Luukku 7: Puhelimen tyhjennys

Puhelimen muisti alkoi näyttää punaista, ja kuvat oli pakko siirtää koneelle. Yllättäen pari julkaisukelpoistakin sieltä löytyi, joten tässä luukussa tulee kevään ja marraskuun lopun väliltä kuvia sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kerron kaikista kuvista myös lyhyesti jotain oleellista.

1. Sillon joskus kun oli kaunis talvinen ilma. 2. Aivan alkuvuodesta syötteellä oli tosi jännä sumu rinteissä, mutta huipulta näki sumupilven yli. 3. Poppareita ja ranch-dippimaustetta ♥

 4. Käyntimaaston maisemat talvella

1. Kauden ensimmäisiä kisoja edeltävän illan kisafiilistely. 2. Kisojen ruusukesaldosaldo ja ratojen pöytäkirjat. 3. Pörröinen poni pakkasella lämpimän toppaloimen alla. 4. Kaunis taivas kouluaamuna.

1. Rantamaisemat loppukesästä/alkusyksystä. 2. Helsingin lentokentän Starbucksissa kesäloman ekana päivänä. 3. Linnanmäki, ostokset ja hattarat. 4. Ehkä maailman parasta Dumlemuffinssia ja vanilijajäätelö♥

1,2,3,4 "Ei Iphone 4s:llä saa hienoja kuvia. Kaikki on ihan surkeita ja tärähtäneitä."

Niimpä olen ihan  samaa mieltä asiasta.

1. Kesän eka uittoreissu meripetojen kanssa. 2&3 Minun ja Ronjan "art" kuvia Tornion kisareissulta. 4. Voitte vaan kuvitella, minkälaiset sokerihumalat saatiin lauantai iltana Torniossa Haaparannan karkkikauppavisiitin jälkeen. Seuraavana päivänä minunja Ronjan piti vielä ratsastaa. Fiksua porukkaa, eikö?

1&2&3 Käytiin juhannuksena vähän veneileen. 4. Käytiin juhnnusillalla katsomassa kokkoa.

1. Pitkän automatkan alkutaipaleelta. 2. Lahteen, Takkulan ratsastuskoululle saavuttua ponin viimeiset reenaukset ennen kisoja. 3. Lauantain kouluosuuden jälkeiset iltakävelyt ennen iltaruokia.
4. Minun ja Riinan taivaalliset jäätelöannokset hotellilla.

1. Syksyn pimeydessä kynttilät ovat tosi kiva pieni valonlähde. 2. Tampereen keskustan jouluvalopallot. 3. Kaverikuva 4. Ihana auringonlasku ja satuttiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan kameran kanssa. 5. Näin meillä juuti kun sain kaikki valmiiksi ja käväisin vessassa, jonka aikana poni oli tuhonnut sykerönsä... 6. Chili-Appelsiinisuklaa ja vaahtokarkkijäätelö♥ (molemmat eivät oleet minulle)

Luukku 6: Kurkistus huoneeseeni

6. luukussa esittelen teille uuden huoneeni, josa olen ollut pienepänä jonka jälkeen Riina muutti siihen pariksi vuodeksi. Tässä yksi ilta keksittiin, että nyt aletaan vaihtamaan huoneita ja sitten alettiin. ainoastaan oma iso sänkyni ei ole vielä päässyt uuteen huoneeseen, joten joudun nukkumaan Riinan pienessä sängyssä.

 

Ovelta huoneeni näyttää suurin piirtein tältä. Sängyn päälle olisi tarkoitus ripustaa nauha johon ruusukkeet tulisivat samalla lailla kuin edellisessä huoneessani.

Heti oven vasemmalla puolella on hyllykkö, jossaa on päällekäin kolme osaa; kaappi, kirjahylly ja lasikaappi. Kaapin ovien takana on tosi paljon minun ja Riinan vanhoja pelejä. Kuten huomaattekin,  niiden yläpuolella paljon meidän yhteisiä kirjoja. Kuvissaa näkyy myös minun joulukalenteri ja huoneen ainoa juliste.

Tässä näkyy nyt paremmin lasikaapin sisältö ja sen päällä olevat esineet. Kaikki ruusukkeet, mitä Sypen kanssa ollaan voitettu, sekä kaikki voimisteluaikojen mitalit sekä pari pokaalia. Ylemmällä hyllylläon kaikkea krääsää koristeena. Kaapin päällä minun pari vauvakuvaa ja vielä vähän lisää koristusesineitä.

 Hyllykän vieressä on minun vaatekaapit peiliovilla, joiden edessä sitten pieni kaapisto/pöytätaso, jonka takana sänky ja yöpöytäkin näkyy kuvassa.

Sängyn vastakkaisella seinällä, oven oikealla puolella hyllykkö, jonka päällä on paljon kuvia, sekä koulupöytä, jonka ääressä vietän paljon aikaa..

Luukku 5: Kesäkuvia

1

 

2.

Rakastan talvea, varsinkin sitä kun on paljon lunta ja kaikkialla on ihanan valkoista ja kirkasta. Mutta alkutalvi pakkasineen ja pimeine päivineen ei ole ollenkaan mukava. Silloin tulee aina ikävä ihanaa ja lämmintä kesää. Tässä luukussa tuuleekin tämän kesän parhaimmistoa. Yritin valita kuvia, joita ei ole tällä blgin puolella aikaisemmin nähty.

3.

Onhan kesässäkin omat huonot puolensa, nimittäin kaiken maailman hyttyset; sääsket, ampiaiset, kärpäset ja ylivoimaisesti kauheimpia ovat paarmat, jotka eivät sitten jätä rauhaan millään.

4.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

Löytyikö kenties lempikuvaa?

Luukku 4: Tunne minut paremmin

Joulukuu on päässyt mukavasti vauhtiin, mutta itse tosin sain jo toissapäivänä kaikki muut perheenjäsenemme kiertäneen flunssan, joka alkaa olla jo voiton puolella. Joulukalenterin neljännessä luukussa kerron teille hieman enemmän itsetäni.

Jos Silja ei olisi muuttanut naapuriini ja meistä ei olisi tullut parhaita kavereita, en olisi koskaan päässyt käymään Siljan kanssa takkulassa ratsastamassa pienellä Kirsikka-ponilla, enkä sitä myöten olisi koskaan saanut ensmmäistä hoitoponiani, Ruutia, jonka kanssa aloittaa valmennukset neljännen luokan syksyllä.

13/11/2012

Meidän talossa on kaksi kerrosta, ja huoneeni on yläkerrassa. Aina iltaisin kun olen juuri päässyt peiton alle ja olisin valmis nukahtamaan, huomaan että joku tavara on jäänyt alakertaan. Yleensä se on puhelimen laturi tai koulureppu, jota en ole vielä pakannut seuraavalle kouluaamulle. No, ei auta muu kuin lähteä pimeään alakertaan hiipimään ja hakemaan reppua eteisestä, jonne sen aina heitä koulusta tullessani tai lähteä etsimään laturia olohuone-keittiö akselilta. Reppu aina löytyy, mutta  laturi onkin se toinen juttu. Etsin sitä väsyneenä vaikka kuinka kauan, ja jonkun ajan päästä tajuankin, että sehän onkin jo ylhäällä, ja tulin ihan turhaa alakertaan.

Pidän valokuvaamisesta, ja ostin toukokuussa itselleni canon eos 100D järjestelmäkameran, joka on minun käyttööni täydellinen. Kuvausta rajoittaa vain nykyinen objektiivi, joka lakkaa kokoajan toimimasta, joten kamera pitää kokoajan sammuttaa ja käynnistää uudellee, tai irrottaa koko objektiivi ja laittaa paikoilleen uudestaan. Kuvaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Kiertelen myös muiden mukana kisoissa hoitamassa kavereiden ratsuja ja valokuvaamassa, sekä sikoni voimistelukisoissa kuvaamassa.

Yritän aina olla tosi tehokas, ja tehdä monta asiaa yhtä aikaan, kuten pestä aamulla hampaat ja harjata hiukset yhtä aikaisesti. Yleensä se ei ole kyllä mitenkään tehokasta, kun hammastahnaa menee hiuksiin ja hiukset menevät suuhun ja joskus jopa pahemmaksi mitä aloittaessa.

Olen tosi huoleton, ja unohtelen asioita aika paljon, joten aina ennen kun olen lähdössä johonkin, esimerkiksi kisoihin, niin vähintään kaksi eri ihmistä kyselee minulta kaikki tavarat, jotka mahdollisesti voisi jäädä matkasta. Tarkistan myös aina valmiiksi pakatut tavarat vähintään sen kaksi kertaa ennen lähtöä, ja aina viimeisellä tarkistuskerralla huomaan jonkun puuttuvan.

Rakastan pakkaamista, mutta vihaan sitä, kun laukku pitäisi purkaa, ja varsinkin kotona reissusta tultaessa laukku saattaa hyvinkin odottaa huoneessani sen pari päivää, ennen kun saan sen purettua.

Rakastan talvea. Rakastan lunta ja pieniä talvipakkasia, kun lumi kimmeltää ja ulkona on ihanan valoisaa ja kaunista. Hevosten kanssa on myös ihana ottaa valokuvia talella kun aurinko paistaa ja puiden oksat on ihan valkoisina. Joulu on ehdoton vuoden kohokohta, kun saa syödä hyvin ja saa myös lahjoja ja voi vain olla. Tasan viikon päästä jouluaatosta, uudenvuodenaattona on myös minun synttärit, ja kaikki ampuvat minun kunniaksi raketteja, ainakin melkein :)

Pitkät kisareissut ja kisaaminen on se minun juttu, joka tekee tästä harrastuksesta, (jos tätä voi edes harrastukseksi kutsua) erinomaisen. Jokaisiin kisoihin lähdetään aina näyttämään parastaan, ja vaikka aina ei menisikään niinkuin elokuvissa, se tarkoittaa vain sitä, että vain lisää treeniä ja ensikerralla edes vähä paremmin. Kisoissa näkee myös paljon kavereita, joita ei aina muualla näe.

 

Lahti, Powercup  7/8/2015

Kalajoki, Hyppää Venetsialaisiin 27/8/2015

Aina viidennelle luokalle asti kävelin tosi päkiöillä. Harvoin kävellessä minulla oli kantapäät maassa, mutta kuudennelle luokalle mentäessä, osasin jo kävellä koko jalkapohja maassa. Olen aina puhunut paljon ja aivan liian nopeasti, ja välillä myös tosi epäselvästi, ettei kukaan saa selvää. Vieläkin puhun tosi nopeasti, jonka vuoksi vähän tuntemattomien ihmisten edessä pidän vain suuni kiinni, koska pelkän että en osaa puhua normaalisti, eikä hän saa mitään selvää. Välillä kun jaksan keskittyä puhumaan, niin puhun jopa normaaliin tahtiin.

Minulla on tosi paljon kavereita, hevoskavereita ja myös niitä ei-hevosihmisiä. Olen myös hyvin sosiaalinen ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa. Myös niiden erinlaisten ihmisten, joita näkee aina arkisin tallilla terapiaratsastuksissa, joita myös aina autan hevosten laittamisessa, ratsun taluttamisessa ja Tanjan apuna kentältä käsin.

pihkala 22/7/2014 ♥

Luukku 3: Sypen ja minun kehitys

Kesällä 2013 pieni poni muutti takkulaan.  Kesällä ihastelin aina ponia, ja mietin, että voi kunpa joskus saisin ratsastaa tuolla ponilla. Mailan kolmijalkaisuuden takia vaihtelin ratsuja lähes joka tuti, ja eräänä kesäpäivänä pääsin tällä "unelmalla" ensimmäistä kertaa tunnille, ja vielä heti estetunnille kunnon estetyttöjen sekaan. Ravi oli silloin jotain niin kauheaa ja hypin satulasta niin korkealle, että Tanja luuli minun keventävän koko ajan hajoitusravissa. Ensimmäiset hypyt olivat jäätäviä loikkia, ja minä yritin pysyä kyydissä. Tunnista loppujen lopuksi selviydyttiin hengissä.

Kesän ja syksyn ratsastelin ponilla myös paljon itsenäisesti, treenasin pääosin vain harjoitusravissa istumista ja taivuttelua. ja kävin kerran linassa istuntatunnilla tipahtamassakin. Vaikka ponin selkä oli pelkkää luuta ja nahka, sekä säkä oli todella isoja kova, oli kuitenkin pakko päästä ratsastamaan ilman satula.

Pikkuhiljaa aloin menemään Sypellä säännöllisesti koulu ja estetunneilla. Syksyllä päästiin jo Abc:lle meidän ekoihin kisoihin hyppäämään 60cm sijoittumalla 3., sekä pyörähtämässä kouluaidoissa ja esittämässä katstrofaalinen c-tason rata.

 Talvi treenattiin ahkerasti pääsääntöisesti koulussa, sekä esteillä kentän salliessa ja poni alkoi jo saamaan pieniä lihaksia selkään ja takaosaan. Keväällä käytiin jopa kunnon kouluvalmennuksesissa, ja pikkuhiljaa pystyin jo istumaan poinin ravissa.. Alettiin myös kisaamaan helppo C ohjelmia, sekä 50-70cm harjoituskisoja estepuolelta punavalkoisia ruusukkeita keräten.

Toukokuu oli toiselta nimeltään estekuu. Käytiin tosi paljon estunneilla, jossa hypättiin jo yli 80cm tehäviä ja startattiin meidän eka 80cm, joka oli myös ensimmäinen alueluokka. Oltiin luokassa toisia ja olin niiin ylpeä ponista. Käytiin myös parissa muissakin aluekisoissa, joista kaikista tarttui ruusukkeita 80cm korkeudella. Toukokuun alussa 70cm oli mielestäni jo pelottavan korke, mutta vähitellen aloin tottua korkeuteen, eikä lähestymisessä tullut itselle sitä ns. rimakauhua.
Kesä-heinäkuussa mentiin paljon ilman satulaa, käytiin uittamassa ja metsäkävelyillä, treenattiin myös, mutta ei-niin ahkerasti. Käytiin kesälomalla Abc:llä koulukisaviikonloppuna kisaamassa. Mentiin ensimmäiset B-tason luokat -molemmista alle 57%. Heinäkuun lopulla alettiin treenaamaan kunnolla 90cm korkeudella. Yhdellä tunnilla hypättiin kolmoissarjaa, joka suureni loppua kohden. Viimeinen este nousi tunnin päätteeksi 110cm. Jonka jälkeen ei enää edes 80cm pelottanut, ei sitten ollenkaan!

Elokuun alussa hypättiin meidän ensimmäinen 90cm. Ratsastaja oli niin kauhuissaan kun olla ja pystyi, mutta rata oli mitä parhain ja tasaisin. Sijoituttiin kolmansiksi, jolloin oli hymy kaikilla todella herkässä. Elokuussa kierretiin parit kisat 80-90cm tasolla rusetteja keräillen. Treenattiin kouluakin aina välillä. Kerran onnistuin saamaan Sypen koottuun raviin ja saatin tehtyä laukanvaihtokin lävistäjällä! Elokussa vasta aloin huomata että olimme ihan tosissaan kehitytty ratsukkona. Elokuussa kävin myös elmäni ensimmäistä kertaa kunnon revittelymaastossa.



Syksyllä käytiin veilä yhdet kisat, jonka jälkeen alkoi talvi. Koko talven kenttä oli niin jäässä, että ei pystytty hyppäämään kotona ollenkaan, joten talvella edetiin koulupulella jo niihin avoihin ja sulkuihin. Käytiin kyllä n. kerran kahdessa viikossa maneesilla estetunnilla. Ja kerran syksyllä ruotsaslaisen Anen estevalmennuksessa.

Alkuvuodesta alettiin kilpailemaan koulua C-B tasolla. Esteet aloitettiin tänä vuonna 80cm korkeudelta menestykkäästi -voitettiin 80cm luokat ja koulussa oltiin kahteen otteeseen neljänsiä. Päästiin myös Powercupin aluekarsintoihin. Heti ensimmäinen 90cm hylättiin kieltoihin, toisesta 9vp perusradalta, kolmannesta 4vp perusradalta... ei alkanut aluekausi ihan odotetulla tavalla. Treenatiin ahkerasti helppo B K.N special kouluohjelmaa powercupin karsintoja varten, ja kova työ palkittiin 64% ja 2. sijalla, sekä esteosuuden epäonistumisesta huolimatta oltiin kokonaiskilpailussa 4. ja päästiin finaaliin, josta olin vain aikaisemmin unelmoinut!
Kesä-heinäkuussa kierrettiin kisoja ja käytiin paljon merellä uimassa sekä maastoilemassa. Heinäkuun alussa lähdettiin meidän ensimmäisiin yökisoihin Tornioon, jossa hypättiin kaksi 90cm ja ensimmäinen 100cm. Metri meni vähän miten meni. Alun kaksi hyppyä onnistui, kolmannelle poni oli kiltti ja pelasti ratsastajan hädästä, mutta viidennelle ei enää pelastanut, vaan lensin esteen sekaan. Kotona treenaamiset jatkui heti Torniosta kotiuduttua koulupainoitteisesti, sillä seuraavalla viikolla oli Abc;n kansallinen koulukisaviikonloppu, jossa mentiin helppo B:n ratoja. Viikonlopun ensimmäisestä startista saatiin meidän koko elämän huonoimmat prosentit; 53%. Seuraaviin ratoihin petrattiin kunnolla ja saatiin yli 60%, myös kansallisesta luokasta!

Elokuu lähestyy ja treenaaminen kasvaa, sillä Lahti ja Powercup lähestyy. Heinäkuun lopulla käväistiin vielä Abc:llä hyppäämässä. Elokuun alussa hijottiin Powercupin kouluohjelmaa,sekä hypättiin jonkun verran. Käytiin myös lämpiminä päivinä merellä uimassa. Kolme päivää kestävällä "etelänreissulla" poni käyttäytyi ja kulki niin mallikkaasti. Vaikka sijoituksia ei tullut, reissu opetti minua todella paljon ja saatiin lisää arvokasta kisakokemusta. Elokuussä käytiin ihan kahteen otteeseen Kalajoella, mestaruuksissa ja Venetsialaisissa.  Mestaruuksissa 80cm sijoituttiin, mutta itse mestaruusluokka 90cm kiellettiin viimeiselle. Onneksi venetsialaisissa päästiin monta hyvää metriä maaliin saakka. Syppe tykkäsi niin kovasti olla kisoissa, että heti kun tulin kuljetussuojien kanssa jaballe, poni kääntyi pää perimmäiseen nurkkaan ja oli sitä mieltä että minähän en vielä lähde.

Vielä syksyllä treenattiin paljon koulua ja mentiin takkulan kouluratatreeneissä B:n ohjelmaa yli 62%. Kävästiin myös Abc:llä harjoituskoulukisoissa ratsastamassa sama luokka kun koulumestaruuksissa seuraavana päivänä. Syppe oli tosi hyvä, vaikka ensimmäiset "kisat" maneesissa syksyn puolella. Saatiin radasta 64%, ja valkoinen ruusuke. Mestaruuksissa poni oli yhtä hyvänä kun edellisenä päivänä, jonka puolesta oltaisiin saatu samat prosentit, ehkä paremmatkin, mutta minä menin ja ratsastin väärin jonka vuoksi prosentit jäi siihen 62. Ohitettiin lopputuloksissa jopa muutama kouluponi, ja oltiin yli puolenvälin sijoituksissa.

Loppuvuosi ollaan käyty edelleen koulu ja estevalmennuksissa, ja Syppe on mennyt koulutunneilla jopa kunnon avoja ja sulkuja, sekä koottuja askellajeja. Minä olen myös oppiut ratsastamaan koulussakin jo paljon paremmin tämän vuoden aikana.