Viikkokatsaus

Tornion kisojen jälkeen Nana on saanut viettää aika rentoa elämää. Alkuviikosta en käynyt itse kertaakaan ponin selässä, vaan juoksutin maanantaina kisoista tulleet mahdolliset jumit pois ja tiistaina tätini, Nanan toisen omistajan lapsi vähän ratsasteli maneesissa. Torstaina meillä piti olla estevalmennus, mutta päädyttiin koulupuolelle maneesiin sateiden ansiosta liukkaana olevan kentän vuoksi. Valmentajani oli ollut viikon Ypäjällä Finnderbyssä, ja jälleen Nanan nähdessään kehui kuinka paljon lihasta oli tullut näin lyhyessä ajassa. Kyllä se siitä koko ajan kehittyy ja kasvaa! Valmennuksessa ei tehty mitään erikoista tai vaikeaa, ympyrällä samaa ravia siirtymisillä ja pienillä väistöillä. Laukatyöskentelyt tehtiin myös samaisella ympyrällä mahdollisimman rentoa laukkaa etsien.

Viikonlopun vietin jälleen Torniossa, tällä kertaa koulukisojen parissa hevosenhoitajan, kuvaajana ja kaikkien kolmantena kätenä, joten tätini sai jälleen Nanapäivän lauantaille. Kisoista kotiuduttuamme ratsastin Nanan vielä läpi maanantaille sovittua hyppytuntia varten. Tunnilla mentiin paljon erinlaisia puomijumppatehtäviä, juuri sitä mitä Nana eniten tarvii. Oli monta puomia peräkkäin ympyrällä, joita tultiin kaikissa askellajeissa eri väleillä, perinteistä puomi-kavaletti-pysty-puomi jumppaa, jota tällä kertaa hypättiin ilman jalustimia pitkästä aikaa, joten ratsastajakin joutui tekemään muutakin kuin vain seisomaan jalustimilla. Kaikista hauskimmaksi osoittautui pysty-pysty linja, jonka välissä oli joka laukka-askeleelle puomi ylitettäväksi. Tätäkään tehtävää ei oltaisi vielä kuukausi sitten päästy menemään ilman kaatumisia ja kompurointeja.

 Eilen Nana oli taas vapaalla, ja tänään, torstaina ratsastin ponin hyvin kuulolle ja omille avuille, sillä viikonloppu huomisesta lähtien tulee olemaan hyvin treenitäyteistä, sillä ruotsalainen koulu-ja estevalmentaja Ane saapuu jälleen Takkulaan pitämään kolmipäiväiset valmennukset Englanniksi. Parempi alkaa muistelemaan koulun penkiltä opittua englannin kieltä!

Tornion kisaviikonloppu

© Ronja Vekki

Meidän kisakausi saatiin vihdoin avattua viime viikonloppuna Torniossa, 2-tason kisojen merkeissä. Lauantaina herättiin reippaina kuuden jälkeen, ja seitsemän maissa oltiin jo tallilla hevosia ruokkimassa. Pakkattiin autoon kaikki tarvittavat tavarat ja lastattiin Nana koppiin, jonka jälkeen päästiin lähtemään matkaan 20 yli kahdeksan. Kisapaikalla oltiin kymmenen maissa, vietiin Nana sille varattuun karsinaan ja ehdittiin vielä katsoa pari ensimmäisen luokan ratsukkoa, ennen kun lähdettiin laittamaan Nanaa kisakuntoon. Lauantain luokkina toimivat 80cm ja 90cm, joista ensimmäinen oli seuraluokka. 

Käveltiin Julian ja Nanan kanssa kisakentän ja verkka-alueen tuntumiin katselemaan kisapaikan meininkiä, ennen kuin pääsin radantutustumiseen. Rata oli aika simppeli rata arvostelulla 367.1, eli perusrata ja heti perään uusinta. Olin suunnitellut hyvät ja aika pitkät tiet radalle, tarkoituksena ratsastaa vain hyvä nollarata. Pääsin aika pian verkkaamaan, jossa ensin vain ravailtiin ja käveltiin rauhassa. Nana oli yllättävän rauhallinen jopa laukassa ja hypyissä, joita otettiin vain ihan muutama ennen rataa. Jouduttiin hetki odottelemaan kisakentän laidalla, ennen kuin päästin radalle kävelemään. Edellisen ratsukon lopettaessa otettiin hyvä laukka alle ja lähdettiin kohti ensimmäistä estettä. Koko rata meni aika lailla samaa rataa; hyppy, pidätys joka ei mene läpi kunnolla ja jään pidättelemään Nanaa pitkäksi aikaa, jonka seurauksena poni nakkoo koko ajan niskoja. Kuitenkin päästiin nolla tuloksella maaliin, eikä rata silti kovin kauhea ollut.

© Salla Myllymäki

Jätin Nanan Julialle talutukseen toisen luokan alkua odotellessa. Seuraavana luokkana meillä oli siis 90cm alueluokka samalla arvostelulla kuin edellinenkin. Radankävelyn jälkeen katsoin luokan pari ensimmäistä ratsukkoa, jonka jälkeen lähdin verkkaamaan, tehtiin aika lailla sama verkka kuin edelliseenkin luokkaan, mutta vain lyhempänä.  Radalle päästiin taas aika samalla hevosella kuin edellisessä luokassa. Tein laukassa ympyrän lähtömerkin jälkeen ja jatkoin ensimmäiselle esteelle. Sama meininki jatkui tässäkin radassa, eli jäin pidättelemään Nanaa liika aina siellä täällä. Sarjn a-osalle liika hidastelu kostautui liian lähelle ajautuneella paikalla ja siitähän otettiin puomi, perusradan viimeiseltä esteeltä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä heppa toimi hyvin mutta itse mokasin. Tässä välissä käytiin syömässä ja haaparannassa, jonka jälkeen tultiin takaisin kisapaikalle taluttelemaan Nana ja antamaan iltaruuat. Ajeltiin sitten jonkun matkan päähän sukulaisten mökille yöksi, jossa aika nopeasti alkoi väsyttämään ja mentiin jo aikaisin nukkumaan, että jaksetaan seuraavana päivänä.

© Ronja

© Ronja

© Ronja

Sunnuntaina saavuttiin kisoihin aika samoihin aikoihin kun edellisenä päivänä, sillä tallityöntekijä oli  potkaissut Nanalle ruuat karsinaan samaan aikaan, kun tallissa asuvat hevosetkin saivat ruokansa, joten meidän ei tarvinnut tulla kisapaikalle aivan liian aikaisin. Tälle päivälle meille oli vain yksi rata 90cm, jossa mentiin jo tosi alussa, joten saatiin olla verkkaamassa jo ennen radankävelyä. Rata oli jälleen samalla arvostelulla, ja tavoitteena oli saada hyvä tasaisempi rata 0-0 tuloksella. Kun rata oli taottu suurin piirtein päähän, sain lähtä juoksu jalkaa takaisin maneesiin verkkaan ottamaan vielä viimeiset hypyt ennen omaa starttia. Nana oli tänäänkin tosi rauhallinen, ja päästiin jälleen valmistumaan rataan hyvällä fiiliksellä. Radalla yritin parhaani mukaan toteuttaa lähi aikoina liiankin monta kertaa kuulutta neuvoa: hyppy-pidätys-jatka!

Rata alkoi taas uhkaavasti edellisten tapaan, mutta jo toisen esteen jälkeen annoin Nanan laukata, enkä jäänyt pidättelemään sitä turhia. Saatiin oikein hyvä rata viimeiselle esteelle asti, jonka jälkeen poniratsastaja-Annika otti vielä viimeisen loppukirin ennen maalilinjaa, että saataisiin vähän sekunteja pois ajasta. Nanahan se vasta innostui kun saikin kunnon käskyn eteen hidastavien apujen sijasta, ja veti pään alas ja loikki taidokkaasti maalilinjan yli, ja minä lensin varautumattomana kyydistä. Heti ensimmäisenä mielessä tietenkin pyöri, että missä maalilinja? Edessä, eli hylätty suoritus, vai takana, eli nollarata? Heti kun olin löytänyt linjan- noin metrin takaapäin, olin niin iloinen, etten ollut lentänyt maankamaralle metriä liian aikaisin! Nauroin ja otin hevosen portilta matkaan radalta poistuessa. Naurettiin vielä pitkään radan jälkeen, eikä tilannetta vakavoittanut yhtään, kun kuulin menneeni luokassa johtoon!

© Ronja

© Ronja

© Anni Paakkari

Kävelytin Nanalle loppukäynnit ja menin katsomaan luokassa ratsastavien tuttujen suorituksia. Pysyin kuin pysyinkin kärkisijalla lähes luokan loppuun saakka, viimeisten joukossa ratsastava kaveriani lukuunottamatta, joka meni heittämällä ohi huippuradalla ja huipputiukoilla teillä. Luokan loputtua oltiin siis toisella sijalla, johon olin enemmän kuin tyytyväinen! Mentiin valmistumaan palkintojenjakoon, ja samalla Anni otti pari ihanaa ruusukekuvaa.

Rauhallisen kunniakierroksen jälkeen Nana sai vielä vähän lisää taputuksia ja pääsi karsinaan päiväheinille. Katsottiin kisat viimeistä luokkaa vaille loppuun, ennen kuin lähettiin ajelemaan kotiin hyvin menneistä kisoista. Onnea on ihana ja hyvä kisakaveri!

Kesäillan kuvapostaus

30/6/2016/

Yritin saada vielä tämän postauksen julkaistua kesäkuussa, mutta kello ei odota ja kuukausi vaihtui aivan alta aika yksikön. Eli heinäkuun ensimmäistä viedään. Viime postauksissa on jäänyt vähän taka alalle miten meillä Nanan kanssa menee? Kun olen tainnutkin jo mainita, viikonloppuna alkaa meidän osalta kisakausi Torniossa, joten niihin ollaan treenattu kuluneella viikolla. Sunnuntaina lähdettiin erään tallilaisen houkuttelemana merelle satuloilla, tai oikeastaan kahvallisilla terapiavöillä ja paksuilla huovilla kahlaamaan matalempaan veteen. Nanan lempipuuhaksi on osoittautunutkin kaikki vedessä touhuilu, tietenkin esteitä unohtamatta. Maanantai oli lepopäivä ja tiistaina mentiin maneesissa sileätyöskentelyä. 

Vakituisen valmentajan ollessa koko viikon Ypäjällä, mentiin keskiviikkona vieraan valmentajan estevalmennukseen. Valmennus olikin hyvä muistutus, kuinka edellisessä valmennuksessa niin hyvin hypännyt hevonen ei aina mene ihan samaa rataa seuraavalla kerralla. Alku meni hyvin, sitten tammalla meni hermot, kun ei saanutkaan mennä niin lujaa kun itse olisi halunnut. Saatiin kuitenkin loppua kohti paremmaksi ja paremmaksi, ja viimeinen rata oli jo meidän normaalia suoritustasoa.

2.

Tänään, torstaina käytiin rennosti maastossa kävellen ja ravaillen, josta ratsut pitivät oikein paljon. Ainakin silloin, kun ympärillä ei ollut kymmentä lentävää pikkukaveria... Ennen iltatallia käytiin vielä ottamassa vähän kuvia Nanasta, tarkoituksena saada hyvä rakennekuva edellisten jatkoksi. Tässä vähän tämän päivän kuvastoa.

3.

4.

6.

5.

7.

Löytyikö kuvista omaa suosikkia?

8.

Meidän juhannus

Juhannusta, keskikesän juhlaa vietettiin tänä vuonna hevosten, kavereiden ja mökkeilyn parissa. Perjantaina päivällä ensin treenattiin ratatreenien muodossa, ja illalla lähdettiin Ronjan ja Julian kanssa metsäreittejä pitkin merelle uittamaan poneja. Oltiin yötä tallilla ja nähtiin muitakin kavereita, jotka tulivat käymään takkulassa vierailulla. Lauantaina aamulla ratsastettiin kuusi ratsua, jonka jälkeen menin perhetuttujen mökille saareen, jossa kaikki muut jo olivat. Käytiin veneajelulla Oulun torilla, ja kukuttiin yö myöhään. Tässä postauksessa saatte paljon kuvia ratatreeneistä, kun kerrakin saatiin paljon hyviä kuvia!

 Perjantaina keskipäivällä alettiin rakentamaan Takkulan kentälle esterataa. Oltiin nimitäin sovittu pienimuotoiset ratatreenit. Saatiin rata nopeasti pystyyn, lähdettiin Ronjan kanssa laittamaan ensimmäisiä treenattavia, Nanaa ja Krisseä. Treenattiin näiden ponien kanssa kunnolla jo ihan oikean kokoisilla esteillä. Esteiden noustessa metrin yläpuolelle, ratsu alkoi vasta toimia kunnolla! Treenistä jäi hyvä maku suuhun, vaikka käväisinkin kerran kentän pohjalla. Nana vähän kompastui ja oma tasapaino petti kun poni päätti kääntyä kaikessa rytinässä vielä väärään suuntan. Kummallekkaan ei käynyt mitään ja jatkettiin treeniä samaan malliin.

Nanan kuvista kiitos Hannalle!

Nanan loppuverkkojen jälkeen annoin sen äidille kävelytettäväksi ja hoidettavasti, ja minä lähdin hakemaan seuraavaa ratsua, Seraffiinaa tarhasta. Kävin kentällä kuvaamassa vielä Hannan ja Ronjan radat, ennen kuin varustin pikkuponin ja lähdettiin kentälle. Kävin aluksi näyttämässä kaikki esteet maastakäsin, ennen kuin hyppäsin satulaan ja aloin verkkaamaan ponia.

Lyhyiden alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan heti radan esteitä. Ponin piti kieltää kaikille esteille ensin vähintään kerran, jonka jälkeen edes suostui ajattelemaan niiden ylittämistä. Päästiin rata loppujen lopuksi läpi ilman ainuttakaan kieltoa, kunhan Suttura oli ensin saanut kieltää kaikille esteille. Kaikki loput kuvat Ronajn käsialaa, josta kiitos hänelle!

Ensimmäiset hypyt olivat aika... mielenkiintoisia...

Taitava vauva <3

 Nyt me jatketaan Nanan kanssa treenamista kohti Tornion kisoja, joissa hypätään lauantaina 80 ja 90cm, sekä sunnuntaina 90cm. Kakkostason yökisat siis tiedossa, ja samalla myös meidän ekat kisat. Me ei nähtävästi ensimmäisiin kisoihin mihinkään pikkupippaloihin lähdetä, vaikka yritetty on :D

Miten teidän juhannus meni? Ja onko muita tulossa Tornioon hyppäämään?

Sutturalla puomeja

Niin kuin olette tainneet huomata, meidän kisakauden aloittamisesta ei oikein meinaa tulla yhtään mitään. Jo kahdet kisat on jouduttu meidän osalta perumaan syystä jos toisesta. Ylivieskan kisojen kohtalon luontoäiti määräsi oikein sateiseksi, josta kisakenttä ei tykännyt. Näin valmentajaltani kuvia rapakkojen täyteisestä kisakentästä lauantailta, kouluratsastuksen parista, joten peruttiin starttimme toisen kisoihin ilmoittautuneen kanssa. Toivottavasti seuraaviin kisohin päästään suunnitelmien mukaan, ettei jälleen jouduta lyhentämään kisakautta parilla viikolla. Olin kuitenkin alkuperäisten suunnitelmien mukaan viikonloppuna kuvaamassa ja auttamassa tuttuja Äimärautiolla estekisoissa, ja kisojen kuvasaldo on nähtävissä galleriassani.

Kaikki varmaan muistaa Takkulan pienen pyöreän Seraffiina-vauvan, jota aina silloin tällöin ratsastin koulutusmielessä. Poni on kehittynyt huimasti, ja se kulkee jo oikeaa kevennystä opettelevien pikkutyttöjen tunneilla, tosin talutettuna. Kaikista eniten ponilla ratsastavat 4-5-vuotiaat, joita ei haittaa vaikka välillä tulee niitä läheltä piti-tilanteita. Jopa Riina, pikkusiskoni pystyy ratsastamaan Sutturalla tunnilla ilman, että joku (yleensä minä) juoksee riimunnarun päässä. Tiistaina, kun ponilla ei ollut pikkutyttöjä kuljetettavana, sulauduttiin vähä isompien pikkutyttöjen estetunnille opettelemaan pelottavien puomien ylittämistä.

niin ja se este oli...80cm? 

Poni juoksi oikein näppärästi vanhempien ratsujen perässä ja ihmetteli pelottavia maassa lojuvia puomeja. Niiden yli pääsi vain ja ainoastaan kunnolla hyppäämällä, kun eihän sitä koskaan tiedä, vaikka se kasvaisi ylittämisen aikana sen reilut parikymmentä senttimetriä? Päästiin käynnissä, ravissa ja laukassa kaikkien puomien yli mallikkaasti, ja oli aika siirtyä seuraavalle haastavalle tehtävälle, sarjalle. Maapuomi oli jälleen hirmisen pelottava, jolle oli ensimmäisellä kerralla tietenkin pysähdyttävä ihmettelemään. Toisella yrittämällä päästiin jo vähän sujuvammin ja kolmannella mentiin jo niinkuin vanhat tekijät! Ponilla ja ratsastajalla oli oikein hauska ratsastuskerta, vähä vaihtelua arkeen molemmille. Seuraavassa postauksessa sitten luvassa Nanan juttuja ja tulevia suunnitelmia.


LINKKI VIDEOON

Nyt menee hyvin!

Otsikosta voi jo paljon päätellä, miten meillä on kuluneella viikolla mennyt? Vastaus on yksinkertainen: Hyvin, tosi hyvin! Koulurintamalla on havaittavissa jo paljon kehitystä hevosessa ja sen liikkeessä, varsinkin sillon kun neiti jaksaa keskittyä. Vielä kuitenkaan ei voi puhua, että Nana menisi rehellisesti peräänannosta tai liikkuisi oikein rennosti ja isosti. Toivottavasti kengitys auttaa vähän ponin miniaskeliin, kun Nanalla on tällä hetkellä hieman liian pienet kengät jalassa. Silti todennäköistä on, että se ei tule koskaan liikkumaankaan isosti, vaikka eipä se kovin paljoa meidän elämään vaikuta, sillä kukaan ei ole esteradalla arvostelemassa ravin lennokkuutta. Eihän sitä silti koskaan tiedä, minkä aitojen sistästä sitä tulevaisuudessa itensä ja hevosensa löytää.

Estepuolikin alkaa jo oikeasti sujua. Vauhdin, millä esteille tullaan ja poistutaan on jo suurimmaksi osaksi minun hallittavissa, vaikka välillä esteen jälkeen Nana saattaakin olla vähän innokkaammin lähdössä jo seuraavalle. Pystyn kääntämään hevosen rataa ratsastettaessa sinne minne haluan joskus tiukemmin, joskus loivemmin. Kaikista parasta on, kun tiedän minne päin hevonnen on menossa, eikä mun tarvitsen koko ajan pelätä, että se lähtee yhtäkkiä alta tuhatta ja sataa.

Kaikki kuvat maanantailta, 13.6  ©Silja

Maanantaina sain vihdoin Siljan kuvaamaan meidän hyppytuntia. Mentiin alkuun jumppasarjoja ja loppuun radanpätkiä. Päästiin jälleen aloittamaan rauhallisella hevosella, ja samalla tuulella lopetettiinkin. Viimeisella tehtävällä kun Nanaa alkoi vähän väsyttämään, se alkoi vähän temppuilemaan kääntymisessä, enkä saanut pariin kertaan käännettyä hevosta esteelle. Ei sen pahempaa!

Tänään, perjantaina hypättiin kentällä, vaikka koko päivän oli satanut vettä, sillä kaikki esteet olivat kentällä, eikä maneesissa ollut puomin puomia. Onneksi sade ehti loppua ennen kuin alettiin verkkaamaan, joten tällä kertaa säästyttiin täydeltä kastumiselta. Hypättin tunnin aluksi muutaman esteen tehtäviä, joilla Nana meinasi olla välillä pohkeen takana ja välillä innostua, mutta pysyi silti hyvin hallinnassa paremmalla kuolaimella, joustavalla kumipelhamilla. Hypättiin myös rataa, johon oli yhdistetty kaikki aikaisemmat tehtävät. Poni puksutti innoissaan menemään ja kuski teki työnsä ilman suurempia ongelmia. Pari hankalampaa käännöstä oli esteeltä toiselle, mutta kaikista yli päästiin ja suurimmasta osasta jopa oikein mallikkaasti!

LINKKI VIDEOON, jossa molempien päivien valmennuksista

Nyt viikonloppuna onkin paljon suunnitelmia. Huomenna, lauantaina menen Äimärautiolle  auttamaan kaveria ja samalla kuvaamaan ensimmäiset luokat, jonka jälkeen ratsastan Nanan ja pesen sen ja varusteet. Ilmoittauduin nimittäin Ylivieskaan 2-tason estekisoihin hyppäämään sunnuntaina 80 ja 90cm. Mutta miksi lähdetään kauemmas, vaikka ihan läheltä löytyisi vielä isommat ja paremmat kisat? Tällä kertaa isoimmissa kisoissa olisi ollut meille vain se 90cm, joten mennään mielummin ekoihin kisoihin hyppäämään tuttu ja turvallinen 80cm.

Onko muut menossa kisoihin viikonloppuna? Kenties jopa samoihin kuin minä? ;)

Ratsutäyteinen viikonloppu

Kesäloma alkoi ja päivään tuli heti paljon enemmän aikaa tehdä kaikkea, mutta siitä huolimatta blogi on vain hiljentynyt? Nyt kuitenkin kerron teillekkin, miten meillä on viime aikoina mennyt. Edellisviikon alusta olin juuri puhunut, että olisi kiva ratsastaa vaihteeksi myös takkulan poneilla, varsinkin Sypellä pitkästä aikaa. Parin päivän päästä sainkin käskyn ratsastaa Sypen perjantaina ja sunnuntaina.

Perjantaipäivä alkoi takkulassa kesän asuvan Clara-tamman rennolla liikutuksella, sillä Julia, jonka homma on aina silloin tällöin kyseinen heppa liikuttaa, ei tänään ehtinyt töiden takia. Seuraavana oli Nanan liikutuksen vuoro. Kävin pienentämässä kentällä olevat esteet pieniksi ristikoiksi, joilla vähän treenailtiin ja jumppailtiin. Pikkuheppa oli alusta alkaen oikein rauhallinen, ja päästiin aloittamaan hyppelöt oikein rauhallisesti ja maltillisesti Aika harvinaista meille!

Nana pois laitettua oli Pikkuveljen ja Sypen treenivuoro. Ensimmäisenä nousin Pv:n selkään, tarkoituksena verkata ja ratsastaa alulle juntturatuullella oleva suokki Julialle, joka vuorostaan verkkaili Syppeä rennosti. Vaihdettiin hepat, kun PV alkoi kulkea oikein päin ja Syppe oli saanut vanhat lihakset lämpimäksi. Oi vitsi kuin kiva ja helppo Syppe olikaan ratsastaa! Olisin voinut mennä vaikka kuinka kauan ravissa väistöjä, avoja ja sulkuja, jotka kerrankin luonnistuivat tälläkin esteponilla. Laukka vasta olikin hyvää, ainakin siihen verrattuna mitä se aina on ollut, ja tosi kivaa ratsastaa.

Liian suloinen ollakseen totta, Elsa ♥

Sport Tracker- kuvaa lenkiltä

Jäätiin tallille yötä ja herättiin seuraavana aamuna oikein virkeinä kello seitsemäksi aamutalliin johon olin viikolla lupautunut. Tehtiin kaikki hommat ripeästi ja oltiin jo valmiita ennätysajassa ennen kymmentä. Tämän päivän suunitelmaan kuului maasto Nanalla ja Sypellä. Aivan kuin ennennkin, ponit olivat kirjaimellisesti lähdössä lentoon heti ensimmäisestä ravipätkästä. Käytiin alkuun vähän kauempana hyvillä metsäreiteillä, joka palattiin samaa reittiä takaisin kaikilla askellajeilla. Mentiin sitten ravireitille päin, jossa heti tuli ensimmäiset ravurit vastaan. Tähänkin päivään saatiin vähän jännitystä, kun ponit ei ollenkaan ymmärtänyt kärryt perässä tulevia hevosia. Päästiin sitten verkkalenkille, jossa sovittiin lähtä reippaammalle laukalle. Syppe lähti ensin edelle, ja minä fiksusuti otin vähän välimatkaa, ettei kaikki hiekka tule suoraan meidän päälle Sypen kavioista. Heti kun päästin Nanankin laukalle, ei mennyt kuin pari sekuntia, ennen kuin Syppe oli saatu kiinni täydestä vauhdista, ja Nana painoi vielä senkin ohi aika moisella vauhdilla. Hyvän reitin ansiosti ponit sai luvallisesti revitellä aika pitkään, ennen kuin alettiin hidastamaan. Kierrettiin koko lenkki ravilla ja laukalla, ennen kuin käveltiin loppukäynnit, jonka jälkeen ponit pääsivät talliin päiväheinille.

Sunnuntaina oli jälleen aamutallihommia. Oltiin valmiita tälläkin kertaa jo vähän jälkeen 10. Käytettiin valmentajan siskon, Hannan apuna Sylvi ja varsa pihalla, jonka aikana siivottiin näiden sottapyttyjen karsina, hitaasti mutta varmasti. Hannalle oli tulossa 12 aikaan Pikkuveli hyppäämään tunnille, ja jottei PV:n tarvitse yksin hypätä, me tultiin myös hyppäämään!

Mentiin koko tunti pikkuesteitä helpoilla tehtävillä. Hanna keksi meidän, tai oikeastaan ponien pään menoksi laittaa esteiden alle juuri maalattu väripilkullinen portti, ja toiselle esteelle heijastinloimi, ettei kukaan vahingossakaan hyppäisi sitä. Otettiin kilpailu, nimeltä kuka pääsee ensimmäisenä esteen yli. Heijastinloimelle Syppe ei ollut menossa, joten tämän esteen kilpailu hävittiin, mutta portin poni hyppäsi suorilta ilman mitään mutteja, ylpeä ponista! Hypättiin loppuun vähän 80cm rataa, jossa Syppe alkoi ihan innoissaan kuumumaan. Voi kuin tunnista tulikaan mieleen viime vuosi ja kaikki estetreenit ja kisat. Tähän aikaan oltiinkin vuosi sitten treenaamassa Powercupin karsintaan.

LINKKI VIDEOON