Nina Fageströmin valmennukset

Viikko sitten Kiimingissä järjestettiin ensiluokkainen Nina Fageströmin valmennustapahtuma, johon  sain mahdollisuuden osallistua mukaan. Kaikille nimi sanookin varmasti jo aika paljon, eli kyseessä siis Suomen esteratsastajien kärkinimiä, vaikka hän tällä hetkellä ulkomailla asuukin. Valmennuksia odotin todella innolla, ja jännitinkin vähän. Aika lailla saman verran kun oltaisi kisoihin menty.

Molempina päiväinä kävin ennen maneesiin pääsyä ulkokentällä verkkaamassa vähän kaikissa askellajeissa, sillä maneesissa alettaisiin heti ratsastamaan kunnolla. Nana oli kentällä vähän villinä, eikä keskittynyt mihinkään, mutta heti maneesiin päästyä se rauhoittui, vähän liikaakin. Maneesissa Nina ensin vähän kyseli Nanasta ja mitä ollaan hypätty kisoissa, ennen kun alettiin ratsastamaan ympyrällä kaikkia akellajeja käynnistä aloittaen. Yllätyksenä omaa asentoani ja ratsastusta Ninan ei tarvinut kovin paljon korjailla, (jotain hyvää ollaan siis Tanjan kanssa tehty :D) enemmänin Nanan liikkumista, suurimmaki osaksi eteenpäinpyrkimystä, kun Nana meinaa aina sileällä vain laahustaa. Kaikki askellajit mentyä alettiin tulemaan maneesin keskellä olevaa puomia laukanvaihdolla, ja siihen perään yksittäistä estettä aluksi ristikkona. Tultiin pari kertaa ja estettä nostettiin pystyksi.

Tämän jälkeen alettiin tulla radanpätkiä, joita tarkemmin näkee videolta. Tehtävällä, jossa hypättiin katsomoa päin, Nana päätti vähän pelätä katsomoa ja otti taas omia loikkiaan esteen jälkeen mutta tällä kertaa myös sitä ennen, joten minun tasapaino oli vähän koetuksella. Ohjeeksi sain asettaa ponin pään aina katsomon ohi mentäessä sisälle, jotta se ei kiinnittäisi siihen niin pajon huomiota. Sarjaa ratsastaessa tuli aivan uusi ongelma, nimittäin otettiin ylimmääräisiä laukkoja aina sarjalle, eli väli oli meille pitkä. Ongelma ratkaistiin Nanan minilaukka-askelta pidentämällä. Jouduttiin tulemaan sitten aika kovaa, että laukka oli tarpeeksi hyvää. Oikeastaan sama ongelma oli lähes joka suhteutetulla. Yllätyin, kuinka isoa laukkaa minun on Nanalta pyyttävä, että saadaa oikeat laukkamäärät väleihin. Loppuun tultiin vielä erinlaisia ratoja, joihin yhdistettiin kaikkia aikaisemmin mentyjä tehtäviä. Esteet pysyivät koko tunnun ajan pieninä.

Sunnuntaina ryhmäni oli vaihtunut, joten hyppäsin erin ratsukon kanssa samaan aikaan. Tällä kerta aloitettiin jälleen ympyrällä, mutta suoraan laukassa kavaletilla. Tarkoitus oli saada vain hyvä paikka kavaletille ja muuten mennä koko aika samassa rytmissä. Tällä onistuttiin hyvin ja nana tuntui paljon paremmalta kuin eilen, enkä joutunut pyytämään niin paljon eteenpäin. Aloitettiin esteillä taas radan pätkillä, joissa keskityttiin heti alusta asti oikean laukan säilyttämiseen. Ensimmäistä linjaa jouduttiin tulemaan pariin otteeseen, että saatiin laukat kohilleen, mutta muuten selviydyttiin oikein hyvin kaikista suhteutetuista, jopa sarjasta ensimmäisen yrityksen jälkeen. 

Tänään hypättiin vain yhtä rataa korkeudellaan 90-100cm, eli sitä tuttua ja turvallista. Ensimmäisen kerran jälkeen Nina sanoi mikä meni hyvin ja missä on parantamisen varaa, ja seuraavalla kerralla korjattiin "huonot kohdat". Toisella kerralla ensimmäiselle esteelle tultaessa piti tulla samaa hyvää laukkaa kuin edellisellä kerralla, mutta vähän pidättää että ponnistus olisi parempi. Kuten videolta huomaa, tämän mokasin ihan täysin. Tulin pientä laukkaa ja pidätin, josta Nana ymmärsi että ei hypätä ja ei sitten hypätty. Seuraavalla kerralla ratsastin kunnolla ja hypättiin koko rata niin kuin pitikin, hyvässä isossa laukassa. Radan jälkeen ensimmäinen kommentti oli  "Hyvä, hyvää ratsastusta". Nämä pari sanaa näinkin hyvältä valmentajalta saavat aivan eri merkityksen, mitä esimerkiksi kotivalmentajan suusta. Tietenkin tässäkin radassa oli kohtia, mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin, mutta kokonaisuudessa jäi hyvä maku suuhun ja siihen oli hyvä lopettaa. 

Tykkäättekö lukea tällaisia tekstintäyteisiä valmennuspostauksia? Vai oliko tekstiä liikaa?