Maastomopot liikennteessä

Sunnuntai aamupäivä meni jälleen minun osalta kisoissa hevosenhoitajan kengissä. 2-tason koulukilpailut järjestivät Ankkurilahden Ratsastajat Tupoksella. Takkulan oma kasvatti Jooseppi pääsi elämänsä ensimmäisiin koulukisoihin, josta selviytyi hyväksytyllä radalla. Poikaa meinasi vähän kaikki pelotttaa radalla, mutta kun suorituksen jälkeen hengailtiin kisa-alueen laitamilla, ainoastaan kottikärryt olivat aluksi ylitsepääsemättömän pelottavat.

Minä ja jooseppi kisa-aluetta katselemassa

Kisoista tallille palailtua varustettiin Siljan kanssa Bonde ja Syppe maastoilua varten. Sain myös tälläkertaa äidin houkuteltua mukaan kameran kanssa, niin vihdoin saan blogiin kuvia maastosta! Alkumatka käveltiin pikkupolkuja, ennen kun pääsimme kunnollisille hiekkareiteille missä pystyttiin jo vähän ravaamaan. Tarkoitus oli päästä hiekkamotuille, jossa olimme käyneet pari kertaa aiemminkin. Löydettiin helposti se meidän pieni hiekkamäki, mitä oltiin ennenkin laukkailtu, mutta lähdettin tällä kertaa etsimään ne oikeat isot hiekkamontut.

Kyllä, tässä menee polku!

Hetki kierreltiin ja kaarreltiin ympäri hiekkapohjaista "monttua" kunnes luulimme näkevämme kunnolliset mäet, mutta ei. Siinä vaiheessa äiti soitteli jo että mihin tulee autolla. Sovittiin sitten kohta, missä ollaan toisten hevosten kanssa käyty viimevuonna, jonka sijainnin luulin tietäväni. Jatkettiin kävelyä muka oikeaan suuntan. Kun oltiin käyty muutamassa paikassa, jotka näyttivät tutulta päädyttiin tielle, jolloin soitin jo reittiohjeet oikealle paikalle. Tässä vaiheessa oltiin Siljan kanssa ja jo ihan pihalla missä oikein olimme ja minne pitäisi mennä. Matka jatkui tien yli, josta vasta kunnon hiekkamäet alkoivat. Olimme siis koko ajan olleet aivan väärällä suunnalla.

 Kun vihdoin ja viimein nähtiin se oikea mäki. Meidän ja mäen välissä oli n.500m heinäpellon heinän mittaista pöpelikköä, jonka keskellä kulki soratie. Kipitettiin sitten soratietä pitkin aika lailla koko "pelto" ympäri, jonka jälkeen vasta huomattiin, että keseltä sitä kulki suora soratie mäelle, jota ei tietenkään aikaisemmin huomattu. Ponit ei ensiksi ollenkaan käsittänyt, miten täällä pystyi olemaan äitin auto puiden vieressä.

 Laukattiin sitten mäki ylös. Ponit, varsinkin Bonde olisi halunnut koko alkumatkan vain laukata täysiä, ja nyt sitten poni pääsi vihdoin laukalle, Syppe laukkasi kiltisti Bonden perässä. Hidastettiin ravin kautta käyntiin ja käveltiin mäki alas. Laukattiin vielä uudestaan mäen päälle ja ponit olivat aivan innossaa, vaikka raskastahan se myös niille oli. Otettiin mäen päällä vielä parit poseerauskuvat jonka jälkeen lähdettiin suunnistamaan takaisin tallille.
 

Kotimatka oli paljon suorempi ja nopeampi kuin tulomatka, vihdoin päästiin menemään niitä minulle tuttuja reittejä. Ravattin enimmäkseen ja laukattiin vielä yksi suora, jonka jälkeen saatiin kävellä taas aika pitkästi ennen kunnon pohjia. Ilmeistä saattaakin jo päätellä, että nämä sunnuntai-illan noin 2-tunnin mittaiset maastot on kyllä tosi mukavaa laatu-aikaa parhaan kaverin ja parhaiden ponien seurassa!