Ulkokisakausi paketissa

Viime viikonloppuna naapuritallilla järjestettiin Pohjois-Suomen mestaruuskisat, joissa jälleen tänä vuonna oltiin meidän seuran voimin talkoilemassa, pidettiin rata pystyssä. Meidän P-SM luokkahan olisi ollut junioreiden mestaruusluokka 110cm tasolla, joka jätettiin suosiolla välistä ja hypättiin vain avoimia luokkia molempina päivinä. Lauantaina harjoitustasolla 95cm ja sunnuntaina 2-tasolla 100cm.

Lauantain luokan arvosteluna oli jo tutuksi tullut ihanne-aika arvostelu. Tällä kertaa ei ratsastettu kelloa katsoen, vaan lähdettiin hakemaan normaalissa ratatemmossa hyvää rataa alitetusta ajasta ja sen tuomista virhepisteistä huolimatta. Verkka on ollut nyt lähes joka kisoissa hyvä, ja Nana on ollut tosi rauhallinen, paitsi lauantaina esteelle päin kääntyessä alkoi ponin päässä surraamaan ja laukka-askelista tuli paikallaan pomppivia pikkuphyppyjä. Kuumumisen syyksi tajuttiin se, että verkka oli taas niin ahdas ja joka puolella oli laukkaavia hevosia, jotka sekoitti ponin pään kokonaan.

Radalla sama kuumuminen jatkui, ja aina esteelle lähesstyessä alkoi kauhea pomppiminen ja päänheittely. Jouduin pariin otteeseen ottamaan ihan raville asti, että päästäisiin seuraavan esteen yli. Matkaan otettiin silti vain kaksi puomia, ja aikavirheitä sitten senkin lisäksi, joten lopputulos oli 11 virhepistettä. Ponin kävelytys tallille päiväheiniä syömään ja ratsastaja vaatteiden vaihdon kautta takaisin kisakentälle töihin.

Seuraava päivä alkoi minun osalta jälleen ratahenkilökuntana pari ensimmäistä luokkaa, ennen kuin lähdin hakemaan omaa ratsua kotitallista. Sunnuntaina verkassa Nana oli taas onneksi se rauhallinen versio ponista, joten päästiin radalle hyvillä mielillä. Ennen lähtölinjaa Nana alkoi jälleen kuumumaan, joten otin ympyrällä vielä yhden pysähdyksen, ennen radan aloittamista. Ensimmäiselle esteelle tuli taas kiihdytyslähestyminen ja surkea hyppy, mutta sitten poni tuli heti kiinni ja päästiin jatkamaan rataa hyvässä temmossa. Koko rata päästiin menemään samaa hyvää laukkaa, ja selvittiin jopa mallikkaasti kaarevasta linjasta, jonka ensimmäisenä esteenä oli sarja. Lopputuloksena oli tosi hyvä nollarata, viimeisistä ulkokisoista! Pitkään aikaan en ole näin tyytyväinen ollut puhtaaseen rataan, mutta tässä vuoden aikana niitä on oppinut kyllä arvostamaan aivan erillä tavalla, kuin Syppe- aikana.

Kuvista kiitos Emmi ja Roosa! 

Hyppää Venetsialisiin 2016! VIDEOPOSTAUS OSA 1

Blogissa jo kauan haluttu videopostaus on nyt vihdoin päässyt suunnitelulistalta ihan toteutusvaiheeseen, sillä kuvailtiin Ronjan kanssa Kalajoen kisoista koko viikonlopun kattava kisavideopostaus! Videosta tuli aika pitkä, joten päätettiin laittaa se kahteen osaan. Olkaa hyvä; blogihistorian ensimmäinen videopostaus ikinä!

Mitäs piditte?

Kiimingin kilvanajot

©Salla Myllymäki

Sunnuntai aamuna käänneltiin auton keula kohti Kiiminkiä, 2-tason estekisoja, joissa mentii luokat 90 & 100cm. Paikka oli meille tuttu ennestään, ja vain noin puolen tunnin ajomatkan päässä. Joten kerrankin saatiin nukkua yli seitsemään. Tällä kertaa myös valmentaja pääsi kisoihin mukaan, joten suunniteltiin radalle hyvät tiet, ja saatiin paljon parempi verkka, kuin koskaan ennen kisoissa, eikä Nana edes ollut villi verkkamaneesissa, joka on tosi iso muutos edelliseen!

Ensimmäinen luokka, 90cm alkoi hyvin sujuvasti. Jatkettiin rataa hyvällä temmolla hyvillä hypyillä, mutta kuudennella esteellä, ennen radan vaikeinta kaarretta Nana päätti loikatta heti hypystä laskeuduttuaan oikealle, jonne katsoin esteen päällä. Seuraavalle esteelle tie oli jo valmiiksi tosi lyhyt ja vielä siittä poni huonommasta suunnasta, joten tehtiin huono lähestyminen ja pudotettiin este. Ei rata silti huonosti mennyt, mahduttiin jopa kahden askeleen sarjalle, vaikka sitä lähestyessä Nana ei meinannut kuunnella, mutta tajusi vähän ennen a-osaa, että parempi rauhoittua tai tulee ahdasta.

© Nina Savela

© Nina Savela

Ratsastin yli 40:n osallistujan luokassa aika alussa, ja seuraavassa, myös yli 40:n lähtijän luokassa viimeisenä, joten jouduttiin odottelemaan tosi kauan ratojen välissä. Metrissä arvosteluna oli ihanne-aika, joten radassa oli vain kahdeksan estettä. Aika ei ollut tiukka, mutta ei mikään pitkäkään, joten suunniteltiin, että astetta ketterämmällä hevosella pitkillä teillä ja normaalilla reippalla laukalla päästäisiin mahdollisimman lähelle ihanneaikaa.

 Saatiin taas tosi hyvä verkka alle ja meillä oli jopa tilaa hypätä, kun maneesissa ei ollut meidän lisäksi kuin pari ratsukkoa, jotka aina vain väheni luokan loppuun päin mentäessä. Minua edeltävä ratsukko hylättiin, enkä ehtinyt kävellä toiselle puolelle kenttää kuin olin ajatellut, niin laukkasin koko kentän ympäri ykköselle, joka oli aivan toisessa päädyssä kenttää. Tämä oli koko radan suurin virhe, sillä Nana otti ylimääräisiä kierrokisa ja heti ensimmäiselle esteelle meinasi tulla ongelmia. Sain laukan tasaantumaan ja jatkettiin rataa. Kolmannelle esteelle lähestyessä oli rapakko matkanvarrella, josta Nana otti taas vauhtia, ja ajauduttiin liian lähelle seuraavaa okseria josta sitten otettiin puomi. Koko loppurata oli tosi hyvä, ja aikakin vain 1,5 sekunnin päässä ihanne-ajasta, vaikka vähän turhan lujaa mentiin. Kyllä nämä kisasuorituksetkin vain kerta kerralta paranee, ja jospa jo tulevana viikonloppuna Kalajoella olisi nollaratojen aika!

LINKKI VIDEOON

© Salla Myllymäki

© Salla Myllymäki

Kuvahaaste

Haasteen tehtävinä on valita neljä kuvaa, jotka kuvaavat sanoja luottamus, onnistuminen,   epäonnistuminen ja todellisuus, sekä viidenneksi vapaavalintainen kuva siihen sopivalla sanalla. Ja tietenkin viiden henkilön haastaminen.

Luottamus

Onnistuminen

Epäonnistuminen

Todellisuus, tälläistä meillä aina on, uskokaa tai älkää! ;D

tb

Tähän haasteeseen minut haastoi Sofia, joka on herättänyt bloginsa henkiin pitkän tauon jälkeen. Käykääpäs kurkkaamassa Sofian blogi! Mukaan haastan:

http://ellipo.blogspot.fi
http://unelmaponikulta.blogspot.fi
http://merzzzinblogi.blogspot.fi
http://annijabrygg.blogspot.fi
http://romppujaponit.blogspot.fi

Uutta oppimassa + Valmennusvideo ääniraidalla

Nyt on sitten viimeisetkin kesäpäivät vietetty, ja kouluun palattu viimeiselle peruskoulun luokalle. Niin kuin jokaisen kesäloman jälkeen, tuntuu ettää koko kesä olisi mennyt ihan ohi, enkä olisi saanut mitään tehtyä. Kuitenkin kun aletaan ajattelemaan mitä kaikkea on tehnyt, eikä sitä mitä ei. Kaikki ne satulassa kulutetut tunnit, hyvien ihmisten seurassa vietetyt lämpimät kesäpäivät, joita olikin enemmän kuin se yksi tai kaksi, hyvin nukutut yöunet, ja hyvin nautittu loma. Ei se kesä ihan ohi nukuttu ollutkaan.

Kuitenkin, takaisin tähän päivään. Viikonloppuna päästiin jälleen gp-tason valmentajan oppiin, sillä Ane matkusti tänne jälleen pitämään viikonlopuksi valmennuksia. Tällä kerralla päätin osallistua vain kahden päivän valmennuksiin, jotka molempina päivinä ratsastin Ronjan kanssa samassa ryhmässä. Englanninkieliset valmennukset olivat taas kunnon kielikylpyä, josta ei ole yhtään haittaa varsinkaan näin koulun alkajaisiksi.

Kuvat yli viikon vanhoja, Ronjan ottamia päivää ennen haapaveden kisoja.

Valmennukset mentiin taas samalla periaatteella, ensimmäisenä päivänä pienemmillä esteillä paljon kaikkea ns. tekniikkaa, ja toisena päivänä hypättiin rataa. Molempina päivinä laitettiin alkuverkkojen ajaksi Nanalle kuminauhat niskasta kuolaimen kautta satulavyöhön, ja pidennettiin pelhamin ketjua, joten pystyin taivuttelemaan ponia tosi hyvin käynnissä ja ravissa. Kun alettiin hyppäämään, otettiin tietenkin kuminauhat pois ja pelhamin ketju takaisin oikealle kireydelle. Lauantaina mentiin alkutunnista paljon ristikoita ravityöskentelyssä, joille piti lähestyä esteistunnassa. Tämä ei ollut mikään helppo tehtävä minulle eikä Ronjalle, kun ollaan aina totuttu Tanjan valmennuksissa istumaan mahdollisimman syvällä satulassa aina ennen ravihyppyä. Laukkatyöskentelyssä mentiin lävistäjillä olevia esteitä eri suunnista aina suuntaa vaihtaen. Laukassa viimeistään Nana villiinty, ja minun tehtävä oli vain ratsastaa suoralla hevosella esteeltä seuraavalle. Lopputunnista, kun esteitä käytettiin oikeissa mitoissaan, Nana alkoi jo rauhottua, ja saatiin parit onnistuneet tehtävät alle ennen loppuverkkoja.

Sunnuntailta sain paljon videomateriaalia, joten tällä kertaa annan videon kirjaimellisesti puhua puolestani. Jätän tällä kertaa videoon alkuperäiset äänet, joten pääsette näkemään paremmin, mitä teimme oikeasti, tosin tiivistettynä. Vielä vähän videon selvennyksenä, alkutunnin ravityöskentelyistä ei ole ollenkaan videoa, ja Nana oli toisena päivänä tosi hyvin kuulolla ja hyvä ratsastaa eilisen jäljiltä, melkein jopa hidas, joten olisin saanut ratsastaa laukkaa paremmin. Kaikin puolin Sunnuntain valmennus oli hyvin onnistunut!

LINKKI VIDEOON

Mitä piditte tämmöisestä videosta? Haluatteko nähdä myös jatkossa?

Koukemusta rikkaanpana

Kesäloman viimeiset kisat käytiin viime lauantaina Haapavedellä. Hypättiin vain yksi luokka, 90cm joka oli oikein hyvä ratkaisu, näin vasta olleen viikon rokotusloman jäljiltä. Nana ei ollut kisoissa ihan vireessä, sillä perjantain treenit, joissa oli tarkoitus ottaa vain pari hyppyä ja tarkistaa että hevonen oli hyvä, ei mennyt ihan niin kuin suunniteltiin, kun Nana kävi ylikierroksilla jo pikkuristikoista joten ratsastin sitä kauemmin ja enemmän, että saisin edes jotain kontrollia hevoseen. Odotetusti Nana oli sitten vähän väsynyt eilisestä.

Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, joten ehdin käydä katsomassa ratapiirrosta ja opetella sitä. Ratsastin jälleen aika alkupäässä luokkaa, joten menin verkkaan ratsastamaan Nanaa rauhassa ennen radankävelyä, kun siellä ei ollut vielä paljon porukkaa hyppäämässä. Radankävelyn jälkeen mentiin takaisin verkkaan ja koko pakka räjähti jälleen käsiin, kun kanssakilpailijat laukkasivat ohi ja hyppäsivät vieressä, mitä pieni hevonen ei täysin ymmärrä. Verkka onkin meidän osalta aina pelkkää selviytymiskamppailua. Saatiin silti otettua muutamat hyvät hypyt ennen kun mentiin ulos kisakentän laidalle odottamaan omaa lähtövuoroa. 

Radalle Nana rauhoittui heti ja päästiin hyvällä laukalla kohti ensimmäistä estettä. Rata lähti hyvin käyntiin, eikä ponikan ollut ollenkaan villi, juuri hyvä! Nana teki koko radan niin kuin piti, mutta kuski teki typerän virheen ja käänsi vinon tien neljännelle esteelle, pienelle pystylle kun Nana aavistuksen verran lähti itse oikomaan. Puomihan sieltä tuli, samoin kuin kahdella edellisellä radallakin, mitä ollaan lähiaikoina hypätty. En antanut sen enempää häiritä suoritusta, vaan jatkettiin perusrata loppuun huolellisesti, vaikka heti seuraava este kolahti pahasti. Radan jälkeen hepalle ansaitut taputukset ja loppuverkkojen kautta vinkalle.

<3 kaikista kuvista kiitos Ronjalle!

Nyt meillä onkin koko elokuu täyteen suunniteltu, kun tulevana viikonloppuna on taas Anen valkat, sitten on kisat kiimingissä, ja seuraavana kolmen päivän viikonloppureissu Kalajoen Venetsialaisiin hyppäämään!

LINKKI VIDEOON

Rento viikko

Riina ja Nana

Rovaniemen kisojen jälkeisenä maanantaina Nanalla oli rokotus ja raspaus, joten tämä viikko on mennyt vain kävellessä ja talutellessa. Ollaan käyty maastokävelyillä kaverin ja hänen kouluhevosensa kanssa ratsain sekä ihan maasta käsin, menty ilman satulaa kaiken maailman karvapehmusteilla, että ratsastaja pystyy istumaan ratsun luisessa selässä, sekä pikkusiskoni on kävellyt yksin maneesissa ilman talutusta luotto lastenkuljettin-Nanalla.

Tänään, sunnuntaina minut ja Juliat oli nakitettu aamutalliin, joten tultiin tallille jo kahdeksaksi. Kun kaikki karsinat oli siivottu, lähdettiin maneesiin ratsastamaan Nana ja Claara. Kuin odottaa saattoi, viikon kävelyn jälkeen Nanalta riitti energiaa vaikka muille jakaa. Käynnissä ja ravissa poni oli yllättävän hyvä, eikä viimeiset laukkapätkätkään mitään huonoja ollut, kunhan enimmät energiat oltiin saatu purettua.

Tammakaverukset vierekkäin alkukäynneissä

Vaikka Nanaa ei ole voinut ratsastaa viikolla kunnolla, ei se silti tarkoita, ettei minulla olisi ollut ratsastettavia. Alkuviikosta käytiin tosi lämpimän päivän johdosta merellä. Tällä kertaa ratsuksi arpoitui Bonaza, joka nautti täysin siemauksin matalemmassa vedessä laukkaamisessa, varsinkin sukeltamisesta! Viikolla kävin myös jumppaamassa Pikkuveli-suokkia poikien estetunnilla, jolla intoa riitti enemmän kuin tehtäviin keskittymistä.

minä-bonde, claara ja omistajansa, sekä silja ja Pikkuveli 

Huomenna, ensimmäeinen elokuuta Takkulan loputkin ponipallerot ovat palanneet laitumiltaan, eli ratsastusterapiat ja innokkaiden pikkutyttöjen tunnit alkavat taas pyörimään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tallilla riittää minulle tekemistä Tanjaa ja asiakkaita auttaessa. Arki alkaa jo uhkaavasti palata normaaliin, kun koulutkin alkavat aivan tuota pikaa. Vielä ei sitä murehdita, vaan nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä, kun niitä vielä vähän on jäljellä!