Sileällä

Kesäkuun lopulla saatiin taas vähän nauttia kunnon kesähelteestä. Tottakai olin suunnitellut juuri kuumimmalle päivälle (22 astetta varjossa) kunnon sileäratsastuksen. Mutta lämmöstä ei saa valittaa kun sitä nyt kerrankin tänekkin suodaan! Kuumalla kelillä pitää vain muistaa huolehtia hevosen nesteytyksestä entitäkin tarkemmin. Tämänkin treenin jälkeen annoin Nanalle ison ämpärin vettä, johon oli sekoitettu turvotettua machia ja ekstraelektrolyyttiä.

Nana on ollut nyt viime kuukaudet tosi hyvä ratsastaa, enkä edes muista millon viimeksi olen joutunut toteamaan alkuraveissa että hevonen on jäykkä tai jumissa. Jotain ollaan siis tehty oikein kun hevonen pysyy vetreänä. Pystyn alkaa heti ratsastamaan "kunnolla", ja Nana on heti menossa mukana, eikä vaadi samaa vertymisaikaa kun esimerkiksi talvella. Lämpimät kelitkin saattavat olla osa syy siihen, että lihakset ovat vetreinä, mutta jaksan silti uskoa, että eteenpäinkin on tämän asian kanssa menty.

Edellisenä päivänä olin mennyt Nanan vain lyhyen kaavan kautta läpiratsastuksen, jos sitä voi edes siksi kutsua. Kaikki askellajit läpi ja poni tuntu hyvältä, mitä sitä turhaa pitkittelemään ratsastusta. Torstaina aloiteltiin normaaliin tapaan vähän pidemmillä ohjilla verkkaa ravissa ja laukassa siten, että Nana saa olla vähän alempana. 

Aloitettiin itse työskentely väistöillä, jossa Nanan saa kuuntelemaan pohkeita entistä paremmin. Tultiin hetki molempiinsuuntiin käynnissä, ennen kuin alettiin ravaamaan. Ravissa ongelmaa tuottaa edelleen Nanan hankalempi suunta, eli vasen pohkeenväistö. Sekin onnistuu, mutta alkuun poni yrittää vähän painaa vastaan tai mennä taka- tai etuosa edellä. Kun väistöt sujuivat, aloin mennä vaan kenttää ympäri pitkillä sivuilla avoa. Tämä sujui heti ensimmäisestä kerrasta lähtien, yllättävän hyvin.   Keskityin enimmäkseen saamaan Nanan rungon taipumaan enemmän ja kaulan mahdollisimman vähän, jotta avosta olisi enemmän hyötyä.

Laukassa menin alkuun väistöjä keskihalkaisijalta uralle pari kertaa, ja sen jälkeen treenattiin vielä vastalaukkaa, jossa todellakin treenaamista vielä löytyy. Nanan tasapaino nimittäin meinaa aina vähän vielä kärsiä ja laukka menee huonoksi, mutta treenaamalla tämäkin kehittyy.

Tästä ylemmästä kuvasta huomaa varsin hyvin, kuinka en osaa pitää ohjia kädessä. Otan ohjat oikean mittaseksi, ja jo alle minuutin päästä ne ovat jälleen samassa pisteessä...