lauantai 3. joulukuuta 2016

KISAKAUSI 2016 | Luukku 3


Joka vuosi kun olen kisoja kiertänyt, eli kaksi edellistä vuotta, olen tehnyt blogiin vuoden loppupuolella postauksen, jossa on käyty läpi menneen vuoden kisakautta. Onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Tämän vuoden postaus on silti erityinen, sillä tämä kisakausi oli erinlainen kuin normaalisti. Ei kisattu koko kautena ainoassakaan luokassa sijoituksista, vaan oltiin radoilla vain ja ainoastaan treenaamassa ja tutustelemassa uusiin tilanteisiin.

Alkuvuodesta kun treenit aloitettiin aika lailla nollasta, meillä ei ollut mitään tavoitteita kisaamisen suhteen. Oltiin kuitenkin puhuttu, että joka tapauksessa kisoihin mennään, vaikka ihan pieniin luokkiin vain vähän hyppäämään. Ensimmäiset kisat jotka nähtiin sopiviksi, oli kahden päivän kisat Torniossa, johon lähdettiin viikonlopun mittaiselle yökyläreissulle. Luokkina pienet 80 ja 90cm, joista oltaisiin selvitty vaikka ravissa tilanteen vaatiessa.


Tornion kuvat sunnuntain 90cm © Ronja

Jännitettiin ihan porukalla reissua ja sitä, miten Nana vieraassa paikassa käyttäytyisi, vielä kun Tanja ei päässyt mukaan ja kaikesta oli selviydyttävä yksin. Yllätykseksi Nana käyttäytyi kisoissa jopa paremmin kuin kotona ja oli verkassakin oikein rauhallisesti ja kuunteli. Radoista selvittiin myös hyvin ensimmäisiksi kisoiksi, lukuunottamatta ensimmäisen päivän 90cm luokan puomia ja toisen päivän maalilinjan yli tippumista täysin omasta syystä. Kuitenkin luokasta jossa tipuin, oltiin luokan loppuun asti johdossa, ja lopussa kaverini ratsasti tosi hyvällä uusinnalla meistä heittämällä ohi. Mainittakoon vielä että uusinnassa en miettinyt sekunttiakaan ajasta!

Seuraaviin kisoihin Rovaniemelle lähdettiin jälleen vajaalla miehityksellä; minä, Nanan hovihoitaja Julia ja iskä, meidän kisakuski, kun Tanja ei päässyt tällekkään reissulle mukaan. Reissu oli myös siittä erityinen, kun en ollut ennen käynyt kyseisessä kisapaikassa, jossa kaikki ratsastus oli vielä raviradan keskusnurmella. Näihin pidennetyn viikonlopun kisoihin mentiin kahdeksi päiväksi, ja pelkkä ajatus Nanan jabassa yöpyminsestä ja nurmihokkien ruuvailusta tuotti jo harmaita hiuksia monta päivää ennen kisoihin lähtöä. Nana onneksi yllätti kaikki jälleen positiivisesti nukkumalla hyvin jabassa ja hyppäämällä varsin reippaasti isolla nurmikentällä kaksi 90cm rataa, tosin puomeja kolistellen. Toisen radan jälkeen olin täysin raivon vallassa kahdesta samasta virheestä, jotka tein molemmilla radoilla, ja yritin jo jälki-ilmoittautua metriin, mutta onneksi jälki-ilmoittautuneita ei enää siinä vaiheessa päivää otettu.

Ekaa kertaa nurmella

Elokuussa käytiin hyppäämässä yksi 90cm luokka Haapavedellä, josta tuli myös puomi. Seuraaviin kisoihin mennessä treenit olivat jo siinä vaiheessa, että voitiin alkaa hyppäämään metrin ratoja, ja jopa Tanja pääsi ensimmäistä kertaa kisoihin mukaan! Ensimmäisessä metrissä Kiimingissä Nana oli ensimmäistä kertaa radalla kunnolla villi ja veti minua aika ajoin.  Luokasta otettiin siis puomi, joka kostautui liiasta vauhdista lähestyttäessä okseria.

Tänäkin vuonna Kalajoen Venetsialaiset olivat ne kilpailut, joita koko vuosi odotettiin innolla ja oltiin päätetty jo vuosi sitten, että sinne me mennään vaikka ilman hevosta. Hypättiin perjantaista sunnuntaihin 90- ja 100cm ratoja, joista kaksi ensimmäistä meni penkin alle, ja kaksi viimeistä oli jo parempia, viimeinen jo tosi hyvä, vaikka puomi otettiinkin ensimmäiseltä  esteeltä ulkopuolisesta häiriötekijästä johtuen nimeltä vastaan ravaava hevonen ennen lähtölinjaa.


Venetsialaisien kuvat © Ronja
 Hypättiin syyskuun alussa naapuritallilla 95 ja 100cm, joista 95cm oli taas Nanan päättämä en kuuntele teen mitä haluan- rata. Seuraavan päivän metri oli meidän paras rata, joka saatiin suoritettua siististi nollatuloksella. Maalilinja pompuilta ei tälläkään puhtaalla radalla selvitty, ja vihdoin opin, että loikat johtuvat maalilinjan jälkeisistä iloisista taputteluista ja yllättäin löysätyistä ohjista laukassa, josta Nana varsin innostuu.

Kausi lopetettiin Äimärautiolle hallikisoihin, joissa ratsastettiin kauden parhaimmat siistit radat ratsastajan hetkellisestä muistikatkoksesta johtuvaa metrin uusinnan puomia lukuunottamatta. Näihin kisoihin oli tämä kausi oikein hyvä lopettaa, ja jäädä innolla odottelemaan ensi vuoden "kunnon" kisakautta! Kauden aikana tulleet puomit johtavat juurensa meidän yhteisen sävelen puutteeseen. En siis osannut, enkä osaa vieläkään täydellisesti ratsastaa Nanaa kaikissa tilanteissa, josta johtuu koko aikainen pieni säätäminen. Kuitenkin parilla viimeisimmällä radalla alkoi jo näkyä sitä yhteistä tekemistä, jonka treenaamista jatketaan vielä nyt ja pitkällä tulevaisuudessa.

Abc, kuva © Roosa 
Abc, kuva © Emmi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti