Kymmenennessä luukussa vastailen kysymyksiin, joita ensimmäisessä luukussa kysyitte.
mikä on parasta joulussa?
Kaikki! Ei tarvi mennä kouluun, sillä joululoma alkoi juuri, saa syödä ihanaa ruokaa niin paljon kuin vain jaksaa, ulkona on ihanan valkoista jos olisi edes sitä lunta, ja joululahjat tietenkin!
Korkein hyppäämäsi este?
Taitaa olla viime kesänä 110cm okseri Sypen kanssa.
Mikä on mielestäsi bloggauksessa parasta?
Se, kun omaan blogiin saa kirjoittaa ihan mitä itse haluaa ja blogi näyttää juuri siltä kuin haluat sen näyttävän, eli sinulta itseltäsi. Ja kaikista mukavinta on se, kun tulee bloggeriin ja siinä heti etusivulla lukee, että: kommentti odottaa tarkastusta. Tosin olen kyllä ottaunut kommenttejen valvonnan pois päältä...
Millainen oli ensimäinen lemppariponisi?
Ratsastuskoulun ensimmäisellä tunnilla menin Pihla-ponilla, joka oli ratsastaessa unelma. Karsinassa Pihla yritti kokoajan näykkiä ja potkia, joten se ei kovin kauaa lempparina pysynyt.
 |
| Pihla 2012 |
Mikä on parasta Sypessä?
Syppe ei tekisi pahaa kärpäsellekkään, paitsi satulanlaitossa. On luonteeltaan niin kiltti ja kunnioittaa ihmistä, toimii joka tilanteessa tarpeen vaatiessa. Ratsastaessa yrittää aina parhaansa, kunhan ei vain suututa sitä. Syppe myös rakastaa kisaamista ja ylipäänsä kisoissa reissaamista ja siellä yöpymistä; ihan niin kuin minäkin. Täydellinen opettaja.
Mikä huonointa?
Välillä Syppe on vähän tylsä. Seisoo samassa paikassa korvat ja alahuuli lörpöttäen ilmettäkään liikauttamatta. Esteillä Syppe aina ennen kielsi ja muka pelkäsi erikoisesteitä, mutta viimeisisimmissä kisoissa hyppäsi kaikkien erikoisesteiden yli, mitä eteen sattui tulemaan.
Paras muisto Sypen kanssa?
Kun päästiin ensimmäistä kertaa kunnon laukkamaastoon vain pitämään hauskaa, uittoreissu, jossa Syppe ui ihan kunnolla, Powercupin finaalin uusintarata, jota jännitettiin ja kunnolla, josta selviydyttiin hengissä, vieläpä hyvällä ajalla! Ei voi sanoa vain yhtä parasta muistoa, sillä niitä on liikaa!
Huonoin muisto ratsastuksen parissa?
Kun poni, jonka kanssa hijottiin luottamusta kauan, joka oli tosi hyvässä kunossa, jopa valmis kisakentille, niin sitten jalka pettää ja kävelytyspohjalta koko kesä ja kaikki haaveet on vaan haudatava syvälle maahan. Mutta sellaista se elämä on, ja siittäkin noustiin vielä, vaikka tosin eri ponilla.
Parasta ratsastuksessa?
Kun on tosi kauan yrittänyt opetella jotain, mutta ei vain opi, mutta sitten sen oppii ja siinä onistuu. Ratsastuksen ja hevosien kautta olen saanut myös paljon uusia ja tärkeitä kavereita, sekä tietenkin kisaaminen.
Onko koskaan tuntunut että haluaisit lopettaa ratsastuksen?
On aina välillä pienen hetken tehnyt mieli vain lopettaa. Kun ei vain onnistu, ei halua, ei vaan kertakaikkiaan jaksa, mutta silti joku pakottaa tekemään sen ja se onnistuu. Ajatus katoaa mielestä yhtä nopeasti kun se on sinne tullutkin. Kun ajattelee järkevästi, jos tätä ei tekisi, niin miten tämän kaiken ajan sitten kuluttaisi?
Tavoitteet kaudelle 2016?
Niitä on vähän hankala sanoa.Mikään ei ole vielä varmaa,
paitsi se, että ratsastajana aion kehittyä, ja paljon.
Mitä aiot tehdä peruskoulun jälkeen?
Ei harmainta aavistustakaan. Välillä hevosala ja ypäjän hevosopisto houkuttelee, mutta välillä lukio, ja sitten vähän kaikki muutkin. Onneksi on vielä yli vuosi aikaa miettiä.
Jos saisit 10 000e, mitä tekisit?
Jos olisi lottovoitto; yli 5 miljoonaa., niin lähtisin maailmanympärysmatkalle perheen ja ottaisin yhden ystävän mukaan, ja paluumatkasta kierrettäis eurooppaa hevoskauppojen merkeissä, ostettaisiin hevosrekka ja ajettaisi kotiin vähintään kahden hevosen kanssa. Mutta 10 000 euroa laittaisin varmaan vain säästöön.
Pahin tippuminen?
Ensimmäisellä estetunnilla ensimmäisellä esteellä Virpitallien isohkolla Roxette-ponilla. Päästiin ristikon yli, mutta sen jälkeen poni pukitti ja lensin pää edellä maahan. Kun nousin poni oli jo hallin toisessa päässä ja minä hoipertelin maneesin laidan penkeille ottamaan happea. Tosin penkeille asti en päässyt, kun kaaduin ennen niitä omiin jalkoihini ja lensin tuolien alle. Näin tämä esteratsastajan ura täälläpäin alkoi.
Lempi hevosrodut?
New Forestinponit, sirot puoliveriset, sekä pienestä asti lempirotuna ollut saksanratsuponi.
Millainen olisi unelmiesi hevonen?
Aika nuori hevonen, ehkä joku 165cm siro, lahjakas hyppääjä, joka taipuu myös koulupuolella hyvin. Energinen ja itsestään eteenpäin pyrkivä. Unelmien unelma olisi kimo ja vielä ruuna.
Oletko enemmän koulu- vai esteratsastaja ja miksi?
Ehdottomasti este. Siitä ei pääse yli eikä ali. Tykkään myös mennä koulua, mutta liian pitkä kouluratsastusjakso alkaa kyllästyttään enkä vain jaksa enään keskittyä, luonne kysymys. Esteet on vaan juuri se, mikä tässä lajissa kiehtoo. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin kuin sitä ruukataan sanoa ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti