poniratsastaja joutui joulun alla ison kouluhevosen selkään (vaaleanruskea hevonen yllä olevissa kuvissa), kun kaverini oli flunssassa, eikä itse kyennyt hevostaan ratsastaa. Oli kivaa vaihtelua päästä pitkästä aikaan ihan hevosen mitoissa olevan ratsun selkään, kun tässä viime aikoina oikeastaan vuosina on ollut niitää vähän pienempiä otuksia ratsastettavana. Suoritin myös jouluna valokuvajn virkaa moneen otteesees. Alla ja yllä näkyykin viimevuoden viimeisintä kuvasatoa.