Valkoinen kisakentällä!

Parin viime viikon aikana koneella istumiseen, saatikaan blogin päivitykseen ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Joko olen tallilla auttamassa Tanjaa sen monien pikkutyttöjen ratsastustuntien kanssa, tai sitten olen itse hevosen selässä. Kisojen jälkeen en ole mennyt Charlotella kertaakaan, sillä viime viikon tunnilla menin PV:llä puomeja, ja tällä viikolla hyppyjä Tiltalla, joka on päässyt taas liikunnan makuun. Olen myös ratsastanut kurinpalautuksen mielessä Seraffiinaa, 5-v ponia, jolla on aina vähän omia mielipiteitä kaikesta. Viime viikonloppuna lintsasin perjantain koulusta, ja lähdin tuttujen kanssa Tampereelle vikellysvalmentaja kolulutukseen siinä toivossa, että me saataisiin tänne meille jonkunlainen vikellysryhmä kasaan, kunhan ensin saataisiin tilattua kunnon vikellysvyö ulkomailta. Innolla tulevaa odottaen!

Kaikki ratakuvat ottanut Ronja, josta kiitos hänelle!

Tämän vuoden aluekisakausi aloitettiin pari viikkoa sitten jälleen kouluratsastuksen puolella, samalla tavalla kuin vuosi sitten; Pohjois-Suomen Hallimestaruuksissa. Charlottekin pääsi vähän katselemaan maailmaa ja kisakenttiä pitkästä aikaa muuallekkin kuin naapuriin. Päivä alkoi puoli kahdeksalta aamutallin merkeissä, jonka jälkeen alettiin laittamaan ponin tukkaa kuntoon. Operaatiossa kesti yli puoli tuntia, jonka jälkeen päästiinkin lastaamaan poni vinkaan ja kääntämään auton keula kohti Äimärautiota. 

Kisapaikalla alettiin heti laittamaan Charlottea valmiiksi, joka käyttäytyi yllättävän rauhallisesti! Poni varustettua ja omat varusteet puettua lähdettiin kävelemään kisahallia kohti. Tanja oli käynyt jo näyttämässä ponin rokotustodistukset, niin päästiin heti verkkaan kävelemään. Poni ei ollut ollenkaan menossa maneesiin, kuin tallikaveri meni talliin, sille varattuun päiväkarsinaan.

Kun päästiin maneesiin kävelemään pitkillä ohjilla, poni keräsi huomionsa kaikilta hirnuen lähes taukoamatta. Kun Charlotte alkoi vähän rauhoittua, alettiin ravaamaan. Tehtiin ihan normaali verryyttely, jossa poni rauhoittu jo lähes kokonaan ja päästiin ihan kunnolla ratsastamaan. Laukkakin oli yllättävän hyvää molempiin suuntiin ja poni jaksoi keskittyä.

Kun päästiin ruutuun edellisen ratsukon lopetettua, ehdittiin mennä vain yhdesti "pelottavan tuomaripäädyn" ohi, kun kiireinen tuomari vihelsi jo pilliin. Poni oli nyt tosi jännittynyt. Keskihalkaisijalla mutkitellen toivoin vaan että päästäisiin edes lähelle päätyä, ja päästiin jopa melkein aidan viereen! Rata alkoi tosi epätasaisella ponillla, joka kuitenkin jo vähän tasoittui ensimmäisen ympyrän aikana. Raviosuus meni jo hyvin, vaikka keskiravit jäivät kaikkien aikojen mitättömimmiksi. Puksutettiin käyntiohjelma, ja nostettiin ravin kautta laukka. Laukka nousi tosi hyvin, (toiselta tuomarilta pistein 6,5).

  Laukka mentiin miten mentiin, kuin pääasiana oli laukata vaan ilman rikkoja, joka onnistuikin! Toinen laukka meni täsmälleen samalla tavalla kuin edellinenkin, ja lopputervehdykseen tuli varsin iloinen ratsastaja, joka oli tosi ylpeä pikku ratsustaan.

Radan jälkeen mentiin vinkalle heittämään ponilta ja minulta ylinmääräinen varustus pois. Syötiin myös eväksi pakatut leivät ja päivystettiin equipea prosentteja odotellen. Tulos oli aika yllätys, sillä saatiin vain 57,604%. Toinen tuomari tykkäs, ja toinen ei sitten alkuunkaan. Päätuomarin pisteet oli 134 ja prosentit 55%, eli ei tykännyt. Toinen tuomari antoi pisteitä 142,5, ja hänen antamat prosentit olivat 59%. Molemmat olisivat halunneet ponin syvempään peräänantoon, ja tietenkin laukan tahdikkaammaksi ja pyöreämmäksi. Tästä on siis enää vain suunta ylös päin, jos me vielä joskus kisoihin eksytään!

Jos ei muuta, niin poni oli kisojen kaunein poni ♡

Kisoja edeltävä päivä?

Tällaista postausta olen jo kauan halunnut tehdä, jossa kerron mitä teen tallilla kisoja edeltävänä päivänä, ja nyt sain sen vihdoin toteutettua, nimittäin huomenna lähdetään Äimärautiolle Pohjois-Suomen Kouluhallimestaruuksiin poniluokkaan kokeilemaan Charloten kanssa. Tavoitteena ei ole mitalisijat, vaan puhdas ja tasainen rata ilman nelosia laukkaohjelman rikoista.Aina ennen kisoja ratsastan ponin, eli tässä tapauksessa Charloten. Kisoista riippuen vaihtelee, miten ratsastan ja mitä teen ratsastuksessa. Sypellä viimevuonna lähes aina kävin maastossa tai uittamassa, josta poni oli aina tosi onnellinen, ja jaksoi sitten keskittyä kisoissa siihen mihin piti. Tänään ratsastin ihan vain maneesissa rennosti kaikki askellajit läpi ponin notkeaksi taivutelen.

Ratsastuksen jälkeen, joskus sitä ennen, parturoin ponin jalakojen vuohiskarvoja, harjaa ja häntää siistimmäksi. Operaation jälkeen alkaa kaikista työläin osuus, nimittäin koko ponin pesu. (jos poni on  muuten puhdas, pesen siltä vain jalat) Kun tännään kyseessä oli valkoinen ja varsinaisen likainen poni, se sai ihan kokovartalo suihkun. pesun jälkeen kuivaan ponin ja heitän sille kuivatusloimen selkään.

 Ponin puunauksen jälkeen on varusteiden vuoro. Pesen kaikki ponin ja minun nahkaiset varusteet satulasaippualla, etsin kisahuovan, kaivan varustekaapin pohjalta valkoiset kisahanskat ja pakkaan kaikki kamppeet ikean isoon pussiin. Yleensä yli puolet pakkausajasta kuluu siihen, kun mietin, että mitä nyt puuttuu kassista. Kun kaikki tavarat on loppujen lopuksi päässyt kassiin, tarkistan vielä kaikki, jolloin aina huomaan jotain puuttuvan matkasta.

kännykkäkuva, kännykkälaatu...

Kaikki hommat tehtyä vaihdoin ponille vielä loimet, joilla se saa olla aamuun, klo 7.30 asti, jolloin aletaan Julian kanssa sitomaan poni tukkaa kisakuntoon. Huomenna koitetaan saada jonkin näköistä materiaalia kisoista, joten kauden ensimmäistä 2-tason kisapostausta odotellessa!

Onko joku teistä tulossa katsomaan kisoja huomenna, tai itse kisaamaan?
Jos joku sattuu ottamaan kuvia meistä, niin ottaisin niitä ilo mielin vastaan!

Pitikin mennä kehumaan...

<3 poni vai hevonen? 28/3/2016/

28/3/2016/

Vihdoin ja viimein aletaan olla jo voiton puolella pitkän ja kylmän talven osalta. Täällä Oulussa on jo monta viikkoa näyttänyt keväältä, mutta aina kun lumet ovat sulamassa, pakkanen hyppää taas reilusti -5 asteen alapuolelle, ja taas sataa lunta... Pääsiäisviikonlopun aikana kuitenkin on jo lumet ehtinyt sulaa, eikä lisää lunta ole tullut. Jos se kevät vihdoin alkaisi jo saapumaan?

Maanantaina, tasan viikko sitten pääsin pitkästä aikaa Pappaponin selkään, kun herralla oli ollut vähän turhaa energiaa pikkutyttöjen hyppytunneilla, joten se tarvitsi vähän palauttelua maan tasalle. Minun ja Sypen kanssa maneesiin tuli hyppäämään tuttu ratsukko; Silja ja pukki-Bonde, joka oli onnistunut jälleen pudottamaan ratsastajiaan selästä. Tunnista tuli mieleen aivan ne vanhat ja hyvät ajat, kun Siljakin oli vielä poniratsastaja ja kun me hypättiin poikkeuksetta aina samoissa valmennuksissa ja kisoissa. Tunnin esteet olivat pieniä, mutta siittä huolimatta rennommissa hommissa olevat ponit olivat maailman onnellisempia poneja!

TÄSTÄ VIDEOON

Charlotte on ollut nyt viime aikoina tosi hyvä ratsastaa, mutta heti kun menin sanomaan asian ääneen, seuraava kerta onkin pelkkää katastrofia. Poni oli saanut viettää viikonlopun vapata, kun minäkin olin pienellä lomalla pois tallilta, joka ei ollut ollenkaan hyvä idea. Käveltiin tänään normaaliin tapaan alkukäyntejä pitkillä ohjilla hallia ympäri. Kaikki menei niin kuin aina ennenkin siihen saakka, kun maneesin katolla olevat lumet päättävät tulla alas juuri meidän kohdalta ja ryminällä. Tämä oli poniparalle aivan liikaa, ja kaikki meni ihan sen ymmärryksen yli. Paikalla oli myös nuori hevonen, joka ei ollut miksikään katolta tippuvista lumista. Koitettiin jatkaa matkaa käynnissä vapain ohjin, mutta ei. Järkyttynyt poni ei pysty siihen vaan yritti ravata ja sätkyili kaikesta mitä sen eteen tuli. Yritin silti jatkaa käynnissä, joka ei onnistunut yhtään sen paremmin. Kun toinen hevonen lähti maneesista, poni jo vähän rauhoittui ja malttoi kävellä lyhyitä pätkiä. Käveltiin tosi kauan, ja oltiin jo siinä vaiheessa, että ravaaminen voisi ehkä onnistua. Otettiin raville ja poni oli ratketa liitoksistaan. Siirryttiin takaisin käyntiin, ja nostin laukan ja laukattiin molempiin suuntiin. Laukassa poni joutui nyt keskittymään, eikä voinut enää temppuilla.

Miksei laukka voi näyttää aina tältä? 25/3/2016

Muutaman kierroksen laukkailtua poni sai käytettyä kaiken turhan energian laukkaamiseen, ja pääsin vihdoin ratsastamaan villillä, mutta käsissä pysyvällä ratsulla. Ravissa tehtiin paljon väistöjä ja avotaivutuksen tapaisia pätkiä, ettei ponilta vain loppuisi tekeminen kesken. Välillä poni viitsi melkein keskittyä väistöihin, mutta sitten taas vähän pelleiltiin. Kun pelleilyt oltiin saatu minimoitua, ja poni jopa melkein keskittyi olennaiseen, tultiin kerran kouluradan raviosuutta, joka ratsastetaan viikonloppuna Pohjois-Suomen alueen Kouluhallimestaruuksissa. Saatiin kuin saatiinkin ravattua raviohjelma vain yhdellä pienellä sätkähdyksellä.

25/3/2016/

25/3/2016/

 Kävelytin Charloten maastakäsin, ja pesin sen jalat hiekasta, ennen kun se pääsi karsinaan parin porkkanan kera. Kaikki postauksen kuvat ottanut Silja, joten kiitos kuulu siis hänelle!

Viikkokatsasus ja uudistus

Blogi on kokenut suuren muutoksen, kun kaikki on uudistettu nimeä myöten. Värimaailmaan halusin vähän vaihtelua, kun aina blogissa on vallinnut vaalean sininen tai vaalen punainen. Bannerikin on aivan jotain muuta kuin sitä, mitä blogissa on totuttu tapaamaan, ja siitä tuli aivan erinlainen mitä suunnittelin. Blogin nimi sai myös vähän vaihtelua, kun sama otsikko on nyt suomeksi. Itse pidän tästä jopa enemmän. Mitä pidätte uudesta ulkoasusta?

Myös koko jutun "aihe" ei ole enään jatkuva kisaaminen ja treenaaminen, vaan nyt blogi pyörii lähes kaikkien ratsujen ympärillä, ainakaan toistaiseksi. Ennen aina postauksissa oli vain Syppe, ehkä harvoin mut ponit. Nyt asia on kääntynyt päälaelleen: aina muut ponit, harvoin Syppe. Ja ei, ei poni ole lähtenyt mihinkään, eikä sille ole sattunut mitään. Pappa on vain päässyt helpommalla ja kyydittänyt pieniä ratsastajia.

Mutta itse asiaan. Hiihtoloma meni jälleen ohi hujauksessa, ja eilen jo luulin, etten ole oikein ehtinyt tehdä mitään järkevää. Mutta kuitenkin kun alkaa miettimään, on sitä tullut tehtyä vaikka ja mitä. Sunnuntaina lähdettiin Tanjan kanssa heti aamutallin jälkeen ajamaan Tamperetta kohti. Kokeiltiin siellä erästä nuorta hevosta, joka ei ollut ihan munun tyylinen. Kiiteltiin ratsastuksesta ja lähdettiin yöpaikkaan, tädilleni. Aamulla syötiin aamupala ja jatkettiin matkaa Ypäjälle, jossa oli reissun "päähevosen" kokeilu. Hevonen oli juuri sellainen kuin ilmoituksessa luki, mutta se oli vähän turhan pieni, eikä kapasitettia olisi riittänyt kehitykseen pitkälle aikavälille. 

Tiistaina menin tallille auttamaan pikkutyttöjen tunteja, ja ratsastin Seraffiinan, joka pelleili ensimmäisellä tunnilla. Nuoren ponin jälkeen kävin vielä PV:n selässä, joka oli myös ollut villinä aikaisempin samana päivänä. Autoin vielä kaksi pikkutyttöjen ryhmää, ennen kuin soitin kyydin kotiin.

jos ei muuta niin ainakin kantapäät kunnolla maata kohti

Kuvat viikon takaisesta kouluvalkasta

Keskiviikkona meillä oli estevalmennus, jossa menin Sharlotella.  Alkutunti mentiin kaikenlaisia pikkuesteitä ja jumppia, ja lopputunista hypättiin pientä, n.70cm rataa. Poni alkaa aina puuskuttamaan jo ensimmäisien laukkojen jälkeen, joten viimeisten esteiden hyppääminen on aika työlästä. Päästiin kuitenkin kaikista yli ilman suurempia ongelmia.

Ratsastin Seraffiinan myös keskiviikkona. Ravailtiin maneesia ympäri, ja tultiin jopa puomeja, joista poni innostui, ja loikkasi niiden yli kuin olisivat kunnon esteitä ollut. Jouduin tulemaan aika moneen otteeseen, että poni malttaisi ravata niiden yli normaalisti. Heti kun alettiin tulemaan puomeja laukassa, ensimmäinen "hyppy" oli vähintään yhtä iso kuin ensimmäiselle ravipuomille, mutta tällä kertaa Seraffiina lähti täysiä heti kun sen jalat osuivat maahan. Jouduttiin siis tulemaan laukassakin aika moneen otteeseen, ennen kuin puomin jälkeiset kiitolaukkapyrähdykset saatiin lähes poissa.

Torstaina kävin jälleen kuvaamassa Ronjan valmennuksen. Samalla reissulla otin myös muutamat kuvat tarhaavista hevosista. Kaikki postauksen kuvat ovat siis torstailta, jos toisin ei mainita. Koko viikonlopun toimin kisoissa kuvaajana. Lauantaina Abc:n esterataharjoituksissa, joihin en itse päässyt juhlien vuoksi, koska luulin kisojen alkavan aikaisemmin johon en olisi ehtinyt. Sunnuntai aamuna mentiin Ronjan ja Ronjan kanssa OR:lle kuvaamaan kansallisia, anteeksi, 3-tason estekisoja. Kuvien lähettäminen jokaiselle erikseen on ollut niin työlästä, joten tästä lähtien laitan kaikki kisoissa otetut kuvat tänne kuvasivustolle, jonka sain vihdoin tehtyä!

Kisakauden avaus naapuritallissa

Abc:n harkkakisapäivästä selvitty, eikä kukaan meidän "WinWin tiimistä" Helppo C-tasolta Vaativa B-tasolle saanut hylättyjä tuloksia, eli kaikki pääsivät ohjelmistaan tyylikkäästi ja jotkut taas ei-niin tyylikkäästi ylinmääräisiä koikkaloikkia hyppien läpi, jopa voittoruusukkeita keräillen. Päivä aloitettiin ponien harjojen letityksillä, josta ensimmäisenä operaationa oli Ruuti-ponin takkutukan köyttäminen. Samalla autoin Riinaa Syppyrän sykeröiden kanssa, jotka Riina loppupeleissä itse sai tehtyä. Käväistiin nopeasti syömässä ja seuraavana harjan siistimiseen pääsi, tai oikeastaan joutui minun ratsuni, Sharlotte. Ponin harja on muuten oikein unelmapitkä, mutta sillä on vain keskellä tukkaa noin 10 senttimetrin mittaista harjaa. Saatiin silti pitkän värkkäämisen jälkeen ponille kaunis pienehkö verkkokampaus. Lähdettiin käymään Abc:llä vahvistamassa ja maksamassa startit, katsottiin Sypen ja Ruutin radat, ja lähdin takaisin tallille hakemaan ponia.

Laitoin ponille ja itselleni nopeasti varusteet päälle, ja lähdettiin kävelemään tietä pitkin kisapaikalle. Kisapaikan pihapiiriin saavuttua ponilla alkoi kauhea hirnuminen, kun missään ei näkynyt tuttuja poneja. Onneksi Ruuti oli ulkokentällä ja prinsessa sai mielenrauhan ja päästiin verkkaamaan. Verkassa Sharlotte oli oikein lunkisti, ja käyttäytyi ja liikkui niin kuin kisaponien kuuluukin. 

Kun oli meidän vuoro mennä maneesiin, poni löi ovella jarrut pohjaan, eikä ollut menossa halliin millään, ennen kuin sitä otettiin suitsista kiinni ja talutettiin maneesiin. Aluksi poni katseli paikkoja ihan ihmeissään, mutta rauhoittui aika nopeasti kun sai kiertää ja katsoa paikan läpi. Ei oltu laukattu kentällä ollenkaan, että ponille riittäisi energiaa laukkaamiseen radalle asti. Ravattiin ja käveltiin radan ulkopuolella pienellä verkka-alueellaa, jossa työstettiin myös ihan vähän laukkaa ennen suoritusta.

liitokavio(ko)

Edellisen ratsukon lopetettua ratansa käveltiin normaalisti ruutuun, poni oli ihan säpsynä, mutta malttoi(uskalsi) kävellä melkein tuomaripäätyyn, ennen kuin yritti lähteä oikomaan pelottavaa päätyä. Tehtiin ympyrä ja jatketiin rataan tutustelua ravissa.  Nyt päästiin jo tuomaripäätyyn ja sen ohikin. Pyörittiin kentällä ravissa lähtömerkin saamiseen asti. Ravattiin toiseen päätyyn ja aloitettiin rata mutkikkaalla sisääntulolla. 

Alkutervehdyksessä huomasin, että ohjien päät olivat irronneet toisistaan ja roikkuivat vapaina molemin puolin ponin kaulaa. Nyt ei auttanut kuin pitää ohjista kunnolla kiinni, eikä kärsinyt ollenkaa päästää ohjaa pitentymään, niin kuin minulla yleensä käy ratsastuksen aikana. Raviohjelma meni yllättävän hyvin, oikeastaan tosi hyvin! Keskiravistakin saatiin seiska! Käyntiosuudetkin puksutettiin läpi ilman suurempia huolia, mutta omat kädet alkoivat vähän heilumaan puolelta toisille, ja niiden mukana ponin pääkiin. Siirryttiin raviin ja sen kautta laukkaan. Ponilla, joka ei osaa laukata kunnolla, on vähän hankalampi lähteä ratsastamaan kunnolla, mutta tein kaiken mitä pystyin ja saatiin kuin saatiin laukattua poni melkein paketissa laukkaosuus. Viimeistä lävistäjää lukuunottamatta, jossa poni päätti pudottaa raville kesken kaiken, ja siirsin sen käyntiin ja jatkettiin matkaa. Lävistäjästä ja siirtymisestähän tuli nyt neloset, mutta mitäs pienistä. 

Lopputervehdyksessä poni sai isot taputuksest, ja ulkona vielä enemmän kehuja ja pari taskun pohjalta löytynyttä sokeripalaa. Prinsessa käyttäyti ja kulki tosi hyvin, ja prosentteja nelosista huolimatta saatiin 60% ja risat! Onhan se kiva kun pääsee vähän muillakin kuin sillä yhdellä ja samalla ponilla kisailun makuun, ja varsinkin, jos ponit on tälläisiä kuvauksellisia kaunokaisia! Hyvä kisakauden aloitus meillä kyllä oli! Kaikista kuvista ja videoista jälleen kiitos ihanalle kisaorjalleni, Julialle. Tällä hetkellä olemme tien päällä, suuntana kohti Tampere ja Ypäjä. Saas nähdä, mitä tulevan pitää ;)

TÄSTÄ VIDEOON

Koulurataa

Tämä viikko on taas ollut pelkkää kokeisiin lukua. Olen kuitenkin käynyt maanantain ja tiistain normaalisti tallilla, vaikka olisi pitänyt lukea kokeisiin... Vielä tänään on yksi koe, jonka jälkeen pästään vihdoin hiihtolomalle! Hiihtoloman alkuun meillä onkin kivasti suunnitelmia oman hevosen etsintärintamalla. Jos joku on sattunut vilkaisemaan blogin kilpailukalenteri- sivulle, niin on tainnutkin jo huomata, että kisakausi minulla starttaa jo huomenna!

Lauantaina 5.3 naapuritallilla järjestetään koulukilpailuharjoitukset. Ratsuna kisoissa toimii valkoinen Charlotte, jonka kanssa tavoittena on vain päästä suorittamaan kaikki tehtävät suht.rauhallisella ponilla, jota todennäköisesti pelottaa kaikki  "vieraassa" paikassa. Luokkana meillä on tuttuakin tutumpi helppo B K.N. Special. Tarkoitus oli myös mennä samaan luokkaan Tiltalla, mutta suunnitelma peruuntui ponin pienen loukkaantumisen takia.

Ehdittiin kuitenkin Tiltan kanssa treenata tiistain vamennuksessa koulurataa josta saatiin myös kuvamateriaalia, kun Julia lupautui istumaan kameran takana koko tunnin, eli kaikki kuvat ja videot Julian ottamia. Tunnilla meidän kanssaoli myös Oona Bondella. Alkutunnista poni oli huono, enkä saanut itse ratkaistua ongelmaa alkuraveissa, kun Tanjakaan ei ollut vielä tullut maneesille. Heti kun alettiin hommiin, alkoi ongelmat ratketa ja meno taas sujua.

Alkuun mentiin isolla ympyrällä käynnissä. Toinen puoli ympyrästä asetettiin ponit sisälle ja väistettiin takapäät samaan suuntaan. Mentiin siis "banaanina". Toinen puoli ympyrästä vain asetettiin ulos. Tehtiin samaa myös ravissa. Välillä mentiin aina koko ympyrä tekemättä mitään, ja jatkettiin samaa tehtävää. Vaihdettiin sitten suunta ja jatkettiin samaa tehtävää suoraan ravista.

Annetiin ponien kävellä, jonka jälkeen alettiin tulemaan ohjelman raviosuutta. Rata alkaa ravissa keskihalkaisijalle, pysähdys keskikirjaimeen, ravissa liikkeelle ja vasemmalle. Tässä päästiin hyvin tulemaan pysähdykseen ja jatkamaan ravissa, mutta ensimmäinen kulma vasemmalle ei ollut ensimmäisillä keroilla niin edustava, kun poni jäi vain katselemaan eteen, enkä minää ollut ennakoinut sitä. Rata jatkui loivalla kiemurauralla ja keskiravilla, jonka jälkeen lyhyen sivun keskelle voltti. Tämä pätkä on ehkä radan parhaimmistoa.

Ainoastaan keskiravista siirtyminen herjoitusraviin saisi olla paljon selkeämpi. Voltilta jatkettiin loivalle kiemurauralle ja lävistäjälle, jonka keskellä kolme askelta käyntiä ja jälleen voltti keskelle. Loivalle uralle lähdettäessä poni luule, että taas mennään keskiravia, joten siinä on tehtävä paljon pdätteitä, että ravi säilyy ennallaan.

Ravien jälkeen alettiin tulemaan käyntiohjelman kautta laukkaohjelmaa. Käyntiin sirrtyminen ensimmäisessä kirjaimessa, keskikirjaimesta vasemmalle ja keskelle pysähdys. Päin vastoin Sypen vahvuuksia, pysähdys on meillä huonoin osa koko radassa. Pysähdyksestä jatketaan käynnissä ja uraa myöten oikealle. Viimeisessä kirjaimessa ravi ja päätykirjaimessa laukka.

 Laukattiin pääty-ympyrä ja jatkettiin lävistäjälle, jonka lopussa raviin siirtyminen. Laukat mentiin tasaisesti, mutta lävistäälle käännyttyä poni alkaa itsestään lisäämään laukkaa, joten tässä on sama homma kuin raviohjelmassa, eli paljon pidätteitä että sama laukka säilyy. Ravattiin lyhytsivu ja käännyttiin jälleen pitkän sivun puolesta välistä keskelle ja keskikirjaimessa laukka. Jatkettiin vasemmalle tehden kunnon kulma, ja jälleen pääty-ympyrä. Ympyrän jälkeen lävistäjelle, jonka lopussa käyntiinsiirtyminen. Tämän suunnan laukka oli parempi kuin edellisen, mutta käyntiin siirtyminen tuotti ensimmäisellä kerralla ongelmia, mutta seuraavilla kerroilla sekin alkoi sujua. Radan loppuun mentiin vielä käynnissä keskihalkaisijalle, pyähdys keskelle ja ponille taputukset.

Tässä vielä pieni kooste valmennuksesta, ja kouluohjelmasta. TÄSTÄ VIDEOON

Rippikuvia

Sunnuntaina, 21.2.2016 pitkäjaksoinen kirkossa ravaaminen saatiin vihdoin päätökseen ja minut ja pari kaveriani konfirmoitiin kirkossa. Vaikka viimeisen jumalanpalvelusmerkin palautin vasta konffispäivänä, pääsin silti onneksi ripiltä. Otettiin Siljan kanssa rippikuvia jo sunnuntai aamuna, vaikka lunta satoi vaakasuorassa kasvoille ja kampaukseen, jota värkättiin kauan. Sypen kuvista suuri kiitos Siljalle! Tässä postauksessa saatte siis odotetusti kuvauksen satoa!

1.

2.

3. ihana kuva mutta tarkennukset oikeanpuolisissa risuissa...

4.

Julia otti myös "kaverikuvia" minusta Siljasta ja Epusta. Hönöhannoveria ei meinannut nämä kaverikuvaukset kiinnostaa, mutta jotain silti saatiin. Kiitos näistä kuvista kuuluu Julialle, meidän orjalle!

5. säätää säätää...

6.

 Lempikuvia kenties? Minusta nämäkuvat onnistuivat tosi hyvin, vaikka ilma ei ollut kaikista parhin!