22.8 klo. 4.45: Herätyskello soi Lauantai aamuna aikaisin, tosi aikaisin. Herättiin Julian kanssa herätykseen. "Makoillaan tässä vielä 5 minuuttia ku ei nyt oikee jaksais" Viisi minuuttiia meni heittämällä, samoin seuraavat, ja sitä seuraavat viitisen minuuttia. Kyyti lähti vähänmatkan päästä meiltä 5.15, joten nyt tuli jo vähän kiirus.
Lauantai aamu lähti käynttiin vähän kiireen alla, mutta pääsimme lähtemmään tasan aikataulun mukaisesti klo 6.00. Kalajoelleoli noin kahden ja puolen tunnin ajomatka, jonka jälkeen käytiin näyttämässä ponin rokotustodistukset ja katsomassa rataa. Radalla ei ollut mitään muuta silmiinpistävää, kuin yksi erikoiseste, umpimuuri. Mentiin takaisin vinkalle, ja alettiin laittamaan Syppeä valmiiksi. Ensimmäinen luokka 80cm alkoi yhdeksältä, joka toimi meidän verkkaluokkana.
Radankävelyn jälkeen hyppäsin ponin selkään ja käveltiin hetki ennen kun pästiin verkkaamaan. Verkassa tein samat jutut kuin aina ennenkin; kaikissa askellajeissa temmonvaihteluita, pyshdys-peruutuksia, väistöjä ja tietenkin voltteja ja ympyröitä. Hyppäsin muutamia kertoja ristikkoa pystyä ja okseria. Radalla poni oli kiltti, hyppäsi myös muurin, mutta oli ehkä hieman pohkeen takana. Sain myös ratsastettua hyvät uusinnan tiet. Sijoituin luokassa 4/22?, eli poniin voi olla tyytyväinen!
Hyppäsin alas selästä, ja radalle pääsi pian jo tutustumaan. Luokka oli 90cm AM5, ja samalla toimi ponien Pohjois-Suomen mestaruusluokkana. Verkassa poni oli taas hyvänä, ja hyviä hyppyjäkin tuli, mutta myös niitä ei-niin hyviä mahtui myös mukaan. Rata alotettiin hyvin hyvässä temmossa, mutta kolmannelle tapahtui jotain ja en pääsyt hyppyyn mukaan. 4, 5, 6 ja 7 esteet sujuivat myös ongelmitta, mutta kahdeksannelle, eli viimeiselle esteelle laukka alkoi jo kaarteessa vähän kuolemaan, enkä tehnyt sille mitään, jonka seurauksena poni kielsi. En kai huomannut asiaa radalla, vaikka videolta sen tarkkana huomaa. Näin meni meidän mestaruudet tälläkertaa,vaikka alkurata oli tosi hyvä.
Kalajoelle lähdemme myös huomenna, eli torstaina koko viikonlopuksi Hyppää Venetsialaisiin 3.tason estekisoihin, josta postausta joko perjantaina ja sunnuntaina, tai vaan sunnuntina. Tähän loppuun vielä muutma kuva Powercupeista, jotka vasta löysin.
Sunnuntai aamupäivä meni jälleen minun osalta kisoissa hevosenhoitajan kengissä. 2-tason koulukilpailut järjestivät Ankkurilahden Ratsastajat Tupoksella. Takkulan oma kasvatti Jooseppi pääsi elämänsä ensimmäisiin koulukisoihin, josta selviytyi hyväksytyllä radalla. Poikaa meinasi vähän kaikki pelotttaa radalla, mutta kun suorituksen jälkeen hengailtiin kisa-alueen laitamilla, ainoastaan kottikärryt olivat aluksi ylitsepääsemättömän pelottavat.
Minä ja jooseppi kisa-aluetta katselemassa
Kisoista tallille palailtua varustettiin Siljan kanssa Bonde ja Syppe maastoilua varten. Sain myös tälläkertaa äidin houkuteltua mukaan kameran kanssa, niin vihdoin saan blogiin kuvia maastosta! Alkumatka käveltiin pikkupolkuja, ennen kun pääsimme kunnollisille hiekkareiteille missä pystyttiin jo vähän ravaamaan. Tarkoitus oli päästä hiekkamotuille, jossa olimme käyneet pari kertaa aiemminkin. Löydettiin helposti se meidän pieni hiekkamäki, mitä oltiin ennenkin laukkailtu, mutta lähdettin tällä kertaa etsimään ne oikeat isot hiekkamontut.
Kyllä, tässä menee polku!
Hetki kierreltiin ja kaarreltiin ympäri hiekkapohjaista "monttua" kunnes luulimme näkevämme kunnolliset mäet, mutta ei. Siinä vaiheessa äiti soitteli jo että mihin tulee autolla. Sovittiin sitten kohta, missä ollaan toisten hevosten kanssa käyty viimevuonna, jonka sijainnin luulin tietäväni. Jatkettiin kävelyä muka oikeaan suuntan. Kun oltiin käyty muutamassa paikassa, jotka näyttivät tutulta päädyttiin
tielle, jolloin soitin jo reittiohjeet oikealle paikalle. Tässä
vaiheessa oltiin Siljan kanssa ja jo ihan pihalla missä oikein olimme ja
minne pitäisi mennä. Matka jatkui tien yli, josta vasta kunnon hiekkamäet
alkoivat. Olimme siis koko ajan olleet aivan väärällä suunnalla.
Kun vihdoin ja viimein nähtiin se oikea mäki. Meidän ja mäen välissä oli n.500m heinäpellon heinän mittaista pöpelikköä, jonka keskellä kulki soratie. Kipitettiin sitten soratietä pitkin aika lailla koko "pelto" ympäri, jonka jälkeen vasta huomattiin, että keseltä sitä kulki suora soratie mäelle, jota ei tietenkään aikaisemmin huomattu. Ponit ei ensiksi ollenkaan käsittänyt, miten täällä pystyi olemaan äitin auto puiden vieressä.
Laukattiin sitten mäki ylös. Ponit, varsinkin Bonde olisi halunnut koko alkumatkan vain laukata täysiä, ja nyt sitten poni pääsi vihdoin laukalle, Syppe laukkasi kiltisti Bonden perässä. Hidastettiin ravin kautta käyntiin ja käveltiin mäki alas. Laukattiin vielä uudestaan mäen päälle ja ponit olivat aivan innossaa, vaikka raskastahan se myös niille oli. Otettiin mäen päällä vielä parit poseerauskuvat jonka jälkeen lähdettiin suunnistamaan takaisin tallille.
Kotimatka oli paljon suorempi ja nopeampi kuin tulomatka, vihdoin päästiin menemään niitä minulle tuttuja reittejä. Ravattin enimmäkseen ja laukattiin vielä yksi suora, jonka jälkeen saatiin kävellä taas aika pitkästi ennen kunnon pohjia. Ilmeistä saattaakin jo päätellä, että nämä sunnuntai-illan noin 2-tunnin mittaiset maastot on kyllä tosi mukavaa laatu-aikaa parhaan kaverin ja parhaiden ponien seurassa!
Perjantai aamu alkoi ponin harjauksella ja viime hetken pakattujen tavaroiden tarkastuksilla, ettei vain mikään oleellinen jäisi tallille. Ponille vielä kuljetussuojat ja loimi niskaa niin olimme valmiita lähtemään seitsemän ja puolen tunnin ajomatkalle, määränpäänä Lahti, Takkulan ratsastuskeskus. Syppe sai matkaseurakseen Karkki -ponin, joka lähti muutomatkalle omistajansa kanssa.
Pääsimme lähtemään yhdeksän aikoihin, ja ensimmäinen pysähdys oli Viitasaaren Abc:lla noin puolessavälissä matkaa. Lähdin heti ensimmäisenä ämpäri kädessä hakemaan poneille vettä, johon
Syppe ei koskenut turvallakaan. Onneksi Karkki suostui juomaan, ettei vedenhakureissu ollut ihan turhaa. Pidimme pienen evästauon, jonka jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa. Kävimme vielä ennen lahtea yhdellä huoltoasemalla tankkaamassa auton ja syömässä jäätelöt. Takkulaan päästiin kuuden maissa navigaattorin näyttämien pikkuteiden ja asutusalueiden kautta.
Perillä purimme ponit poissa kyydistä ja Syppe pääsi viikonlopun ajaksi kivan kesätallin karsinaan. Heti kun vinka saatiin toisen auton perään, kannoimme Sypen tavarat karsinan eteen. Kävimme vielä katselemassa kisapaikkaa, jonka jälkeen kävin ratsastamassa Sypen maneesissa valmentajan kanssa. Odotettavasti Syppe oli tosi jumissa pitkästä matkustamisesta, joten annoin sen vertyä rauhassa kevyessä ravissa ja rennossa laukassa. Kun poni oli alkanut vertymä, jäin toiseen päätyyn ympyrälle ratsastamaan. Syppe alkoi olla taas parhaimmillaan kun lopetettiin. Kävin vielä kenntällä kävelemässä loppukäynnit, jossa pari muutakin Oulun alueelta tullutta ratsasti, vaikka meidät käskettiin kansliassa maneesiin ratsastamaan, niin nähtävästi kentälläkin olisi pystynyt, kun oli vielä niin ihana ilma +25 astetta ja aurinko paistoi täydeltä taivaalta...
Ratsastuksen jälkeen harjasin Sypen kunnolla ja kylmäsin vielä jalat, jonka aikana äiti, Riina ja Tanja laittoivat ponille iltaruoat valmiiksi karsinaan. Poni pääsi yöpuulle ja me muut lähdimme keskustaan noin 10min ajomatkan päähän hotellille ja syömään ravintolaan. Kun päästiin ravintolasta huoneelle, aloimme aika pian nukkumaan.
Lauantaina heräsin puoli seitsemän maissa, jotta ehdin avata silmät rauhassa ennen puoli kahdeksan alkavaa aamupalaa. Hotellin ihana aamupala syötyäni kiiruhdin takaisin huoneelle laittamaan hiukset nutturalle, jonka jälkeen lähdimme tallille. Tallilla olimme puoli yhdeksän aikoihin, jossa Syppe olikin aika lailla saanut meidän tuttujen antamat aamukaurat syötyä.Seuraavana oli ponin harjan letitysoperaatio, jonka sain tehtyä ennätysajassa alle puoli tuntia! Varustettiin äidin ja Riinan kanssa poni loppuun, ja lähdin verkkaan varttia vaille kymmenen. Loppukilpailujen kouluratana toimi Helppo B:0 2009, jossa starttasin kuudentena. Vartin yli pääsin isolle kilpailukentälle kouluaitojen ulkopuolelle vielä verkkaamaan, jossa Syppe tuntui oikein kivalta ratsastaa.
Radalle mennessä poni ei muuttunt pätkääkään. Ensimmäisessä keskiravissa esteponi lähti vähän liiankin lujaa ja otti tahtirikon pistein 4 ja 4,5. Seuraavalla voltilla tapahtu jotain, jonka johdosta voltti ei vaikuta muodoltan oikein miltään. Loput ravohjelmasta sujui mallikkaasti, vaikka ponin muoto oli aavistuksen pitkä ja alhaalla. Laukatkin nousi kunolla, mutta pysähdys-peruutus kohdassa esitettiin vaihteeksi pelkkä peruutus, josta pisteitä ei oikein rapissut. Muuten loppurata sujui normaalilla tasolla. Prosentteja saatiin näitten mokien ansiosta 57,7%. Kävelin vielä hetken ja kylmäsin Sypen jalat, ennen kuin poni pääsi karsinaan. Katsottiin poniluokka loppuun, jonka jälkeen nakkasin Sypelle päiväruoat ja me lähdimme uimaan. Uimasta menimme hotellille hetkeksi levähtämää, jonka jälkeen kävimme kauppakeskuksessa shoppailemassa ja syömässä. Käväisimme vielä hotellihuoneessa vaatteiden vaihdossa ja menimme vielä tallille iltahommiin Äitin ja Riinan kanssa. Minä otin Sypen kävelylle, äiti putsasi karsinan ja riina laittoi ruoat valmiiksi. Kun oltiin saatu kaikki hommat tehtyä, kävisin vielä kentän laidalla katsomassa huomisen rataa. Hotellilla kävimme jälleen syömässä ravintolassa, jonka jälkeen menimme huoneeseemme.
Sunnuntaina aamu alkoi samalla kaavalla ilman hiustenlaittoa. Tallilla tuttumme olivat jälleen antaneet Sypelle aamuruoat. Laitettiin Riinan kanssa poni heti valmiiksi, jonka jälkeen menin opettelemaan ensimmäisen luokan radan. Menin ensin avoimen 80cm, joka alkoi tasan kymmeneltä. Kävelin radan Tanjan kanssa, ennen kun menin verkkan. Verkassa ei otettu motaa hyppyä, koska luokka oli niin pieni ja edessä oli vielä toinen. Radalla Syppe liikui hyvin ja iloisesti -niin kuin oli tarkoituskin! Radasta suoriuduttin puhtaasti, sillä hetkellä toisiksi vaikka aikaa en ratsastanutkaan ollenkaan. Syppe pääsi karsinaan levähtämään hetkeksi. Katsottiin katsomosta 80cm loppuun, sekä Powercupin poniluokan ensimmäiset ratsukot. Luokkien välissä kävin jälleen radankävelyssä. Arvosteluna tässä luokassa oli AM5, eli perusrata ja erillinen korotettu uusinta. Ensimmäisten ratsukkojen jälkeen menin Riinan kanssa laittamaan jälleen ponia kuntoon. Verkkaan päästiin kun 15. ratsukko oli radalla. Lähdin 22:na, joten ehdin ihan kivasti erkata ponia. Tein paljon pysähdyksiä, peruutukksia ja temponvaihteluita, josta poni vasta kunnolla heräsi. Radalla Syppe oli oikein iskussa ja rata oli parhaimpia tänänä vuonna, vaikka viimeiselle ja samalla radan vaikeimmalle esteelle onnistuin puottamaan jalustimen, sekä hyppypaikka ei osunut. Kaikesta huolimatta pääsimme uusintaan. Ennen seuraavaa verkkaa Syppe hengaili äitin kanssa varjossa. Perusradasta ei harmillisesti ole kunnollista videota.
Verkassa otettiin ihan vain parit hypyt, sekä mentiin myös paljon pysähdyksiäperuutuksia ja väistöjä. Radalla saatiin hyvälaukka alle ennen ensimmäistä, joka säilyi aika hyvin loppuun asti. Vain ennen ponnistusta vauhti hidastui lähes joka esteellä. Saatiin myös tehtyä tiukat tiet mitkä olin suunnitellut. Ajan perusteella olisimme sijoituneet viidenneksi, mutta sarjan a-osan puomi tuli alas kun poni alkoi olla jo väsynyt. Lopputuloksissa oltiin siis tasan 20:siä.
Loppuravit tein "pikkukentällä", jonka jälkeen otin satulan ja suojat poissa ja poni pääsi taas jalkojen letkutukseen. Jalkojen hoidon jälkeen Riina otti Sypen riimunnarussa vinkan lähettyville kävelemään siksi aikaa, kun me muut pakkasimme auton. Poni vielä kyytiin niin olimme valmiita kotimatkalle.
Kaikik puolin mukava etelänreissu takana. Vaikka ei yhtään ruusukkeita saatu, silti kokemuksia rikkaampana palattiin kotiin, normaaliin arkeen, kouluarkeen... Seuraavina kisoina meillä on Pohjois-Suomen mestaruudet kalajoella ensi viikonloppuna 22.8, sekä sen jälkeen kalajoella Hyppää Venetsialaisiin 3-päivän kilpailut 28-30.8!
Pointsit vielä niille, jotka lukivat postauksen loppuun asti ja onko kukaan tulossa kalajoelle seuraavina viikonloppuina?
Nyt blogin puolella on ollut jo hiljaista reilut pari viikkoa, joten nyt on hyvä aika palailla takaisin ja kertoa mitä kaikkea olemme tehneet ja mitä nyt viikonloppuna on tulossa.
Viime viikon syppe sai ottaa rennommin. Alkuviikolla Syppe käveli sille määrätyt terapiaratsastukset, ja loppuviikosta mentiin kouluvalmennuksessa. Viime viikonloppuna (1-2.8) Kiimingisä pidettiin estekisaviikonloppu. Lauantaina oli pikkuluokat 1-tasolla ja sunnuntaina sitten isommat luokat 2-tasolla. Molempina päivinä toimin ensimmäisissä luokissa hevosenhoitajana ja lopuissa kuvaajana. Muistikortti täyttyi ihan mukavasti reilusti yli 1000:lla kuvalla. Sunnuntainajuoksutin myös Sypen, jonka jälkeen käytiin loppukevelyillä naapuritallin ohi menevällä lenkillä.
Maanantaina Silja ratsasti Sypen kunnolla. Tiistaina oli estetreenin vuoro, jossa mentiin ympyräjumppaa ja n.80cm korkeudella pieniä tehtäviä Syppe oli hieman jumissa maanantain jäljeltä ja alkutunnista pahasti pohkeen takana. Eilen keskiviikkona kävimme Siljan ja Bonden kanssa maastoilemassa hiekkamontuilla, jossa ponit sai laukata mäkiä ylös niin lujaa kuin pääsivät.
Kuvat parin viikon takaiselta valmennukselta team mustapaidat ;D
Tänään ratsatstettiin vielä puolentunnin kouluratatreenaukset sateessa ennen viikonloppua. Niin siittä viikonlopusta... Kesäkuun alussahan olivat Pohjois-Suomen aluekarsinnat Power cupin finaaleihin Lahteen. No, sinnehän me lähdetään huomen aamulla, vain yli kuuden tunnin ajomatkan päähän Takkulan tallille. Lauantaina koulu ja sunnuntaina estefinaalit, jossa ratkotaan koko kisan voittaja ja sijoittuneet. Innolla olen tätä jo odottanut yli kuukauden, joten heippa!
Tällä viikolla vuorossa oli naapuritallin estekilpailut, jotka tälläkertaa kisattiin 2-tasolla. Lauantaina minulla ja Sypellä oli vain yksi luokka, 90cm. Kisat alkoivat jo yhdeksältä 1-tason pikkuluokilla. Meidäm seura oli yhteistyössä Abc ratsastajien kanssa kisoja järjestämässä, joten olin ensimmäisen luokan radalla puomeja nostamassa. Heti luokan loputtua lähdin Takkulaan laittamaan Syppeä.
Takaisin Abcllä oltiin puoli kahdentoista aikoihin. Kävin katsomassa ratapiirrosta, jonka jälkeen kävimme Ronjan kanssa verkassa ravailemassa ennen radankävelyä. Rata ol muuten aika tavallinen, mutta kolmannen esteen alla oli kirjaimellisesti mörköjä. Kolme muumeista tuttua mörköä seisoi mustien pomejen alla. Seitsemännellä esteellä oli myös muuri puomejen alla. Mentiin sitten takaisin verkkaan, jossa otin muutamat hypyt ristikolle, pystylle ja okserille, jolle poni ei ensimmäisellä kerralla kääntynyt ollenkaan ja mentiin siitä ohi.
Kun pääsin radalle valmistautuvsi ratsukoksi, menin tuttuun tapaan näyttämään pelottavimmat esteet. Radan ensimmäiset kaksi estettä meni hyvin, kolmannelle ratsastin liikaa, josta poni suuttui eikä hypännyt ollenkaan mörköjen yli, toisella lähestymisellä hyppäsi, mutta pudotti puomin. neljjännelle kolahti pahasti, mutta puomi jäi silti kannattimilleen. Kaksi seuraavaa estettä meni hyvin. Seitsemännelle, eli muurille lähin taas ratsastamaan liikaa,ja este jäi ylittämättä, mutta jäälleen toisella kerralla yli. Tänään ei ollut todellakaan meidän päivä! Videon kuvaaja on vahingossa tarkentanut aitaan, mutta kyllä siittä rataakin jonkun verran näkee. Illemmalla isompien luokkien aikaan kävin vaihtamassa 100cm ilmoittautumsen 80cm:iin valmentajan suosituksesta.
Sunnuntaina aloimme laittamaan syppeä kisakunton ennen kahdeksaa, sillä lähdin Abc:lle jo ennen puoli yhdeksää. 80cm ratsastettiin ensimmäisenä luokkana, jossa starttasin toisena. Ravasin ja laukkailin, sek hyppäsin pari ristikkoa jälleen ennen radankävelyä. Esteet näytti niin pieniltä ja mukavilta, ja radan uusinnassakin oli kivoja kohtia, missä pästiin ratsastamaan aikaa ihan kunnolla. Rata mentiin vaan sillä mielellä, että molemmilla olisi hauskaa. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Tiia ja Jenni.
Heti lähtömerkin jälkeen poni lähti etenemään ihan kunnolla, mutta ensimmäisen esteen jälkeen Syppe jäi pohkeen taakse ja viiden laukan linja jäi pitkäksi. Perusrata meni muuten hyvin, vaikka poni oli yhäkin hieman pohkeen takana, eikä viitsinyt ponnistaa esteille kunnolla, joka kostautui uusinnan toiselle esteelle, josta tuli puomi mukaan. Loppurata selvittiin puhtaasti hyvällä ajalla. Käytiin Jatan kanssa käveleskelemässä ennen palkintojenjakoa. Lopputuloksissa minulla ei ollut mitään hajua omasta sijotuksista, muuta kun että olisin ollut toinen ilman virhepisteitä. Kotona tuloksia katsoen olin siisi viides, ensimmäinen ei sijottunut.Kolmanneksi viimeinen ratsastaja oli siis tiputtanut minut sijoilta!
Ysikympin perusrata oli aika samanlainen kuin 80cm:n, mutta möröt tulivat taas kuvioihin, sekä samantapaiset kärpässienet ja parit portit. Verkassa hypättin ihan vai muutamat hypyt ja käveltiin. Starttasin luokassa viidenteä, joten pääsin aika pian radalle näyttäään sypelle parit esteet.
Rata alkoi hyvin, mörköä Syppe ei edes huomannut, mutta seuraava portti ponia hieman epäilytti. Sarjan a-osan hpystä tuli vähän hassu, mutta sai se hyvin korjattua b-osalle. Sieniokserillekkaan ei ollut mitään muuta aikomuksia ponillakaan mielessä. Perusrata jatkui hyvillä melin kohti uusintaa. Ensimmäinen uusinnan kohta, jossa olisi voinut kääntää meni minulla vähän ohi ja mentiin pitemmän kautta. Muuten uusinta oli hyvin sujuva. Menin tässä vaiheessa luokan johtoon. Radan jälkeen käytiin taas Jatan kanssa käveleskelemässä, jonka jälkeen tultiin kentän laidalle jännittämään pysymmekö vielä sijoissa kiinni. Olin jo tipahtanut kolmanneksi tässä vaiheessa, ja siinä pysyin luokan viimeiseen ratsukkoon asti, joka meni alle sukunnilla ohi. Loppusija oli siis neljäs, ja voi olla tyytyväinen pappaponiin!
Jokainen on joskus menettänyt rakkaansa, parhaan ystävänsä, ihmisen tai eläimen. Jokainen tulee joskus menettämään jonkun, josta jää suru, haikea mieli, yksinkertaisesti sanottuna ikävä.
Harvoin siitä päsee yli helpolla. Tulee itkettyä itensä uneen pitkinä iltoina, milloin on aikaa ajatella sitä kaikkea, mitä sen rakkaan kanssa on koettu. Iloa ja surua, onnistumisen tunnetta, sitä, kun oppii ja tekee jotain, mistä on kauan haaveillut, viettänyt vain aikaa kahdestaan aivan hiljaa.
Olipa kerran pieni äksy suokkiputte, joka aina mulkoili karsinasta jokaiselle ohikulkijalle.
Sitten 11 vuotias tyttö ihastui tähän pieneen tammaan, jota oli aina ennen vihannut.
Hän alkoi ratsastamaan tällä, ja vähitelle rakastui siihen.
Heidän välilleen kasvoi luottamus. Tyttö luotti tähän niin arvaamattomaan äkäpussiin, joka olikin todellisuudessa hellyydenkipeä hyväsydämmien tamma. Myös tamma alkoi luottamaan tyttöön. Heidän yhteistyö alkoi sujua alkuvaikeuksien jälkeen ja he alkoivat kehittyä.
Talvi 2012-2013 oli kehityksen aikaa. Tyttö tipahti joka tunnilla jouluun asti, ja nousi aina vain takaisin satulaan. Uudenvuoden aaton jälkeen tyttö ei tipahdellut enää, ei kertaakaan. He pääsivät jo alkukeväästä ensimmäisiin kilpailuihinsa. Naapuritallille ristikkoluokkaan. Tamma ei ollut viiteen tai jopa kuuteen vuoteen poistunut tallin pihapiiristä, muualle kuin maastoon. Jännitys oli korkealla kisakentän porttia lähestyessä, koska edellisen kerra kisoissa tamma oli lyönyt hanskat tiskiin ja jäänyt vain pukittelemaan portille, jonka jälkeen kisahistoria oli nollassa tähän sakka. Tytön onneksi tamma asteli portista läpi ja he suorittivat raan nolla tuloksella. Silloin tytöllä oli hymy herkässä.
Treenaus sen kuin jatkui kesää, ja ensimmäisiä kauempana olevia kisoja kohti. He starttasivat ensimmöisen 60cm luokkansa, joka jäi myös viimeiseksi. Ensimmäisen esteen yli päästiin, mutta toisen, joka oli portilta pois päin oleva okseri tamma hidasti jo kaukaa ja pysähtyi käynnin kautta. Tyttö oli hämillään, sillä tamma ei koskaan keltänyt, se vain juoksi esteiden ohi. Seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla sama juttu. Kukaan ei osannut odottaa, mikä tammalla oli oikeasti syynä kieltoon.
Vasta seuraavana päivänä huomattiin, kuinka tamman toinen tunen oli paksu. Tammalla oli mennyt ennenkin sama jalka, mutta seoli täysin parantunut. Siittä alkoi tamman kävelykuuri, joka kesti syksyyn saakka.
Syksyllä tammalla sai ottaa jo ravia pieniä pätkiä suoralla. Ratsastuksen jälkeen jalat oli aina kylmättävä huolella. Joulun alla sai jo ottaa laukkaa, josta tamma oli ihan onnessaan, kuin myös tyttökin.
Vuoden 2014 tamman jalkoja ja liikutuksia hoiti myös sen vanha tuttava Reetta. Vähitellen tyttö alkoi vain keskittyö toiseen poniin ja sen treenaamiseen, ja tamman liikutus ja jalkojen hoito jöi Reetalle. Jalan tilanne oli hyvin vaihteleva; välill oltiin aivan kolmijalkaisia ja välillä ravattiin kärryjen edessä ilman ongelmia. Vaikka tyttö ei tammaa enää aktiivisesti hoitanut, aina kun hän oli tallilla, hän rapsutteli ja hoiti rakasta tammaa.
Alkukesästä 2015 jalan tilanne oli paha. Perjantaina 15.5 tyttö sai viestin puhelimeen tamman omistajalta. 'Etuset on nyt niin huonona, et tamma lopetetaan ens to (21.5)'. Tyttö oli juuri ehtinyt istua koulun ruokalan tuoliin, että vain puhelin tipahti kädestä tarjottimelle. Siittä päivästä torstihin asti tyttö hoti tammaa aina tallilla niin paljon kuin vain oli aikaa. Kaikista pahin päivä oli keskiviikko ilta. Viimeiset hetket upean eläimen läsnäoloa ja rapsuttelua.
Nyt tammalla on kaikki hyvin. Jalat eivät estä juoksemista vihreillä niityillä, jossa se saa syödä niin paljon hiekkaa kun ikinä haluaa eikä kukaan ole estämässä. Tämä oli paras ja ainut vaihtoehto.
