Nyt menee hyvin!

Otsikosta voi jo paljon päätellä, miten meillä on kuluneella viikolla mennyt? Vastaus on yksinkertainen: Hyvin, tosi hyvin! Koulurintamalla on havaittavissa jo paljon kehitystä hevosessa ja sen liikkeessä, varsinkin sillon kun neiti jaksaa keskittyä. Vielä kuitenkaan ei voi puhua, että Nana menisi rehellisesti peräänannosta tai liikkuisi oikein rennosti ja isosti. Toivottavasti kengitys auttaa vähän ponin miniaskeliin, kun Nanalla on tällä hetkellä hieman liian pienet kengät jalassa. Silti todennäköistä on, että se ei tule koskaan liikkumaankaan isosti, vaikka eipä se kovin paljoa meidän elämään vaikuta, sillä kukaan ei ole esteradalla arvostelemassa ravin lennokkuutta. Eihän sitä silti koskaan tiedä, minkä aitojen sistästä sitä tulevaisuudessa itensä ja hevosensa löytää.

Estepuolikin alkaa jo oikeasti sujua. Vauhdin, millä esteille tullaan ja poistutaan on jo suurimmaksi osaksi minun hallittavissa, vaikka välillä esteen jälkeen Nana saattaakin olla vähän innokkaammin lähdössä jo seuraavalle. Pystyn kääntämään hevosen rataa ratsastettaessa sinne minne haluan joskus tiukemmin, joskus loivemmin. Kaikista parasta on, kun tiedän minne päin hevonnen on menossa, eikä mun tarvitsen koko ajan pelätä, että se lähtee yhtäkkiä alta tuhatta ja sataa.

Kaikki kuvat maanantailta, 13.6  ©Silja

Maanantaina sain vihdoin Siljan kuvaamaan meidän hyppytuntia. Mentiin alkuun jumppasarjoja ja loppuun radanpätkiä. Päästiin jälleen aloittamaan rauhallisella hevosella, ja samalla tuulella lopetettiinkin. Viimeisella tehtävällä kun Nanaa alkoi vähän väsyttämään, se alkoi vähän temppuilemaan kääntymisessä, enkä saanut pariin kertaan käännettyä hevosta esteelle. Ei sen pahempaa!

Tänään, perjantaina hypättiin kentällä, vaikka koko päivän oli satanut vettä, sillä kaikki esteet olivat kentällä, eikä maneesissa ollut puomin puomia. Onneksi sade ehti loppua ennen kuin alettiin verkkaamaan, joten tällä kertaa säästyttiin täydeltä kastumiselta. Hypättin tunnin aluksi muutaman esteen tehtäviä, joilla Nana meinasi olla välillä pohkeen takana ja välillä innostua, mutta pysyi silti hyvin hallinnassa paremmalla kuolaimella, joustavalla kumipelhamilla. Hypättiin myös rataa, johon oli yhdistetty kaikki aikaisemmat tehtävät. Poni puksutti innoissaan menemään ja kuski teki työnsä ilman suurempia ongelmia. Pari hankalampaa käännöstä oli esteeltä toiselle, mutta kaikista yli päästiin ja suurimmasta osasta jopa oikein mallikkaasti!

LINKKI VIDEOON, jossa molempien päivien valmennuksista

Nyt viikonloppuna onkin paljon suunnitelmia. Huomenna, lauantaina menen Äimärautiolle  auttamaan kaveria ja samalla kuvaamaan ensimmäiset luokat, jonka jälkeen ratsastan Nanan ja pesen sen ja varusteet. Ilmoittauduin nimittäin Ylivieskaan 2-tason estekisoihin hyppäämään sunnuntaina 80 ja 90cm. Mutta miksi lähdetään kauemmas, vaikka ihan läheltä löytyisi vielä isommat ja paremmat kisat? Tällä kertaa isoimmissa kisoissa olisi ollut meille vain se 90cm, joten mennään mielummin ekoihin kisoihin hyppäämään tuttu ja turvallinen 80cm.

Onko muut menossa kisoihin viikonloppuna? Kenties jopa samoihin kuin minä? ;)

Ratsutäyteinen viikonloppu

Kesäloma alkoi ja päivään tuli heti paljon enemmän aikaa tehdä kaikkea, mutta siitä huolimatta blogi on vain hiljentynyt? Nyt kuitenkin kerron teillekkin, miten meillä on viime aikoina mennyt. Edellisviikon alusta olin juuri puhunut, että olisi kiva ratsastaa vaihteeksi myös takkulan poneilla, varsinkin Sypellä pitkästä aikaa. Parin päivän päästä sainkin käskyn ratsastaa Sypen perjantaina ja sunnuntaina.

Perjantaipäivä alkoi takkulassa kesän asuvan Clara-tamman rennolla liikutuksella, sillä Julia, jonka homma on aina silloin tällöin kyseinen heppa liikuttaa, ei tänään ehtinyt töiden takia. Seuraavana oli Nanan liikutuksen vuoro. Kävin pienentämässä kentällä olevat esteet pieniksi ristikoiksi, joilla vähän treenailtiin ja jumppailtiin. Pikkuheppa oli alusta alkaen oikein rauhallinen, ja päästiin aloittamaan hyppelöt oikein rauhallisesti ja maltillisesti Aika harvinaista meille!

Nana pois laitettua oli Pikkuveljen ja Sypen treenivuoro. Ensimmäisenä nousin Pv:n selkään, tarkoituksena verkata ja ratsastaa alulle juntturatuullella oleva suokki Julialle, joka vuorostaan verkkaili Syppeä rennosti. Vaihdettiin hepat, kun PV alkoi kulkea oikein päin ja Syppe oli saanut vanhat lihakset lämpimäksi. Oi vitsi kuin kiva ja helppo Syppe olikaan ratsastaa! Olisin voinut mennä vaikka kuinka kauan ravissa väistöjä, avoja ja sulkuja, jotka kerrankin luonnistuivat tälläkin esteponilla. Laukka vasta olikin hyvää, ainakin siihen verrattuna mitä se aina on ollut, ja tosi kivaa ratsastaa.

Liian suloinen ollakseen totta, Elsa ♥

Sport Tracker- kuvaa lenkiltä

Jäätiin tallille yötä ja herättiin seuraavana aamuna oikein virkeinä kello seitsemäksi aamutalliin johon olin viikolla lupautunut. Tehtiin kaikki hommat ripeästi ja oltiin jo valmiita ennätysajassa ennen kymmentä. Tämän päivän suunitelmaan kuului maasto Nanalla ja Sypellä. Aivan kuin ennennkin, ponit olivat kirjaimellisesti lähdössä lentoon heti ensimmäisestä ravipätkästä. Käytiin alkuun vähän kauempana hyvillä metsäreiteillä, joka palattiin samaa reittiä takaisin kaikilla askellajeilla. Mentiin sitten ravireitille päin, jossa heti tuli ensimmäiset ravurit vastaan. Tähänkin päivään saatiin vähän jännitystä, kun ponit ei ollenkaan ymmärtänyt kärryt perässä tulevia hevosia. Päästiin sitten verkkalenkille, jossa sovittiin lähtä reippaammalle laukalle. Syppe lähti ensin edelle, ja minä fiksusuti otin vähän välimatkaa, ettei kaikki hiekka tule suoraan meidän päälle Sypen kavioista. Heti kun päästin Nanankin laukalle, ei mennyt kuin pari sekuntia, ennen kuin Syppe oli saatu kiinni täydestä vauhdista, ja Nana painoi vielä senkin ohi aika moisella vauhdilla. Hyvän reitin ansiosti ponit sai luvallisesti revitellä aika pitkään, ennen kuin alettiin hidastamaan. Kierrettiin koko lenkki ravilla ja laukalla, ennen kuin käveltiin loppukäynnit, jonka jälkeen ponit pääsivät talliin päiväheinille.

Sunnuntaina oli jälleen aamutallihommia. Oltiin valmiita tälläkin kertaa jo vähän jälkeen 10. Käytettiin valmentajan siskon, Hannan apuna Sylvi ja varsa pihalla, jonka aikana siivottiin näiden sottapyttyjen karsina, hitaasti mutta varmasti. Hannalle oli tulossa 12 aikaan Pikkuveli hyppäämään tunnille, ja jottei PV:n tarvitse yksin hypätä, me tultiin myös hyppäämään!

Mentiin koko tunti pikkuesteitä helpoilla tehtävillä. Hanna keksi meidän, tai oikeastaan ponien pään menoksi laittaa esteiden alle juuri maalattu väripilkullinen portti, ja toiselle esteelle heijastinloimi, ettei kukaan vahingossakaan hyppäisi sitä. Otettiin kilpailu, nimeltä kuka pääsee ensimmäisenä esteen yli. Heijastinloimelle Syppe ei ollut menossa, joten tämän esteen kilpailu hävittiin, mutta portin poni hyppäsi suorilta ilman mitään mutteja, ylpeä ponista! Hypättiin loppuun vähän 80cm rataa, jossa Syppe alkoi ihan innoissaan kuumumaan. Voi kuin tunnista tulikaan mieleen viime vuosi ja kaikki estetreenit ja kisat. Tähän aikaan oltiinkin vuosi sitten treenaamassa Powercupin karsintaan.

LINKKI VIDEOON

Ongelmia

27/5/2016

27/5/2016

Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja hevonen syö narun päässä onnellisena vihreää ruohoa samalla, kun omistaja istuu vieressä ja ottaa aurinkoa. Tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa, nimittäin kesää ja vuoden parhainta aikaa: kesälomaa. Nyt on aikaa viettää tallilla vaikka koko kellon ympäri, jopa keskellä viikkoa, eikä tarvitse miettiä ollenkaan koulujuttuja eikä mitään muuta arkeen viittaavaa. Hyvä että pysyy edes viikonpäivistä perillä.

Kuitenkin takaisin maanpinnalle. Herään iloisena, sillä onhan nyt kesäloma ja koulut loppuivat, avaan sädekaihtimet, katson pihalle, jossa sataa vettä tai on muuten synkkä ja kylmä ilma. Vedän verhot takaisin kiinni ja menen takaisin peiton alle odottelemaan sitä ihanaa lämmintä ilmaa.

satumaisema 5/6/2016

Keskiviikkona ilmoittauduin ensimmäisiin kisoisihimme Tallinmälle, mutta heti seuraavana päivänä Nana oli oireillut ähkyä aamusta, mutta vähän ajan päästä ollut taas normaali ja syönyt. Luulin jo että selvittiin säikähdyksellä. Mutta päivätallin aikaan ruuasta riippuvainen Nana ei ollut koskeakkaan ruokiinsa. Hälyytyskellot soi päässä, viimeistään sillon, kun hevonen löi itsensä maahan pitkälleen ja piehtaroi ja näytti levottomalta. Otin Nanskun kentälle kävelemään, ja se alkoi jo vaikuttaa vähän terveemmältä. Kuitenkaan se ei ollut suostunut juomaan yhtään mitään. Eläinlääkäri kävi letkuttamassa ja antamassa kipulääkettä, jotka auttoivat onneksi. Kävelytin vielä eläinlääkärin lähdettyä, jonka jälkeen sain sen juomaan yhden hörpyn vettä, johon oli sotkettu lesettä houkutukseksi ja antamaan makua. Jäätiin Siljan ja Julian kanssa varalta tallille yöksi, jos Nanan tilanne muuttuisi.

Ähkystä selvittiin tälläkertaa näinkin helpolla, ja ollaan päästy jo jatkamaan treenailua. Nana on tosi huono juomaan vettä, ja varsinkin näillä vähän lämpimämmillä ilmoilla on tosi tärkeä saada hevonen juomaan. Ähky johtui ruuan tukkimasta suolesta, kun Nana oli juonut niin vähän ja oli tosi lämmin päivä. Tulevaisuudessa juotan Nanalle aina ratsastuksen jälkeen ämpärillisen melassivettä, johon on sekoitettu elektrolyyttejä korvaamaan hikoillessa menetetyt aineet. Toivottavasti ähky oli ensimmäinen ja viimeinen pitkään aikaan!


Hyvää kesää lukijat!

Maastohirmu

Parin kuluneen viikon aika on tullut huomattua, että Nana tosissaan tykkää maastoilla. Varsinkin kun poni tajuaa pääsevänsä ihan kunnolla revittelemään maastoon, energiaa ja vauhtia löytyy vaikka koko Virpiniemen hevosille jakaa. Lähes poikkeuksetta ollaan käyty aina kävelemässä loppukäynnit jossain muualla kuin kentällä. Yleensä naapuritallin edestä menevällä tiellä, josta ei kulje paljon autoja, takkulan takana olevalla mäellä tai sitten ratsuille suunnatuilla reiteillä. Ollaan myös käyty kahdesti kunnon maastossa Julia ja Syppe turvaratsukkona. Viimeisimmllä kerralla, perjantaina saatiin äiti ja Riina kuvaamaan, kun mentiin hiekkamontulle kiipeilemään.

Matka montuille, eli noin 2-3 km käveltiin ja suurimmaksi osaksi ravattiiltiin reippaaseen tahtiin. Määränpäähän saavuttua käveleskeltiin ensin reitti, joka seuraavalla kerralla vedettiin laukalla. Ennen viimeistä nousua mäkeä pitkin oli kunnon rapakko, johon vesipedot menivät ihan ilo mielin. Ravailtiin takaisin toiseen päähän, ja tultiin laukalla koko pätkä ala- ja ylämäkineen sekä rapakoineen. Käveltiin mäki alas ja kuuman päivän kunniaksi jäätiin rapakkoon käveleskelemään ja ravailemaan hetkeksi.

Pyörittiin ympyrällä tasaisella hiekalla ravissa ja laukassa hetki vähän hillitymmin, ennen kun tultiin vielä toisen kerran koko pätkä laukalla. Otettiin parit kuvat ja lähdettiin takaisin päin. Meidän reissu ei tosin vielä tähän loppunut, sillä käytiin vielä laukkaamassa verkkalenkki, kun poneilla meinasi riittää virtaa vielä liiaksikkin.

"pistä viis hauskan maaston kunniaksi"

Maastoilu on ehkä hauskin tapa treenata, ja aina ratsastajalla on hymy koko matkan ihan korvissa, vaikka välillä tuntuu, että Nanskuun ei ole minkään maailman kontrollia. Tavalla tai toisella mopo saadaan takaisin käsiin ja matka voi jatkua. Mitäs te muut tykkäätte maastoilla?


Saatiin myös vähän videomateriaalia, joten tässä pieni koostevideo! TÄSTÄ VIDEOON

Hyppyjä vesisateessa

Torstaina, 19.5 Tanja lupautui katsomaan minulle parit hypyt ennen viideltä tulevaa asiakasta. Koulu loppui kolmelta, joten heti kotiin päästyäni aloin jo suunnitella tallille lähtöä. Olin kuin olinkin jo neljältä hevosen selässä,  samoihin aikoihin kun edellinen valmennus oli loppumassa. Normaaliin tapaan verkkasin Nanan kaikissa alkellajeissa, laukassa vain rentoon hyvään laukkaan suurimman osan kevyessä istunnassa ratsastaen. Samaan aikaan kun aloin laukkaamaan, kunnon vesikuuro yllätti jälleen. 

Aloitettiin jälleen ravipuomeilla lävistäjillä kahdeksikolla. Otettiin puomien väliin välissä laukkaa, ennen kun ravipumit muuttuivat ristikoksi ja pystyksi, jolloin jatkettiin samaa hommaa mutta koko ajan laukassa. Kaikki hypyt onnistuivat mallikkaasti, mutta silloin tällöin mentiin vähän mitä laukkaa sattuu esteiden välissä. 

Seuraavana hypättiin yksittäisenä vihreäpunaista okseria molempiin suuntiin. Kun okseri ja tiet sille alkoivat sujua, hypättiin metsän reunassa olevan linjan esteet erikseen, jonka jälkeen tultiin linja kuudella laukalla. Kun laukattiin normaalia tahtia, askeleet sopivat oikein hyvin esteiden väliin, mutta  heti kun Nana alkoi vahvaksi ja meni isompaa laukkaa, väli tuli liian ahtaaksi tai laukkoja tuli liian vähän. Tultiin linja molempiin suuntiin, jonka jälkeen hypättiin erinlaisia radanpätkiä. Kerran Nana yritti ottaa ja lähteä kun tuli hankalaa, mutta rauhoittui nopeasti ja päästiin jatkamaan tehtävää.

Viimeisen radanpätkän jälkeen loppuverkkasin tamman, ja annoin sen äidille kävelytyttäväksi loppukäynneiksi. Kaiken kaikkiaan Nana oli oikein kiva ratsastaa, saatiin jopa hyviä hyppyjä ja radanpätkiä. Edistystä on jo paljon tullut, verrattuna esimerkiksi ensimmäiseen valmennukseen, jossa Nana veti 100-0 kenttää ympäri.

TÄSTÄ VIDEOON

Summer bucket list 2016

Erikoispostauksen aika! Kesä, kesä ja hyttyset ovat jo pian täällä. Sen kunniaksi on hyvä suunnitella vähän keäsää. Ideana on se, että listaan tähän postaukseen asioita, joita minun on tehtävä kesän aikana. Etsin tämän postauksen kesän jälkeen käsiini, ja katson, mitkä kohdat olen kunniallisesti suorittanut, ja mitkä ovat vähän jääneet. Jokaisesta ei-suoritetusta kohdasta tulee joku rangaistus. Minulla ei enää riitä mielikuvitus, joten te saatte keksiä, mikä on suorittamatta jääneiden kohtien sakkorangaistus!


S U M M E R   B U C K E T   L I S T   2 0 1 6 :

[ ] ole hereillä 24 tuntia putkeen

[ ] ole viikonlopun kestävällä kisareissulla

[ ] käy aiankin yhdet koulukisat Nanan kanssa

[ ] Ole tallilla vähintään kaksi yötä putkeen

[ ] käy paljon uittamassa ja laukkamaastoissa

[ ]  ratasataa myös poneilla

[ ] käy yöuinnilla

[ ] tee videopostauksia

[ ]  ratsasta ilman satulaa Nanalla

[ ] Ja mikä tärkeintä, nauti ihanasta kesästä ja lomasta!

Estevalmennus maneesissa 14.5

Koulu alkaa olla jo tosissaan voiton puolelle, kun kahdeksannen luokan viimeisestä kokeestakin selvittiin, ja enää vaivaiset kaksi viikkoa koulua! Sen jälkeen blogillekkin pitäisi riittää enemmän aikaa, eikä tällaisia yli viikon mittaisia taukoja pitäisi pahemmin näkyä...

 Lauantaina mentiin Nanan kanssa hyppämään Tanjan estevalmennukseen. Tarkoitus oli hypätä kentällä, mutta ihana Suomen kesälle tyypillinen sade iski, joten siirryttiin suosiolla maneesin puolelle.  Julia talutti ponille alkukäynnit, jonka aikana rakensin esteitä Tanajn kanssa. Hyppäsin satulaan ja alettiin menemään alkuverkkoja. Tarpeeksi ravattua aloitettiin käynnissä puomitehtävillä. Pääty-ympyrällä yksinäinen puomi, josta lävistäjälle muutaman puomin yli ja jatkettiin samaa hommaa kahdeksikolla. Pitkällä sivulla oleva ovi oli Nanan mielestä hurjan pelottava, ja tamma sätkähti joka kerralla sitä ohittaessa. Muutaman kerran jälkeen alettiin tekemään samaa ravissa.

valmennus tiivistettynä yhteen kuvaan...

 Lävistäjän ravipuomeista kasattin ristikko, jota alettiin tulemaan samalla lailla ravissa; ensin ympyrä ja pieni kavaletti, josta ristikolle. Hypyt onnistuivat hyvin, mutta niiden jälkeen vauhti kiihtyi hieman. Sama homma tehtiin toisellakin puolella maneesia. Kun nämä sujuivat, ympyröiden kavaletit nostettiin pystyiksi ja ristikot isommiksi ja koko tehtävä tultiin laukassa. Nyt vasta Nana innostui, ja aina ristikon jälkeen lähdettiin vauhdilla toiseen päähän maneesia, jossa hevonen ensin rauhoiteltiin ravin kautta ja uudestaan.

Ristikot muutettiin pystyiksi, ja lisättiin tehtävään pitkällä sivulla oleva pieni ristikko-okseri. Tultiin jälleen ensin ympyrä ja pysty, sitten ristikosta koottu pysty ja viimeisenä okseri. Ensimmäisellä kerralla okserille käännyttäessä poni meinasi lähteä lapasesta, ja tehtiin ympyrä, korjattiin tasapaino ja jatkettiin matkaa. Hyppy onnistu ihan hyvin, eikä Nana ottanut kovin kauheita lähtöjäkään sen jälkeen. Toiseen suuntaan, eli A-päädystä ulko-ovea ja katsomoa päin hypätessä okserin jälkeen lähdettiin ensimmäisellä kerraalla niin vauhdilla, että seinää piti käytyyää apuna hidastukseen. Toinen kerta onnistui taas paljon paremmin.

Loppuun hypättiin vielä muutaman kerran vihreää pystyä, jonka jälkeen yritettiin rauhoittaa vauhtia ennen lyhyen sivun kulmaa, ja jos hevonen ei totellut ja vei minua, käänsin sen suoraan kulmaan, mihin ratsu viimeistään pysähtyi. Kolmannella kerralla Nana tajusi totella, ja laukattiin normaalia hillittyä laukkaa lyhyelle sivulle ja sen ohi. Tunnin jälkeen Nana oli ihan hiestä märkä ja sai kunnon loppuverkkojen jälkeen suihkun.

 TÄSTÄ LINKISTÄ pääset katsomaan videomateriialia tunnista.


Loppuun vielä vähän varsakuvia pikkutytön torkkuhetkestä!
 Sylvi sai eilen illalla ihanan tammavarsan, nimeltä Elsa <3