Luukku 4: Tunne minut paremmin

Joulukuu on päässyt mukavasti vauhtiin, mutta itse tosin sain jo toissapäivänä kaikki muut perheenjäsenemme kiertäneen flunssan, joka alkaa olla jo voiton puolella. Joulukalenterin neljännessä luukussa kerron teille hieman enemmän itsetäni.

Jos Silja ei olisi muuttanut naapuriini ja meistä ei olisi tullut parhaita kavereita, en olisi koskaan päässyt käymään Siljan kanssa takkulassa ratsastamassa pienellä Kirsikka-ponilla, enkä sitä myöten olisi koskaan saanut ensmmäistä hoitoponiani, Ruutia, jonka kanssa aloittaa valmennukset neljännen luokan syksyllä.

13/11/2012

Meidän talossa on kaksi kerrosta, ja huoneeni on yläkerrassa. Aina iltaisin kun olen juuri päässyt peiton alle ja olisin valmis nukahtamaan, huomaan että joku tavara on jäänyt alakertaan. Yleensä se on puhelimen laturi tai koulureppu, jota en ole vielä pakannut seuraavalle kouluaamulle. No, ei auta muu kuin lähteä pimeään alakertaan hiipimään ja hakemaan reppua eteisestä, jonne sen aina heitä koulusta tullessani tai lähteä etsimään laturia olohuone-keittiö akselilta. Reppu aina löytyy, mutta  laturi onkin se toinen juttu. Etsin sitä väsyneenä vaikka kuinka kauan, ja jonkun ajan päästä tajuankin, että sehän onkin jo ylhäällä, ja tulin ihan turhaa alakertaan.

Pidän valokuvaamisesta, ja ostin toukokuussa itselleni canon eos 100D järjestelmäkameran, joka on minun käyttööni täydellinen. Kuvausta rajoittaa vain nykyinen objektiivi, joka lakkaa kokoajan toimimasta, joten kamera pitää kokoajan sammuttaa ja käynnistää uudellee, tai irrottaa koko objektiivi ja laittaa paikoilleen uudestaan. Kuvaan kaikkea mahdollista maan ja taivaan välillä. Kiertelen myös muiden mukana kisoissa hoitamassa kavereiden ratsuja ja valokuvaamassa, sekä sikoni voimistelukisoissa kuvaamassa.

Yritän aina olla tosi tehokas, ja tehdä monta asiaa yhtä aikaan, kuten pestä aamulla hampaat ja harjata hiukset yhtä aikaisesti. Yleensä se ei ole kyllä mitenkään tehokasta, kun hammastahnaa menee hiuksiin ja hiukset menevät suuhun ja joskus jopa pahemmaksi mitä aloittaessa.

Olen tosi huoleton, ja unohtelen asioita aika paljon, joten aina ennen kun olen lähdössä johonkin, esimerkiksi kisoihin, niin vähintään kaksi eri ihmistä kyselee minulta kaikki tavarat, jotka mahdollisesti voisi jäädä matkasta. Tarkistan myös aina valmiiksi pakatut tavarat vähintään sen kaksi kertaa ennen lähtöä, ja aina viimeisellä tarkistuskerralla huomaan jonkun puuttuvan.

Rakastan pakkaamista, mutta vihaan sitä, kun laukku pitäisi purkaa, ja varsinkin kotona reissusta tultaessa laukku saattaa hyvinkin odottaa huoneessani sen pari päivää, ennen kun saan sen purettua.

Rakastan talvea. Rakastan lunta ja pieniä talvipakkasia, kun lumi kimmeltää ja ulkona on ihanan valoisaa ja kaunista. Hevosten kanssa on myös ihana ottaa valokuvia talella kun aurinko paistaa ja puiden oksat on ihan valkoisina. Joulu on ehdoton vuoden kohokohta, kun saa syödä hyvin ja saa myös lahjoja ja voi vain olla. Tasan viikon päästä jouluaatosta, uudenvuodenaattona on myös minun synttärit, ja kaikki ampuvat minun kunniaksi raketteja, ainakin melkein :)

Pitkät kisareissut ja kisaaminen on se minun juttu, joka tekee tästä harrastuksesta, (jos tätä voi edes harrastukseksi kutsua) erinomaisen. Jokaisiin kisoihin lähdetään aina näyttämään parastaan, ja vaikka aina ei menisikään niinkuin elokuvissa, se tarkoittaa vain sitä, että vain lisää treeniä ja ensikerralla edes vähä paremmin. Kisoissa näkee myös paljon kavereita, joita ei aina muualla näe.

 

Lahti, Powercup  7/8/2015

Kalajoki, Hyppää Venetsialaisiin 27/8/2015

Aina viidennelle luokalle asti kävelin tosi päkiöillä. Harvoin kävellessä minulla oli kantapäät maassa, mutta kuudennelle luokalle mentäessä, osasin jo kävellä koko jalkapohja maassa. Olen aina puhunut paljon ja aivan liian nopeasti, ja välillä myös tosi epäselvästi, ettei kukaan saa selvää. Vieläkin puhun tosi nopeasti, jonka vuoksi vähän tuntemattomien ihmisten edessä pidän vain suuni kiinni, koska pelkän että en osaa puhua normaalisti, eikä hän saa mitään selvää. Välillä kun jaksan keskittyä puhumaan, niin puhun jopa normaaliin tahtiin.

Minulla on tosi paljon kavereita, hevoskavereita ja myös niitä ei-hevosihmisiä. Olen myös hyvin sosiaalinen ja tulen toimeen lähes kaikkien kanssa. Myös niiden erinlaisten ihmisten, joita näkee aina arkisin tallilla terapiaratsastuksissa, joita myös aina autan hevosten laittamisessa, ratsun taluttamisessa ja Tanjan apuna kentältä käsin.

pihkala 22/7/2014 ♥