Kiirettä pitää

Nyt kun mekin ollaan päästy täällä Oulussa vihdoin syysloman viettoon hetkeksi hengähtämään arjen kiireistä, on hyvä aika jakaa kuulumisia myös täällä blogin puolella. Kirjoitusinto on laskenut rajusti verrattuna loppukesään, johon suuri tekijä on varmasti yksinkertaisuudessaan ajanpuute. Nyt kun katsoo kalenteria taaksepäin, viikolla päivät venyvät ilta yhdeksään asti ennen kun pääsen vihdoin kotiin tallilta, jonka jälkeen on luettava kokeisiin ja testeihin joista haluan saada kiitettäviä arvosanoja. Ja viimeiset kuusi viikonloppua mulla on ollut täynnä ohjelmaa. Enää yksi valmennusviikonloppu olisi edessä, sillä sain tilaisuuden osallistua Nina Fageströmin valmennuksiin, joita odotan jo innolla. Sen jälkeen näyttäisi olevan vapaa viikonloppu pitkästä aikaa.  Pieni hengähdsytauko nimeltä syysloma ei siis ole pahitteeksi. Huono juttu tämä kalenteri täynnä- elämä ei silti ole, päin vastoin. En pidä ollenkaan semmoisesta arjesta, että päivästä toiseen koittaa vain saada aikaa kulumaan kun ei ole mitään mitä tehdä. Tämmöinen vähän kiireisempi tyyli sopii minulle.

Menneiden viikkojen aikana ollaan saatu myös meidän kisakausi pakettiin äimärautoin hallikisoissa, joissa saatiin tehtyä kauden parhaimmat radat. Nana oli tosi hyvä ja rauhallinen koko kisapäivän, ja suoritti radalla juuri mitä pitikin ja kuunteli kuskia täydellisesti. Aamu alkoi vain järkytyksellä, sillä Nanaa rauhassa varustaessa huomasin satulan jääneen tallille. Pieni paniikkihan siinä tuli hetkellisest, mutta käytiin vain rauhassa siirtämässä startti luokan viimeiseksi, ja soitin isän tuomaan satulan Äimärautiolle, jonne ajaa onneksi vain 20 minuutissa. Nyt se siis todistettiin, nimittäin ilman kisahoitajaa kisoista ei selviä. Tästä näet 100cm ratavideon

Kisojen jälkeen Nanalla on saanut levähdellä vähän kevyemmälle liikunnalla. Ollaan maastoiltu paljon ihan kunnon laukkamaastoja ja rauhallisia, pitkiä käyntimaastoja. Myös pikkusiskoni on päässyt käymään Nanan selässä vähän ratsastelemassa. Tiistaina mentiin vähän pientä jumppaa Tanjan tunnilla, ja vielä huomenna läpiratsastan Tanjan silmän alla ennen viikonlopun valmennuksia.

Kuten ehkä jo huomasitte, blogi sai myös uuden syksyisen ulkoasun, juuri kuin ensi lumi satoi maahan! Varmasti vielä joudutaan kauan katselemaan ruskeaa ympäristöä, ennen kun oikea lumi sataa ja pysyy koko pitkän talven, joten ulkoasukin saa olla hyvällä omatunnolla vielä aika kauan. Blogin osalta hiljaisen ajan aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaikkea. Esimerkiksi Abc-tallin jokavuotiset, aina yhtä mieleenpainuvat Pohjanpoika- ratsastuskilpailut, joihin Nanakin otti osaa, tosin eri ratsastajan kanssa. Olihan kyseessä miesten ratsastuskilpailut! Kiinnostaisiko teitä postaus näistä pippaloista?

 Onko kellään muulla jäänyt koskaan mitään tärkeää kisareissuilla kotiin?