Mitä yksi edellä, sitä muut perässä

Kun pari päivää sitten avasin bloggerin ja katselin pitkästä aikaa lukulistaa ja muiden blogeja, tuli ihan mieleen viime talvi. Talvi oli todellakin blogihistorian kulta-aikaa, kun joulukalenterin jäkeen kirjottaminen rutiinisoitui, ja oli oikeasti kiva istahtaa pöydön ääreen ja uppoutua täysin tekstiin. Kevään edetessä pidemmälle ja pidemmälle kirjoitusinto ei kadonnut minnekkään, mutta yksi sana selittää enemmän kuin tarpeeksi koulu, tai pitemmin peruskoulun viimeinen kevät. Kesäkuu koitti ja aikaa olikin enemmän kuin laki sallii. Kuitenkin jostain syyssä blogi ei käynyt ajauksissa, ei edes lähelläkään.

Viime postauksen olisin voinut aloittaa perinteisillä sanoilla "Anteeksi kun en ole kirjoittanut pitkään aikaan..." Mutta keneltä minä olen velvollinen anteeksi pyytelemään? Minun blogi, minä määrään. Jos en kirjoita niin sitten en kirjoita. Kuulostaa karulta mutta näin se on. Harrastus pysyy harrastuksena ja harrastuksen kuuluu olla kivaa, eikä rajoittaa ja haitata muuta elämää, jos niin ei halua. Halusin pitää postauksen normaalina, niin kuin edelliseen julkaisuun ei olisi ollut mitään pitkää väliä. Joidenkin mielestä se saattoi olla hieman outoa, pitää pitkää hiljaisuutta ja jatkaa kun mitään ei olisi taahtunut. Ehkä minunkin mielestä, mutta halusin silti tehdä sen niin ja jatka normaalisti.

Hyvin monet ajattelevat, että blogia kirjoitetaan lukijoiden vuoksi. Ehkä jotkut bloggaajat kirjoittavatkin, mutta onko sellaista blogia miellyttävä lukea, jossa koko ajan pyydellään anteeksi tekemisiään. Minä kuitenkin kirjoitan blogia omaksi iloksi, niinkun edellä mainitsinkin, harrastuksena. Tavoitteena on pitää blogi oman näköisenä, eikä lähteä ajattelemaan liikaa tyylillä "kun muutkin tekee näin niin minäkin teen". Onhan tietenkin olemassa poikkeuksia, mutta rajansa kaikella. Hevosblogimaailmassa kun on hyvin yleistä, että yksi bloggaaja keksii jonkun tosi hyvän uuden idean, esimerkkinä my day- videot tai muut videopostaukset. Aluksi yhden blogin juttu leviääkin, ja kohta kaikissa on videopostauksia. Ei sillä, että en ole itse videopostauksia tehnyt, tai yrittänyt tehdä, mutta tämä olkoon esimerkkinä. Mielestäni blogit ovat parhaimmillaan, kun ne ovat tekijänsä, kirjoittajansa näköisiä. Kun seuraa tietyn henkilön blogia tarpeeksi kauan tuntuu jo kuin tuntisi hänet, vaikka vättämättä ei ole koskaan kyseistä henkilöä tavannut, saati kuullut millainen ääni hänellä on.

Tämän postauksen tarkoituksena oli ehkä vähän avata, mitä ajatuksia minulla blogistani ja itse bloggaamisesta on. Luin vastaavaan aiheeseen liityvän postaukseneräästä toisesta blogista ja halusin kirjottaa itsekkin aiheesta. Joten nyt sitten vaan toivotaan, että tämä kirjoittaminen ei ole vain parin viikon innostus, eikä talvinen kulta-aika jää viimeiseksi! Näillä ajatuksilla jatketaan kesästä nauttimista!

Millä mietteillä luitte tässä blogissa pitkästä aikaa vähän erinlaisempaa postausta?