Maastohirmu

Parin kuluneen viikon aika on tullut huomattua, että Nana tosissaan tykkää maastoilla. Varsinkin kun poni tajuaa pääsevänsä ihan kunnolla revittelemään maastoon, energiaa ja vauhtia löytyy vaikka koko Virpiniemen hevosille jakaa. Lähes poikkeuksetta ollaan käyty aina kävelemässä loppukäynnit jossain muualla kuin kentällä. Yleensä naapuritallin edestä menevällä tiellä, josta ei kulje paljon autoja, takkulan takana olevalla mäellä tai sitten ratsuille suunnatuilla reiteillä. Ollaan myös käyty kahdesti kunnon maastossa Julia ja Syppe turvaratsukkona. Viimeisimmllä kerralla, perjantaina saatiin äiti ja Riina kuvaamaan, kun mentiin hiekkamontulle kiipeilemään.

Matka montuille, eli noin 2-3 km käveltiin ja suurimmaksi osaksi ravattiiltiin reippaaseen tahtiin. Määränpäähän saavuttua käveleskeltiin ensin reitti, joka seuraavalla kerralla vedettiin laukalla. Ennen viimeistä nousua mäkeä pitkin oli kunnon rapakko, johon vesipedot menivät ihan ilo mielin. Ravailtiin takaisin toiseen päähän, ja tultiin laukalla koko pätkä ala- ja ylämäkineen sekä rapakoineen. Käveltiin mäki alas ja kuuman päivän kunniaksi jäätiin rapakkoon käveleskelemään ja ravailemaan hetkeksi.

Pyörittiin ympyrällä tasaisella hiekalla ravissa ja laukassa hetki vähän hillitymmin, ennen kun tultiin vielä toisen kerran koko pätkä laukalla. Otettiin parit kuvat ja lähdettiin takaisin päin. Meidän reissu ei tosin vielä tähän loppunut, sillä käytiin vielä laukkaamassa verkkalenkki, kun poneilla meinasi riittää virtaa vielä liiaksikkin.

"pistä viis hauskan maaston kunniaksi"

Maastoilu on ehkä hauskin tapa treenata, ja aina ratsastajalla on hymy koko matkan ihan korvissa, vaikka välillä tuntuu, että Nanskuun ei ole minkään maailman kontrollia. Tavalla tai toisella mopo saadaan takaisin käsiin ja matka voi jatkua. Mitäs te muut tykkäätte maastoilla?


Saatiin myös vähän videomateriaalia, joten tässä pieni koostevideo! TÄSTÄ VIDEOON