sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Viikonlopun poneilut

Eilen oltiin Julian kanssa tallilla kahteen otteeseen ensin käyttiin aamulla ratsastamassa ja illalla käytiin tekemässä iltatalli. Aamulla ratsastin Ruutin ja Tildan ja Julia meni Bonden ja PV:n. Oli ihana päästä pikkuruutin selkään kolmen vuoden "tauon" jälkeen. Ponilla oli vähän ylimääräistä virtaa eikä se oikein halunnut ymmärtää, että pitäisi tehdä töitä eikä juosta ympäri kenttää pää taivaissa. Hetken kesti saada poni ravaamaan normaalia tahtia, ja vielä kauemmin kesti saada poni suht. rennoksi ja tasaiseksi, edes hetkeksi. Laukka oli molemmille paljon mieluisampi askellaji, vaikka Ruuti olisi halunnut vaan laukata, eikä pyörittää koko ajan volttia ja ympyrää. Lopussa annoin ponin laukata kenttää ympäri itse määräämällään vauhdilla. Ravattiin vielä reippaat loppuravit ja käveltiin muutama kierros molempiin suuntiin ennen kun päästiin talliin vaihtamaan ratsuja. Ruutille oli tullut ihan kunnolla hiki pintaan, eli ei mennyt treeni ihan hukkaan.

kännykkäkuva...
Tilta vaikutti alkuun tosi reippaalle, kun oli vielä vielä kunnon myrskytuuli. Heti kun istuin harjoitusraviin, ei ollut enään puhettakaan reippaasta ponista. Sai olla koko ajan käskemässä ponia eteen. Sama homma jatkui laukassa, mutta parin laukkalisäyksen jälkeen poni heräsi horroksesta ja alkoi liikkumaan itse. Otettiin parit keskiravit vielä ennen loppuraveja.



 Tänään, sunnuntaina ratsastin myös Tiltan, joka oli jo alussa pohkeen takana. Alkuverkkojen jälkeen heitin jalustimet kaulalle ristiin, ja pääsin ihan kunnolaa syvälle penkkiin ja ratsastamaan, jolloin ponikin alkoi taas liikkumaan. Käynnissä tehtiin parit avot, jonka jälkeen otin pitkästä aikaa parit takaosakäännökset. Takarit onnistui ensimmäisten sähläämisten jälkeen yllättävänkin hyvin molempiin suuntin. Ravissa aloitettiin myös avoilla, joiden jälkeen otettiin parit sulutkin. 




Laukkatyöskentely aloitetiin perus käynti-laukka ja ravi-laukka siirtymisillä isolla keski-ympyrällä. Niiden sujuttua yhteen suuntaan laukattiin lyhyen sivun pääätyyn, josta täyskaarrolla vastalaukkaan ja käynnin kautta laukanvaihto. Toiseen suuntaan sama homma.




 Vastalaukan jälkeen tehtiin molempiin suuntiin parit keskilaukat, joista Tilta tuli tosi hyvin takaisin ilman raville pudottamisia. Otettiin raville ja tehtiin loppuun kunnon keskiraveja. Alussa poni yritti ehottaa laukkaa, mutta saatiin molempiin suuntiin onnistuneet keskiravit, johon oli hyvä lopettaa tältä päivää.





Jos kaikki meni niin kuin suunnitelttiin, Tiltan omistaja pääsee saikulta ja pääsee itse ratsastamaan ponia, jota olen sille nämä pari viikkoa liikutellut. Ensi viikolla meillä on Sypen kanssa valmennus ainakin tiistaina, joten meistä pitäisi taas kuulua pian lisää!

maanantai 25. tammikuuta 2016

Paukkupakkaset selätetty

Viime viikolla täällä Oulussa on ollut lämpömittarin elohopea  -30 asteen tienoilla, eikä ratsastuksesta ole ollut puhetakaan. Viikko sitten viikonloppuna, 16.1 oli vuoden odotetuimmat Bonaza Beach Party 2016 -juhlat, suomeksi Takkulan maneesin avajaiset! Näitä pippaloita varten maalattiin monta iltaa tallilla koristeita, ja edellisenä iltana, perjantaina vielä kahden aikaa aamuyöstä koottiin maneesiin juhlapuitteet ja pestiin tallihuoneen lattiaa maalista, jolloin ei enää naurattanut. Lauantai päivällä ennen varsinaisia juhlia kisattiin rantalentopallon merkeissä. Meidän huippujoukkue olisi oikeasti voittanut, mutta "tuomarilla" meni ihan vaan vähän numerot sekasin aina meidän pelatessa...
(kuva lainattu Veeralta facebookista)
 Perjantaina minulla oli heti koulun jälkeen Tanjan kouluvalmennus Sypellä. Niin kuin odottaa saattoi, alkuraveissa poni oli tosi kankea ja vertyminen vei oman aikansa. Tanjan kentälle saavuttua alettiin menemään käynnissä väistöjä keskihalkaisijalata uralle. Poni oli aluksi asiasta eri mieltä, mutta muutaman kerran jälkeen alkoi jo sujumaan. Tehtiin samaa tehtävää molempiin suuntiin, ja aina väistön jälkeen tehtiin voltti asettaen syvälle sisälle, johon poni taipui hyvin.


Käyntiväistöjen jälkeen alettiin tekemään samaa ravissa. Aluksi loivemmalla ja lopuksi jyrkemällä tiellä. Syppe toimi raviväistöissä paljon paremmin kuin käynnissä, ja loppuun saatiin tehtyä jo niitä hyviäkin väistöjä. Välikäyntien jälkeen alettiin laukkaamaan. Laukasta jos jostain viimeistään huomasi, että ponia ei oltu ratsastettu. Laukka oli niin nelitahtista ja pitkää kuin olla ja saattoi, eikä asiaa auttanut mikään muu kuin laukka-ravi siirtymiset, joita tehtiin paljon. Laukkatehtävänä oli loiva kiemuraura (K.N kiemura), eli vastalaukka hommia.

 Alkuun minä ratsastin väärin ja poni ei totellut. Uudestaan, ja tälläkertaa poni totteli, mutta minä ratsastin vielkin väärin, josta sain kuulla Tanjalta. Kolmas kerta toden sanoo, ja saatiin mentyä tehtävä ensimmäisen kerran hyvin. Pari kertaa sama homma, ja sitten vahdettiin suunta. Tähän suuntaan osasin jo ensimmäisellä kerralla ratsastaa oikein, mutta poni ei halunnut asettua. Toistoja toistoja niin alkoi tämäkin suunta jo menemään. Tunnista jäi ravin osalta hyvä fiilis ja laukan osalta surkea. Ei auta, aina ei mene kaikki putkeen, mutta onneksi seuraavana päivänä kun ratsasti ponin, laukka oli jo parempaa, mutta ei vieläkään yhtä hyvää kuin ennen pakkasia.

 Sunnuntaina lähdettiin Siljan kanssa valoisan aikaan kuvaamaan Syppe, mutta jälleen ehti hämärtyä jo sen verran, että kuvien laatu kärsi. Kuitenkin kuvista saa sellvää, joten nyt vihdoin saatiin tännekkin Sypestä talvikuvia! Löytyykö teidän mieleen lempparia?

1.
2.
                                          3.                                                                     4.

5.



6.
7.
8. Rakennekuva(ko?)
9.

10. Rakennekuva(ko?) 2



                                       11.                                                                        12.

Loppuun saatte vielä videokoosteen valmennuksesta ja lauantain ratsastuksesta. Klipit, jossa minulla on tumma takki, ovat valmennuksesta perjantailta ja videot, jossa on vaaleampi takki, ovat lauantailta. Muistakaa laittaa HD päälle, kun katsotte videon!

LINKKI VIDEOON


torstai 21. tammikuuta 2016

Riinan Hevoselämää


Tätä pientä ilmoituspostausta ei voi oikeasti edes postaukseksi kutsua. Piakkoin on kyllä tulossa oikeaakin postausta, mutta nyt itse asiaan;

pääset juuri perustettuun pikkusiskoni blogiin,
 joka kaipaa kipeästi lukijoita!

hevosunelmat.blogspot.fi


tiistai 12. tammikuuta 2016

Kuvankaunis valkoinen






Silloin kun vielä joululomaa oli, tuli liikutettua jos jonkin näköistä hevosta. Paukkupakkasilla (yli -20) liikutusmuotona oli ilman satulaa moneen loimeen poni ja ratsastaja käärittynä kentää ympäri kävelyä. Lauhemmilla pakkasilla ratsastettiin jo lähes normaalisti Julian kanssa samoja poneja, minä pääosassa Syppeä, jolla tällä hetkellä riittää virtaa vaikka koko tallin hevosille jakaa. Ja heti kun ollaan saatu valmennus sovittua kentän näyttäessä hyvältä, lämpömittari laskee nollan tienoille. Kentän jää ei muutu miksikään, mutta sen päällä oleva lumi pehmenee ja keräytyy ponien kavioihin muodostaen ihanat lumipallot. Sitten sitä luistellaan kenttää ympäri, kun hokit eivät pääse oikeuksiinsa, eikä ratsastuksesta tule yhtikäs mitään. 


 
Mutta nyt tammikuun puolella kenttä on ollut jo yllättävän hyvässä kunnossa. On pystytty laukkaamaan kunnolla ja tänään päästiin jo tunnille. Ratsuna tänään toimi yllä olevissa kuvissa esiinttyvä kuvankaunis valkoinen, itse Prinsessaponi Charlotte. Eilisellä pikkutyttöjen tunnilla riehunut poni joutui nyt ns. kurinpalautukseen. Pakkasta sattui taas sen reilu -17, ja kylmää tuulta, joten ennen kentälle suuntaamista piti vuorata itsensä toppavarustuksella. Ponilla riitti virtaa tällekkin päivällle, ja alkuravit taittuivat reippaasti. Tanjan saapuessa kentälle alettiin menemään avoa pitkät sivut ensin muutaman kerran käynnissä ja sitten ravissa. Raviavoissa poni yritti koko ajan juosta alta, ja meni välillä vain kaula kaarella sisälle päin, eikä viitsinyt tehdä mitään muusta kropasta. Vähän kovemman komennuksen seurauksena poni pisti vastaan ja koitti vähän heitellä takapäätä ilmaan. Kuitenkin saatiin loppujen lopuksi niitä onnistuneitakin pitkiä sivuja.

 Avojen jälkeisten välikäyntien jälkeen alettiin työskentelemään laukassa. Laukka, eli ponin heikkous oli tas työn takana, mutta saatiin kuin saatiinkiin laukattua kunnolla koko tehtävä siirtymisineen ilman ylinmääräisiä raville pudotuksia. Kuulostaa niin yksinkertaiselle, laukata vaan ja pari ravivolttia välissä, mutta se ei aivan sitä ole tällä ponilla, joka ei omista askellajia kolmitahtinen hyvä laukka. Loppujen lopuksi tunnista jäi hyvä maku suuhun, ja ponikin sai hyvät taputukset satulasta laskeutumisen jälkeen.






                                                        
Poniratsastaja joutui joulun alla ison kouluhevosen selkään (vaaleanruskea hevonen yllä olevissa kuvissa), kun kaverini oli flunssassa, eikä itse kyennyt hevostaan ratsastaa. Oli kivaa vaihtelua päästä pitkästä aikaan ihan hevosen mitoissa olevan ratsun selkään, kun tässä viime aikoina oikeastaan vuosina on ollut niitää vähän pienempiä otuksia ratsastettavana. Suoritin myös jouluna valokuvajn virkaa moneen otteesees. Alla ja yllä näkyykin viimevuoden viimeisintä kuvasatoa.



                            
                                  


lauantai 9. tammikuuta 2016

Viimeinen katsaus


Olisi niin mukava kirjoittaa postauksen otsikoksi ensimmäinen ensimmäistä, mutta nythän on jo kahdeksas ensimmäistä. Vuosi on pyörähtänyt jo vauhdilla käyntiin; 2.1 minulla alkoi rippileiri, josta kotiuduttiin 6.1, loppiaisena, ja heti seuraavana päivänä piti olla jo koulun penkillä opiskelemassa. Pakkasetkin paukkuu tammikuulle tyypillisen -30 asteen tienoilla. Mutta itse postaukseen, vuosi sitten tein postauksen jossa kerroin edellisestä vuodesta tiivistetysti parin kysymyksen avulla, joten tänäkin vuonna blogi aloitetaan samalla tavalla.


Vuoden kaviokas? 

Tämä onkin taas niin vaikea kysymys että yököttää, kuka muukaan kun kaikista parhain pappaponi ♥





Vuoden hauskin asia/tapahtuma?

Tornio, ensimmäiset kisat jossa ollaan yötä, minut, Ronjat ja Juliat päästettiin haaparannan karkkikauppaan rahoja säästelemättä. Hotellilla syötiin sitten karkkia vähän turhankin paljon, ja sokerihumalassa saatiin Ronjan kanssa huippu idea lähteä uimaan hotellin takana olevaan jokeen. Bikineitä tai mitään muuta uimavaatetusta ei ollut mukana, joten hypättiin hivuttauduttiin täysiä huutaen aluksi jääkymältä tuntuvaan veteen. Pyyhkeitäkään meillä ei tietenkään ollut mukana rannassa, joten läpimärkinä käveltiin hotellin etupihalle ulko-ovea kohti, mutta siitä se riemu vasta ratkesi, kun jäätiinkin tanssimaan auringonlaskuun mummojen tansseista kuuluvan musiikin tahtiin! 


Vuoden kuva?

 

 Vuoden paras muisto?

Powercupin finaali ja Hyppää Venetsialaisiin. Vaikka reissuista ei palkintoja sadellut, silti paljon onnistumisia ja ehkä parhaat suoritukset paria pikkuvirhettä huolimatta.





Vuoden ratsastuslaji?

Vaikka kouluratsastuksella on ollut suuri paino edellisenä vuonna, ja koko ratsastuksessani, ei se silti  tule esteitä voittamaan ainakaan lähiaikoina, jos edes ikinä.


 2015 tavoitteet:

 "Ainakin kisakaudelle ensimmäisenä tavoitteena olisi Powercup"
- Toteutui, odotettuakin paremmin
"Myös Pohjois-Suomen Aluemestaruukset olisivat tavoitteena."
-Kyllä vain, vielä molemmissa lajeissa!
"Ennen loppukuatta olisi myös päästävä starttaamaan niitä metrin ratoja"
- 100cm ratoja päästiin maaliin 2/4, eli tavoite saavutettu 



Kaikki viime vuoden tavoitteet kohdistuivat kisapuolelle, joten ratsutilanteen epävarmuudesta johtuen, tämän vuoden tavoitteet painottuvat omaan ratsastukseeni.

2016 tavoitteet:

Aina kun pitäisi vaihtaa esteellä suunta, koko kroppani kääntyy samaan suuntaan ja sen puolen kylki on ihan rytyssä ja toinen kylki ihan pyöreänä. Tätä on tosi hankala selittää, mutta esteillä oman vartalon kallistelu pitää saada kitkettyä poissa. Koulussa ikuinen vaiva, kädet seikkailevat missä sattuu, eivätkä voi pysyä rauhallisesti omalla paikallaan, joten käsi pitää saada vakaaksi. Sama ongelma on myös joskus jalkojen kanssa, esimerkiksi polvi nousee liian korkealle varsinkin keskiravissa, jonka johdosta myös kantapää nousee. Olen myös aika hidas reagoimaan kaikkeen ratsastaessa, joten sitä terävyyttä kaivataan myös lisää.

Etsinnän alla on myös jo jonkun aikaa ollut oma hevonen, jonka kanssa kaukana haaveissa hyppättäisiin junnucuppia 120cm tasolla, ja päästäisiin jopa HIHS:iin Amateur Tourin junioriluokkiin. Tavoite ei ole millään lailla ajankohtainen, mutta kaikki aikanaan.