lauantai 17. joulukuuta 2016

KISAHOITAJAN SILMIN | Luukku 17


Joulukalenterin seitsemänteentoista luukkuun olen saanut vierailevan kirjoitajan. Kirjoittajana toimii minun hovihoitaja aka tallipiika Julia. Julia saa nyt ihan vapaat kädet postauksen tekstin ja sisällön suhteen, joten loppupostaus on täysin Julian käsialaa.

Täällä siis Annikan sanojen mukaan tarinoi ikuinen ponienhoitaja. Annikan mukana olen kiertänyt kisoja vuodesta 2014 lähtien taustajoukoissa. Vaikka itsekkin ratsastan, en kuitenkaan ole kisaajatyyppiä. Olen siis päätynyt mutkien kautta hevosenhoitajaksi kaikille jotka apua pyytävät. Varsinkin kesällä kulutan paljon aikaa kisoja kierrellen, ja lähes poikkeuksetta minut näkee aina hevosesta huolehtimassa.


Kisapäivät hevosenhoitajan osalta menevät aina aika lailla saman kaavan mukaan. Aamulla herätyskello soi aina aivan liian aikaisin, josta suunnataan tallille laittamaan hevosta kuntoon samalla kun Annika säätää jotain turhaa. Kun hevonen on suurinpiirtein valmis lastaukseen, tarkistan vielä kerran eilen pakkaamani hevosen varusteet, jotka ratsastaja on jo pariin otteeseen tarkistanut. Kuitenkin syystä tai toisesta joskus tavaraläjästä puuttuu jotain hyvin tärkeää, jota Annika ei ole huomannut.

Kun saadaan hevonen autonperään ja päästään lähtemään, alkaa pitkä matka kuunnellessa Annikan ja hänen isänsä päättömiä juttuja, joille saan aina nauraa vedet silmissä. Kisapaikalle saapuessa otetaan Nana pois kyydistä ja tässä vaiheessa Annika häviää näkyvistä ja jään laittamaan hevosta. Jossain välissä ratsastaja taas ilmestyy paikalle, vaihtaa omat varusteet päälle ja hyppää valmiin hevosen selkään. Otan autolta mukaan kameralaukun, pyhkeen ja vesipullon jos muistan, koska aina radan jälkeen Annika hyppää pois hevosen selästä ja haluaa heti ensimmäisenä vettä, ennen kuin ehtii ajatella muuta.

Toivon mukaan Annika on tajunnut opetella radan tähän vaiheeseen mentäessä, sillä lähtönumerosta riippuen Annika tässä välissä verkkaa Nanaa sileällä ennen radankävelyä. Kun radalle pääsee tutustumaan, otan Nanan hoiviini ja Annika suuntaa radankävelyyn. Kun Annika saa taottua radan päähän, hän tulee hyvällä tuurilla aikataluen vaatiessa suoraa takaisin hevosen luokse, mutta liiankin usein aikaa on liika jäädä suusta kiinni matkanvarrelle ja unohtaa hevonen ja minut.  Onneksi Annika osaa sentään itse tulla oikeaan aikaan takaisin paikalle ja suoriutua verkan puolelle. Ennen verkkaan pääsemistä saan kuulla liian monta kertaa sanat; "Mää en muista! Mikä oli tuon jälkeen? Ai nii se!" Kun Annika pääsee vihdoin radalle, voin hengähtää hetkeksi ennen kuin alan jännittämään tippuuko ratsastaja, tekeekö Nana puput, tippuuko tuhat puomia matkanvarrelle vai meneekö kaikki kerranki hyvin.


Radan jälkeen jään Nanan kanssa omiin oloihimme ja hengailemme ympäriinsä ja Nana pääsee käymään autolla juomassa. Tässä välissä Nana saa taskunpohjalta paljon sokeripaloja, ja jossain vaiheessa päivän kohokohta, nimittäin Annika kävelee ruokien kanssa meidän luo ja saan päivän ensimmäisen "aterian" (makkara tai paahtoleipä) heti aamupalan jälkeen. Jos Annikalla on toinen startti, kerrataan sama uudestaan ennen kuin lähdetään takaisin autolle purkamaan Nana. Yksipäiväisissä kisoissa lähdetään ajelemaan kotiin ja käydään matkanvarrella tai ennen lähtöä syömässä jossain oikeaa ruokaa. Tästä alkaa taas pitkä keskustelu Nanasta ja Annikan ratsastuksesta ei-niin-paljon hevosten kanssa olleen Annikan isän kanssa. Miksi juuri kävi näin radalla eikä toisin, ja mitä Annika oisi voinut tehdä paremmin, jotta isä olisi saanut ylpeänä tyttärelleen sinivalkoisen ruusukkeen, jota hän tuntuu jopa välillä haluavan enemmän kuin ratsastaja.

Jokatapauksessa pitkät ja uuvuttavat kisapäivät ovat silti aina yhtä mukavia, joihin on aina kiva lähteä uudestaan! Millaista oli lukea vähän erillaista postausta, ja muuistakaa ottaa postaus huumorilla! :)
 -Julia


4 kommenttia:

  1. Tämä postaus oli tosi kivaa luettavaa! Lisää tällaisia

    VastaaPoista
  2. Oli kiva lukea vieraan kirjoittajan kirjoittamaa tekstiä, oikein mielenkiintoista! Tällaista olis kiva lukea jatkossakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitääpä pyytää toistenkin vierailevia tähtiä tänne kirjoittamaan,kerta postaukset ovat mieleen :)

      Poista