Luukku 12: Tallitontun blogihaaste

Tallitontun blogihaaste

Kiitos haasteesta Jatta

1. Aloita haaste ainakin yhdellä jouluisella kuvalla. 
2. Kerro vapaamuotoisesti siitä, mitä joulu sinulle merkitsee ja miten sitä vietät.
3. Miten hevoset näkyvät joulussasi? Vietätkö perinteisen tallijoulun rakkaimpien karvakamujen seurassa tai suuntaatko kenties tapaninpäivänä rekiajelulle?
4. Mikä on ikimuistoisin talvinen hevoskokemuksesi? 
5. Valitse mielestäsi paras talvinen tai jouluinen hevoskuvasi ja kerro miksi juuri se kuva viehättää.
6.  Haasta valitsemasi määrä muita hevosbloggaajia, joiden luona tallitontut eivät ole haasteen kanssa vielä vierailleet. Haastettu kopioi nämä ohjeet blogiinsa ja toteuttaa annetut tehtävät.

Joulu on mielestäni vuoden kohokohta! Odotan sitä aina jo tammikuun alusta lähtien, ja joulukuussa olen jo ihan innoissani. Vietetään joulua perheeni kanssa aina aika samalla kaavalla. Molemmat mummoni, pappa, tätini, hänen miehensä, sekä heidän ihana koira tulevat meille joulun viettoon. Aloitetaan neljän aikoihin kunnon jouluaterialla, jonka jälkeen alkaa joulupukin odotus. Kun pukki saapuu, pikku-Riina haluaa aina, että lauletaan Joulupukki-laulu. Niinpä laulamme laulun, jonka jälkeen päästään lahjojen jakamiseen -ja tietenkin myös niiden avaamiseen. Joulupäivän aamuna menemme aina mummolaan syömään joulupuuroa.

Jouluaattona aamupäivästä käyn yleensä ratsastamassa ilman satulaa, mutta mitään suurempaa merkitystä poneilla ei meidän joulunvietossa ole. Olisihan se tietenkin mukavaa mennä joulumaastoon tai vaikka pulkka- tai hiihtoratsastamaan tonttutamineissa.

Talvisia kuvia ei minulla kovin hirveästi ole, mutta tämä ihana kuva silti löytyy viimevuodelta. Vaikka minun ilme ei ole siittä parhaimmista päästä, ja ponikin kantaa komeaa pörrökavaa, ei se silti tunnelmaalannista.

Ikimuistoinen talvinen hevoskokemus löytyy parin vuoden takaa. Meidän ensimmäinen hiihtoratsastu. Silja Sypen selässä ja minä suksilla roikkuen laukattiin täysiä ympäti kenttää ja tallipihaa.

Mukaan tallitontun blogihaasteeseen pääsevät:
 Silja 
Jessica
 Senja

Luukku 11: Kuulumiset

Joulukalenterin rinnalla tavalliset kuulumispostaukset on olleet vähällä, tai siis niitä ei ole ollut ollenkan... Mutta tässä luukussa kerron vähän miten meillä oikein menee. Sypellä olen pari kertaa itsenäisesti ratsastellut, mutta enemmän olen liikuttanut Tiltaa, jonka omistaja on tällä hetkellä saikulla, joten ei pysty sitä itse ratsastamaan. Suurelle osalle Tilta on varmaan tuttu vanhoista postauksista, mutta uudemmille lukijoille tulee uutena tuttavuutena.

Olen mennyt nyt edellisten viikkojen aikana Tiltalla itsenäisesti jäisellä kentällä, sekä kouluvalmennuksissa. Viikko sitten kenttä oli ihan sula, niin päästiin jopa hyppäämän pikkuesteitä ilman jalustimia. Tunnilla tultiin pientä pystyä kahdeksikolla, jossa aina vaihdettiin laukka. Tästä se poni vasta innostui jä lähti loikkimaan aina esteen jälkeen ihan omiaan. Tultiin myös pientä jumppaa laukassa.

Viime viikonloppuna kenttä ei ollut ihan täydellisessä kunnossa, kun alla oli edellisten päivien jäät ja päälle oli satanut lunta. Ratsastettiin silti Julian kanssa Pikkuveli ja Tilta. Pystyttiin kävelemään ja ravailemaan, mutta laukkaa ei uskallettu edes yrittää. Meidän oli ratsastuksen jälkeen tarkoitus mennä ottamaan talvisa kuvia, mutta aurinko oli jo laskenut sen verran, ettei kuvistaenää tullutkaan niin hienoja, mutta jotain silti!

Kouluvalmennuksissa Tilta on osoittautunut yllättävän mukavaksi ratsuksi. Ainakin edelliskertoihin, mitä ponilla olen ratsastanut verrattuna poni on tullut tosi kivaksi ratsastaa, tai sitten minä olen oppinut ratsastamaan sillä.

Luukku 10: Kysymyksiin vastaukset

Kymmenennessä luukussa vastailen kysymyksiin, joita ensimmäisessä luukussa kysyitte.

mikä on parasta joulussa?

 Kaikki! Ei tarvi mennä kouluun, sillä joululoma alkoi juuri, saa syödä ihanaa ruokaa niin paljon kuin vain jaksaa, ulkona on ihanan valkoista jos olisi edes sitä lunta, ja joululahjat tietenkin!

 Korkein hyppäämäsi este?

 Taitaa olla viime kesänä 110cm okseri Sypen kanssa.

 Mikä on mielestäsi bloggauksessa parasta?

 Se, kun omaan blogiin saa kirjoittaa ihan mitä itse haluaa ja blogi näyttää juuri siltä kuin haluat sen näyttävän, eli sinulta itseltäsi. Ja kaikista mukavinta on se, kun tulee bloggeriin ja siinä heti etusivulla lukee, että: kommentti odottaa tarkastusta. Tosin olen kyllä ottaunut kommenttejen valvonnan pois päältä...

Millainen oli ensimäinen lemppariponisi?

 Ratsastuskoulun ensimmäisellä tunnilla menin Pihla-ponilla, joka oli ratsastaessa unelma. Karsinassa Pihla yritti kokoajan näykkiä ja potkia, joten se ei kovin kauaa lempparina pysynyt.

Pihla 2012

 Mikä on parasta Sypessä?

 Syppe ei tekisi pahaa kärpäsellekkään, paitsi satulanlaitossa. On luonteeltaan niin kiltti ja kunnioittaa ihmistä, toimii joka tilanteessa tarpeen vaatiessa. Ratsastaessa yrittää aina parhaansa, kunhan ei vain suututa sitä. Syppe myös rakastaa kisaamista ja ylipäänsä kisoissa reissaamista ja siellä yöpymistä; ihan niin kuin minäkin. Täydellinen opettaja.

 Mikä huonointa?

 Välillä Syppe on vähän tylsä. Seisoo samassa paikassa korvat ja alahuuli lörpöttäen ilmettäkään liikauttamatta. Esteillä Syppe aina ennen kielsi ja muka pelkäsi erikoisesteitä, mutta viimeisisimmissä kisoissa hyppäsi kaikkien erikoisesteiden yli, mitä eteen sattui tulemaan.

 Paras muisto Sypen kanssa?

Kun päästiin ensimmäistä kertaa kunnon laukkamaastoon vain pitämään hauskaa, uittoreissu, jossa Syppe ui ihan kunnolla, Powercupin finaalin uusintarata, jota jännitettiin ja kunnolla, josta selviydyttiin hengissä, vieläpä hyvällä ajalla! Ei voi sanoa vain yhtä parasta muistoa, sillä niitä on liikaa!

Huonoin muisto ratsastuksen parissa?

 Kun poni, jonka kanssa hijottiin luottamusta kauan, joka oli tosi hyvässä kunossa, jopa valmis kisakentille, niin sitten jalka pettää ja kävelytyspohjalta koko kesä ja kaikki haaveet on vaan haudatava syvälle maahan. Mutta sellaista se elämä on, ja siittäkin noustiin vielä, vaikka tosin eri ponilla.

Parasta ratsastuksessa?

 Kun on tosi kauan yrittänyt opetella jotain, mutta ei vain opi, mutta sitten sen oppii ja siinä onistuu. Ratsastuksen ja hevosien kautta olen saanut myös paljon uusia ja tärkeitä kavereita, sekä tietenkin kisaaminen.

Onko koskaan tuntunut että haluaisit lopettaa ratsastuksen?

On aina välillä pienen hetken tehnyt mieli vain lopettaa. Kun ei vain onnistu, ei halua, ei vaan kertakaikkiaan jaksa, mutta silti joku pakottaa tekemään sen ja se onnistuu. Ajatus katoaa mielestä yhtä nopeasti kun se on sinne tullutkin. Kun ajattelee järkevästi, jos tätä ei tekisi, niin miten tämän kaiken ajan sitten kuluttaisi?

Tavoitteet kaudelle 2016?

 Niitä on vähän hankala sanoa.Mikään ei ole vielä varmaa, 

paitsi se, että ratsastajana aion kehittyä, ja paljon.

Mitä aiot tehdä peruskoulun jälkeen?

 Ei harmainta aavistustakaan. Välillä hevosala ja ypäjän hevosopisto houkuttelee, mutta välillä lukio, ja sitten vähän kaikki muutkin. Onneksi on vielä yli vuosi aikaa miettiä.

 

Jos saisit 10 000e, mitä tekisit?

 Jos olisi lottovoitto; yli 5 miljoonaa., niin lähtisin maailmanympärysmatkalle perheen ja ottaisin yhden ystävän mukaan, ja paluumatkasta kierrettäis eurooppaa hevoskauppojen merkeissä, ostettaisiin hevosrekka ja ajettaisi kotiin vähintään kahden hevosen kanssa. Mutta 10 000 euroa laittaisin varmaan vain säästöön.

Pahin tippuminen?

Ensimmäisellä estetunnilla ensimmäisellä esteellä Virpitallien isohkolla Roxette-ponilla. Päästiin ristikon yli, mutta sen jälkeen poni pukitti ja lensin pää edellä maahan. Kun nousin poni oli jo hallin toisessa päässä ja minä hoipertelin maneesin laidan penkeille ottamaan happea. Tosin penkeille asti en päässyt, kun kaaduin ennen niitä omiin jalkoihini ja lensin tuolien alle. Näin tämä esteratsastajan ura täälläpäin alkoi.

Lempi hevosrodut?

 New Forestinponit, sirot puoliveriset, sekä pienestä asti lempirotuna ollut saksanratsuponi.

 Millainen olisi unelmiesi hevonen?

 Aika nuori hevonen, ehkä joku 165cm siro, lahjakas hyppääjä, joka taipuu myös koulupuolella hyvin. Energinen ja itsestään eteenpäin pyrkivä. Unelmien unelma olisi kimo ja vielä ruuna.

Oletko enemmän koulu- vai esteratsastaja ja miksi?

 Ehdottomasti este. Siitä ei pääse yli eikä ali. Tykkään myös mennä koulua, mutta liian pitkä kouluratsastusjakso alkaa kyllästyttään enkä vain jaksa enään keskittyä, luonne kysymys. Esteet on vaan juuri se, mikä tässä lajissa kiehtoo. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin kuin sitä ruukataan sanoa ;)

Luukku 9: 3.luokkalainen kirjoittaa

Moi täällä Annikan pikkusisko Riina. Annika ei nyt kerenny kirjottaa teille, niin se pakotti mut kertomaa teille mun ratsastuksesta. Minulla oli maanantaina tunti viieltä ja ratsastin sypellä. Kaverini Hilda ratsasti samalla tunnilla Charlotella. Me tultiin tallille puol viisi. Tallilla me otetiin poneilta loimet pois ja alettiin harjaan niitä. Laitetti suojat ja nii edespäin. Sit kun me oltiin valmiita, nii lähetii kentälle päin ja hypättii pollejen selkää ja lähetii köpötteleen.

 Tunnilla harjotelimme väistöjä käynissä ja ravissa menimme samaa tehtävää mutta me ei enää väistetty. Minun piti istuu koko tehtävä Sypen pompottavassa ravissa, joka oli aika vaikeeta. Ja sitten me laukatiin kenttää ympäri ja lopussa me ravatttiin kans kenttään ympäri. 

Pidettiin vielä vähän loppujumppaa pysähyksessä, ja ihan lopuksi Tanja käski meidän istua satulassa väärinpäin ja kävellä. Oli hankala ohjata kun ei nänhyt eteenpäin. Mentiin kans naistensatulassa, ja meinattiin molemmat tippua siittä, mut ei tiputtu.

 

 Annika laittaa vielä tähän jotaki vanhoja kuvia  missä minä ratsastan, et tää ei olis pelkkää tekstii.

 Olis tosi kiva jos kommentoisitte tähän, että mitä tykkäsitte minun kirjottamasta postauksesta. :D

Luukku 8: Etsi eroavaisuudet kisa!

Vuosi sitten joulukaleteria tehden olisin halunnut järjestää pieen kilpailun, mutta en keksinyt mitään hyvää. Mutta tällä kertaa luovuus ja inspiraatio riitti. Joten pitemmittä puheitta, blogihistorian ensimmäinen kilpailu alkaa NYT!

Sinun pitää siis vain ja ainoastaan läytää alla olevista kuvista seitsemän eroavaisuutta, ja lähettää vastauksesi minulle sähköpostiin: annika.rajanti@hotmail.fi 20.12.2015 mennessä. Oikeinvastanneiden kesken arvon palkinnon. Palkintona teen blogistasi esittelypostauksen, ja blogisi linkki pääsee kuukaudeksi minun blogiini näkyville. Ainoa sääntö on olla blogin rekisteröitynyt lukija, sekä blogin omistaminen olisi myös hyvä juttu, tai voittaminen ei oikein hyödytä.

Luukku 7: Puhelimen tyhjennys

Puhelimen muisti alkoi näyttää punaista, ja kuvat oli pakko siirtää koneelle. Yllättäen pari julkaisukelpoistakin sieltä löytyi, joten tässä luukussa tulee kevään ja marraskuun lopun väliltä kuvia sattumanvaraisessa järjestyksessä. Kerron kaikista kuvista myös lyhyesti jotain oleellista.

1. Sillon joskus kun oli kaunis talvinen ilma. 2. Aivan alkuvuodesta syötteellä oli tosi jännä sumu rinteissä, mutta huipulta näki sumupilven yli. 3. Poppareita ja ranch-dippimaustetta ♥

 4. Käyntimaaston maisemat talvella

1. Kauden ensimmäisiä kisoja edeltävän illan kisafiilistely. 2. Kisojen ruusukesaldosaldo ja ratojen pöytäkirjat. 3. Pörröinen poni pakkasella lämpimän toppaloimen alla. 4. Kaunis taivas kouluaamuna.

1. Rantamaisemat loppukesästä/alkusyksystä. 2. Helsingin lentokentän Starbucksissa kesäloman ekana päivänä. 3. Linnanmäki, ostokset ja hattarat. 4. Ehkä maailman parasta Dumlemuffinssia ja vanilijajäätelö♥

1,2,3,4 "Ei Iphone 4s:llä saa hienoja kuvia. Kaikki on ihan surkeita ja tärähtäneitä."

Niimpä olen ihan  samaa mieltä asiasta.

1. Kesän eka uittoreissu meripetojen kanssa. 2&3 Minun ja Ronjan "art" kuvia Tornion kisareissulta. 4. Voitte vaan kuvitella, minkälaiset sokerihumalat saatiin lauantai iltana Torniossa Haaparannan karkkikauppavisiitin jälkeen. Seuraavana päivänä minunja Ronjan piti vielä ratsastaa. Fiksua porukkaa, eikö?

1&2&3 Käytiin juhannuksena vähän veneileen. 4. Käytiin juhnnusillalla katsomassa kokkoa.

1. Pitkän automatkan alkutaipaleelta. 2. Lahteen, Takkulan ratsastuskoululle saavuttua ponin viimeiset reenaukset ennen kisoja. 3. Lauantain kouluosuuden jälkeiset iltakävelyt ennen iltaruokia.
4. Minun ja Riinan taivaalliset jäätelöannokset hotellilla.

1. Syksyn pimeydessä kynttilät ovat tosi kiva pieni valonlähde. 2. Tampereen keskustan jouluvalopallot. 3. Kaverikuva 4. Ihana auringonlasku ja satuttiin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan kameran kanssa. 5. Näin meillä juuti kun sain kaikki valmiiksi ja käväisin vessassa, jonka aikana poni oli tuhonnut sykerönsä... 6. Chili-Appelsiinisuklaa ja vaahtokarkkijäätelö♥ (molemmat eivät oleet minulle)

Luukku 6: Kurkistus huoneeseeni

6. luukussa esittelen teille uuden huoneeni, josa olen ollut pienepänä jonka jälkeen Riina muutti siihen pariksi vuodeksi. Tässä yksi ilta keksittiin, että nyt aletaan vaihtamaan huoneita ja sitten alettiin. ainoastaan oma iso sänkyni ei ole vielä päässyt uuteen huoneeseen, joten joudun nukkumaan Riinan pienessä sängyssä.

 

Ovelta huoneeni näyttää suurin piirtein tältä. Sängyn päälle olisi tarkoitus ripustaa nauha johon ruusukkeet tulisivat samalla lailla kuin edellisessä huoneessani.

Heti oven vasemmalla puolella on hyllykkö, jossaa on päällekäin kolme osaa; kaappi, kirjahylly ja lasikaappi. Kaapin ovien takana on tosi paljon minun ja Riinan vanhoja pelejä. Kuten huomaattekin,  niiden yläpuolella paljon meidän yhteisiä kirjoja. Kuvissaa näkyy myös minun joulukalenteri ja huoneen ainoa juliste.

Tässä näkyy nyt paremmin lasikaapin sisältö ja sen päällä olevat esineet. Kaikki ruusukkeet, mitä Sypen kanssa ollaan voitettu, sekä kaikki voimisteluaikojen mitalit sekä pari pokaalia. Ylemmällä hyllylläon kaikkea krääsää koristeena. Kaapin päällä minun pari vauvakuvaa ja vielä vähän lisää koristusesineitä.

 Hyllykän vieressä on minun vaatekaapit peiliovilla, joiden edessä sitten pieni kaapisto/pöytätaso, jonka takana sänky ja yöpöytäkin näkyy kuvassa.

Sängyn vastakkaisella seinällä, oven oikealla puolella hyllykkö, jonka päällä on paljon kuvia, sekä koulupöytä, jonka ääressä vietän paljon aikaa..