maanantai 27. kesäkuuta 2016

Meidän juhannus



Juhannusta, keskikesän juhlaa vietettiin tänä vuonna hevosten, kavereiden ja mökkeilyn parissa. Perjantaina päivällä ensin treenattiin ratatreenien muodossa, ja illalla lähdettiin Ronjan ja Julian kanssa metsäreittejä pitkin merelle uittamaan poneja. Oltiin yötä tallilla ja nähtiin muitakin kavereita, jotka tulivat käymään takkulassa vierailulla. Lauantaina aamulla ratsastettiin kuusi ratsua, jonka jälkeen menin perhetuttujen mökille saareen, jossa kaikki muut jo olivat. Käytiin veneajelulla Oulun torilla, ja kukuttiin yö myöhään. Tässä postauksessa saatte paljon kuvia ratatreeneistä, kun kerrakin saatiin paljon hyviä kuvia!

 Perjantaina keskipäivällä alettiin rakentamaan Takkulan kentälle esterataa. Oltiin nimitäin sovittu pienimuotoiset ratatreenit. Saatiin rata nopeasti pystyyn, lähdettiin Ronjan kanssa laittamaan ensimmäisiä treenattavia, Nanaa ja Krisseä. Treenattiin näiden ponien kanssa kunnolla jo ihan oikean kokoisilla esteillä. Esteiden noustessa metrin yläpuolelle, ratsu alkoi vasta toimia kunnolla! Treenistä jäi hyvä maku suuhun, vaikka käväisinkin kerran kentän pohjalla. Nana vähän kompastui ja oma tasapaino petti kun poni päätti kääntyä kaikessa rytinässä vielä väärään suuntan. Kummallekkaan ei käynyt mitään ja jatkettiin treeniä samaan malliin.

Nanan kuvista kiitos Hannalle!



Nanan loppuverkkojen jälkeen annoin sen äidille kävelytettäväksi ja hoidettavasti, ja minä lähdin hakemaan seuraavaa ratsua, Seraffiinaa tarhasta. Kävin kentällä kuvaamassa vielä Hannan ja Ronjan radat, ennen kuin varustin pikkuponin ja lähdettiin kentälle. Kävin aluksi näyttämässä kaikki esteet maastakäsin, ennen kuin hyppäsin satulaan ja aloin verkkaamaan ponia.

Lyhyiden alkuverkkojen jälkeen alettiin tulemaan heti radan esteitä. Ponin piti kieltää kaikille esteille ensin vähintään kerran, jonka jälkeen edes suostui ajattelemaan niiden ylittämistä. Päästiin rata loppujen lopuksi läpi ilman ainuttakaan kieltoa, kunhan Suttura oli ensin saanut kieltää kaikille esteille. Kaikki loput kuvat Ronajn käsialaa, josta kiitos hänelle!

Ensimmäiset hypyt olivat aika... mielenkiintoisia...


Taitava vauva <3
 Nyt me jatketaan Nanan kanssa treenamista kohti Tornion kisoja, joissa hypätään lauantaina 80 ja 90cm, sekä sunnuntaina 90cm. Kakkostason yökisat siis tiedossa, ja samalla myös meidän ekat kisat. Me ei nähtävästi ensimmäisiin kisoihin mihinkään pikkupippaloihin lähdetä, vaikka yritetty on :D

Miten teidän juhannus meni? Ja onko muita tulossa Tornioon hyppäämään?

torstai 23. kesäkuuta 2016

Sutturalla puomeja


Niin kuin olette tainneet huomata, meidän kisakauden aloittamisesta ei oikein meinaa tulla yhtään mitään. Jo kahdet kisat on jouduttu meidän osalta perumaan syystä jos toisesta. Ylivieskan kisojen kohtalon luontoäiti määräsi oikein sateiseksi, josta kisakenttä ei tykännyt. Näin valmentajaltani kuvia rapakkojen täyteisestä kisakentästä lauantailta, kouluratsastuksen parista, joten peruttiin starttimme toisen kisoihin ilmoittautuneen kanssa. Toivottavasti seuraaviin kisohin päästään suunnitelmien mukaan, ettei jälleen jouduta lyhentämään kisakautta parilla viikolla. Olin kuitenkin alkuperäisten suunnitelmien mukaan viikonloppuna kuvaamassa ja auttamassa tuttuja Äimärautiolla estekisoissa, ja kisojen kuvasaldo on nähtävissä galleriassani.



Kaikki varmaan muistaa Takkulan pienen pyöreän Seraffiina-vauvan, jota aina silloin tällöin ratsastin koulutusmielessä. Poni on kehittynyt huimasti, ja se kulkee jo oikeaa kevennystä opettelevien pikkutyttöjen tunneilla, tosin talutettuna. Kaikista eniten ponilla ratsastavat 4-5-vuotiaat, joita ei haittaa vaikka välillä tulee niitä läheltä piti-tilanteita. Jopa Riina, pikkusiskoni pystyy ratsastamaan Sutturalla tunnilla ilman, että joku (yleensä minä) juoksee riimunnarun päässä. Tiistaina, kun ponilla ei ollut pikkutyttöjä kuljetettavana, sulauduttiin vähä isompien pikkutyttöjen estetunnille opettelemaan pelottavien puomien ylittämistä.

niin ja se este oli...80cm? 

Poni juoksi oikein näppärästi vanhempien ratsujen perässä ja ihmetteli pelottavia maassa lojuvia puomeja. Niiden yli pääsi vain ja ainoastaan kunnolla hyppäämällä, kun eihän sitä koskaan tiedä, vaikka se kasvaisi ylittämisen aikana sen reilut parikymmentä senttimetriä? Päästiin käynnissä, ravissa ja laukassa kaikkien puomien yli mallikkaasti, ja oli aika siirtyä seuraavalle haastavalle tehtävälle, sarjalle. Maapuomi oli jälleen hirmisen pelottava, jolle oli ensimmäisellä kerralla tietenkin pysähdyttävä ihmettelemään. Toisella yrittämällä päästiin jo vähän sujuvammin ja kolmannella mentiin jo niinkuin vanhat tekijät! Ponilla ja ratsastajalla oli oikein hauska ratsastuskerta, vähä vaihtelua arkeen molemmille. Seuraavassa postauksessa sitten luvassa Nanan juttuja ja tulevia suunnitelmia.


LINKKI VIDEOON




lauantai 18. kesäkuuta 2016

Nyt menee hyvin!




Otsikosta voi jo paljon päätellä, miten meillä on kuluneella viikolla mennyt? Vastaus on yksinkertainen: Hyvin, tosi hyvin! Koulurintamalla on havaittavissa jo paljon kehitystä hevosessa ja sen liikkeessä, varsinkin sillon kun neiti jaksaa keskittyä. Vielä kuitenkaan ei voi puhua, että Nana menisi rehellisesti peräänannosta tai liikkuisi oikein rennosti ja isosti. Toivottavasti kengitys auttaa vähän ponin miniaskeliin, kun Nanalla on tällä hetkellä hieman liian pienet kengät jalassa. Silti todennäköistä on, että se ei tule koskaan liikkumaankaan isosti, vaikka eipä se kovin paljoa meidän elämään vaikuta, sillä kukaan ei ole esteradalla arvostelemassa ravin lennokkuutta. Eihän sitä silti koskaan tiedä, minkä aitojen sistästä sitä tulevaisuudessa itensä ja hevosensa löytää.

Estepuolikin alkaa jo oikeasti sujua. Vauhdin, millä esteille tullaan ja poistutaan on jo suurimmaksi osaksi minun hallittavissa, vaikka välillä esteen jälkeen Nana saattaakin olla vähän innokkaammin lähdössä jo seuraavalle. Pystyn kääntämään hevosen rataa ratsastettaessa sinne minne haluan joskus tiukemmin, joskus loivemmin. Kaikista parasta on, kun tiedän minne päin hevonnen on menossa, eikä mun tarvitsen koko ajan pelätä, että se lähtee yhtäkkiä alta tuhatta ja sataa.




Kaikki kuvat maanantailta, 13.6  ©Silja

Maanantaina sain vihdoin Siljan kuvaamaan meidän hyppytuntia. Mentiin alkuun jumppasarjoja ja loppuun radanpätkiä. Päästiin jälleen aloittamaan rauhallisella hevosella, ja samalla tuulella lopetettiinkin. Viimeisella tehtävällä kun Nanaa alkoi vähän väsyttämään, se alkoi vähän temppuilemaan kääntymisessä, enkä saanut pariin kertaan käännettyä hevosta esteelle. Ei sen pahempaa!

Tänään, perjantaina hypättiin kentällä, vaikka koko päivän oli satanut vettä, sillä kaikki esteet olivat kentällä, eikä maneesissa ollut puomin puomia. Onneksi sade ehti loppua ennen kuin alettiin verkkaamaan, joten tällä kertaa säästyttiin täydeltä kastumiselta. Hypättin tunnin aluksi muutaman esteen tehtäviä, joilla Nana meinasi olla välillä pohkeen takana ja välillä innostua, mutta pysyi silti hyvin hallinnassa paremmalla kuolaimella, joustavalla kumipelhamilla. Hypättiin myös rataa, johon oli yhdistetty kaikki aikaisemmat tehtävät. Poni puksutti innoissaan menemään ja kuski teki työnsä ilman suurempia ongelmia. Pari hankalampaa käännöstä oli esteeltä toiselle, mutta kaikista yli päästiin ja suurimmasta osasta jopa oikein mallikkaasti!

LINKKI VIDEOON, jossa molempien päivien valmennuksista



Nyt viikonloppuna onkin paljon suunnitelmia. Huomenna, lauantaina menen Äimärautiolle  auttamaan kaveria ja samalla kuvaamaan ensimmäiset luokat, jonka jälkeen ratsastan Nanan ja pesen sen ja varusteet. Ilmoittauduin nimittäin Ylivieskaan 2-tason estekisoihin hyppäämään sunnuntaina 80 ja 90cm. Mutta miksi lähdetään kauemmas, vaikka ihan läheltä löytyisi vielä isommat ja paremmat kisat? Tällä kertaa isoimmissa kisoissa olisi ollut meille vain se 90cm, joten mennään mielummin ekoihin kisoihin hyppäämään tuttu ja turvallinen 80cm.

Onko muut menossa kisoihin viikonloppuna? Kenties jopa samoihin kuin minä? ;)

keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Ratsutäyteinen viikonloppu

Kesäloma alkoi ja päivään tuli heti paljon enemmän aikaa tehdä kaikkea, mutta siitä huolimatta blogi on vain hiljentynyt? Nyt kuitenkin kerron teillekkin, miten meillä on viime aikoina mennyt. Edellisviikon alusta olin juuri puhunut, että olisi kiva ratsastaa vaihteeksi myös takkulan poneilla, varsinkin Sypellä pitkästä aikaa. Parin päivän päästä sainkin käskyn ratsastaa Sypen perjantaina ja sunnuntaina.



Perjantaipäivä alkoi takkulassa kesän asuvan Clara-tamman rennolla liikutuksella, sillä Julia, jonka homma on aina silloin tällöin kyseinen heppa liikuttaa, ei tänään ehtinyt töiden takia. Seuraavana oli Nanan liikutuksen vuoro. Kävin pienentämässä kentällä olevat esteet pieniksi ristikoiksi, joilla vähän treenailtiin ja jumppailtiin. Pikkuheppa oli alusta alkaen oikein rauhallinen, ja päästiin aloittamaan hyppelöt oikein rauhallisesti ja maltillisesti Aika harvinaista meille!

Nana pois laitettua oli Pikkuveljen ja Sypen treenivuoro. Ensimmäisenä nousin Pv:n selkään, tarkoituksena verkata ja ratsastaa alulle juntturatuullella oleva suokki Julialle, joka vuorostaan verkkaili Syppeä rennosti. Vaihdettiin hepat, kun PV alkoi kulkea oikein päin ja Syppe oli saanut vanhat lihakset lämpimäksi. Oi vitsi kuin kiva ja helppo Syppe olikaan ratsastaa! Olisin voinut mennä vaikka kuinka kauan ravissa väistöjä, avoja ja sulkuja, jotka kerrankin luonnistuivat tälläkin esteponilla. Laukka vasta olikin hyvää, ainakin siihen verrattuna mitä se aina on ollut, ja tosi kivaa ratsastaa.


Liian suloinen ollakseen totta, Elsa 


Sport Tracker- kuvaa lenkiltä


Jäätiin tallille yötä ja herättiin seuraavana aamuna oikein virkeinä kello seitsemäksi aamutalliin johon olin viikolla lupautunut. Tehtiin kaikki hommat ripeästi ja oltiin jo valmiita ennätysajassa ennen kymmentä. Tämän päivän suunitelmaan kuului maasto Nanalla ja Sypellä. Aivan kuin ennennkin, ponit olivat kirjaimellisesti lähdössä lentoon heti ensimmäisestä ravipätkästä. Käytiin alkuun vähän kauempana hyvillä metsäreiteillä, joka palattiin samaa reittiä takaisin kaikilla askellajeilla. Mentiin sitten ravireitille päin, jossa heti tuli ensimmäiset ravurit vastaan. Tähänkin päivään saatiin vähän jännitystä, kun ponit ei ollenkaan ymmärtänyt kärryt perässä tulevia hevosia. Päästiin sitten verkkalenkille, jossa sovittiin lähtä reippaammalle laukalle. Syppe lähti ensin edelle, ja minä fiksusuti otin vähän välimatkaa, ettei kaikki hiekka tule suoraan meidän päälle Sypen kavioista. Heti kun päästin Nanankin laukalle, ei mennyt kuin pari sekuntia, ennen kuin Syppe oli saatu kiinni täydestä vauhdista, ja Nana painoi vielä senkin ohi aika moisella vauhdilla. Hyvän reitin ansiosti ponit sai luvallisesti revitellä aika pitkään, ennen kuin alettiin hidastamaan. Kierrettiin koko lenkki ravilla ja laukalla, ennen kuin käveltiin loppukäynnit, jonka jälkeen ponit pääsivät talliin päiväheinille.





Sunnuntaina oli jälleen aamutallihommia. Oltiin valmiita tälläkin kertaa jo vähän jälkeen 10. Käytettiin valmentajan siskon, Hannan apuna Sylvi ja varsa pihalla, jonka aikana siivottiin näiden sottapyttyjen karsina, hitaasti mutta varmasti. Hannalle oli tulossa 12 aikaan Pikkuveli hyppäämään tunnille, ja jottei PV:n tarvitse yksin hypätä, me tultiin myös hyppäämään!



Mentiin koko tunti pikkuesteitä helpoilla tehtävillä. Hanna keksi meidän, tai oikeastaan ponien pään menoksi laittaa esteiden alle juuri maalattu väripilkullinen portti, ja toiselle esteelle heijastinloimi, ettei kukaan vahingossakaan hyppäisi sitä. Otettiin kilpailu, nimeltä kuka pääsee ensimmäisenä esteen yli. Heijastinloimelle Syppe ei ollut menossa, joten tämän esteen kilpailu hävittiin, mutta portin poni hyppäsi suorilta ilman mitään mutteja, ylpeä ponista! Hypättiin loppuun vähän 80cm rataa, jossa Syppe alkoi ihan innoissaan kuumumaan. Voi kuin tunnista tulikaan mieleen viime vuosi ja kaikki estetreenit ja kisat. Tähän aikaan oltiinkin vuosi sitten treenaamassa Powercupin karsintaan.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Ongelmia

27/5/2016
27/5/2016

Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja hevonen syö narun päässä onnellisena vihreää ruohoa samalla, kun omistaja istuu vieressä ja ottaa aurinkoa. Tämä tarkoittaa vain ja ainoastaan yhtä asiaa, nimittäin kesää ja vuoden parhainta aikaa: kesälomaa. Nyt on aikaa viettää tallilla vaikka koko kellon ympäri, jopa keskellä viikkoa, eikä tarvitse miettiä ollenkaan koulujuttuja eikä mitään muuta arkeen viittaavaa. Hyvä että pysyy edes viikonpäivistä perillä.

Kuitenkin takaisin maanpinnalle. Herään iloisena, sillä onhan nyt kesäloma ja koulut loppuivat, avaan sädekaihtimet, katson pihalle, jossa sataa vettä tai on muuten synkkä ja kylmä ilma. Vedän verhot takaisin kiinni ja menen takaisin peiton alle odottelemaan sitä ihanaa lämmintä ilmaa.

satumaisema 5/6/2016
Keskiviikkona ilmoittauduin ensimmäisiin kisoisihimme Tallinmälle, mutta heti seuraavana päivänä Nana oli oireillut ähkyä aamusta, mutta vähän ajan päästä ollut taas normaali ja syönyt. Luulin jo että selvittiin säikähdyksellä. Mutta päivätallin aikaan ruuasta riippuvainen Nana ei ollut koskeakkaan ruokiinsa. Hälyytyskellot soi päässä, viimeistään sillon, kun hevonen löi itsensä maahan pitkälleen ja piehtaroi ja näytti levottomalta. Otin Nanskun kentälle kävelemään, ja se alkoi jo vaikuttaa vähän terveemmältä. Kuitenkaan se ei ollut suostunut juomaan yhtään mitään. Eläinlääkäri kävi letkuttamassa ja antamassa kipulääkettä, jotka auttoivat onneksi. Kävelytin vielä eläinlääkärin lähdettyä, jonka jälkeen sain sen juomaan yhden hörpyn vettä, johon oli sotkettu lesettä houkutukseksi ja antamaan makua. Jäätiin Siljan ja Julian kanssa varalta tallille yöksi, jos Nanan tilanne muuttuisi.

Ähkystä selvittiin tälläkertaa näinkin helpolla, ja ollaan päästy jo jatkamaan treenailua. Nana on tosi huono juomaan vettä, ja varsinkin näillä vähän lämpimämmillä ilmoilla on tosi tärkeä saada hevonen juomaan. Ähky johtui ruuan tukkimasta suolesta, kun Nana oli juonut niin vähän ja oli tosi lämmin päivä. Tulevaisuudessa juotan Nanalle aina ratsastuksen jälkeen ämpärillisen melassivettä, johon on sekoitettu elektrolyyttejä korvaamaan hikoillessa menetetyt aineet. Toivottavasti ähky oli ensimmäinen ja viimeinen pitkään aikaan!


Hyvää kesää lukijat!