maanantai 27. heinäkuuta 2015

96. Abc:n esteviikonloppu

Tällä viikolla vuorossa oli naapuritallin estekilpailut, jotka tälläkertaa kisattiin 2-tasolla. Lauantaina minulla ja Sypellä oli vain yksi luokka, 90cm. Kisat alkoivat jo yhdeksältä 1-tason pikkuluokilla. Meidäm seura oli yhteistyössä Abc ratsastajien kanssa kisoja järjestämässä, joten olin ensimmäisen luokan radalla puomeja nostamassa. Heti luokan loputtua lähdin Takkulaan laittamaan Syppeä.

Takaisin Abcllä oltiin puoli kahdentoista aikoihin. Kävin katsomassa ratapiirrosta, jonka jälkeen kävimme Ronjan kanssa verkassa ravailemassa ennen radankävelyä. Rata ol muuten aika tavallinen, mutta kolmannen esteen alla oli kirjaimellisesti mörköjä. Kolme muumeista tuttua mörköä  seisoi mustien pomejen alla. Seitsemännellä esteellä oli myös muuri puomejen alla. Mentiin sitten takaisin verkkaan, jossa otin muutamat hypyt ristikolle, pystylle ja okserille, jolle poni ei ensimmäisellä kerralla kääntynyt ollenkaan ja mentiin siitä ohi.



Kun pääsin radalle valmistautuvsi ratsukoksi, menin tuttuun tapaan näyttämään pelottavimmat esteet. Radan ensimmäiset kaksi estettä meni hyvin, kolmannelle ratsastin liikaa, josta poni suuttui eikä hypännyt ollenkaan mörköjen yli, toisella lähestymisellä hyppäsi, mutta pudotti puomin. neljjännelle kolahti pahasti, mutta puomi jäi silti kannattimilleen. Kaksi seuraavaa estettä meni hyvin. Seitsemännelle, eli  muurille lähin taas ratsastamaan liikaa,ja este jäi ylittämättä, mutta jäälleen toisella kerralla yli. Tänään ei ollut todellakaan meidän päivä! Videon kuvaaja on vahingossa tarkentanut aitaan, mutta kyllä siittä rataakin jonkun verran näkee. Illemmalla isompien luokkien aikaan kävin vaihtamassa 100cm ilmoittautumsen 80cm:iin valmentajan suosituksesta.

Sunnuntaina aloimme laittamaan syppeä kisakunton ennen kahdeksaa, sillä lähdin Abc:lle jo ennen puoli yhdeksää. 80cm ratsastettiin ensimmäisenä luokkana, jossa starttasin toisena. Ravasin ja laukkailin, sek hyppäsin pari ristikkoa jälleen ennen radankävelyä. Esteet näytti niin pieniltä ja mukavilta, ja radan uusinnassakin oli kivoja kohtia, missä pästiin ratsastamaan aikaa ihan kunnolla. Rata mentiin vaan sillä mielellä, että molemmilla olisi hauskaa. Kaikki postauksen kuvat on ottanut Tiia ja Jenni.



 Heti lähtömerkin jälkeen poni lähti etenemään ihan kunnolla, mutta ensimmäisen esteen jälkeen Syppe jäi pohkeen taakse ja viiden laukan linja jäi pitkäksi. Perusrata meni muuten hyvin, vaikka poni oli yhäkin hieman pohkeen takana, eikä viitsinyt ponnistaa esteille kunnolla, joka kostautui uusinnan toiselle esteelle, josta tuli puomi mukaan. Loppurata selvittiin puhtaasti hyvällä ajalla. Käytiin Jatan kanssa käveleskelemässä ennen palkintojenjakoa. Lopputuloksissa minulla ei ollut mitään hajua omasta sijotuksista, muuta kun että olisin ollut toinen ilman virhepisteitä. Kotona tuloksia katsoen olin siisi viides, ensimmäinen ei sijottunut.Kolmanneksi viimeinen ratsastaja oli siis tiputtanut minut sijoilta!

Ysikympin perusrata oli aika samanlainen kuin 80cm:n, mutta möröt tulivat taas kuvioihin, sekä samantapaiset kärpässienet ja parit portit. Verkassa hypättin ihan vai muutamat hypyt ja käveltiin. Starttasin luokassa viidenteä, joten pääsin aika pian radalle näyttäään sypelle parit esteet.



Rata alkoi hyvin, mörköä Syppe ei edes huomannut, mutta seuraava portti ponia hieman epäilytti. Sarjan a-osan hpystä tuli vähän hassu, mutta sai se hyvin korjattua b-osalle. Sieniokserillekkaan ei ollut mitään muuta aikomuksia ponillakaan mielessä. Perusrata jatkui hyvillä melin kohti uusintaa. Ensimmäinen uusinnan kohta, jossa olisi voinut kääntää meni minulla vähän ohi ja mentiin pitemmän kautta. Muuten uusinta oli hyvin sujuva. Menin tässä vaiheessa luokan johtoon. Radan jälkeen käytiin taas Jatan kanssa käveleskelemässä, jonka jälkeen tultiin kentän laidalle jännittämään pysymmekö vielä sijoissa kiinni. Olin jo tipahtanut kolmanneksi tässä vaiheessa, ja siinä pysyin luokan viimeiseen ratsukkoon asti, joka meni alle sukunnilla ohi. Loppusija oli siis neljäs, ja voi olla tyytyväinen pappaponiin!




ihana kuva ponin osalta ♥

torstai 23. heinäkuuta 2015

95. Kaikella rakkaudella - Sällin Maila


Jokainen on joskus menettänyt rakkaansa, parhaan ystävänsä, ihmisen tai eläimen. Jokainen tulee joskus menettämään jonkun, josta jää suru, haikea mieli, yksinkertaisesti sanottuna ikävä. 




 Harvoin siitä päsee yli helpolla. Tulee itkettyä itensä uneen pitkinä iltoina, milloin on aikaa ajatella sitä kaikkea, mitä sen rakkaan kanssa on koettu. Iloa ja surua, onnistumisen tunnetta, sitä, kun oppii ja tekee jotain, mistä on kauan haaveillut, viettänyt vain aikaa kahdestaan aivan hiljaa.


 Olipa kerran pieni äksy suokkiputte, joka aina mulkoili karsinasta jokaiselle ohikulkijalle. 
Sitten 11 vuotias tyttö ihastui tähän pieneen tammaan, jota oli aina ennen vihannut. 
Hän alkoi ratsastamaan tällä, ja vähitelle rakastui siihen. 


Heidän välilleen kasvoi luottamus. Tyttö luotti tähän niin arvaamattomaan äkäpussiin, joka olikin todellisuudessa hellyydenkipeä hyväsydämmien tamma. Myös tamma alkoi luottamaan tyttöön. Heidän yhteistyö alkoi sujua alkuvaikeuksien jälkeen ja he alkoivat kehittyä.




 Talvi 2012-2013 oli kehityksen aikaa. Tyttö tipahti joka tunnilla jouluun asti, ja nousi aina vain takaisin satulaan. Uudenvuoden aaton jälkeen tyttö ei tipahdellut enää, ei kertaakaan. He pääsivät jo alkukeväästä ensimmäisiin kilpailuihinsa. Naapuritallille ristikkoluokkaan. Tamma ei ollut viiteen tai jopa kuuteen vuoteen poistunut tallin pihapiiristä, muualle kuin maastoon. Jännitys oli korkealla kisakentän porttia lähestyessä, koska edellisen kerra kisoissa tamma oli lyönyt hanskat tiskiin ja jäänyt vain pukittelemaan portille, jonka  jälkeen kisahistoria oli nollassa tähän sakka. Tytön onneksi tamma asteli portista läpi ja he suorittivat raan nolla tuloksella. Silloin tytöllä oli hymy herkässä.





 Treenaus sen kuin jatkui kesää, ja ensimmäisiä kauempana olevia kisoja kohti. He starttasivat ensimmöisen 60cm luokkansa, joka jäi myös viimeiseksi. Ensimmäisen esteen yli päästiin, mutta toisen, joka oli portilta pois päin oleva okseri tamma hidasti jo kaukaa ja pysähtyi käynnin kautta. Tyttö oli hämillään, sillä tamma ei koskaan keltänyt, se vain juoksi esteiden ohi. Seuraavalla ja sitä seuraavalla kerralla sama juttu. Kukaan ei osannut odottaa, mikä tammalla oli oikeasti syynä kieltoon.


Vasta seuraavana päivänä huomattiin, kuinka tamman toinen tunen oli paksu. Tammalla oli mennyt ennenkin sama jalka, mutta seoli täysin parantunut. Siittä alkoi tamman kävelykuuri, joka kesti syksyyn  saakka.



Syksyllä tammalla sai ottaa jo ravia pieniä pätkiä suoralla. Ratsastuksen jälkeen jalat oli aina kylmättävä huolella. Joulun alla sai jo ottaa laukkaa, josta tamma oli ihan onnessaan, kuin myös tyttökin.



Vuoden 2014 tamman jalkoja ja liikutuksia hoiti myös sen vanha tuttava Reetta. Vähitellen tyttö alkoi vain keskittyö toiseen poniin ja sen treenaamiseen, ja tamman liikutus ja jalkojen hoito jöi Reetalle. Jalan tilanne oli hyvin vaihteleva; välill oltiin aivan kolmijalkaisia ja välillä ravattiin kärryjen edessä ilman ongelmia. Vaikka tyttö ei tammaa enää aktiivisesti hoitanut, aina kun hän oli tallilla, hän rapsutteli ja hoiti rakasta tammaa. 



Alkukesästä 2015 jalan tilanne oli paha. Perjantaina 15.5 tyttö sai viestin puhelimeen tamman omistajalta. 'Etuset on nyt niin huonona, et tamma lopetetaan ens to (21.5)'. Tyttö oli juuri ehtinyt istua koulun ruokalan tuoliin, että vain puhelin tipahti kädestä tarjottimelle. Siittä päivästä torstihin asti tyttö hoti tammaa aina tallilla niin paljon kuin vain oli aikaa. Kaikista pahin päivä oli keskiviikko ilta. Viimeiset hetket upean eläimen läsnäoloa ja rapsuttelua.


 Nyt tammalla on kaikki hyvin. Jalat eivät estä juoksemista vihreillä niityillä, jossa se saa syödä niin paljon hiekkaa kun ikinä haluaa eikä kukaan ole estämässä. Tämä oli paras ja ainut vaihtoehto. 
Lepää rauhassa Sällin Maila ♥ 2.8.200-21.5.2015

LINKKI VIDEOON


Tätä olen kaksi kuukautta tehnyt, ja joka ikinen kerta silmät ovat kostuneet.
 Kaikista pahiten nyt kun luin koko jutun alusta loppuun.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

94. Team Honolulu


Silja-Bonde,  Minä-Syppe,  Oskari-Ruuti,  Veera-Sharlotta,  Noora-Vallu

Niin mikä oli? No tietenkin meidän ponikatrilli!
 Olemme tässä viimeisten parin viikon aikana kolmeen otteeseen harjoitelleet ponikatrillia Abc:n koulukilpailuihin. Kisat järjestetään joka vuosi, ja aina on myös kisoilla oma teemansa. Tänä vuonna teemaksi oli valittu Hawaii. Minun ja Siljan tehtäväksi osoittautui musiikin valitseminen -ja muokkaaminen. Väittäisin, että kaikki ovat joskus kuulleet Hawaii musiikkia, sitä oikein hidasta soittimien pilpattelua ja muuta. Eihän siihen musiikkiin voisi nyt mitään muuta kuin käyntikatrillin tehdä, jota kukaan ei kyllä jaksaisi katsoa, ainakaan nukahtamatta. Parhaaksi vaihtoehdoks melle jäi sitten Shakira, ja hänen Hawaii'hin sopiva musiikki.



Itse ohjelma saatiin valmennuksella tehtyä jo yhdessä kerrassa! Tosin minulle alunperin valittu ratsu Tilta ei oikein sopeutunut tähän hommaan, niin Syppe piti ottaa sen tilalle. Katrillia tehdessä saatiin välillä nauraa ihan kunnolla kaikille tyhmille ideoille, ja kaikista eniten meidän 'yllätysnumero' Ruutille, joka tuli suoraa laitumelta kisoihin ja katrilliin.




Esiintymiset menivät tosi hyvin, vaikka Bonde ja Syppyrä olivat välillä vähän enemmän ja vähemmän muista jäljessä. Myös ja parit pukit saatiin yleisön iloksi. Ja jos vielä jollekkin jäi epäselväksi, hauskaa meillä oli alusta loppuun! Alla olevasta videosta näet koko katrillin. Kahdessa kohdassa musiikki loppuu jostain syystä, mutta alkaa pian taas uudelleen.

TÄSTÄ VIDEOON



Mitäs piditte katrillista ja tämmöisestä vähän lyhymmästä postauksesta ?

93. Abc:n koulukansalliset


Nyt lähiaikoina blogi on alkanut täyttyä pelkillä kisapostauksilla, ja se vähäinen osa muita postauksia on perus treenipostauksia, jotka ovat minun mielestäni jo vähän liiankin tylsiä. Toivottavasti ketään ei ole myöskään suuresti haitannut harvemmin tulevat postaukset. Syy siihen on yksinkertaisesti se, että tykkään tehdä postaukset kunnolla ja ajan kanssa, enkä vain suhaise niitä äkkiä. Monipuolisten postausten toivossa pyytäisinkin teitä kertomaan, millaisia postauksia haluaisitte nähdä?

Kisat olivat tällä kertaa meidän naapuritallilla, Abc-tallilla. Perjantaina kisattiin iltakisojen merkeissä 2-tasolla HeB-HeA, ja La-Su 4-tasolla nuorten hevosten luokista Intermediate I tasolle asti. Minulla ja sypellä ensimmäinen startti oli perjantai iltapäivällä. Menimme Julian kanssa tallille jo aamusta tekemään aamutallia, ja kävimme kotona vaihtamassa vaatteet puoli kahdentoista aikoihin.

Tallille tultin takaisin kahden maissa pyörällä. Tallilla aloin laittamaan Sypelle sykeröitä harjaan ja Julia harjaamaan ponia. Poni kiillotettua ja harja letitettyä kävin vaihtamassa kisakamppeet päälle, millä välin Julia varusti Sypen loppuun. Abc:lle lähdettiin puoli neljän aikoihin ja verkkassa oltiin vartin päästä. Luokkana toimi Helppo B:0 2009, ja starttasin 16.25, joten minulla oli melkein kolme varttia aikaa verkata. Aluksi poni oli ihan sitä mieltä että 'nääh taas koulua en halua', ja meno todellakin näytti myös siltä. Pikkuhiljaa poni alkoi antamaan periksi ja meno alkoi sujua jo hyvin. Käveltiin pitkillä ohjilla tovi, jonka jälkeen ei ollut tietoakaan siittä hyvästä ponista joka Syppe oli noin viisi minuuttia sitten. Yritin saada ponin taas yhtä hyväksi, kuin ennen käyntiä. Lähdettiin verkasta poissa liian aikaisin, joten kävelin aivan liikaa ennen rataa, jonka aikana poni taas huonontui radalle.

© Ronja Vekki
Heti aitojen sisäpuolella Syppe huomasi tuomareiden yllä olevat päivänvarjot, jotka olivat aivan liian pelottavia ponin mielestä, enkä pystynyt edes ratsastamaan kunnolla, kun kaikki vähänkään erikoiset asiat olivat nyt hurjan pelottavia. Radalla poni oli yhäkin lievässä panikissa, enkä ollenkaan ratsastanut sitä kunnolla. Tiet olivat aivan kammottavia, joista sitten rokotettiin paljon pisteissä.

©Ronja
Ilman jalustinta lopputervehdykseen ja poni on kiinnostunut aivan jostain muusta kuin kouluratsastuksesta  ©Ronja

 Radan jälkeen fiilikset olivat jossain aivan muualla kuin korkealla. Suututti, harmitti, ja kaikkea siltäväliltä. Lähdettiin kävelemään aika heti takaisin tallille, koska seuraavaan starttiin oli melkeinpä kolme tuntia aikaa. Matkalla päivitin koko ajan equipea omien prosenttejen toivossa. Odotin noin 55%, mutta ei kuin 53,700%. Ennätyshuonot prosentit! No, tuomarit arvioivat tässä luokassa muutenkin hyvin tiukalla kaavalla. Purettiin Syppe ja jätettiin se talliin back on track-loimi päällä, kun itse poljettiiin pyörillä kisoja katsomaan.

Noin tunnin päästä mentiin takaisi Takkulaan laittamaan Syppeä kuntoon seuravaa luokkaa varten. Luokkana oli Helppo B lasten esiohjelma A. Tultiin Abclle tällä kertaa puolta tuntia ennen starttia, koska Syppeä ei tarvinut verkata niin paljo kuin edelliseen luokkaan, sillä se oli jo tänään liikkunut. Verkassa poni alkoi olla jo ihan kouluratsastus tuulella, joten sitä oli paljon mukavampi ratsastaa. Verkassa tuli myös niitä kunnon hyviä pätkiä. Radalla poni katsoi taas päivänvarjoja ja koko tuomaripääty oli muutenkin kauhean pelottava Sypen mielestä. Pyörittiin koko valmistautumisaika vain tuomaripäädyssä, ja vähitellen Syppe alkoi tottua jo niihin.

© Silja
© Silja

Kun rata alkoi ponin kaikki ylinmääräiset jututu olivat jääneet melkein kokonaan poissa. Mutta tällä radalla ratsastin taas liika. Ratsastan liikaa eteen, mutta paljon paremmin kuitenkin kuin edellisen radan. Prosentteja tästä tuli 60,673% ja olin luokassa sijalla 14/23. Eli aika suuri parannus päivän ensimmäiseen starttiin!

© Ronja
Lauantaina kisat alkoivat klo 9.00 ja starttasin ensimmäisessä luokassa puoli yksitoista, joka oli Helppo B Lasten esiohjelma B. Tämä rata taitaakin olla aika lailla vaikein Helppo B:n ohjelmista. Menimme tallille puoli kahdeksan maissa ja jaoimme hevosille aamuruoat. Kun Syppe oli saanut syötyä, tein sille taas lettisykeröt, varustin ja lähdimme Siljan ja Sannan kanssa yhtä matkaa Abclle. Verkkasin jälleen noin 45minuuttia, ja Syppe oli nyt ihan iskussa! Sama meininki jatkui melkein radalle asti, josta prosentteja 61,917%. Kaksi kuukautta sitten saimme tästä luokasta tuloksesksi 58%, joten kehitystä on nähävästi hieman tapahtunut ;)

torstai 16. heinäkuuta 2015

92. Tornion kisat: Sunnuntai



Sunnuntai aamuna herätyskello oli laitettu soimaan puoli kahdeksan maihin, jotta kerkeisimme käydä rauhassa syömässä hotellin tarjoaman aamupalan, ennen kisapaikalle lähtöä. Onneksi Reetta lupautui ruokkimaan hevosemme aamulla, niin meidän ei tarvinnut herätä tuntia aikaisemmin itse ruokkimaan hevosia. Kukaan meistä ei olisi oikein halunnut nousta sängystä ylös kellon soidessa, mutta pakkohan se tietenkin oli. Kun kello alkoi osoittaa kahdeksaa, raahauduimme aamupalalle silmät puoliksi auki ja puoliksi kiinni.  Heti kun oltii saatu aamupala syötyä ja silmät avattua menimme takaisin hotellihuoneelle pakkaamaan kamat ja lähdimme takaisin kisapaikalle.

Kisapaikalla kävin heti ensimmäisenä jaboilla katsomassa että ponilla on kaikki OK. Olihan sillä, mutta loimen putipuhtaudesta päätellen se ei ollut nukkunut makoillen ollenkaan. Tottakai heti ensimmäisenä mieleen tuli kauhukuvia radalta, että poni liikkusi kuin lapamato eikä ylittäisi ainuttakaan estettä. Jätin ponin vielä rauhassa syömään aamuheiniä, ja menin Julian kanssa auttamaan Ronjaa Krissen kanssa, koska hän meni ensimmäisessä luokassa, joka oli korkeudeltaan 80cm.
Kuvailin taas luokasta noin puolet ratsukoista, ennen kuin mentiin laittamaan Syppeä kuntoon. Julia oli mennyt paria ratsukkoa aikaisemmin harjaamaan ponia, joka oli aivan jotain muuta kuin väsynyt. Pyöri ja sähelsi kokoajan omia juttujaan, ennakkoluulot ponin väsymyksestä eivät pitäneet paikkaansa sitten ollenkaan, onneksi.

Kävin jälleen ravailemassa ja laukkailemassa ennen radankävelyä. Menin siis ensimmäisenä 90cm, jossaoli arviointina 367.1, eli se kaikista yleisin perusrata ja uusinta. Tämän radan uusinta oli tosi kiva! Sai laukata pari suoraa kunnolla eteen, ja lopussa oli kääntyy-hyppy-kääntyy-hyppy, ja käännöksissä pystyi tekemään niin pienen tien kuin vain ikinä pystyi! Verryttelyssä hypättiinn pari ristikkoa, pystyä ja okseria. Pystyllä meinasi koko ajan tulla puomeja mukaan, mutta kun viimeisen kerran hyppäsin sen, annoin kunnolla pohkeet samalla kun poni ponnisti. Alkoi jalat nousemaan okserillekkin.

© Julia
Olin luokassa 7 lähtijä. Kun pääsin radalle valmistautumaan, menin suorinta reittiä 8 esteelle. Punaiselle pystylle, jonka alla oli muurin palikoita. Poni taas kyttäsi sitä, mutta onneksi minulla oli aikaa pyöriä sen ympärillä, jolloin poni alkoi jo menemään hieman lähemmäs sitä. Kävin vielä varalta näyttämässä trippelin, jonka alla olivat samat risulaatikot kun eilenkin. Lätömerkin jälkeen tein ympyrän ja lisäsin laukkaa enne lähtölinjaa. Ensimmäiselle esteelle tuli hyvä hypp. Samoin toiselle, kolmannelle ja kaikille muillekkin perusradan esteille. 7 esteen jälkeen lähti uusinta, aikaratsastus. Heti alkuun sai otettua kunnon laukkapätkän ennen punaista muuripystyä. Syppe katsoi vähän, mutta meni kannustuksella yli. Uusinta sujui hyin loppuun asti, ja viimeiset käännöksetkin onistuvat nappiin. Heti viimeiseb esteen jälkeen jäin vain rauhassa taputtelemaan Syppeä,  ennen kuin  maalilinjan, johon oli vielä reilusti matkaa. Taputtelut jäi sikseen ja täysiä veilä pikku matka linjalle, jonka jälkeen poni sai vasta ns.oikeat taputukset.

© Rosita Mailinen
©Rosita Mailinen

© Rosita
© Rosita Mailinen
© Julia
© Rosita Mailinen


Mentiin luokassa johtoon. Heti seuraavana ratsastava Ronja pyyhälsi meidän ohi, ja samalla tavalla tekivät kolme muutakin luokan aikana. Lopputuloksissa olin siis viides ja sain keltaisen rusukkeen. Palkintojen jaon jälkeen annoin ponin Julialle ja menin itse katsomaan metrin ratapiirrosta. Seuraavana luokkana olikin meidän ensimmäinen 100cm, jossa oli arviointuna A.2.0, eli ei uusintaa. Rata oli juuri sopiva meille ekaksi metriksi, ja siinä olikin vain kahdeksan esteeä. Kun osasin radan suurinpiirtein, kävin ravailemassa verkassa vielä ennen radankävelyä.

© Julia
© Julia
Verkassa poni ei ollut oikein iskussa. Pystyn yläpuomi kolisi jälleen, ja kerran saatiin koko este nurin. Okserin takapuomikin tipahti muutaman kerran, mutta lopussa hypyt onnstuivat jo ihan suht hyvin. Radalla ennen omaa suoritusta näytin taas muurin, sekä sarjan B-osan alla olevan portin. Aloitin taas samalla tavalla kuin edellisessäkin luokassa samalle esteelle hyvässä laukassa jyvällä hypyllä. Matka jatkui samaa menoa 2-esteelle, puolimuurille. Sen jälkeen oli 6 lauka linja ja okseri, jolle ei tullut paikkaa. Onneksi poni pelasti ja hyppsi kauempaa, mikä auttaa aina pienimmillä esteillä, mutta nyt lähti yksi puomi mukaan. Sarjalle tuli hyvät paikat ja hyvät hypyt. Viidennellä esteeellä tapahtui sitten vähän huonompi juttu... Esteelle jouti kääntämään kunnolla, jes käänty, hypätään,ratsastaja on jo hyppäämässä, mutta poni lyö jarrut pohjaan ja minä jatkan matkaa hetken satulassa pysymis yrityksen jälkeen kentän pohjan. Oho.

© Ronja Vekki
© Ronja Vekki
© Ronja Vekki
© Ronja vekki


Ärsytti, ärsytti ja ärsytti! Ihka ensimmäinen tippuminen kisoissa, ja vieläp ensimmäisestä 100cm luokasta. Oikeastaan, nyt jälkeenpäin tuo tippuminen vain naurattaa.Kaikki kävi nniin äkkiä, että maassa ajattelin vain että oho :D Laitettiin sitten poni poissa ja kuvattiin seuraava luokka ennen kun lähdettiin kotimatkalle.

 Oliko postauksessa liikaa tekstiä tai kuvia? Entä mitäs piditte?

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

91. Tornion kisat: Lauantai


Pahoittelut, kun postauksia ei ole tällä viikolla tullut ollenkaan. Olen koittanut tätä yhtä ja samaa postausta kirjoitella moneen otteeseen ja julkaissut omien muistikuvien mukaan jo kesiviikkona... Mutta vasta nyt huomasin, että siellähän se luonnoksissa lojui edelleen. Mutta nyt itse asiaan!


Lauantaina auomme starttasi tallin pihasta vartin yli kahdeksan ylitäyteen pakattuna ja kahta kisaponia perässään vetäen. Suuntana oli siis Tornio, Meri-Lapin hevoskeskus ja viikonlopun mittaiset 2-tason estekilpailut. Perillä kisapaikalla oltiin puoli kymmenen maissa ja kävin heti ensimmäisenä etsimässä Sypen ja Ruutin jabat, jossa asustivat viikonlopun. Ponit päsivät jaboihisa, jonka jälkeen kannoimme kaikki hevostavarat niiden edustalle. Kaikki tämän postauksen kuvat on ottanut Rosita Mailinen, josta kiitos hänelle!

Minun luokka oli toisena, joten tässä välissä oli hyvää aikaa käydä tutustumassa ratapiirrokseen, jonka jälkeen ensimmäinen luokka, 70cm alkoi. Oskari ratsasti Ruutilla heti luokan ensimmäisenä, joka harmillisesti kielsi ulos trippelille, minkä alla oli valkoiset risulaatikot. Pari rataa katsottuamme lähdimme Julian kanssa laittamaan syppeä kuntoon, jonka jälkeen lähdimme verryyttelyyn. Olin luokan kuudes lähtiä, joten otettiin Ronjan kanssa muutamat hypyt ennen radankävelyä. Poni oli tänään jotenkin todella laiskalla ja vetelällä päällä, eikä meinannut oikein innostua mistään. Ratasastin siis tosi paljon temponlisäyksiä. Rata oli aika helppo. Uusinta oli aika tylsä, koska siinä ei ollut mitään kohtaa, josta olisi voinut kääntää tiukemmin. Heti kun rata oltiin saatu kunnolla päähän taottua lähdimme kohti verkkaa. Heti selkään noustua poni lähtikin jo sipsuttelemaan ravia ennen kuin olin saanut eds ohjat kunnolla kerättyä. Koko verkan ajan sainkin sitten olla pää viidentenä jalkana juoksevaa ponia pidättelemässä.



Kun pääsin radalle, kävin heti näyttämässä sinisen esteen, jonka alla oli cavalor-laatikko, sekä risulaatikko-trippelin. Ensimmäiselle esteele tultiin vähän huonossa laukassa, mutta yli päästiin. Toiselle, eli siniselle cavalor-pystylle lähestyttiin hyvin suoraa, mutta niin kuin yllä olevasta kuvasta näette, poni löi jarrut pohjaan ja katsoi estettä. Onneksi toisella yrityksellä Syppe rohkaistui ja hyppäsi pelottavan esteen yli minilaukkoja ottaen. Aina kun yksi kielto tulee radalla, vasinkin alkuradasta, niin alan ratsastamaan ns "apinanraivolla" ajatellen että 'vielä yksikin kielto niin tuloksena on hylätty, parempi ois nyt ratsastaa'. Loppurata menikin sitten hyvin.

LINKKI VIDEOON







Radan jälkeen jäin ponin kanssa kentän aidan tuntumiin, josta katsoin kaikki luokassa ratsastavat tutut, ennen kuin lähdin viemään syppeä takaisin jaballe. Poni purettuamme se sai päiväruoan ja minä, Julia, Ronja ja Tanja lähdettiin Haapaantaan, josta syppe sai hööksiltä uudet valkoiset fleecepintelit koulukisoihin, ja samalla ostin myös itselleni uuden raipan, joka pääsi koitokseen heti seuraavana päivänä. Tottakai meidän oli käyätävä vielä karkkikaupassa ja Subwayllä, ennen kuin päästiin lähtemään takaisin Tornioon, hotellille.


Mitä piditte postauksesta?