tiistai 26. huhtikuuta 2016

Nanan kuulumiset



Nyt on takana muutama päivä hevosen omistamista ja uuden ratsun kanssa tutustumista. Nana on alkanut oikein hyvin tottumaan uuteen kotiinsa! Heti löytyi ärsyttävän kiva tamma naapurikarsinasta, jonka kanssa piti ensin kiljua jonkin aikaa, mutta nyt ollankin jo oikein hyviä kavereita ja seisoskellaan vierekkäin omissa karsinoissa.

 Ensimmäisenä päivänä, sunnuntaina tallilla odotti tamma syömästä vielä viimeisiä aamuheinänkorsia, kun otettiin se käytävälle harjattavaksi ja suitsitettavaksi. Päivän suunnitelmissa oli juoksuttaa vähän liinassa, jonka jälkeen käydä metsäkävelyllä tutustumassa tallin läheiseen ympäristöön. Kentällä ennen joksutusta otettiin pari kuvaa, joista yksi rakennekuva, josta on hyvä ajan myötä verrata, miten pikkuheppa on muuttanut muotoaan ja saanut lihaksia. Nana oli oikein simppeli juoksutettava, joka totteli oikein hyvin ääniapuja. Ravissa mentiin oikein rennosti ja leppoisesti, mutta laukassa vähän tamma sai lisää vauhtia jalkoihinsa.




Käväistiin metsäkävelyn yhteydessä ottamassa vähän kuvia mäellä, josta pari kuvaa näkyikin edellisessä postauksessa. Tallissa harjasin vielä Nanan, jonka jälkeen kokeiltiin Tanjan kanssa paria satulaa, joista eräs estepenkki sopikin kapeaan selkään. Kello alkoi olla jo aika laillla päivätallin aikaa, joten Nana pääsi isoon tarhaan heinäkasan kanssa. 

Maanantaina hyppäsin ensimmäistä kertaa kotona ratsaille. Ratsastetiin vähän ravia käyntiä ja laukkaa ilman mitään kummempia koulukiemuroita Tanjan silmän alla. Tamma oli tosi jäykkä parin päivän ratsastettomuuden ja kaiken muutosten jäljiltä, ja sitä sai pyytää aika lailla enemmän liikkumaan pohkeella, kun neiti meinasi olla vähän hitaalla. Käytiin kävelemässä loppukäynnit naapuritallin lenkillä, jonka jälkeen tamma pääsi iltaruokien kimppuun.

Tänään, tiistaina ratsastin ratsastin jälleen maneesissa vesisateiden ansiosta, ja tällä kertaa päästiin Nanan kanssa aloittamaan samasta pisteestä mihin eilen jäätiin. Tänään olikin aika lailla eilisen vastakohta, kun ratsulla meinasi olla vähän enemmänkin energiaa, varsinkin laukkahommissa, jossa tuli yksi vähän isompikin laukkaspurtti. Päästiin jo aika lailla ratsastuksen makuun, ja huomenna jatketaan rennommalla päivällä. 

24.4.2016
Nana on nyt muutaman päivän aikana osoittautunut oikein mukavaksi ja kiltiksi kaveriksi, joka on vähän kaikki käy- tyyppiä. ja kuten rakennekuvasta huomata saattaa, lihaskunto on vähän heikemmällä. Meillä olisi nyt siis tulossa lihasten ja kunnonkasvatusjakso, jonka tuotoksena tarkoitus olisi saada tammaa vähän pyöristymään.

Iloista viikoa lukijat!

sunnuntai 24. huhtikuuta 2016

Askel lähempänä unelmia!


Eilen illalla kahdeksan aikoihin tultiin tallille traileri perässä. Avattiin takaluukut ja kopista asteli ulos 8.v todella siro tamma. Tämän päivän en olisi edes unissani osannut kuvitella tulevan jo näin pian, mutta siinä se seisoo, meidän ikioma "Nana".





♥ Reina, oma 23.4.2016 ->

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Pikkuponin koulutusta


Viime postauksen julkaisemisesta on jo taas mennyt viikko. Koko blogi on ollut todella vähällä huomiolla ja hiljaiselolla, mutta suuri kiitos niille, jotka jaksavat yhä seurata blogia! Tähän kaikkeen on oikein hyvät syyt. Huomenna nimittäin tapahtuu iso muutos kaiken osalta; blogin, ratsastuksen ja koko minun elämäni osalta, josta saatte lisätietoa sunnuntain postauksen parissa. Nyt kuitenkin, tämän postauksen aiheeseen, nimittäin tallin 5-v riiviöponin, Seraffiinan ratsastukseen!

Torstaina, viikko sitten ratsastin Seraffiinalla jälleen erkkatuntilaisten  (=erikoistuntilaisten, tällä kertaa kahden, yleensä kolmen liikuntarajoitteisen) kanssa samaan aikaan. Tytöt olivat ihan innoissaan, kun normaalisti autan heitä vain tallissa, mutta tällä kertaa tulin ihan "samalle tunnille" ratsastamaan. Koko jutun tarkoitushan oli opettaa poni olemaan muiden ponien kanssa samaan aikaan töissä ja vielä tekemään samoja tehtäviä.


Alkukäynnit talutettiin poneja maneesia ympäri reilut kymmenen minuuttia odotelessa Tanjan saapumista maneesile. Kun Tanja vihdoin saapui halliin, hypättiin ponien kyytiin ja käveltiin ehkä kierros, jonka jälkeen lähdettiin ravaamaan. Tein paljon kaikkea mutkittelua; ympyröitä voltteja ja muita "päätehtävän" rinnalla. Pääsin aina sinne tänne nostamaan laukkoja, kun tilaa oli.
 
Kun tuntilaisille tuli loppujumpan aika, saatiin Seraffiinan kanssa tilaa laukkaamiseen. Laukattiin molempiin suuntiin hetki, ja tehtiin aina välillä keskiympyröitä, jotka oli ihan kunnon kaahausta. Ravasin vielä vähän loppuraveja, jonka jälkeen lähdettiin kolmestaan tyttöjen kanssa pienelle maastolenkille. Alkumatkasta Sera vähän meinasi pelleillä, mutta kiitos luottoratsujen Sypen ja Charloten, loppu matka meni oikein kivasti, ja poni jopa totteli hidastaviakin apuja. 


Ponilla on nämä jalat oikein hyvin hallinnassa aina välillä
Koko ratsastuksen ajan poni ei edes yrittänyt heittäytyä vauvaksi pukitelemella ja loikkimalla, yrittämällä pudotta minua maan tasalle. Minua poni ei ole vielä kertaakaan onnistunut pudottamaan, edes lähelle sitä *kop kop kop* pukkiloikillaan, mutta tällä kertaa vain pieni äkkikäännös horjautti tasapainoani pahemman kerran, mutta alas en vielä tuulut. Talliin päästyä heitin kypärän ja saappaat talliin, jonka jälkeen lähdin vielä taluttamaan Seraffinaa ja ponin 5-v omistajaa. Poni jaksoi käyttäytyä molemmat ratsastukset oikein mallikasti, joten kehitystä huomattavissa!  


Tähän postauksen loppuun vielä teille pieni kysymys, 
johon haluaisin saada perusteltun vastauksen;

miksi juuri sinä luet blogiani?

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Valkoinen kisakentällä!


Parin viime viikon aikana koneella istumiseen, saatikaan blogin päivitykseen ei ole ollut tarpeeksi aikaa. Joko olen tallilla auttamassa Tanjaa sen monien pikkutyttöjen ratsastustuntien kanssa, tai sitten olen itse hevosen selässä. Kisojen jälkeen en ole mennyt Charlotella kertaakaan, sillä viime viikon tunnilla menin PV:llä puomeja, ja tällä viikolla hyppyjä Tiltalla, joka on päässyt taas liikunnan makuun. Olen myös ratsastanut kurinpalautuksen mielessä Seraffiinaa, 5-v ponia, jolla on aina vähän omia mielipiteitä kaikesta. Viime viikonloppuna lintsasin perjantain koulusta, ja lähdin tuttujen kanssa Tampereelle vikellysvalmentaja kolulutukseen siinä toivossa, että me saataisiin tänne meille jonkunlainen vikellysryhmä kasaan, kunhan ensin saataisiin tilattua kunnon vikellysvyö ulkomailta. Innolla tulevaa odottaen!

Kaikki ratakuvat ottanut Ronja, josta kiitos hänelle!
Tämän vuoden aluekisakausi aloitettiin pari viikkoa sitten jälleen kouluratsastuksen puolella, samalla tavalla kuin vuosi sitten; Pohjois-Suomen Hallimestaruuksissa. Charlottekin pääsi vähän katselemaan maailmaa ja kisakenttiä pitkästä aikaa muuallekkin kuin naapuriin. Päivä alkoi puoli kahdeksalta aamutallin merkeissä, jonka jälkeen alettiin laittamaan ponin tukkaa kuntoon. Operaatiossa kesti yli puoli tuntia, jonka jälkeen päästiinkin lastaamaan poni vinkaan ja kääntämään auton keula kohti Äimärautiota. 

Kisapaikalla alettiin heti laittamaan Charlottea valmiiksi, joka käyttäytyi yllättävän rauhallisesti! Poni varustettua ja omat varusteet puettua lähdettiin kävelemään kisahallia kohti. Tanja oli käynyt jo näyttämässä ponin rokotustodistukset, niin päästiin heti verkkaan kävelemään. Poni ei ollut ollenkaan menossa maneesiin, kuin tallikaveri meni talliin, sille varattuun päiväkarsinaan.


Kun päästiin maneesiin kävelemään pitkillä ohjilla, poni keräsi huomionsa kaikilta hirnuen lähes taukoamatta. Kun Charlotte alkoi vähän rauhoittua, alettiin ravaamaan. Tehtiin ihan normaali verryyttely, jossa poni rauhoittu jo lähes kokonaan ja päästiin ihan kunnolla ratsastamaan. Laukkakin oli yllättävän hyvää molempiin suuntiin ja poni jaksoi keskittyä.



Kun päästiin ruutuun edellisen ratsukon lopetettua, ehdittiin mennä vain yhdesti "pelottavan tuomaripäädyn" ohi, kun kiireinen tuomari vihelsi jo pilliin. Poni oli nyt tosi jännittynyt. Keskihalkaisijalla mutkitellen toivoin vaan että päästäisiin edes lähelle päätyä, ja päästiin jopa melkein aidan viereen! Rata alkoi tosi epätasaisella ponillla, joka kuitenkin jo vähän tasoittui ensimmäisen ympyrän aikana. Raviosuus meni jo hyvin, vaikka keskiravit jäivät kaikkien aikojen mitättömimmiksi. Puksutettiin käyntiohjelma, ja nostettiin ravin kautta laukka. Laukka nousi tosi hyvin, (toiselta tuomarilta pistein 6,5).

  Laukka mentiin miten mentiin, kuin pääasiana oli laukata vaan ilman rikkoja, joka onnistuikin! Toinen laukka meni täsmälleen samalla tavalla kuin edellinenkin, ja lopputervehdykseen tuli varsin iloinen ratsastaja, joka oli tosi ylpeä pikku ratsustaan.



Radan jälkeen mentiin vinkalle heittämään ponilta ja minulta ylinmääräinen varustus pois. Syötiin myös eväksi pakatut leivät ja päivystettiin equipea prosentteja odotellen. Tulos oli aika yllätys, sillä saatiin vain 57,604%. Toinen tuomari tykkäs, ja toinen ei sitten alkuunkaan. Päätuomarin pisteet oli 134 ja prosentit 55%, eli ei tykännyt. Toinen tuomari antoi pisteitä 142,5, ja hänen antamat prosentit olivat 59%. Molemmat olisivat halunneet ponin syvempään peräänantoon, ja tietenkin laukan tahdikkaammaksi ja pyöreämmäksi. Tästä on siis enää vain suunta ylös päin, jos me vielä joskus kisoihin eksytään!

Jos ei muuta, niin poni oli kisojen kaunein poni 

lauantai 2. huhtikuuta 2016

Kisoja edeltävä päivä?



Tällaista postausta olen jo kauan halunnut tehdä, jossa kerron mitä teen tallilla kisoja edeltävänä päivänä, ja nyt sain sen vihdoin toteutettua, nimittäin huomenna lähdetään Äimärautiolle Pohjois-Suomen Kouluhallimestaruuksiin poniluokkaan kokeilemaan Charloten kanssa. Tavoitteena ei ole mitalisijat, vaan puhdas ja tasainen rata ilman nelosia laukkaohjelman rikoista.Aina ennen kisoja ratsastan ponin, eli tässä tapauksessa Charloten. Kisoista riippuen vaihtelee, miten ratsastan ja mitä teen ratsastuksessa. Sypellä viimevuonna lähes aina kävin maastossa tai uittamassa, josta poni oli aina tosi onnellinen, ja jaksoi sitten keskittyä kisoissa siihen mihin piti. Tänään ratsastin ihan vain maneesissa rennosti kaikki askellajit läpi ponin notkeaksi taivutelen.




Ratsastuksen jälkeen, joskus sitä ennen, parturoin ponin jalakojen vuohiskarvoja, harjaa ja häntää siistimmäksi. Operaation jälkeen alkaa kaikista työläin osuus, nimittäin koko ponin pesu. (jos poni on  muuten puhdas, pesen siltä vain jalat) Kun tännään kyseessä oli valkoinen ja varsinaisen likainen poni, se sai ihan kokovartalo suihkun. pesun jälkeen kuivaan ponin ja heitän sille kuivatusloimen selkään.



 Ponin puunauksen jälkeen on varusteiden vuoro. Pesen kaikki ponin ja minun nahkaiset varusteet satulasaippualla, etsin kisahuovan, kaivan varustekaapin pohjalta valkoiset kisahanskat ja pakkaan kaikki kamppeet ikean isoon pussiin. Yleensä yli puolet pakkausajasta kuluu siihen, kun mietin, että mitä nyt puuttuu kassista. Kun kaikki tavarat on loppujen lopuksi päässyt kassiin, tarkistan vielä kaikki, jolloin aina huomaan jotain puuttuvan matkasta.


kännykkäkuva, kännykkälaatu...
Kaikki hommat tehtyä vaihdoin ponille vielä loimet, joilla se saa olla aamuun, klo 7.30 asti, jolloin aletaan Julian kanssa sitomaan poni tukkaa kisakuntoon. Huomenna koitetaan saada jonkin näköistä materiaalia kisoista, joten kauden ensimmäistä 2-tason kisapostausta odotellessa!



Onko joku teistä tulossa katsomaan kisoja huomenna, tai itse kisaamaan?
Jos joku sattuu ottamaan kuvia meistä, niin ottaisin niitä ilo mielin vastaan!