TALVISIA KUVIA | Luukku 9

Kaunis kirkas ilma..

pakkasenergian täyteiset ponit...

ihanat ratsastuskelit...

niistä on hyvät talvipäivät tehty!

VASTAUKSIA | Luukku 7

Ensimmäisessä postauksessa pyysin teitä kysymään kysymyksiä kysymyspostauksen varalle, ja tässä postauksessa kerron niihin vastauksia. Kysymyksiä tuli aika sopivasti, joten kaikkiin sain myös vastattua

Mikä on lempiaskellajisi ratsastaa?

 - Hmm... Varmaan laukka, koska sitä on kiva työstää sileällä mentäessä ja laukassa on muutenkin huomattavasti kivempi ja helpompi istua kuin ravissa! 

Onko sinulla tiettyjä rutiineita jouluaattoisin?

 - On! Aamulla mennää usein tallille, jossa liikutetaan hevonen miten millonkin. Iltapäivällä meille tulee sukulaisia ja syödään aina yhtä hyvä jouluateria. Sen jälkeen tulee joulupukki jakamaan lahjat, meillä tosiaan on vielä sen verran pieniä lapsia aina kylässä, ja onhan joulu aina kivempi kun itse pukki tulee käymään! Lahjat availtua lähdetään käymään haudalla, jonka jälkee aattoilta jatkuu yleensä joulusaunalla ja suklaan syönnillä.

Aijotko tehdä mitään erityistä tänä jouluna? 

 - Joulumaasto olisi tosi kiva toteuttaa kerrankin, vaikka siitä ollaan jo monta joulua puhuttu.

Millaisesta hevostyypistä pidät, luonne jne?

 - Luonteeltaan ystävällinen ja kiltti, mutta ei silti mikään tylsä. Persoonalliset hevoset ovat varsinkin kivoja, kun mikään päivä ei ole täysin samanlainen! Ratsastettavuudelta mielummin energinen ja eteenpäinpyrkivä, kuin laiska. Ponimaiset hevoset ja ponit ovat myös mieleeni! 

Tavoitteet hevosharrastuksessa? 

- Tietenkin kun kilparatsastaja olen, menestys myös muualla kuin Pohjois-Suomessa olisi mahtavaa!

Mitä hyviä puolia on esteratsastuksessa? Entä kouluratsastuksessa?

- Esteratsastuksessa se vauhti ja vaaralliset tilanteet. Myös se radalla oleva tietty fiilis, että nyt mennään eikä meinata ja tietty riskinotto! Kouluratsastuksessa viehättää hevosen ja ratsastajan välinen yhteys, ja näyttävyys niillä, jotka hommansa todella taitavat. Lajissa on myös aina täydellisyyteen pyrkiminen päätavoitteena. 

Miksi valitsit juuri Nannan?

- Tähän on oikeastaan aika hankala vastata. Nana oli vaan juuri sellainen mitä etsittiin. Tarvittavan hyppykapasiteetin omaava, eteenpäin liikkuva ja vielä vähän raakile, josta saa vielä vaikka mitä irti kunhan vain treenaa. Ja niin kuin moni sanoikin, kun sen oikean hevosn näkee, tulee tietty tunne että tuo se on, niin kävi tämän kohdalla.

Mitä tavoitteita sinulla on ensivuodelle?

- Kehittyä ratsastajana ja ratsukkona parhaan mukaan

Muuttuisiko elämäsi, jos nyt lopettaisit bloggaamisen?

- Minulla olisi paljon enemmä aikaa iltaisin ja muutenkin, mutta minne jakaisin kaikki kuvat ja asiat joita aina tänne kirjoitan? Mihin käyttäisin aikani kun en halua lukea kokeisiin tai tehdä mita koulujuttuja?

Millainen olisi unelmahevosesi?
- Tämä on ollut sama jo pienestä asti: vaaleanrautias sukkajalka tamma, innokas ja omanlaatuinen estehevonen!

Mistä sait idean alkaa blogata?

- Bloginhan perustin jo 2013, jolloin kaikilla oli blogi ja miksi ei minulla sitten olisi ollut? Massan mukana siis tähän maailmaan tulin, ja toisin kuin kaikki muut, olen jatkanut blogin kirjoittamista ja kehittänyt sisältöä aina vain paremmaksi.

Esteet ratana vai yksittäisenä? Miksi?

- Ratana. Sillon on paljon enemmän tekemistä, ja joutuu keskittymään kunnolla mitä tekee seuraavana ja sitä seuraavan esteen jälkeen.

Mikä saa sinut bloggaamaan?

- Halu kirjoittaa, mitä mieleen tulee ja jakaa kuvia ja ajatuksia myös muille. Postauksia on myös kiva lukea myöhemmin. Tavallaan tämä pitää myös perinteisen hevospäiväkirjan roolia yllään.

Millaiset postaukset ovat omasta mielestäsi parhaimpia?
- Postaukset, jotka on kirjoitettu oman mielen mukaan omia mielipiteitä säästelemättä. Myös hyvä ja koukuttava kirjoitustyyli, joka "pakottaa" lukemaan vain enemmän ja koko postauksen loppuun.

Millainen olisit itse hevosena/ponina?
- Tosi kiltti poni tai hevonen, joka haluaa tehdä kaikkea ja yrittää parhaansa, vaikka ei ehkä aina osaisikaan. Tämä poni olisi oikein kiva ja mukava ratsastaa, mutta keksii myös omia järjettömiä tempauksia yhtäkkiä. Muiden hevosten seurassa yrittäisi olla kaikkien kaveri, vaikka kaikki ei siitä aina tykkäisikään.

Entä millainen Nana olisi ihmisenä?
- Nana olisi kunnon nainen, josta joko tykätään tai ei sitten ollenkaa. Se olisi oikea oman mielipiteen omaava, ja jos ja kun neidin oma tahto ei menisi läpi, hän suuttuisi tosi pahasti hetkeksi, mutta ei olisi pitkävihainen.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sulla on?

- Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, minun tulevaisuus on vielä hyvin pahasti auki, eikä minulla ole mitään muuta suunnitelmaa kuin se, että menen lukioon ja mietin siellä mitä aion elämälläni tehdä.

Miten keksit blogisi nimen ja miksi?
- Blogin nimi oli ennen Step towards to our dream, joka tuli vain mieleen, kun olin saanut uuden treenikaverin, Sypen. Nimi alkoi silti kyllästyttää ja halusin vaihtaa sen suomeksi vähän muokaten, Askel kohti unelmia. 

MIKSI OMA HEVONEN? | Luukku 5

Vuosi sitten olin siinä tilanteessa, kun kisaponin parhaat vuodet ovat loppuneet, ja olisi aika siirtyä eteen päin. Talli, missä Syppe asuu ja missä olen ollut viimeiset viisi vuotta, on täynnä ratsuja joita voisin lähes joka päivä ratsastaa, ja vielä valita monesta eri vaihtoehdosta, kenellä haluaisin mennä. On laadukasta kouluponia, nuorta koulutusta vailla olevaa ponia, pari kappaletta villiä monitoimiponia, ja vielä yksi suomenhevonen, jolla silloin tällöin voisin ratsastella. Ainut ongelma tässä olikin, sillä yksikään niistä ei soveltuisi minulle tulevaisuuden esteratsuksi. Olin päässyt viimeisten parin vuoden aikana kokeneen esteponin kanssa kisaamisen makuun, ja sillä tiellä halusin yhä edelleen jatkaa.

Paras kisareissu Sypen kanssa, jotka jäivät meidän viimeisiksi estekisoiksi.

 Talven ratsastin edelleen Sypellä treenaten enimmäkseen koulua, kun talvet aina mentiin kentällä maneesin puutteen vuoksi eikä siellä voinut hypätä. Ratsastin myös paljon tallin muita poneja, varsinkin kouluponi Tiltaa ja kuntoloppua Charlottea, joiden kanssa mietittiin jo aika uhkaavasti kauden koulukisoja, ja kouluratsastusura näytti olevan edessä, ellei hevosta löydy. Vaikka kouluratsastustakn paljon treenasin, en silti pystynyt, enkä yhä edelleenkään pysty kuvittelemaan sitä tulevaisuuden "päälajiksi".

Tilta

Charlotte, joka pääsi alkukeväällä ensimmäistä kertaa 2-tason koulukisoihin

Aloin jo viime vuoden alussa katselemaan sivusilmällä kaikkia myynnissä olevia esteratsuja laidasta laitaan ihan vain mielenkiinnosta, vaikka omasta hevosesta ei ollut vielä ollut mitään puhetta, lukuunottamatta niitä tuhansia "äiti mää haluan oman ponin!" keskusteluja. Vuoden aikana katsoin enimmäkseen kokeneita esteponeja, mutta loppuvuoteen mennessä aloin tajuamaan, että ponia minä en voi enää ostaa. Ensiksi en ollut enää mikään kauhean lyhyt, vaikka kyllä iso poni menisi vieläkin ihan helposti kisaponina, ja toiseksi niin pahalta kun se silloin tuntuikaan, ponivuodet vähenivät uhkaavasti. Kisakauden 2015 jälkeen alettiin puhumaan Tanjan kanssa, millaista hevosta minun pitäisi etsiä, vaikka vanhemmilta ei ollut vielä minkäänlaista suostumusta asiaan. Tammikuun jälkeen äiti ja isäkin myöntyivät ajatukseen, ja saatiin etsiä sitä oikeaa hevosta "luvan kanssa". Käytiin alkuvuodesta Tanjan kanssa kokeilemassa monia eri hevosia ja paria poniakin ympäri Suomea, mutta mikään ei oikein ollut minunlainen, paitsi poni, joka todettiin sittemmin koonsa puolesta liian pieneksi ostettavaksi minulle.

Huhtikuussa löydettiin yksi hevonen Seinäjoen lähettyviltä, joka näytti aika lupaavalta. Suunniteltiin reissua hevosta katsomaan, josta en ollut kovin innostunut, sillä joutuisin selviämään siellä ilman yhdenkään ammattilaisen apua, kun Tanja ei päässyt mukaan. Kuitenkin äiti sai minut pakotettua päivän reissulle iskän ja Siljan kanssa, joka lähti muuten henkiseksi tueksi. Hevonen ei ollut ihan parhaimmillaan, jonka näki jo kaukaa tarhasta lihasten puutteesta, eikä ollut paras ratsastettava, mutta tuntui silti niin oikeallle, ja ihmeen kaupalla tuo ruipelo onnistui saamaan minussa jonkun kiinnostuksen ja lupaavan tunteen, jonka ansiosta olin varma että tuo, tuo se on.

Nanan koeratsastus

KISAKAUSI 2016 | Luukku 3

Joka vuosi kun olen kisoja kiertänyt, eli kaksi edellistä vuotta, olen tehnyt blogiin vuoden loppupuolella postauksen, jossa on käyty läpi menneen vuoden kisakautta. Onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Tämän vuoden postaus on silti erityinen, sillä tämä kisakausi oli erinlainen kuin normaalisti. Ei kisattu koko kautena ainoassakaan luokassa sijoituksista, vaan oltiin radoilla vain ja ainoastaan treenaamassa ja tutustelemassa uusiin tilanteisiin.

Alkuvuodesta kun treenit aloitettiin aika lailla nollasta, meillä ei ollut mitään tavoitteita kisaamisen suhteen. Oltiin kuitenkin puhuttu, että joka tapauksessa kisoihin mennään, vaikka ihan pieniin luokkiin vain vähän hyppäämään. Ensimmäiset kisat jotka nähtiin sopiviksi, oli kahden päivän kisat Torniossa, johon lähdettiin viikonlopun mittaiselle yökyläreissulle. Luokkina pienet 80 ja 90cm, joista oltaisiin selvitty vaikka ravissa tilanteen vaatiessa.

Tornion kuvat sunnuntain 90cm © Ronja

Jännitettiin ihan porukalla reissua ja sitä, miten Nana vieraassa paikassa käyttäytyisi, vielä kun Tanja ei päässyt mukaan ja kaikesta oli selviydyttävä yksin. Yllätykseksi Nana käyttäytyi kisoissa jopa paremmin kuin kotona ja oli verkassakin oikein rauhallisesti ja kuunteli. Radoista selvittiin myös hyvin ensimmäisiksi kisoiksi, lukuunottamatta ensimmäisen päivän 90cm luokan puomia ja toisen päivän maalilinjan yli tippumista täysin omasta syystä. Kuitenkin luokasta jossa tipuin, oltiin luokan loppuun asti johdossa, ja lopussa kaverini ratsasti tosi hyvällä uusinnalla meistä heittämällä ohi. Mainittakoon vielä että uusinnassa en miettinyt sekunttiakaan ajasta!

Seuraaviin kisoihin Rovaniemelle lähdettiin jälleen vajaalla miehityksellä; minä, Nanan hovihoitaja Julia ja iskä, meidän kisakuski, kun Tanja ei päässyt tällekkään reissulle mukaan. Reissu oli myös siittä erityinen, kun en ollut ennen käynyt kyseisessä kisapaikassa, jossa kaikki ratsastus oli vielä raviradan keskusnurmella. Näihin pidennetyn viikonlopun kisoihin mentiin kahdeksi päiväksi, ja pelkkä ajatus Nanan jabassa yöpyminsestä ja nurmihokkien ruuvailusta tuotti jo harmaita hiuksia monta päivää ennen kisoihin lähtöä. Nana onneksi yllätti kaikki jälleen positiivisesti nukkumalla hyvin jabassa ja hyppäämällä varsin reippaasti isolla nurmikentällä kaksi 90cm rataa, tosin puomeja kolistellen. Toisen radan jälkeen olin täysin raivon vallassa kahdesta samasta virheestä, jotka tein molemmilla radoilla, ja yritin jo jälki-ilmoittautua metriin, mutta onneksi jälki-ilmoittautuneita ei enää siinä vaiheessa päivää otettu.

Ekaa kertaa nurmella

Elokuussa käytiin hyppäämässä yksi 90cm luokka Haapavedellä, josta tuli myös puomi. Seuraaviin kisoihin mennessä treenit olivat jo siinä vaiheessa, että voitiin alkaa hyppäämään metrin ratoja, ja jopa Tanja pääsi ensimmäistä kertaa kisoihin mukaan! Ensimmäisessä metrissä Kiimingissä Nana oli ensimmäistä kertaa radalla kunnolla villi ja veti minua aika ajoin.  Luokasta otettiin siis puomi, joka kostautui liiasta vauhdista lähestyttäessä okseria.

Tänäkin vuonna Kalajoen Venetsialaiset olivat ne kilpailut, joita koko vuosi odotettiin innolla ja oltiin päätetty jo vuosi sitten, että sinne me mennään vaikka ilman hevosta. Hypättiin perjantaista sunnuntaihin 90- ja 100cm ratoja, joista kaksi ensimmäistä meni penkin alle, ja kaksi viimeistä oli jo parempia, viimeinen jo tosi hyvä, vaikka puomi otettiinkin ensimmäiseltä  esteeltä ulkopuolisesta häiriötekijästä johtuen nimeltä vastaan ravaava hevonen ennen lähtölinjaa.

Venetsialaisien kuvat © Ronja

 Hypättiin syyskuun alussa naapuritallilla 95 ja 100cm, joista 95cm oli taas Nanan päättämä en kuuntele teen mitä haluan- rata. Seuraavan päivän metri oli meidän paras rata, joka saatiin suoritettua siististi nollatuloksella. Maalilinja pompuilta ei tälläkään puhtaalla radalla selvitty, ja vihdoin opin, että loikat johtuvat maalilinjan jälkeisistä iloisista taputteluista ja yllättäin löysätyistä ohjista laukassa, josta Nana varsin innostuu.

Kausi lopetettiin Äimärautiolle hallikisoihin, joissa ratsastettiin kauden parhaimmat siistit radat ratsastajan hetkellisestä muistikatkoksesta johtuvaa metrin uusinnan puomia lukuunottamatta. Näihin kisoihin oli tämä kausi oikein hyvä lopettaa, ja jäädä innolla odottelemaan ensi vuoden "kunnon" kisakautta! Kauden aikana tulleet puomit johtavat juurensa meidän yhteisen sävelen puutteeseen. En siis osannut, enkä osaa vieläkään täydellisesti ratsastaa Nanaa kaikissa tilanteissa, josta johtuu koko aikainen pieni säätäminen. Kuitenkin parilla viimeisimmällä radalla alkoi jo näkyä sitä yhteistä tekemistä, jonka treenaamista jatketaan vielä nyt ja pitkällä tulevaisuudessa.

Abc, kuva © Roosa 

Abc, kuva © Emmi

LINKKAA BLOGISI | Luukku 1

Marraskuu hujahti jälleen ohitse kuin silmän räpäytyksessä, ja tämän lukukauden pahin työ urakka alkaa olla jo pian takana! Kuitenkin vielä kuukauteen mahtuu paljon tehtävää kaiken suhteen. Varsinkin blogin puolella alkaa näkyä postauksia lähes päivittäin, nimittäin joka toinen päivä joulukalenterin merkeissä. Tänä vuonna joulukalenteria kanssani toteuttaa Ronja, jonka blogista löytyy aina parillisten päivien luukut.

Tänä vuonna kalenterin ensimmäinen luukku on tärkeä joulukalenterin parin luukun sisällön kannalta. Nyt nimittäin polkaistaan postaussarja käyntiin linkkaa blogisi postauksella! Linkitetyistä blogeista etsin viisi parasta, jotka arvostelen omassa postauksessa. Osallistumisohjeet ovat aika yksinkertaiset:

1. Osallistuaksesi sinun on oltava blogin rekisteröitynyt lukija

2. Jätä kommenttiin myös pari kysymystä kysymyspostausta varten 

ja toivekuvapostaukseen kuvatoiveita, enempi aina parempi!

3. Linkkaa blogisi alla olevalla koodilla

 <a href="http://www.bloginosoite">blogin nimi</a> 

(Täydennä tummennettuihin kohtiin blogisitiedot, julkaise kommentti ja olet mukana. 

Väärin osallistuneita ei valitettavasti voi hyväksyä, sillä linkkien käymisessä on melko

 iso työ ilman tätä linkkikoodia.)

Arjen luksusta

Marraskuu lähestyy jo uhkaavasti loppuaan ja vuoden paras aika, ainakin minun mielestä, nimittäin joulu alkaa olla pian täällä. Normaalisti tämä aika on vuodesta ratsastuksen osalta vuoden pahinta aikaa, varsinkin talleilla, joilla ei ole maneesia. Näin viiden vuoden kokemuksella voin allekirjottaa, monet monet kerrat, kun ei olla pystytty poneja ratsastamaan kivikovan tai peilijäisen kentän vuoksi tai yli 20 asteen pakkasella, ja koko talvi on vain menty sileällä, kun ei olla pystytty hyppäämään eikä maneesillakaan kovin paljon käyty.

Nyt asia on kuitenkin aivan toisin, ja treenaaminen on kovassa vauhdissa, satoi tai pakkasti. Eristetty maneesi on siis pelkkää luksusta, ku voi ratsastaa normaalilla ohuella takilla ja normaalipaksuisilla kesäratsastushousuilla paukkupakkasillakin, kun lämpötila hallissa on aina nollan yläpuolella!

Nanan kanssa treenaaminen on ollut kyllä aika yksitoikkoista maneesissa pyörimistä surkeiden ilmojen vuoksi, vaikka pystyttiin jo kertaalleen käymään kentällä humputtelemassa kaikissa askellajeissa, kun oli vielä lunta. Maastossakaan ei olla kovin säännöllisesti päästy käymään, vaikka viikottainen, edes puolen tunnin kävelylenkki olisi hyvää pään nollausta hevosen (ja ratsastajankin) pääkopalle

Treenit on sujuneeet vaihtelevin tuloksin, välillä Nana on jopa liian hidas ja laiska ja jäykkä, ja välillä taas tosi energinen ja notkea. Ollaan pyritty hyppäämään kahdesti viikossa, ensin pienemmillä esteillä erinlaisia jumppia ja "estekoulua", ja toisella kerralla kunnolla ratoja isommilla esteillä, jotka tällä hetkellä ovat noin 110cm luokkaa.

Tässä alla olevassa videossa näkyy pätkiä kolmelta eri ratsastuskerralta; hannan hyppäyttämä jumppa, itsenäistä sileätreeniä ja tanjan estetunti pienillä esteillä jumppatehtäviä,

Ajateltiin Ronjan kanssa tehdä yhteinen joulukalenteri blogeihimme, joten kaikki ideat maan ja taivaan välillä ovat tervetulleita, jotta joulukalenterista saataisiin entistä mielenkiintoisempi ja parmpi!

Nina Fageströmin valmennukset

Viikko sitten Kiimingissä järjestettiin ensiluokkainen Nina Fageströmin valmennustapahtuma, johon  sain mahdollisuuden osallistua mukaan. Kaikille nimi sanookin varmasti jo aika paljon, eli kyseessä siis Suomen esteratsastajien kärkinimiä, vaikka hän tällä hetkellä ulkomailla asuukin. Valmennuksia odotin todella innolla, ja jännitinkin vähän. Aika lailla saman verran kun oltaisi kisoihin menty.

Molempina päiväinä kävin ennen maneesiin pääsyä ulkokentällä verkkaamassa vähän kaikissa askellajeissa, sillä maneesissa alettaisiin heti ratsastamaan kunnolla. Nana oli kentällä vähän villinä, eikä keskittynyt mihinkään, mutta heti maneesiin päästyä se rauhoittui, vähän liikaakin. Maneesissa Nina ensin vähän kyseli Nanasta ja mitä ollaan hypätty kisoissa, ennen kun alettiin ratsastamaan ympyrällä kaikkia akellajeja käynnistä aloittaen. Yllätyksenä omaa asentoani ja ratsastusta Ninan ei tarvinut kovin paljon korjailla, (jotain hyvää ollaan siis Tanjan kanssa tehty :D) enemmänin Nanan liikkumista, suurimmaki osaksi eteenpäinpyrkimystä, kun Nana meinaa aina sileällä vain laahustaa. Kaikki askellajit mentyä alettiin tulemaan maneesin keskellä olevaa puomia laukanvaihdolla, ja siihen perään yksittäistä estettä aluksi ristikkona. Tultiin pari kertaa ja estettä nostettiin pystyksi.

Tämän jälkeen alettiin tulla radanpätkiä, joita tarkemmin näkee videolta. Tehtävällä, jossa hypättiin katsomoa päin, Nana päätti vähän pelätä katsomoa ja otti taas omia loikkiaan esteen jälkeen mutta tällä kertaa myös sitä ennen, joten minun tasapaino oli vähän koetuksella. Ohjeeksi sain asettaa ponin pään aina katsomon ohi mentäessä sisälle, jotta se ei kiinnittäisi siihen niin pajon huomiota. Sarjaa ratsastaessa tuli aivan uusi ongelma, nimittäin otettiin ylimmääräisiä laukkoja aina sarjalle, eli väli oli meille pitkä. Ongelma ratkaistiin Nanan minilaukka-askelta pidentämällä. Jouduttiin tulemaan sitten aika kovaa, että laukka oli tarpeeksi hyvää. Oikeastaan sama ongelma oli lähes joka suhteutetulla. Yllätyin, kuinka isoa laukkaa minun on Nanalta pyyttävä, että saadaa oikeat laukkamäärät väleihin. Loppuun tultiin vielä erinlaisia ratoja, joihin yhdistettiin kaikkia aikaisemmin mentyjä tehtäviä. Esteet pysyivät koko tunnun ajan pieninä.

Sunnuntaina ryhmäni oli vaihtunut, joten hyppäsin erin ratsukon kanssa samaan aikaan. Tällä kerta aloitettiin jälleen ympyrällä, mutta suoraan laukassa kavaletilla. Tarkoitus oli saada vain hyvä paikka kavaletille ja muuten mennä koko aika samassa rytmissä. Tällä onistuttiin hyvin ja nana tuntui paljon paremmalta kuin eilen, enkä joutunut pyytämään niin paljon eteenpäin. Aloitettiin esteillä taas radan pätkillä, joissa keskityttiin heti alusta asti oikean laukan säilyttämiseen. Ensimmäistä linjaa jouduttiin tulemaan pariin otteeseen, että saatiin laukat kohilleen, mutta muuten selviydyttiin oikein hyvin kaikista suhteutetuista, jopa sarjasta ensimmäisen yrityksen jälkeen. 

Tänään hypättiin vain yhtä rataa korkeudellaan 90-100cm, eli sitä tuttua ja turvallista. Ensimmäisen kerran jälkeen Nina sanoi mikä meni hyvin ja missä on parantamisen varaa, ja seuraavalla kerralla korjattiin "huonot kohdat". Toisella kerralla ensimmäiselle esteelle tultaessa piti tulla samaa hyvää laukkaa kuin edellisellä kerralla, mutta vähän pidättää että ponnistus olisi parempi. Kuten videolta huomaa, tämän mokasin ihan täysin. Tulin pientä laukkaa ja pidätin, josta Nana ymmärsi että ei hypätä ja ei sitten hypätty. Seuraavalla kerralla ratsastin kunnolla ja hypättiin koko rata niin kuin pitikin, hyvässä isossa laukassa. Radan jälkeen ensimmäinen kommentti oli  "Hyvä, hyvää ratsastusta". Nämä pari sanaa näinkin hyvältä valmentajalta saavat aivan eri merkityksen, mitä esimerkiksi kotivalmentajan suusta. Tietenkin tässäkin radassa oli kohtia, mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin, mutta kokonaisuudessa jäi hyvä maku suuhun ja siihen oli hyvä lopettaa. 

Tykkäättekö lukea tällaisia tekstintäyteisiä valmennuspostauksia? Vai oliko tekstiä liikaa?