Kouluratsastuksen P-SM 2015

Syppe pääsi vielä viimeisen kerran nutturat tiukalla koulukisoihin, jotka olivat tottakai Pohjois-Suomen aluemestaaruudet. Tänä vuonna mestaruudet ratkottiin Kajaanissa, jonne jouduttiin lähtemään jo puoli kuudelta tallin pihasta. Tiellä ei ollut kovin paljoa ruuhkaa kuuden aikoihin sunnuntai aamuna, joten ajeltiin rauhassa lähes ainoina tiellä liikkujina koko matka kajaaniin saakka. Syppe sai matkaseurakseen kaverini Pinjan hevosen Niilon, jonka Syppe oli enenkin nähnyt valmennuksissa.

Perillä kisapaikalla oltiin ennen puolta yhdeksää ja vietiin hevoset niille varattuihin päiväkarsinoihin. Kannoin kaikki Sypen tavarat karsinan eteen, jonka jälkeen aloin laittamaan omia hiuksia nutturalle. Poniluokka alkoi vasta klo 11, joten ehdin hyvin katsoa ensimmäisen luokan alkua, ennen kun menin laittamaan Syppeä. Tein ponille sykeröt ja laitoin kaikki varusteet itselle ja ponille, jonka jälkeen lähdin verkkaamaan "pikkumaneesiin".

Alkukäyntejen jälkeen verkkasin ensin ponin lämpimäksi vain ravaillen ja laukaten pitkin maneesia ympyröillä ja muilla kaarevilla teillä, jonka jälkeen Syppe sai kävellä ennen kun aloin ratsastamaan sitä kunnolla. Tein tosi paljon ravi-laukka siirtymisiä, joilla ponin sai hyvin kuulolle ja toimintaan. Kun poni oli hyvin verkattu, ja kello oli tarpeeksi paljon, lähdin kävelemään "isolle maneesille". Kisarata oli myös maneesissa, koska kenttä lainehti melkein viikon kestävien sateiden jäljiltä.

Kaikki kuvat © Pinja Räinä

Maneesissa sai olla vain yksi ratsukko, eli omaa rataansa suorittava ratsukko, joten jouduin odottelemaan maneesin ulkopuolella omaa starttiani. Hallissa poni ei ollut moksiskaan, ennen kuin tulin tuomaripäädyn lähelle. Syppe nosti pään ylös ja katsoi tuomareiden takana olevaa katsomoa ihmeissään ja hidasti vähän vauhtia. Heti kun käännyttiin seuraavalle pitkälle sivulle, poni kiihdytti vauhtia pois päin muka pelottavasta päädystä. Pyörittiin vielä tuomaripäädyssä ennen lähtömerkin saamista.

Lähtömerkin jälkeen ratsastin toiseen päätyyn ja käännyttiin pituushalkaisijalle. Pysähdys-liikkumtta-tervehdys-liikkeelle-vasemmalle... eikun... "piip" Oikealle! Ja näin mallikkaasti radan unohduksella alkoi meidän viimeiset kisat. Hups. No, uusi yritys ja tällä kerta käännyttiin sinne oikealle. Loppurata menikin sitten pienen kömmähdyksen jälkeen odotettua paremmin, ja prosentteja jäi 62,500. Vaikka mitalleille ei yletetty, niin silti voi olla tyytyväinen esteponiin, joka niin mallikkaasti sulautui kouluponien joukkoon. Ehkä meidän parhaita kouluratoja ikinä, johon oli hyvä lopettaa tämä kisakausi.

pieni suuri kouluponi ♥