sunnuntai 31. heinäkuuta 2016

Rento viikko

Riina ja Nana
Rovaniemen kisojen jälkeisenä maanantaina Nanalla oli rokotus ja raspaus, joten tämä viikko on mennyt vain kävellessä ja talutellessa. Ollaan käyty maastokävelyillä kaverin ja hänen kouluhevosensa kanssa ratsain sekä ihan maasta käsin, menty ilman satulaa kaiken maailman karvapehmusteilla, että ratsastaja pystyy istumaan ratsun luisessa selässä, sekä pikkusiskoni on kävellyt yksin maneesissa ilman talutusta luotto lastenkuljettin-Nanalla.

Tänään, sunnuntaina minut ja Juliat oli nakitettu aamutalliin, joten tultiin tallille jo kahdeksaksi. Kun kaikki karsinat oli siivottu, lähdettiin maneesiin ratsastamaan Nana ja Claara. Kuin odottaa saattoi, viikon kävelyn jälkeen Nanalta riitti energiaa vaikka muille jakaa. Käynnissä ja ravissa poni oli yllättävän hyvä, eikä viimeiset laukkapätkätkään mitään huonoja ollut, kunhan enimmät energiat oltiin saatu purettua.

Tammakaverukset vierekkäin alkukäynneissä
Vaikka Nanaa ei ole voinut ratsastaa viikolla kunnolla, ei se silti tarkoita, ettei minulla olisi ollut ratsastettavia. Alkuviikosta käytiin tosi lämpimän päivän johdosta merellä. Tällä kertaa ratsuksi arpoitui Bonaza, joka nautti täysin siemauksin matalemmassa vedessä laukkaamisessa, varsinkin sukeltamisesta! Viikolla kävin myös jumppaamassa Pikkuveli-suokkia poikien estetunnilla, jolla intoa riitti enemmän kuin tehtäviin keskittymistä.


minä-bonde, claara ja omistajansa, sekä silja ja Pikkuveli 




Huomenna, ensimmäeinen elokuuta Takkulan loputkin ponipallerot ovat palanneet laitumiltaan, eli ratsastusterapiat ja innokkaiden pikkutyttöjen tunnit alkavat taas pyörimään. Tämä taas tarkoittaa sitä, että tallilla riittää minulle tekemistä Tanjaa ja asiakkaita auttaessa. Arki alkaa jo uhkaavasti palata normaaliin, kun koulutkin alkavat aivan tuota pikaa. Vielä ei sitä murehdita, vaan nautitaan viimeisistä kesälomapäivistä, kun niitä vielä vähän on jäljellä!

keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Rovaniemi Arctic Tour

Nana airlines <3 
Perjantaina kello neljä aamulla pari tuntia nukkunena juuri herätyskellon ärsyttävään ääneen heränneenä pitää jälleen hetki miettiä, että miksi? Talliin päästyä, viimeistään juuri ennen kisapaikalle saapumista muistaa vastauksen tähän kysymyskeen. 

Toiset kisat meidän kohdalla vietettiin viime viikonloppuna Rovaniemellä tosi kuumassa helteessä. Tallilta lähdettiin ajelemaan kohti määränpäätä jo puoli viiden aikoihin kuskina toimivan isän, ja hevosenhoitajan roolissa olevan Julian kanssa. Kisat pidettiin raviradan keskinurmella, ja pakko sanoa, että paras kenttä missä olen ikinä hypännyt! Nana kun on tottunut hyppäämään takkulan aika raskaalla hiekkakentällä, niin kummasti kavio nousi näin "kovalla" pohjalla.

 Aamu alkoikin ihanalla kiireellä, kun navigaattori ohjeisti meidät aluksi jonnekkin aivan muualle, ennen oikean paikan löytämistä. Nurihokkeja ruuvatessakaan ei säästytty vastoinkäymisisltä, kun jouduttiin melkein menemään seitsemällä hokilla kahdeksan sijaan, kun yksi ei halunnut mennä kunnolla paikoilleen. Päästiin verkkaan radankävelyn jälkeen kaikki hokit jalassa, mutta siitä se riemu vasta repesi. Verkka oli kaksisuuntainen ja Nana aina sinkosi toiselle puolelle verkkaa, kun joku hevonen tuli pelottavasti vastaan laukassa. Verryyttely meni siis aika pahasti penkin alle. Radalla hevonen oli mitä parhain, mutta kuski mokaili senkin edestä, eikä ollut ihan menossa mukana. Hypyt lähtivät vähän mistä sattuu, ja yksi puomikin tuli matkaan perusradalta kun en nähnyt paikkaa enkä ratsastanut. Ei se mitään, taputin radan jälkeen hyvin hypännyttä hevosta ja ravasin normaalisti loppuravit ja käveltiin jaballe. Huonosta menestymisestä ei nyt voi syyttää ketään muuta kuin itseäni, kun olin koko ajan vähän pihalla uudella kisapaikalla ja tosi isolla nurmikentällä. Onneksi oli vielä toinen päivä aikaa korjata omat virheet.


Tosiena päivänä, lauantaina olin alusta alkaen kaikesta perillä ja aivan erillä fiiliksellä kuin eilen. Eilen oli tutustelemista ja tänään sitten kisataan. Oltiin hyvin ajoissa, eikä meillä ollut mikään kiire tehdä mitään, vaan saatiin rauhassa laittaa hevonen valmiiksi ja mennä kisakentän ja verkan tuntumaan odottelemaan radankävelyä. Valmentaja ei ollut reissussa mukana ollenkaan, joten kävelin molempien päivien radat yksin. Tälle radalle olin suunnitellut oikein hyvät tiet uusintaan, ja odotin innolla että pääsisin ne ratsastamaan. Tällä kertaa verkkasin Nanaa enemmän sileän puolen verkka-alueella kun eilen, jossa meillä oli paljon enemmän tilaa eikä hevosia mennyt koko aikaa täydessä vauhdissa ohi. 

Tänään rata aloitettiin todella vauhdikkaalla pitkällä tiellä ensimmäiselle esteelle, jonka jälkeen menttin koko rata samaa tahtia, Nanan omaa normaalia laukkaa, josta en jäänyt turhaa pidättelemään. Koko radan oikeasti ratsastin, vaikka Nana ei ollut niin hyvä kuin eilen, ja veti itsensä välilä liian pitkäksi, mutta sain silti jotenkin sen takaisin kaikille muille, paitsi perusradan toiseksi viimeiselle esteelle, jolle Nana yritti vetää päätä alas, enkä ollut tarpeeksi nopea saamaan sitä taas hyväksi, ennen kuin kuului jo kops ja tasan saman okseri etupuomi tipahti kun eilen, sillä poni hyppäsi aivan liian pitkän hypyn liian läheltä. Radan jälkeen olin niin ärsyyntynyt, että hyppäsin selästä saman tien alas ja soitin valmentajalle kertoakseni jälki-ilmoittautuvan metriin. Piste. 






Halusi heti päästä hyppäämään sen saman esteen uudestaan, että pääsisin korjaamaan virheet. Puhelimen toisesta päästä sain varmistuksen ilmoittautumiseen, ja lähdin ilmoittautumaan. Jostain syystä luokkaan ei enää otettu jälki-ilmoittautuneita, ja olin entistä ärsyyntyneempi. Pääsin takaisin Julian ja Nanan luokse, ja luokan palkintojen jakoon kuulutettiin ratsukoita, joista viimeiselle sijalle päästiin perusradan neljällä virhepisteelle. Vähän nauratti, kun luokassa kuitenkin oli se melkein 20 starttia. Kisakentällä rivissä seisoessa Nanalla oli tosi vaikeaa olla viimeisenä, eikä se halunut seistä ollenkaan paikallaan. Kunniakierroksella poni yritti koko ajan ohittaa edelleä menevää, ja raviin siirtyminen oli aika työn takana. 


"miks nuo muut on mun edellä? mä haluun olla eka!"

Ratavideon pariin otteeseen katsottuna se yksi puomi ei enää niin paljoa ärsyttänyt. Yksi huono kohta muuten tosi hyvässä radassa, meidä toisissa kisossa, kolmen kuukauden yhteistyön jälkeen. Ei ollenkaan huonosti. Hyvä kisaviikonloppu takana, josta kokemusta rikkaampana kohti uusia kisoja!

pieni suuri kultakimpale<3

torstai 21. heinäkuuta 2016

Anen valmennusviikonloppu

Kuvista kiitos Silja, Pinja, Hanna ja Salla, sekä videoista kiitos Ninalle!

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, ruotsalainen Ann-Louise Gustafsson, jota Aneksi kutsutaan, pääsi taas pitkästä aikaa Takkulaan valmentamaan. Edellisestä valmennuskerrasta onkin jo vierähtänyt puolitoista vuotta, millon olin myös valmennuksissa mukana Sypellä. Jo entuudestaan tuttu valmentaja siis kyseessä. 

Perjantaina meidän valmennus oli kello 11, joten menin jo hyvissä ajoin kentälle kävelemään ja odottelemaan Ronjaa, jonka kanssa mentiin samassa ryhmäässä. Hetken päästä Ronja saapui kentälle, ja tasalta Ane pääsi myös maneesista edellisestä koulutunnin pidosta kentälle. Ane muisti kuin muisti Minut ja Ronjat vuoden takaa, (joten säästyttiin itsemme esittelyltä) ja kerrottiin vain vähän hevosista ennen kuin päästiin hommiin.  Ensimmäisenä päivänä keskityttiin paljon oikeaan istuntaan ja apujen käyttöön pienillä kavaleteilla. Varsinkin este- ja kevyestä istunnasta sain tietää pieniä ihan uusia asioita, joita en edes ennen ole ajatellut. Harjoiteltiin myös ratsastusta kevyessä istunnassa, joka ei ollutkaan niin helppoa ravissa. Olin päättänyt mennä tämän päivän "koulukuolaimilla" joissa "jarru" on huonmpi kuin pehmeissä kaksin kerroin taittuvissa babypelhameissa, joilla hypätään aina. Jarrujen kanssa ei ollut mitään ongelmia, vaikka välillä sai pidättää vähän kovemmin kuin Nanalla meinasi olla vähän omia mielipiteitä siitä, mitä vauhtia mennään minnekkin. 







Lauantain valmennus alkoi viideltä ja tällä kertaa ratsastin erissä ryhmässä. Valmennus alkoi hyvin tosi rennolla hevosella, kun mentiin kaikkia askellajeja ympyrällä asettaen sisään ja ulos. Kun alettiin tulemaan oikeaa tehtävää puomeilla, rento hevonen oli jo historiaa ja tilalla oli kauhea kaahaaja, jota joutui koko ajan pidättämään, jonka seurauksena poni nakkoo niskoja. Nana ei myöskään halunnut millään mennä juuri sinne kun käsken, eikä varsinkaan suoraan. Vielä kun Ane oli tosi tarkka juuri siitä suoruudesta ja tarkoista teistä, joten kyllä, ongelmia oli. Keskityttiin paljon myös siihen tasaiseen hyvään rytmiin, joka on tosi tärkeä asia, varsinkin rataa hypätessä. Jos rytmiä ei ole, niin kaikki on hankalempaa, kuten videolta näkee.

LINKKI VIDEOON




Sunnuntaina valmennus oli taas iltapäivällä. Suunnitelmien mukaan ensimmäisen ryhmän piti mennä hyppäämään kolmelta, mutta ennen sitä alkoi satamaan vettä. Ei normaali vesisade mitään haittaisi, mutta hetken päästä vettä tuli kuin saavista kaatamalla ja ukkonen jyrisi ja välkkyi hyvin lähellä. Kentän pohja aluksi vain parani, mutta lopulta koko maa lainehti veden määrästä. Odoteltiin taukotuvassa parempaa ilmaa, ja heti sateen hellittäessä mentiin kumpparit jalassa ja sadetakit niskassa valmennusporukan kanssa laittamaan kenttää siihen kuntoon, että siellä muuten varmasti vielä tänään hypättäisiin. Saatiin kuin saatiinkin vesi purojen avulla johdatettua ojiin, ja lanaamalla reunimmaiset isoimmat rapakot saatiin pienennettyä ja kenttää muutenkin paremmaksi.



Miten niin oli satanut vähän vettä?
Kaiken säädön jälkeen päädyin ensimmäiseen ryhmään vetämään rapakkorallia Meri-Tuulin ja Hertan kanssa. Nana ja Hertta, The Vesipedot laukkasivat oikein tyytyväisinä kaikista rapakoista, varsinkin niistä isoimmista. Kun kenttä ei ollut mennyt ollenkaan liukkaaksi, päästiin vihdoin aloittamaan tunti. Alkuverkkojen jälkeen alettiin heti tulemaan radan esteitä ja tehtäviä erikseen normaaliin tapaan pienemmillä esteillä. Kaikki radan tehtävät läpi käytyä alettiin tulemaan rataa. Ensimmäisellä kerralla Nana meinasi taas vähän kiihytellä, mutta sen silti sai pienesti pidättämällä kuuntelemaan. Tultiin uudestaan jä tällä kertaa alkoi Nanalla niskojen nakkelu. Ane käski sitten ottaa kannukset poissa, koska se osuu välillä vähän turhaa ponin kylkiin, josta tietenkin tulee aina lisää vauhtia. Rata nostettiin noin 90cm korkeuteen, ja tultiin vielä kerran. Tälle radalle sain ohjeeksi antaa Nanan laukata sitä omaa vauhtia, eli aika lujaa. Tämä viimeinen rata oli ehkä paras mitä ollaan koskaan menty! En pidätellyt turhia, vaan mentiin samaa tahtia koko homma.





Vaikka Nana ei ollut viikonloppuna parhaimmillaan ratsasaa, koko valmennuksesta yhteensä jäi tosi hyvä maku suuhun. Sain paljon hyviä vinkkejä miten ratsastaa Nanaa silloin kun se on juuri tuollainen, huono. Sunnuntaina sain myös ihan uuden näkökulman esteistuntaan, ja miten pysyy täydellisesti mukana myös niissä isoissa hypyissä ihan huippukorkeuteen asti. Kirjaimellisesti, pää tulvii nyt tiedon määrästä, jos niin voi edes sanoa. Kaikin puolin hyvä valmennusviikonloppu ja kannatti mennä, vaikka se englannin taito ei olekkaan ihan täydellinen, kaikki ymmärsin helposti ja siinähän sekin taito vain karttuu!




Tässä postauksessa koitin kertoa valmennuksista pääpiirteissään, enkä erikseen joka ikistä tehtävää, niinkuin yleensä teen. Kumpi tapa on teidän mielestä parmpi, ja kivempi lukea? Kumpaa blogissa esiintyy jatkossa enemmän?


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Viikkokatsaus



Tornion kisojen jälkeen Nana on saanut viettää aika rentoa elämää. Alkuviikosta en käynyt itse kertaakaan ponin selässä, vaan juoksutin maanantaina kisoista tulleet mahdolliset jumit pois ja tiistaina tätini, Nanan toisen omistajan lapsi vähän ratsasteli maneesissa. Torstaina meillä piti olla estevalmennus, mutta päädyttiin koulupuolelle maneesiin sateiden ansiosta liukkaana olevan kentän vuoksi. Valmentajani oli ollut viikon Ypäjällä Finnderbyssä, ja jälleen Nanan nähdessään kehui kuinka paljon lihasta oli tullut näin lyhyessä ajassa. Kyllä se siitä koko ajan kehittyy ja kasvaa! Valmennuksessa ei tehty mitään erikoista tai vaikeaa, ympyrällä samaa ravia siirtymisillä ja pienillä väistöillä. Laukatyöskentelyt tehtiin myös samaisella ympyrällä mahdollisimman rentoa laukkaa etsien.



Viikonlopun vietin jälleen Torniossa, tällä kertaa koulukisojen parissa hevosenhoitajan, kuvaajana ja kaikkien kolmantena kätenä, joten tätini sai jälleen Nanapäivän lauantaille. Kisoista kotiuduttuamme ratsastin Nanan vielä läpi maanantaille sovittua hyppytuntia varten. Tunnilla mentiin paljon erinlaisia puomijumppatehtäviä, juuri sitä mitä Nana eniten tarvii. Oli monta puomia peräkkäin ympyrällä, joita tultiin kaikissa askellajeissa eri väleillä, perinteistä puomi-kavaletti-pysty-puomi jumppaa, jota tällä kertaa hypättiin ilman jalustimia pitkästä aikaa, joten ratsastajakin joutui tekemään muutakin kuin vain seisomaan jalustimilla. Kaikista hauskimmaksi osoittautui pysty-pysty linja, jonka välissä oli joka laukka-askeleelle puomi ylitettäväksi. Tätäkään tehtävää ei oltaisi vielä kuukausi sitten päästy menemään ilman kaatumisia ja kompurointeja.




 Eilen Nana oli taas vapaalla, ja tänään, torstaina ratsastin ponin hyvin kuulolle ja omille avuille, sillä viikonloppu huomisesta lähtien tulee olemaan hyvin treenitäyteistä, sillä ruotsalainen koulu-ja estevalmentaja Ane saapuu jälleen Takkulaan pitämään kolmipäiväiset valmennukset Englanniksi. Parempi alkaa muistelemaan koulun penkiltä opittua englannin kieltä!

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Tornion kisaviikonloppu

© Ronja Vekki

Meidän kisakausi saatiin vihdoin avattua viime viikonloppuna Torniossa, 2-tason kisojen merkeissä. Lauantaina herättiin reippaina kuuden jälkeen, ja seitsemän maissa oltiin jo tallilla hevosia ruokkimassa. Pakkattiin autoon kaikki tarvittavat tavarat ja lastattiin Nana koppiin, jonka jälkeen päästiin lähtemään matkaan 20 yli kahdeksan. Kisapaikalla oltiin kymmenen maissa, vietiin Nana sille varattuun karsinaan ja ehdittiin vielä katsoa pari ensimmäisen luokan ratsukkoa, ennen kun lähdettiin laittamaan Nanaa kisakuntoon. Lauantain luokkina toimivat 80cm ja 90cm, joista ensimmäinen oli seuraluokka. 

Käveltiin Julian ja Nanan kanssa kisakentän ja verkka-alueen tuntumiin katselemaan kisapaikan meininkiä, ennen kuin pääsin radantutustumiseen. Rata oli aika simppeli rata arvostelulla 367.1, eli perusrata ja heti perään uusinta. Olin suunnitellut hyvät ja aika pitkät tiet radalle, tarkoituksena ratsastaa vain hyvä nollarata. Pääsin aika pian verkkaamaan, jossa ensin vain ravailtiin ja käveltiin rauhassa. Nana oli yllättävän rauhallinen jopa laukassa ja hypyissä, joita otettiin vain ihan muutama ennen rataa. Jouduttiin hetki odottelemaan kisakentän laidalla, ennen kuin päästin radalle kävelemään. Edellisen ratsukon lopettaessa otettiin hyvä laukka alle ja lähdettiin kohti ensimmäistä estettä. Koko rata meni aika lailla samaa rataa; hyppy, pidätys joka ei mene läpi kunnolla ja jään pidättelemään Nanaa pitkäksi aikaa, jonka seurauksena poni nakkoo koko ajan niskoja. Kuitenkin päästiin nolla tuloksella maaliin, eikä rata silti kovin kauhea ollut.


© Salla Myllymäki

Jätin Nanan Julialle talutukseen toisen luokan alkua odotellessa. Seuraavana luokkana meillä oli siis 90cm alueluokka samalla arvostelulla kuin edellinenkin. Radankävelyn jälkeen katsoin luokan pari ensimmäistä ratsukkoa, jonka jälkeen lähdin verkkaamaan, tehtiin aika lailla sama verkka kuin edelliseenkin luokkaan, mutta vain lyhempänä.  Radalle päästiin taas aika samalla hevosella kuin edellisessä luokassa. Tein laukassa ympyrän lähtömerkin jälkeen ja jatkoin ensimmäiselle esteelle. Sama meininki jatkui tässäkin radassa, eli jäin pidättelemään Nanaa liika aina siellä täällä. Sarjn a-osalle liika hidastelu kostautui liian lähelle ajautuneella paikalla ja siitähän otettiin puomi, perusradan viimeiseltä esteeltä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä heppa toimi hyvin mutta itse mokasin. Tässä välissä käytiin syömässä ja haaparannassa, jonka jälkeen tultiin takaisin kisapaikalle taluttelemaan Nana ja antamaan iltaruuat. Ajeltiin sitten jonkun matkan päähän sukulaisten mökille yöksi, jossa aika nopeasti alkoi väsyttämään ja mentiin jo aikaisin nukkumaan, että jaksetaan seuraavana päivänä.

© Ronja
© Ronja
© Ronja

Sunnuntaina saavuttiin kisoihin aika samoihin aikoihin kun edellisenä päivänä, sillä tallityöntekijä oli  potkaissut Nanalle ruuat karsinaan samaan aikaan, kun tallissa asuvat hevosetkin saivat ruokansa, joten meidän ei tarvinnut tulla kisapaikalle aivan liian aikaisin. Tälle päivälle meille oli vain yksi rata 90cm, jossa mentiin jo tosi alussa, joten saatiin olla verkkaamassa jo ennen radankävelyä. Rata oli jälleen samalla arvostelulla, ja tavoitteena oli saada hyvä tasaisempi rata 0-0 tuloksella. Kun rata oli taottu suurin piirtein päähän, sain lähtä juoksu jalkaa takaisin maneesiin verkkaan ottamaan vielä viimeiset hypyt ennen omaa starttia. Nana oli tänäänkin tosi rauhallinen, ja päästiin jälleen valmistumaan rataan hyvällä fiiliksellä. Radalla yritin parhaani mukaan toteuttaa lähi aikoina liiankin monta kertaa kuulutta neuvoa: hyppy-pidätys-jatka!

Rata alkoi taas uhkaavasti edellisten tapaan, mutta jo toisen esteen jälkeen annoin Nanan laukata, enkä jäänyt pidättelemään sitä turhia. Saatiin oikein hyvä rata viimeiselle esteelle asti, jonka jälkeen poniratsastaja-Annika otti vielä viimeisen loppukirin ennen maalilinjaa, että saataisiin vähän sekunteja pois ajasta. Nanahan se vasta innostui kun saikin kunnon käskyn eteen hidastavien apujen sijasta, ja veti pään alas ja loikki taidokkaasti maalilinjan yli, ja minä lensin varautumattomana kyydistä. Heti ensimmäisenä mielessä tietenkin pyöri, että missä maalilinja? Edessä, eli hylätty suoritus, vai takana, eli nollarata? Heti kun olin löytänyt linjan- noin metrin takaapäin, olin niin iloinen, etten ollut lentänyt maankamaralle metriä liian aikaisin! Nauroin ja otin hevosen portilta matkaan radalta poistuessa. Naurettiin vielä pitkään radan jälkeen, eikä tilannetta vakavoittanut yhtään, kun kuulin menneeni luokassa johtoon!

© Ronja
© Ronja
© Anni Paakkari



Kävelytin Nanalle loppukäynnit ja menin katsomaan luokassa ratsastavien tuttujen suorituksia. Pysyin kuin pysyinkin kärkisijalla lähes luokan loppuun saakka, viimeisten joukossa ratsastava kaveriani lukuunottamatta, joka meni heittämällä ohi huippuradalla ja huipputiukoilla teillä. Luokan loputtua oltiin siis toisella sijalla, johon olin enemmän kuin tyytyväinen! Mentiin valmistumaan palkintojenjakoon, ja samalla Anni otti pari ihanaa ruusukekuvaa.




Rauhallisen kunniakierroksen jälkeen Nana sai vielä vähän lisää taputuksia ja pääsi karsinaan päiväheinille. Katsottiin kisat viimeistä luokkaa vaille loppuun, ennen kuin lähettiin ajelemaan kotiin hyvin menneistä kisoista. Onnea on ihana ja hyvä kisakaveri!

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kesäillan kuvapostaus

30/6/2016/

Yritin saada vielä tämän postauksen julkaistua kesäkuussa, mutta kello ei odota ja kuukausi vaihtui aivan alta aika yksikön. Eli heinäkuun ensimmäistä viedään. Viime postauksissa on jäänyt vähän taka alalle miten meillä Nanan kanssa menee? Kun olen tainnutkin jo mainita, viikonloppuna alkaa meidän osalta kisakausi Torniossa, joten niihin ollaan treenattu kuluneella viikolla. Sunnuntaina lähdettiin erään tallilaisen houkuttelemana merelle satuloilla, tai oikeastaan kahvallisilla terapiavöillä ja paksuilla huovilla kahlaamaan matalempaan veteen. Nanan lempipuuhaksi on osoittautunutkin kaikki vedessä touhuilu, tietenkin esteitä unohtamatta. Maanantai oli lepopäivä ja tiistaina mentiin maneesissa sileätyöskentelyä. 

Vakituisen valmentajan ollessa koko viikon Ypäjällä, mentiin keskiviikkona vieraan valmentajan estevalmennukseen. Valmennus olikin hyvä muistutus, kuinka edellisessä valmennuksessa niin hyvin hypännyt hevonen ei aina mene ihan samaa rataa seuraavalla kerralla. Alku meni hyvin, sitten tammalla meni hermot, kun ei saanutkaan mennä niin lujaa kun itse olisi halunnut. Saatiin kuitenkin loppua kohti paremmaksi ja paremmaksi, ja viimeinen rata oli jo meidän normaalia suoritustasoa.

2.

Tänään, torstaina käytiin rennosti maastossa kävellen ja ravaillen, josta ratsut pitivät oikein paljon. Ainakin silloin, kun ympärillä ei ollut kymmentä lentävää pikkukaveria... Ennen iltatallia käytiin vielä ottamassa vähän kuvia Nanasta, tarkoituksena saada hyvä rakennekuva edellisten jatkoksi. Tässä vähän tämän päivän kuvastoa.

3.
4.

6.
5.

7.
Löytyikö kuvista omaa suosikkia?

8.