Nina Fageströmin valmennukset

Viikko sitten Kiimingissä järjestettiin ensiluokkainen Nina Fageströmin valmennustapahtuma, johon  sain mahdollisuuden osallistua mukaan. Kaikille nimi sanookin varmasti jo aika paljon, eli kyseessä siis Suomen esteratsastajien kärkinimiä, vaikka hän tällä hetkellä ulkomailla asuukin. Valmennuksia odotin todella innolla, ja jännitinkin vähän. Aika lailla saman verran kun oltaisi kisoihin menty.

Molempina päiväinä kävin ennen maneesiin pääsyä ulkokentällä verkkaamassa vähän kaikissa askellajeissa, sillä maneesissa alettaisiin heti ratsastamaan kunnolla. Nana oli kentällä vähän villinä, eikä keskittynyt mihinkään, mutta heti maneesiin päästyä se rauhoittui, vähän liikaakin. Maneesissa Nina ensin vähän kyseli Nanasta ja mitä ollaan hypätty kisoissa, ennen kun alettiin ratsastamaan ympyrällä kaikkia akellajeja käynnistä aloittaen. Yllätyksenä omaa asentoani ja ratsastusta Ninan ei tarvinut kovin paljon korjailla, (jotain hyvää ollaan siis Tanjan kanssa tehty :D) enemmänin Nanan liikkumista, suurimmaki osaksi eteenpäinpyrkimystä, kun Nana meinaa aina sileällä vain laahustaa. Kaikki askellajit mentyä alettiin tulemaan maneesin keskellä olevaa puomia laukanvaihdolla, ja siihen perään yksittäistä estettä aluksi ristikkona. Tultiin pari kertaa ja estettä nostettiin pystyksi.

Tämän jälkeen alettiin tulla radanpätkiä, joita tarkemmin näkee videolta. Tehtävällä, jossa hypättiin katsomoa päin, Nana päätti vähän pelätä katsomoa ja otti taas omia loikkiaan esteen jälkeen mutta tällä kertaa myös sitä ennen, joten minun tasapaino oli vähän koetuksella. Ohjeeksi sain asettaa ponin pään aina katsomon ohi mentäessä sisälle, jotta se ei kiinnittäisi siihen niin pajon huomiota. Sarjaa ratsastaessa tuli aivan uusi ongelma, nimittäin otettiin ylimmääräisiä laukkoja aina sarjalle, eli väli oli meille pitkä. Ongelma ratkaistiin Nanan minilaukka-askelta pidentämällä. Jouduttiin tulemaan sitten aika kovaa, että laukka oli tarpeeksi hyvää. Oikeastaan sama ongelma oli lähes joka suhteutetulla. Yllätyin, kuinka isoa laukkaa minun on Nanalta pyyttävä, että saadaa oikeat laukkamäärät väleihin. Loppuun tultiin vielä erinlaisia ratoja, joihin yhdistettiin kaikkia aikaisemmin mentyjä tehtäviä. Esteet pysyivät koko tunnun ajan pieninä.

Sunnuntaina ryhmäni oli vaihtunut, joten hyppäsin erin ratsukon kanssa samaan aikaan. Tällä kerta aloitettiin jälleen ympyrällä, mutta suoraan laukassa kavaletilla. Tarkoitus oli saada vain hyvä paikka kavaletille ja muuten mennä koko aika samassa rytmissä. Tällä onistuttiin hyvin ja nana tuntui paljon paremmalta kuin eilen, enkä joutunut pyytämään niin paljon eteenpäin. Aloitettiin esteillä taas radan pätkillä, joissa keskityttiin heti alusta asti oikean laukan säilyttämiseen. Ensimmäistä linjaa jouduttiin tulemaan pariin otteeseen, että saatiin laukat kohilleen, mutta muuten selviydyttiin oikein hyvin kaikista suhteutetuista, jopa sarjasta ensimmäisen yrityksen jälkeen. 

Tänään hypättiin vain yhtä rataa korkeudellaan 90-100cm, eli sitä tuttua ja turvallista. Ensimmäisen kerran jälkeen Nina sanoi mikä meni hyvin ja missä on parantamisen varaa, ja seuraavalla kerralla korjattiin "huonot kohdat". Toisella kerralla ensimmäiselle esteelle tultaessa piti tulla samaa hyvää laukkaa kuin edellisellä kerralla, mutta vähän pidättää että ponnistus olisi parempi. Kuten videolta huomaa, tämän mokasin ihan täysin. Tulin pientä laukkaa ja pidätin, josta Nana ymmärsi että ei hypätä ja ei sitten hypätty. Seuraavalla kerralla ratsastin kunnolla ja hypättiin koko rata niin kuin pitikin, hyvässä isossa laukassa. Radan jälkeen ensimmäinen kommentti oli  "Hyvä, hyvää ratsastusta". Nämä pari sanaa näinkin hyvältä valmentajalta saavat aivan eri merkityksen, mitä esimerkiksi kotivalmentajan suusta. Tietenkin tässäkin radassa oli kohtia, mitä olisin voinut tehdä vielä paremmin, mutta kokonaisuudessa jäi hyvä maku suuhun ja siihen oli hyvä lopettaa. 

Tykkäättekö lukea tällaisia tekstintäyteisiä valmennuspostauksia? Vai oliko tekstiä liikaa?

Kiirettä pitää

Nyt kun mekin ollaan päästy täällä Oulussa vihdoin syysloman viettoon hetkeksi hengähtämään arjen kiireistä, on hyvä aika jakaa kuulumisia myös täällä blogin puolella. Kirjoitusinto on laskenut rajusti verrattuna loppukesään, johon suuri tekijä on varmasti yksinkertaisuudessaan ajanpuute. Nyt kun katsoo kalenteria taaksepäin, viikolla päivät venyvät ilta yhdeksään asti ennen kun pääsen vihdoin kotiin tallilta, jonka jälkeen on luettava kokeisiin ja testeihin joista haluan saada kiitettäviä arvosanoja. Ja viimeiset kuusi viikonloppua mulla on ollut täynnä ohjelmaa. Enää yksi valmennusviikonloppu olisi edessä, sillä sain tilaisuuden osallistua Nina Fageströmin valmennuksiin, joita odotan jo innolla. Sen jälkeen näyttäisi olevan vapaa viikonloppu pitkästä aikaa.  Pieni hengähdsytauko nimeltä syysloma ei siis ole pahitteeksi. Huono juttu tämä kalenteri täynnä- elämä ei silti ole, päin vastoin. En pidä ollenkaan semmoisesta arjesta, että päivästä toiseen koittaa vain saada aikaa kulumaan kun ei ole mitään mitä tehdä. Tämmöinen vähän kiireisempi tyyli sopii minulle.

Menneiden viikkojen aikana ollaan saatu myös meidän kisakausi pakettiin äimärautoin hallikisoissa, joissa saatiin tehtyä kauden parhaimmat radat. Nana oli tosi hyvä ja rauhallinen koko kisapäivän, ja suoritti radalla juuri mitä pitikin ja kuunteli kuskia täydellisesti. Aamu alkoi vain järkytyksellä, sillä Nanaa rauhassa varustaessa huomasin satulan jääneen tallille. Pieni paniikkihan siinä tuli hetkellisest, mutta käytiin vain rauhassa siirtämässä startti luokan viimeiseksi, ja soitin isän tuomaan satulan Äimärautiolle, jonne ajaa onneksi vain 20 minuutissa. Nyt se siis todistettiin, nimittäin ilman kisahoitajaa kisoista ei selviä. Tästä näet 100cm ratavideon

Kisojen jälkeen Nanalla on saanut levähdellä vähän kevyemmälle liikunnalla. Ollaan maastoiltu paljon ihan kunnon laukkamaastoja ja rauhallisia, pitkiä käyntimaastoja. Myös pikkusiskoni on päässyt käymään Nanan selässä vähän ratsastelemassa. Tiistaina mentiin vähän pientä jumppaa Tanjan tunnilla, ja vielä huomenna läpiratsastan Tanjan silmän alla ennen viikonlopun valmennuksia.

Kuten ehkä jo huomasitte, blogi sai myös uuden syksyisen ulkoasun, juuri kuin ensi lumi satoi maahan! Varmasti vielä joudutaan kauan katselemaan ruskeaa ympäristöä, ennen kun oikea lumi sataa ja pysyy koko pitkän talven, joten ulkoasukin saa olla hyvällä omatunnolla vielä aika kauan. Blogin osalta hiljaisen ajan aikana on ehtinyt tapahtua paljon kaikkea. Esimerkiksi Abc-tallin jokavuotiset, aina yhtä mieleenpainuvat Pohjanpoika- ratsastuskilpailut, joihin Nanakin otti osaa, tosin eri ratsastajan kanssa. Olihan kyseessä miesten ratsastuskilpailut! Kiinnostaisiko teitä postaus näistä pippaloista?

 Onko kellään muulla jäänyt koskaan mitään tärkeää kisareissuilla kotiin?

Syyskuvia kerrakseen

Saatiin vihdoin järjestettyä aikaa niin, että Silja pääsee pitkästä aikaa ottamaan vähän poseerauskuvia meistä. Tällaisia kuvia näkykin ennen moneenkin otteeseen vuoden aikana, mutta nyt kuvaukset ovat jääneet vähän vähemmälle. Kuvia tuli kerrankin paljon ja hyviä, joten tällä kertaa vähän enemmän kuvapainoitteista postausta kuin yleensä. Kertokaa ihmeessä, mikä oli lempikuva!

tämä ja alla oleva ovat mun lemppareita <3

Kesäkertaus

Epäaktiivinen bloggaaja ilmoittautuu... Syksy on aina blogin osalta tosi hiljaista aikaa, kun koulu tuottaa turhaa päänvaivaa kaiken lukemisen ansiosta ja tallille pääsee vasta myöhään ja sieltä kotiin vielä paljon myöhemmin, jolloin koneen aukaisu, saatikaan blogin kirjoitus ei käy pienessä mielessäkään. Asiaa ei yhtään helpota sekään, että illat alkavat hämärtyä päivä päivältä aikaisemmin ja kuvista tulee surkeita huonon valon ansiosta, jos kuvaajaa edes sattuu olemaan, enkä minä ole sitä tyyppiä, joka kirjoittaa blogiin ainuttakaan postausta ilman hyviä kuvia.

Kuitenkin tänään selailin tämän vuoden aikaisempia postauksia, ja esille tuli alkukesästä tekemäni summer bucket- lista, joka olisi hyvä käydä nyt läpi ja katso, mitä on saatu kesällä toteutettua.

S U M M E R   B U C K E T   L I S T   2 0 1 6 :

[x] ole hereillä 24 tuntia putkeen

-varsinkin alkukesästä oltiin monesti kavereiden kanssa meillä yötä, tai oikeastaan meidän leikkimökissä, joka oli vuorattu patjoilla ja oltiin koko yö pihalla tai muuten vaan valvottiin. Seuraava päivä olikin sitten pelkkää tuskaa, ja yliväsymistä oli havaittavissa...

[x] ole viikonlopun kestävällä kisareissulla

- tämä kohta toteutui ihan kolmeen kertaan! Meidän ensimmäiset kisat Torniossa, Rovaniemen kisat, joissa tosin oltiin vain Perjantai ja Lauantai, sekä tietysti Venetsialaiset elokuun lopulla, jos ne vielä kesään lasketaan

[ ] käy aiankin yhdet koulukisat Nanan kanssa

-tämä kohta ei toteutunut, mutta ehkä ensivuonna eksytään naapuritallille kouluaitoihin.

[x] Ole tallilla yötä 

- monen monta kertaa oltiin tallilla yötä, niin kuin joka kesä tähän asti ollaan oltu, varsinkin silloin, kun oltiin lupauduttu tekemään aamutalleja. 

[x] käy paljon uittamassa ja laukkamaastoissa

- käytiin! uittoreissut on aina yhtä hauskoja, varsinkin, kun ponit ovat aina niin innoissaan vedestä ja sukeltelevat vain menemään. Maastoilu on myös kiva vaihtelua normaaliin kentällä pyörimiseen, ja lähes aina usein annetaan vain ponien mennä niin lujaa kuin haluavat, kun meillä on niin hyvät maastot ja pitkiä laukkasuoria juuri sitä varten.

[x]  ratasataa myös poneilla

-poneilla ratsastin taas paljon, jopa Sypen selkään eksyin pariin otteeseen.

[x] käy yöuinnilla

- juhannuksena käytiin tallin lähellä uimassa, noin kahdentoista aikoihin, eli suoritettu.

[x] tee videopostauksia

- Kalajoelta tehtiin pitkä videopostaus, mutta toinen osa ei ole päässyt vielä julkaisuvaiheeseen saakka. Ensimmäisen osan löydät tästä, Ronjan kanavalta.

[x]  ratsasta ilman satulaa Nanalla

- kerran ilman satulaa, ja monta kertaa eri paksuilla huovilla ja lampaankarvapehmusteilla, eli suoritetttu!

[x] Ja mikä tärkeintä, nauti ihanasta kesästä ja lomasta!

- kesästä nautittiin taas täysin siemauksin, varsinkin niistä ihanista lämpimistä päivistä, jota tällekkin vuodelle saatiin mukavan paljon kaiken sateen ja kylmyyden lisäksi.

Mitä tykkäsitte näistä erikoisemmista postauksista? 
Olisi myös kiva kuulla, miten teidän kesä meni?

Syksy, hevonen ja poni

 Syksy alkaa tehdä jo uhkaavasti tuloaan, ja sen alkaa huomata myös kouluhommien määrän kasvamisesta ja tiukasta aikataulusta, että ehtii hoitaa hevosen ja kouluhommat samana päivänä. Kun koulu loppuu myöhään iltapäivällä (neljän aikoihin) hevonen on vailla liikutusta ja huomisen testit ja kokeet vailla lukemista, pari tuntia lisää vuorokauteen olisi kova sana. Mutta asiaan ei mikään muu auta, kuin kaiken kunnollinen aikatauluttaminen.

 Normaalit kuulumispostaukset alkavat olla jo harvinaisuus tässä blogissa, kun joka toisessa postauksessa selitän kisoista, ja lopuissa kerron valmennuksista. Nyt tosiaan kisojen osalta loppuvuosi näyttää hyvinkin tyhjältä, mutta valmennuksia on niidenkin edestä. Ilmoitin itseni ja Nanan Pohjois-Suomen aluevalmennusrenkaaseen, joiden katsastukset ja ensimmäinen valmennus on lokakuun alussa. Näissä valmentajana toimii Pinja Immonen, josta olen kuullut pelkästään hyvää, joten innolla odotan jo tulevia valmennuksia. Tässä lähiaikoina Nina Fageström on tulossa Oulun, ja hänen oppeihin menoa ollaan myös suunniteltu. Ane jatkaa myös viikonloppuvalmennuksia Takkulassa aina säännöllisisn väliajoin, ja niissä ollaan myös joka kerta mukana, joten valmennuksista ei ole puutetta. Meidän kotivalmentaja on tosin tällä hetkellä Riossa Paralympialaisissa avustamassa Katja Karjalaista, joten tämän kuun loppuun saakka pärjäillään aika lailla keskenään. Onneksi kuitenkin valmentajan sisko, Hanna hyppäyttää meitä aina kerta viikkoon tai useammin, joten en aivan itsenään joudu ratsastelemaan.

Viikonloppuna hypättiin vähän molempina päivnä. Tarkoituksena oli mennä pikkuristikoita lauantaina ja hypätä sitten vähän jotain enemmän sunnuntaina samalla kun Hanna hyppäytti poika pohjanpoika varten. Menttin sitten molempina päivinä ihan vain meidän ohuella koulukuolaimella, ja suureksi yllätykseksi Nana pysyi koko viikonlopun tosi rentona, eikä yrittänytkään lähteä viemään. Mentiin molemmt päivät eri jumppasarjoja, ja lauantaina hypättiin jumpan viimeisenä esteenä kevyesti 120cm. Hevosesta tuli esille aivan eri hyppytyyli, jonka avulla päästään vielä kunnon luokkiin, kunhan vaan Nanan pää vähän rauhoittuu ja äkkilöhdöt saadaan kitkettyä pois. Sunnuntaina sitten otettiin vähän rennommin ja hypättiin pienempiä jumppasarjoja.

Nyt viime päivinä ollaan menty sileällä paljon kuminauhoilla, joilla Nanan saa hyvin eteen alas ja selkälihakset joutuvat hommiin. Postauksen kuvat on otettu tiistaina, milloin päästin Julian Nanan selkään kokeilemaan, miten ponin ratsastuksesta selviää. Onnekseni Julialla meni hyvin Nanan kanssa, ja voin jättää sen rauhallisin mielin Julian hoiviin, kun itse lähden viikonlopuksi Tampereelle Vikellysvalmentajakoulutukseen. Ehkä me vielä jonain päivänä saadaan paljon pikkutyttöjen keskuudessa toivottu vikellystunti pyörimään!

Samalla kun Julia liikutti Nanan loppuun, minä hyppäsin jo valmiiksi verkatun Charloten selkään. Ratsastin ponin nopeasti läpi kaikissa askellajeissa, ja vitsi sekin poni on parantunut tässä puolessa vuodessa, varsinkin kunnon ja laukan puolesta, vaikka onkin vain pikkutyttöjä kyydittänyt. Laitan luultavasti blogin tässä lähiaikoina piilotetuksi, koska ulkoasu kaipaisi jo syksyistä muutosta. Ja muistakaa, että kaikki postausideat ja muut kommentit ovat aina tervetulleita!

Hyvää loppuviikkoa kaikille ihanille lukijoille! 

Ulkokisakausi paketissa

Viime viikonloppuna naapuritallilla järjestettiin Pohjois-Suomen mestaruuskisat, joissa jälleen tänä vuonna oltiin meidän seuran voimin talkoilemassa, pidettiin rata pystyssä. Meidän P-SM luokkahan olisi ollut junioreiden mestaruusluokka 110cm tasolla, joka jätettiin suosiolla välistä ja hypättiin vain avoimia luokkia molempina päivinä. Lauantaina harjoitustasolla 95cm ja sunnuntaina 2-tasolla 100cm.

Lauantain luokan arvosteluna oli jo tutuksi tullut ihanne-aika arvostelu. Tällä kertaa ei ratsastettu kelloa katsoen, vaan lähdettiin hakemaan normaalissa ratatemmossa hyvää rataa alitetusta ajasta ja sen tuomista virhepisteistä huolimatta. Verkka on ollut nyt lähes joka kisoissa hyvä, ja Nana on ollut tosi rauhallinen, paitsi lauantaina esteelle päin kääntyessä alkoi ponin päässä surraamaan ja laukka-askelista tuli paikallaan pomppivia pikkuphyppyjä. Kuumumisen syyksi tajuttiin se, että verkka oli taas niin ahdas ja joka puolella oli laukkaavia hevosia, jotka sekoitti ponin pään kokonaan.

Radalla sama kuumuminen jatkui, ja aina esteelle lähesstyessä alkoi kauhea pomppiminen ja päänheittely. Jouduin pariin otteeseen ottamaan ihan raville asti, että päästäisiin seuraavan esteen yli. Matkaan otettiin silti vain kaksi puomia, ja aikavirheitä sitten senkin lisäksi, joten lopputulos oli 11 virhepistettä. Ponin kävelytys tallille päiväheiniä syömään ja ratsastaja vaatteiden vaihdon kautta takaisin kisakentälle töihin.

Seuraava päivä alkoi minun osalta jälleen ratahenkilökuntana pari ensimmäistä luokkaa, ennen kuin lähdin hakemaan omaa ratsua kotitallista. Sunnuntaina verkassa Nana oli taas onneksi se rauhallinen versio ponista, joten päästiin radalle hyvillä mielillä. Ennen lähtölinjaa Nana alkoi jälleen kuumumaan, joten otin ympyrällä vielä yhden pysähdyksen, ennen radan aloittamista. Ensimmäiselle esteelle tuli taas kiihdytyslähestyminen ja surkea hyppy, mutta sitten poni tuli heti kiinni ja päästiin jatkamaan rataa hyvässä temmossa. Koko rata päästiin menemään samaa hyvää laukkaa, ja selvittiin jopa mallikkaasti kaarevasta linjasta, jonka ensimmäisenä esteenä oli sarja. Lopputuloksena oli tosi hyvä nollarata, viimeisistä ulkokisoista! Pitkään aikaan en ole näin tyytyväinen ollut puhtaaseen rataan, mutta tässä vuoden aikana niitä on oppinut kyllä arvostamaan aivan erillä tavalla, kuin Syppe- aikana.

Kuvista kiitos Emmi ja Roosa! 

Hyppää Venetsialisiin 2016! VIDEOPOSTAUS OSA 1

Blogissa jo kauan haluttu videopostaus on nyt vihdoin päässyt suunnitelulistalta ihan toteutusvaiheeseen, sillä kuvailtiin Ronjan kanssa Kalajoen kisoista koko viikonlopun kattava kisavideopostaus! Videosta tuli aika pitkä, joten päätettiin laittaa se kahteen osaan. Olkaa hyvä; blogihistorian ensimmäinen videopostaus ikinä!

Mitäs piditte?