Riinan Hevoselämää

Tätä pientä ilmoituspostausta ei voi oikeasti edes postaukseksi kutsua. Piakkoin on kyllä tulossa oikeaakin postausta, mutta nyt itse asiaan;

TÄTÄ LINKKIÄ KLIKKAAMALLA

pääset juuri perustettuun pikkusiskoni blogiin,

 joka kaipaa kipeästi lukijoita!

hevosunelmat.blogspot.fi

Kuvankaunis valkoinen

Silloin kun vielä joululomaa oli, tuli liikutettua jos jonkin näköistä hevosta. Paukkupakkasilla (yli -20) liikutusmuotona oli ilman satulaa moneen loimeen poni ja ratsastaja käärittynä kentää ympäri kävelyä. Lauhemmilla pakkasilla ratsastettiin jo lähes normaalisti Julian kanssa samoja poneja, minä pääosassa Syppeä, jolla tällä hetkellä riittää virtaa vaikka koko tallin hevosille jakaa. Ja heti kun ollaan saatu valmennus sovittua kentän näyttäessä hyvältä, lämpömittari laskee nollan tienoille. Kentän jää ei muutu miksikään, mutta sen päällä oleva lumi pehmenee ja keräytyy ponien kavioihin muodostaen ihanat lumipallot. Sitten sitä luistellaan kenttää ympäri, kun hokit eivät pääse oikeuksiinsa, eikä ratsastuksesta tule yhtikäs mitään. 

 

Mutta nyt tammikuun puolella kenttä on ollut jo yllättävän hyvässä kunnossa. On pystytty laukkaamaan kunnolla ja tänään päästiin jo tunnille. Ratsuna tänään toimi yllä olevissa kuvissa esiinttyvä kuvankaunis valkoinen, itse Prinsessaponi Charlotte. Eilisellä pikkutyttöjen tunnilla riehunut poni joutui nyt ns. kurinpalautukseen. Pakkasta sattui taas sen reilu -17, ja kylmää tuulta, joten ennen kentälle suuntaamista piti vuorata itsensä toppavarustuksella. Ponilla riitti virtaa tällekkin päivällle, ja alkuravit taittuivat reippaasti. Tanjan saapuessa kentälle alettiin menemään avoa pitkät sivut ensin muutaman kerran käynnissä ja sitten ravissa. Raviavoissa poni yritti koko ajan juosta alta, ja meni välillä vain kaula kaarella sisälle päin, eikä viitsinyt tehdä mitään muusta kropasta. Vähän kovemman komennuksen seurauksena poni pisti vastaan ja koitti vähän heitellä takapäätä ilmaan. Kuitenkin saatiin loppujen lopuksi niitä onnistuneitakin pitkiä sivuja.

 Avojen jälkeisten välikäyntien jälkeen alettiin työskentelemään laukassa. Laukka, eli ponin heikkous oli tas työn takana, mutta saatiin kuin saatiinkiin laukattua kunnolla koko tehtävä siirtymisineen ilman ylinmääräisiä raville pudotuksia. Kuulostaa niin yksinkertaiselle, laukata vaan ja pari ravivolttia välissä, mutta se ei aivan sitä ole tällä ponilla, joka ei omista askellajia kolmitahtinen hyvä laukka. Loppujen lopuksi tunnista jäi hyvä maku suuhun, ja ponikin sai hyvät taputukset satulasta laskeutumisen jälkeen.

                                                        
Poniratsastaja joutui joulun alla ison kouluhevosen selkään (vaaleanruskea hevonen yllä olevissa kuvissa), kun kaverini oli flunssassa, eikä itse kyennyt hevostaan ratsastaa. Oli kivaa vaihtelua päästä pitkästä aikaan ihan hevosen mitoissa olevan ratsun selkään, kun tässä viime aikoina oikeastaan vuosina on ollut niitää vähän pienempiä otuksia ratsastettavana. Suoritin myös jouluna valokuvajn virkaa moneen otteesees. Alla ja yllä näkyykin viimevuoden viimeisintä kuvasatoa.

                            

                                  

Viimeinen katsaus

Olisi niin mukava kirjoittaa postauksen otsikoksi ensimmäinen ensimmäistä, mutta nythän on jo kahdeksas ensimmäistä. Vuosi on pyörähtänyt jo vauhdilla käyntiin; 2.1 minulla alkoi rippileiri, josta kotiuduttiin 6.1, loppiaisena, ja heti seuraavana päivänä piti olla jo koulun penkillä opiskelemassa. Pakkasetkin paukkuu tammikuulle tyypillisen -30 asteen tienoilla. Mutta itse postaukseen, vuosi sitten tein postauksen jossa kerroin edellisestä vuodesta tiivistetysti parin kysymyksen avulla, joten tänäkin vuonna blogi aloitetaan samalla tavalla.

Vuoden kaviokas? 

Tämä onkin taas niin vaikea kysymys että yököttää, kuka muukaan kun kaikista parhain pappaponi ♥

Vuoden hauskin asia/tapahtuma?

Tornio, ensimmäiset kisat jossa ollaan yötä, minut, Ronjat ja Juliat päästettiin haaparannan karkkikauppaan rahoja säästelemättä. Hotellilla syötiin sitten karkkia vähän turhankin paljon, ja sokerihumalassa saatiin Ronjan kanssa huippu idea lähteä uimaan hotellin takana olevaan jokeen. Bikineitä tai mitään muuta uimavaatetusta ei ollut mukana, joten hypättiin hivuttauduttiin täysiä huutaen aluksi jääkymältä tuntuvaan veteen. Pyyhkeitäkään meillä ei tietenkään ollut mukana rannassa, joten läpimärkinä käveltiin hotellin etupihalle ulko-ovea kohti, mutta siitä se riemu vasta ratkesi, kun jäätiinkin tanssimaan auringonlaskuun mummojen tansseista kuuluvan musiikin tahtiin! 

Vuoden kuva?

 

 Vuoden paras muisto?

Powercupin finaali ja Hyppää Venetsialaisiin. Vaikka reissuista ei palkintoja sadellut, silti paljon onnistumisia ja ehkä parhaat suoritukset paria pikkuvirhettä huolimatta.

Vuoden ratsastuslaji?

Vaikka kouluratsastuksella on ollut suuri paino edellisenä vuonna, ja koko ratsastuksessani, ei se silti  tule esteitä voittamaan ainakaan lähiaikoina, jos edes ikinä.

 2015 tavoitteet:

 "Ainakin kisakaudelle ensimmäisenä tavoitteena olisi Powercup"

- Toteutui, odotettuakin paremmin

"Myös Pohjois-Suomen Aluemestaruukset olisivat tavoitteena."

-Kyllä vain, vielä molemmissa lajeissa!

"Ennen loppukuatta olisi myös päästävä starttaamaan niitä metrin ratoja"

- 100cm ratoja päästiin maaliin 2/4, eli tavoite saavutettu 

Kaikki viime vuoden tavoitteet kohdistuivat kisapuolelle, joten ratsutilanteen epävarmuudesta johtuen, tämän vuoden tavoitteet painottuvat omaan ratsastukseeni.

2016 tavoitteet:

Aina kun pitäisi vaihtaa esteellä suunta, koko kroppani kääntyy samaan suuntaan ja sen puolen kylki on ihan rytyssä ja toinen kylki ihan pyöreänä. Tätä on tosi hankala selittää, mutta esteillä oman vartalon kallistelu pitää saada kitkettyä poissa. Koulussa ikuinen vaiva, kädet seikkailevat missä sattuu, eivätkä voi pysyä rauhallisesti omalla paikallaan, joten käsi pitää saada vakaaksi. Sama ongelma on myös joskus jalkojen kanssa, esimerkiksi polvi nousee liian korkealle varsinkin keskiravissa, jonka johdosta myös kantapää nousee. Olen myös aika hidas reagoimaan kaikkeen ratsastaessa, joten sitä terävyyttä kaivataan myös lisää.

Etsinnän alla on myös jo jonkun aikaa ollut oma hevonen, jonka kanssa kaukana haaveissa hyppättäisiin junnucuppia 120cm tasolla, ja päästäisiin jopa HIHS:iin Amateur Tourin junioriluokkiin. Tavoite ei ole millään lailla ajankohtainen, mutta kaikki aikanaan.

Vihdoinko talvi?

Joulukalenteri saatiin nyt alta pois, ja jokaisena päivänä sain julkaistua luukun, vieläpä aamulla ennen kouluun lähöä kaikkina muina päivinä paitsi parina viimeisenä päivänä luukut ehtivät juuri ja juuri oikealle päivälle. Ainakin omasta mielestäni luukkujen sisältöjen laatu loppua kohti vain heikkeni. En siis saanutkaan kaikkia huippu ideoitani touteutettua, vaan varaluukut piti ottaa käyttöö. Ensi vuoden kalenterista taas ei ole minkään maailman tietoa ehdinkö/jaksanko tehdä tai keksinkö edes uusia ideoita. Mutta mitäs te piditte tämän vuoden joulukalenterista? 

Nyt joulukuun 28. päivänä voi sanoa jo, että joulu oli ja meni, niin nopeasti kuin se vain suinkin pystyi. Minä ainakin olen viime päivät ollut kotona tekemättä mitään, jos elokuvien katsomista ja joululahjasuklaiden syömistä ei lasketa. Olenhan tietenkin myös käynyt tallilla tekemässä aamu-ja iltatalleja, sekä poneja liikuttamassa jäisen kentän salliessa. Kenttä on näyttänyt uhkaavan paljon luistelukentältä, mutta toissa yönä sataneet lumet helpottivat asiaa, ja tänään pääsin jo laukkaamaan Sypellä ilman, että poni kompuroi liukkauden takia ainuttakaan kertaa. 

Ruutia kiinnosti puhelin niin kauheasti täänään aamulla

 Joulun alla täällä Oulussa oli niin pimeää ja lumen määrä oli ihan mitätön, joka vaikeutti myös osaltaan tonttukuvauksia. Onneksi lunta on nyt kuitenkin tullut jo sen verran, että talvi olisi vihdoin saavuttanut meidätkin. Mutta nyt vasta alkaa ne ihanat yli kymmenen asteen pakkaset, jossa ratsastus ei ole enään kovin mukavaa. Onneksi on olemassa toppatakit ja kaikki talvivarustus, jolla selviää kaikki muu paitsi poskipäät ja nenä, jotka tänäänkin ratsastuksen jälkeen olivat lähellä kuolla.

Löysin myös youtubesta kauan etsimäni musiikin nimen, johon olen halunnut yhtä kauan tehdä videon, joten tässä se nyt on. Ps. videossa on myös ns. tarina, joten kuunnelkaa sanoja ja katsokaa ajatuskella ;)

Linkki videoon

Luukku 24: Tonttukuvia

24.12.2015, Annika ja Syppe toivottaa hyvää joulua kaikille blgin lukijoille!♥

Luukku 23: Toivekuvat

 Enää yksi yö jouluun, jonka jälkeen enää tasan viikko ja tämä vuosi on pulkassa. Mutta vielä kaksi luukkua blogista on julkaisematta. Toisiksi viimeisessä luukussa saatte katsella kuvia, jota luukussa 18 toivottiin.

Luukku 22: Kuva-arvoituskisan tulokset

Luukussa 8 järjestin kilpailun, jossa piti etsiä kahden kuvan väliltä seitsemän eroavaisuutta. Osallistujia kisaan tuli, onneksi, mutta vain kolme kappaletta. Kiitos kuitenkin Pinjalle, Ellalle ja Siljalle! Osallistuneiden määrästä päätellen, taisin tehdä tästä hieman liian vaikean. Ensi kerralla paremmin! 

Oikeat vastaukset: 

Alemmasta kuvasta puuttuu...

... 1.Kangaskassin vaaleanvihreä neliskanttinen kuva

... 2.Estetolpan tukipalikka

... 3.Sypen alaturparemmi

... 4.Sinivalkoisen puomin sininen raita

... 5.Harjatöyhtö

... 6.Satulavyöstä pieni merkki

... 7.Satulahuovan kultainen laatta

Kolmesta vastanneesta yhdellä oli kaksi väärin ja kahdella yksi, joten voittajan jouduin toden teolla arpomaan. Kuvissa eniten hämäsi Alkuperäinen tekstin p-kirjain, joka näkyi ylemmässä kuvassa mustana lenkkinä. Arpaonni suosi tällä kertaa Ellaa, joten palkintona esittelen blogia tässä postauksessa, ja blogin linkki on näkyvillä minun blogissani.

Karvakorvakamut

Blogissa tamperelainen 17-vuotias Ella kertoo perheensä omasta Pysteliina, tutummin Pyste-nimisestä suomenpienhevosesta. Pysteliina on 19-vuotias ex-ravuri, jonka Ella perheineen on omistanut jo neljä vuotta. Pysteliina on myös astuttettu, joten jos kaikki menee hyvin blogissa päästään seuraamaan pienen hevosenalun kasvua. Blogissa on Pystelle myös oma esittelysivu, jossa on kivasti tekstiä, pari kuvaa, sekä videoita.

Postauksi on tosi helppo lukea, ja niissä on hyvästi tektiä ja hyviä kuvia. Blogissa pyörii myös tällä hetkellä joulukalenteri, joten postaustahti on 10+, ainakin jouluattoon, ylihuomiseen saakka. Blogissa olen aiemmin seikkaillut, mutta silloin se ei oikein ollut minun makuuni. Reilussa vuodessa blogissa  on kuitenkin ehtinyt tapahtua suurta kehitystä ja nyt minäkin liityin mukaan blogin menoon.