ESITTELYSSÄ TALLIN MUUT PONIT | Luukku 13

Moni onkin saattanut miettiä kun olen maininnut liikuttavani tallin muita poneja, että mitä ihmettä tarkoitan muilla poneilla? Tottakai takkulan kaikkia terapia- ja tuntikäytössä olevia pieniä ihania ja vähän isompiakin poneja. Tässä luukussa kerron lyhyesti poneista, joiden selkään eksyn aina aika ajoin.

Nimi: De Jager's Miek's Morgen

Kutsumanimi: Syppe, Syppyrä, Sypsykkä..

Synynyt: 13.4.1996 Alankomaat

Rotu: New forest
Sukupuoli: Ruuna
Väri: Tummaruunikko
Säkä:142cm 

Pitkään blogin päätähtenä toiminut, ja minun entinen kisaratsu Syppe on maailman kiltein kaveri, joka kantaa ratsastajan kuin ratsastajan turvallisesti selässään turhasta sätkyilemättä. Poni ei kuitenkaan tee mitään itsestään, joten ratsastaessa sitä joutuu oikeasti ratsastamaan, jos haluaa saada siitä jotain irti. Sypen kanssa hyppääminen on hauskaa ja helppoa pienillä esteillä, mutta sitä korkeimmilla ja varsinkin yhtään erikoisimmilla esteillä ei auta jättää ponia yksin tilanteeseen, jolloin varma päättyminen on kielto. Kun Syppyrä on hyvällä tuulella kisoissa, ei ole mitään väliä mitä esteiden alla on, vaan poni suoriutuu koko radan korvat höröllä iloisesti hypäten. Syppellä alkaa olla jo sen verran ikää, että sen on aika jättää isot kilpakentät taakseen, ja jatkaa pikkutyttöjen kouluttamista pienissä kisoissa.

* * * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Charlotte V

Kutsumanimi: Charlotte, Prinsessaponi, Shapu...

Synynyt: 7.9.1999

Rotu: Risteytys
Sukupuoli: Tamma
Säkä: n.145cm

Sharlotte on tammamainen Prinsessaponi, lastenratsu, vikellysponi ja jopa joskus koulu- tai esteratsu. Prinsessa hurmaa kaikki ohikulkijat kauneudellaan. Ratsastaessa poni on jääräpäinen, mutta tekee kaikkensa, kun sille näyttää kuka käskee ja kuka tottelee. Poni saapui takkulaan vasta kesällä 2015, mutta olen tuntenut sen jo kauan sitä ennen, sillä sen omisti tuttavani, joka kävin minun ja Mailan kanssa samoilla tunneilla.

* * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Madita

Kutsumanimi: Tilta

Synynyt: 9.5.2006

Rotu: Saksanratsuponi
Sukupuoli: Tamma
Säkä: 147,5cm

Tilta on tammamainen kouluponi, joka on kilpaillut omistajansa kanssa vammaisratsastuksen SM ja EM kisoissa asti. Tiltaa liikutan aina silloin tällöin, kun sen omistaja ei itse pääse ratsastamaan sitä.

* * * * * * * * * * * * * 

 Ronja ja Ruuti P-SM hopeaa 2014

Nimi: Rudi

Kutsumanimi: Ruuti, Rutski

Synynyt: 2005  

Rotu: Risteytysponi
Sukupuoli: Ruuna
Säkä: n.127cm

Ruuti, huippu pikkuponi, joka rakastaa esteitä. Nimensä mukaan Ruutilta ei puuutu vauhtia, ja vaikka sillä ratsastaisi kaksi tuntia putkeen ja yritäisi väsyttää sitä, ponilta ei loppuisi virta vieläkään. Poni ei tykkää kouluratsastuksesta alkuunkaan, eikä vain yksinkertaisesti jaksa keskittyä tylsään kouluratsastukseen. Ratsastin ruutilla 2011-2012, ja poni oli minun ensimmäinen hoitoponi, joka vei minua pikkuhiljaa treenaamisen makuun.

* * * * * * * * * * * * * 

Nimi: Bonaza

Syntynyt: 1996

Sukupuoli: Ruuna

Säkä: 147cm

Rotu: Risteytysponi

Kutsumanimi: Bonde, Bönde

Bonde on vanhuudenhöperö viisas poni, joka tietää tasan tarkkaan mitä tehdä milloinkin. Ponin kanssa ei voi olla milloinkaan varma, humputellaanko kentällä ilman satulaa rennosti, mennäänkö koulua kuin kouluponit konsanaan, hypätäänkö esteitä kuin alan ammattilaiset, vai riekutaanko ympäri kenttää pukkilaukkaa vetäen ja lennetään lopuksi jättipukkihypystä. Silloin kun poni oli vielä nuorempi, sillä hypättiin helposti yli metrisiä esteitä ja mentiin koulua P-SM kisoja voittaen. Bonaza on päässyt jo Syppeä aikaisemmin viettämään rennompaa elämää, mutta kyllä me aina sillöin tällöin oteta tallin vanhukset, ja lähdetä kiitolaukkamaastoihin ympäri Virpiniemeä.

* * * * * * * * * * * * 

Nimi: Kossun poika

Syntynyt: 1.7.2002, Suomi
Kutsumanimi: Pikkuveli, Pv, Pevukki

Sukupuoli: Ruuna

Säkä: n.155

Rotu: Suomenhevonen

Pv, miellytyshaluinen suokki, joka koittaa tehdä kaikkensa, että ratsastajalla olis kivaa, mutta yleensä jos ratsastaja ei ole kivalla tuulella, Pikkuveli onnistuu vain pahentamaan tilannetta juoksemalla alta pois ja muuta mukavaa keksien. Kun kaikki sujuu, Pv:llä on tosi hauska ja helppo ratsastaa. Esteillä innostuu yleensä, mutta osaa kyllä hommansa, jos esteet eivät ole kauhean pelottavia.

* * * * * * * * * * * * 

Nimi: S.V. Serafina

Syntynyt: 4.6.2011, Suomi
Kutsumanimi: Seraffiina, Sera, Suttura

Sukupuoli: Tamma

Säkä: n.130

Rotu: Risteytysponi, Suomalainen ratsuponi

Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä tallin "työssä" käyistä hevosista, viisi vuotias kakaraponi, Seraffiina. Ponin kanssa olen ollut tekemisissä sen ratsu-uran ensimmäisistä askelista lähtien, joten poni on hyvinkin tuttu tapaus. Välillä vähän enemmän ja vähemmän haastava poni on tähän kesään asti ollut todellinen täystuho, mutta kesän aikana laitumella poni kasvoi henkisesti harppauksen eteenpäin, ja nyt se toimii mainiona pikkulastenkuljettimena.

NANAN KEHITYS | Luukku 11

Sain nyt vihdoin tehtyä talvisen ulkoasun, joka on ehkä tähän mennessä kaikista yksinkertaisin mitä täällä on näkynyt, mitä pidätte? Tosiaan tässä luukussa ajattelin vähän kertoa, miten Nana on kehittynyt meillä tämän puolen vuoden aikana. Ensimmäisenä kun katsoo kuiva hevosta ennen ja nyt, suuri muutos on tapahtunut sen ulkomuodossa. Lihaa on tullut luiden ympärille, eikä kaikki luut paista läpi niin kuin ensimmäisessä kuvassa. Kaula- ja takapäänkin lihakset alkavat jo pikkuhiljaa näkymään. Karva ja jouhet ovat myös paljon paremmassa kunnossa ja kiiltävät. Treeni ja oikea ruokavalio ovat siis tuottaneet tulosta. Nanan kaikki rakennekuvat löytyy täältä.

24.5.2016

27.11.2016

Tamma on myös kehittynyt paljon ratsastettavuudeltaan. Alla oleva kuva on otettu ensimmäiseltä viikolta, jossa näkee aika hyvin miten sillon mentiin. Aloitettiin aika lailla nollasta, kun alla oli jäykkä rautakanki joka ei liikkunut eikä saatikaan taipunut mihinkään. Ei pystytty ratsastamaan sileällä mitään erikoista vain humputeltiin kaikissa askellajeissa, kun lihaskunto ei vielä semmoisiin riittänyt, vaikka osaamista olisi ollutkin. Todettiin myös toisella ratsastuskerralla martingaali hyvin tärkeäksi varustukseksi, kun Nana nakkasi niskat nurin ja otti ja lähti u-käännöksellä toiseen suuntaan, ja ohjat olivat korvien yläpuolella.

Ekalla estetunnilla Nana vei minua aina esteen jälkeen ja sitä ennenkin kuin märkää rättiä, joten pitkälle treenattiin vain ja ainoastaan kontrollitehtävillä, ennen kuin alettiin harjoittelemaan isommilla esteillä kunnon ratoja. Alla videot ensimmäisistä estevalmennuksista.

Tällä hetkellä Nanaa pystyy jo kunnolla ratsastamaan koulupuolella, vaikka liikkeet eivät vielä kovin suuria ole. Rautakankirunkokin on jo taivuteltavissa, ja kun ollaan saatu kunnon alkuverryyttely, Nana on melkeimpä jo helppo ratsastaa. Kun ennen Pohjanpoikia osaava ratsastaja (ammatiltaan ratsastaja, joka kilpailee ympäri eurooppaa) hyppäsi ponin selkään, meillä kaikilla paikalla olleilla loksahti suut auki, kun minun pikkuheppa alkoi näyttää jo oikeasti hyvälle ja liikkui! Olen myös lähiaikoina kuullut parin ihmisen suusta, että tehän joudutte kohta jo kouluaitoihin, joten saapa nähdä milloin meidät sieltä löytää. Myös äkkilähdöt, joita Nana teki aina oikeasta kierroksesta ja vaihtoi vasempaan on saatu kitkettyä pois, ja syy saatu selvitettyä. Nämä johtuivat siis Nanan toispuoleisuudesta, jäykkyydestä ja lukoista, jotka kiropraktikko kävi eilen rusauttamassa auki. Saa nähdä kuinka notkea hevonen minulla on alla huomenna!

Esteillä tamma on yhä edelleen energinen, mutta hyvällä tavalla. Saan ratsastettua sen esteeltä esteelle, vaikka välissä tapahtuisi mitä, eikä korkeus tuota ongelmia- vaan päin vastoin helpottaa niitä. Kaikki tarkkuustehtävät pienillä esteillä ovat hankalimpia, mutta kun saa vaan mennä ja hypätä on elämä helppoa. Loppukaudesta oikean estekuolaimen löytäminen helpotti paljon, ja viimeiset kisat onnistuivatkin paremmin kuin hyvin tosi tasaisilla radoilla. Tietenkin on myös niitä päiviä kun mikään ei onnistu ja poni suurin piirtein pomppii paikallaan, joten treeniä treeniä tarvitaan vielä monta vuotta, mutta oikeaan suuntaan ollaan menossa. Alla kaksi videoa, jotka näyttää aika hyvin missä ollaan nyt menossa.

Huomaatteko te mitään eroa puolen vuoden taipaleen jälkeen?

TALVISIA KUVIA | Luukku 9

Kaunis kirkas ilma..

pakkasenergian täyteiset ponit...

ihanat ratsastuskelit...

niistä on hyvät talvipäivät tehty!

VASTAUKSIA | Luukku 7

Ensimmäisessä postauksessa pyysin teitä kysymään kysymyksiä kysymyspostauksen varalle, ja tässä postauksessa kerron niihin vastauksia. Kysymyksiä tuli aika sopivasti, joten kaikkiin sain myös vastattua

Mikä on lempiaskellajisi ratsastaa?

 - Hmm... Varmaan laukka, koska sitä on kiva työstää sileällä mentäessä ja laukassa on muutenkin huomattavasti kivempi ja helpompi istua kuin ravissa! 

Onko sinulla tiettyjä rutiineita jouluaattoisin?

 - On! Aamulla mennää usein tallille, jossa liikutetaan hevonen miten millonkin. Iltapäivällä meille tulee sukulaisia ja syödään aina yhtä hyvä jouluateria. Sen jälkeen tulee joulupukki jakamaan lahjat, meillä tosiaan on vielä sen verran pieniä lapsia aina kylässä, ja onhan joulu aina kivempi kun itse pukki tulee käymään! Lahjat availtua lähdetään käymään haudalla, jonka jälkee aattoilta jatkuu yleensä joulusaunalla ja suklaan syönnillä.

Aijotko tehdä mitään erityistä tänä jouluna? 

 - Joulumaasto olisi tosi kiva toteuttaa kerrankin, vaikka siitä ollaan jo monta joulua puhuttu.

Millaisesta hevostyypistä pidät, luonne jne?

 - Luonteeltaan ystävällinen ja kiltti, mutta ei silti mikään tylsä. Persoonalliset hevoset ovat varsinkin kivoja, kun mikään päivä ei ole täysin samanlainen! Ratsastettavuudelta mielummin energinen ja eteenpäinpyrkivä, kuin laiska. Ponimaiset hevoset ja ponit ovat myös mieleeni! 

Tavoitteet hevosharrastuksessa? 

- Tietenkin kun kilparatsastaja olen, menestys myös muualla kuin Pohjois-Suomessa olisi mahtavaa!

Mitä hyviä puolia on esteratsastuksessa? Entä kouluratsastuksessa?

- Esteratsastuksessa se vauhti ja vaaralliset tilanteet. Myös se radalla oleva tietty fiilis, että nyt mennään eikä meinata ja tietty riskinotto! Kouluratsastuksessa viehättää hevosen ja ratsastajan välinen yhteys, ja näyttävyys niillä, jotka hommansa todella taitavat. Lajissa on myös aina täydellisyyteen pyrkiminen päätavoitteena. 

Miksi valitsit juuri Nannan?

- Tähän on oikeastaan aika hankala vastata. Nana oli vaan juuri sellainen mitä etsittiin. Tarvittavan hyppykapasiteetin omaava, eteenpäin liikkuva ja vielä vähän raakile, josta saa vielä vaikka mitä irti kunhan vain treenaa. Ja niin kuin moni sanoikin, kun sen oikean hevosn näkee, tulee tietty tunne että tuo se on, niin kävi tämän kohdalla.

Mitä tavoitteita sinulla on ensivuodelle?

- Kehittyä ratsastajana ja ratsukkona parhaan mukaan

Muuttuisiko elämäsi, jos nyt lopettaisit bloggaamisen?

- Minulla olisi paljon enemmä aikaa iltaisin ja muutenkin, mutta minne jakaisin kaikki kuvat ja asiat joita aina tänne kirjoitan? Mihin käyttäisin aikani kun en halua lukea kokeisiin tai tehdä mita koulujuttuja?

Millainen olisi unelmahevosesi?
- Tämä on ollut sama jo pienestä asti: vaaleanrautias sukkajalka tamma, innokas ja omanlaatuinen estehevonen!

Mistä sait idean alkaa blogata?

- Bloginhan perustin jo 2013, jolloin kaikilla oli blogi ja miksi ei minulla sitten olisi ollut? Massan mukana siis tähän maailmaan tulin, ja toisin kuin kaikki muut, olen jatkanut blogin kirjoittamista ja kehittänyt sisältöä aina vain paremmaksi.

Esteet ratana vai yksittäisenä? Miksi?

- Ratana. Sillon on paljon enemmän tekemistä, ja joutuu keskittymään kunnolla mitä tekee seuraavana ja sitä seuraavan esteen jälkeen.

Mikä saa sinut bloggaamaan?

- Halu kirjoittaa, mitä mieleen tulee ja jakaa kuvia ja ajatuksia myös muille. Postauksia on myös kiva lukea myöhemmin. Tavallaan tämä pitää myös perinteisen hevospäiväkirjan roolia yllään.

Millaiset postaukset ovat omasta mielestäsi parhaimpia?
- Postaukset, jotka on kirjoitettu oman mielen mukaan omia mielipiteitä säästelemättä. Myös hyvä ja koukuttava kirjoitustyyli, joka "pakottaa" lukemaan vain enemmän ja koko postauksen loppuun.

Millainen olisit itse hevosena/ponina?
- Tosi kiltti poni tai hevonen, joka haluaa tehdä kaikkea ja yrittää parhaansa, vaikka ei ehkä aina osaisikaan. Tämä poni olisi oikein kiva ja mukava ratsastaa, mutta keksii myös omia järjettömiä tempauksia yhtäkkiä. Muiden hevosten seurassa yrittäisi olla kaikkien kaveri, vaikka kaikki ei siitä aina tykkäisikään.

Entä millainen Nana olisi ihmisenä?
- Nana olisi kunnon nainen, josta joko tykätään tai ei sitten ollenkaa. Se olisi oikea oman mielipiteen omaava, ja jos ja kun neidin oma tahto ei menisi läpi, hän suuttuisi tosi pahasti hetkeksi, mutta ei olisi pitkävihainen.

Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia sulla on?

- Niin kauhealta kuin se kuulostaakin, minun tulevaisuus on vielä hyvin pahasti auki, eikä minulla ole mitään muuta suunnitelmaa kuin se, että menen lukioon ja mietin siellä mitä aion elämälläni tehdä.

Miten keksit blogisi nimen ja miksi?
- Blogin nimi oli ennen Step towards to our dream, joka tuli vain mieleen, kun olin saanut uuden treenikaverin, Sypen. Nimi alkoi silti kyllästyttää ja halusin vaihtaa sen suomeksi vähän muokaten, Askel kohti unelmia. 

MIKSI OMA HEVONEN? | Luukku 5

Vuosi sitten olin siinä tilanteessa, kun kisaponin parhaat vuodet ovat loppuneet, ja olisi aika siirtyä eteen päin. Talli, missä Syppe asuu ja missä olen ollut viimeiset viisi vuotta, on täynnä ratsuja joita voisin lähes joka päivä ratsastaa, ja vielä valita monesta eri vaihtoehdosta, kenellä haluaisin mennä. On laadukasta kouluponia, nuorta koulutusta vailla olevaa ponia, pari kappaletta villiä monitoimiponia, ja vielä yksi suomenhevonen, jolla silloin tällöin voisin ratsastella. Ainut ongelma tässä olikin, sillä yksikään niistä ei soveltuisi minulle tulevaisuuden esteratsuksi. Olin päässyt viimeisten parin vuoden aikana kokeneen esteponin kanssa kisaamisen makuun, ja sillä tiellä halusin yhä edelleen jatkaa.

Paras kisareissu Sypen kanssa, jotka jäivät meidän viimeisiksi estekisoiksi.

 Talven ratsastin edelleen Sypellä treenaten enimmäkseen koulua, kun talvet aina mentiin kentällä maneesin puutteen vuoksi eikä siellä voinut hypätä. Ratsastin myös paljon tallin muita poneja, varsinkin kouluponi Tiltaa ja kuntoloppua Charlottea, joiden kanssa mietittiin jo aika uhkaavasti kauden koulukisoja, ja kouluratsastusura näytti olevan edessä, ellei hevosta löydy. Vaikka kouluratsastustakn paljon treenasin, en silti pystynyt, enkä yhä edelleenkään pysty kuvittelemaan sitä tulevaisuuden "päälajiksi".

Tilta

Charlotte, joka pääsi alkukeväällä ensimmäistä kertaa 2-tason koulukisoihin

Aloin jo viime vuoden alussa katselemaan sivusilmällä kaikkia myynnissä olevia esteratsuja laidasta laitaan ihan vain mielenkiinnosta, vaikka omasta hevosesta ei ollut vielä ollut mitään puhetta, lukuunottamatta niitä tuhansia "äiti mää haluan oman ponin!" keskusteluja. Vuoden aikana katsoin enimmäkseen kokeneita esteponeja, mutta loppuvuoteen mennessä aloin tajuamaan, että ponia minä en voi enää ostaa. Ensiksi en ollut enää mikään kauhean lyhyt, vaikka kyllä iso poni menisi vieläkin ihan helposti kisaponina, ja toiseksi niin pahalta kun se silloin tuntuikaan, ponivuodet vähenivät uhkaavasti. Kisakauden 2015 jälkeen alettiin puhumaan Tanjan kanssa, millaista hevosta minun pitäisi etsiä, vaikka vanhemmilta ei ollut vielä minkäänlaista suostumusta asiaan. Tammikuun jälkeen äiti ja isäkin myöntyivät ajatukseen, ja saatiin etsiä sitä oikeaa hevosta "luvan kanssa". Käytiin alkuvuodesta Tanjan kanssa kokeilemassa monia eri hevosia ja paria poniakin ympäri Suomea, mutta mikään ei oikein ollut minunlainen, paitsi poni, joka todettiin sittemmin koonsa puolesta liian pieneksi ostettavaksi minulle.

Huhtikuussa löydettiin yksi hevonen Seinäjoen lähettyviltä, joka näytti aika lupaavalta. Suunniteltiin reissua hevosta katsomaan, josta en ollut kovin innostunut, sillä joutuisin selviämään siellä ilman yhdenkään ammattilaisen apua, kun Tanja ei päässyt mukaan. Kuitenkin äiti sai minut pakotettua päivän reissulle iskän ja Siljan kanssa, joka lähti muuten henkiseksi tueksi. Hevonen ei ollut ihan parhaimmillaan, jonka näki jo kaukaa tarhasta lihasten puutteesta, eikä ollut paras ratsastettava, mutta tuntui silti niin oikeallle, ja ihmeen kaupalla tuo ruipelo onnistui saamaan minussa jonkun kiinnostuksen ja lupaavan tunteen, jonka ansiosta olin varma että tuo, tuo se on.

Nanan koeratsastus

KISAKAUSI 2016 | Luukku 3

Joka vuosi kun olen kisoja kiertänyt, eli kaksi edellistä vuotta, olen tehnyt blogiin vuoden loppupuolella postauksen, jossa on käyty läpi menneen vuoden kisakautta. Onnistumisineen ja epäonnistumisineen. Tämän vuoden postaus on silti erityinen, sillä tämä kisakausi oli erinlainen kuin normaalisti. Ei kisattu koko kautena ainoassakaan luokassa sijoituksista, vaan oltiin radoilla vain ja ainoastaan treenaamassa ja tutustelemassa uusiin tilanteisiin.

Alkuvuodesta kun treenit aloitettiin aika lailla nollasta, meillä ei ollut mitään tavoitteita kisaamisen suhteen. Oltiin kuitenkin puhuttu, että joka tapauksessa kisoihin mennään, vaikka ihan pieniin luokkiin vain vähän hyppäämään. Ensimmäiset kisat jotka nähtiin sopiviksi, oli kahden päivän kisat Torniossa, johon lähdettiin viikonlopun mittaiselle yökyläreissulle. Luokkina pienet 80 ja 90cm, joista oltaisiin selvitty vaikka ravissa tilanteen vaatiessa.

Tornion kuvat sunnuntain 90cm © Ronja

Jännitettiin ihan porukalla reissua ja sitä, miten Nana vieraassa paikassa käyttäytyisi, vielä kun Tanja ei päässyt mukaan ja kaikesta oli selviydyttävä yksin. Yllätykseksi Nana käyttäytyi kisoissa jopa paremmin kuin kotona ja oli verkassakin oikein rauhallisesti ja kuunteli. Radoista selvittiin myös hyvin ensimmäisiksi kisoiksi, lukuunottamatta ensimmäisen päivän 90cm luokan puomia ja toisen päivän maalilinjan yli tippumista täysin omasta syystä. Kuitenkin luokasta jossa tipuin, oltiin luokan loppuun asti johdossa, ja lopussa kaverini ratsasti tosi hyvällä uusinnalla meistä heittämällä ohi. Mainittakoon vielä että uusinnassa en miettinyt sekunttiakaan ajasta!

Seuraaviin kisoihin Rovaniemelle lähdettiin jälleen vajaalla miehityksellä; minä, Nanan hovihoitaja Julia ja iskä, meidän kisakuski, kun Tanja ei päässyt tällekkään reissulle mukaan. Reissu oli myös siittä erityinen, kun en ollut ennen käynyt kyseisessä kisapaikassa, jossa kaikki ratsastus oli vielä raviradan keskusnurmella. Näihin pidennetyn viikonlopun kisoihin mentiin kahdeksi päiväksi, ja pelkkä ajatus Nanan jabassa yöpyminsestä ja nurmihokkien ruuvailusta tuotti jo harmaita hiuksia monta päivää ennen kisoihin lähtöä. Nana onneksi yllätti kaikki jälleen positiivisesti nukkumalla hyvin jabassa ja hyppäämällä varsin reippaasti isolla nurmikentällä kaksi 90cm rataa, tosin puomeja kolistellen. Toisen radan jälkeen olin täysin raivon vallassa kahdesta samasta virheestä, jotka tein molemmilla radoilla, ja yritin jo jälki-ilmoittautua metriin, mutta onneksi jälki-ilmoittautuneita ei enää siinä vaiheessa päivää otettu.

Ekaa kertaa nurmella

Elokuussa käytiin hyppäämässä yksi 90cm luokka Haapavedellä, josta tuli myös puomi. Seuraaviin kisoihin mennessä treenit olivat jo siinä vaiheessa, että voitiin alkaa hyppäämään metrin ratoja, ja jopa Tanja pääsi ensimmäistä kertaa kisoihin mukaan! Ensimmäisessä metrissä Kiimingissä Nana oli ensimmäistä kertaa radalla kunnolla villi ja veti minua aika ajoin.  Luokasta otettiin siis puomi, joka kostautui liiasta vauhdista lähestyttäessä okseria.

Tänäkin vuonna Kalajoen Venetsialaiset olivat ne kilpailut, joita koko vuosi odotettiin innolla ja oltiin päätetty jo vuosi sitten, että sinne me mennään vaikka ilman hevosta. Hypättiin perjantaista sunnuntaihin 90- ja 100cm ratoja, joista kaksi ensimmäistä meni penkin alle, ja kaksi viimeistä oli jo parempia, viimeinen jo tosi hyvä, vaikka puomi otettiinkin ensimmäiseltä  esteeltä ulkopuolisesta häiriötekijästä johtuen nimeltä vastaan ravaava hevonen ennen lähtölinjaa.

Venetsialaisien kuvat © Ronja

 Hypättiin syyskuun alussa naapuritallilla 95 ja 100cm, joista 95cm oli taas Nanan päättämä en kuuntele teen mitä haluan- rata. Seuraavan päivän metri oli meidän paras rata, joka saatiin suoritettua siististi nollatuloksella. Maalilinja pompuilta ei tälläkään puhtaalla radalla selvitty, ja vihdoin opin, että loikat johtuvat maalilinjan jälkeisistä iloisista taputteluista ja yllättäin löysätyistä ohjista laukassa, josta Nana varsin innostuu.

Kausi lopetettiin Äimärautiolle hallikisoihin, joissa ratsastettiin kauden parhaimmat siistit radat ratsastajan hetkellisestä muistikatkoksesta johtuvaa metrin uusinnan puomia lukuunottamatta. Näihin kisoihin oli tämä kausi oikein hyvä lopettaa, ja jäädä innolla odottelemaan ensi vuoden "kunnon" kisakautta! Kauden aikana tulleet puomit johtavat juurensa meidän yhteisen sävelen puutteeseen. En siis osannut, enkä osaa vieläkään täydellisesti ratsastaa Nanaa kaikissa tilanteissa, josta johtuu koko aikainen pieni säätäminen. Kuitenkin parilla viimeisimmällä radalla alkoi jo näkyä sitä yhteistä tekemistä, jonka treenaamista jatketaan vielä nyt ja pitkällä tulevaisuudessa.

Abc, kuva © Roosa 

Abc, kuva © Emmi

LINKKAA BLOGISI | Luukku 1

Marraskuu hujahti jälleen ohitse kuin silmän räpäytyksessä, ja tämän lukukauden pahin työ urakka alkaa olla jo pian takana! Kuitenkin vielä kuukauteen mahtuu paljon tehtävää kaiken suhteen. Varsinkin blogin puolella alkaa näkyä postauksia lähes päivittäin, nimittäin joka toinen päivä joulukalenterin merkeissä. Tänä vuonna joulukalenteria kanssani toteuttaa Ronja, jonka blogista löytyy aina parillisten päivien luukut.

Tänä vuonna kalenterin ensimmäinen luukku on tärkeä joulukalenterin parin luukun sisällön kannalta. Nyt nimittäin polkaistaan postaussarja käyntiin linkkaa blogisi postauksella! Linkitetyistä blogeista etsin viisi parasta, jotka arvostelen omassa postauksessa. Osallistumisohjeet ovat aika yksinkertaiset:

1. Osallistuaksesi sinun on oltava blogin rekisteröitynyt lukija

2. Jätä kommenttiin myös pari kysymystä kysymyspostausta varten 

ja toivekuvapostaukseen kuvatoiveita, enempi aina parempi!

3. Linkkaa blogisi alla olevalla koodilla

 <a href="http://www.bloginosoite">blogin nimi</a> 

(Täydennä tummennettuihin kohtiin blogisitiedot, julkaise kommentti ja olet mukana. 

Väärin osallistuneita ei valitettavasti voi hyväksyä, sillä linkkien käymisessä on melko

 iso työ ilman tätä linkkikoodia.)