perjantai 16. syyskuuta 2016

Syksy, hevonen ja poni




 Syksy alkaa tehdä jo uhkaavasti tuloaan, ja sen alkaa huomata myös kouluhommien määrän kasvamisesta ja tiukasta aikataulusta, että ehtii hoitaa hevosen ja kouluhommat samana päivänä. Kun koulu loppuu myöhään iltapäivällä (neljän aikoihin) hevonen on vailla liikutusta ja huomisen testit ja kokeet vailla lukemista, pari tuntia lisää vuorokauteen olisi kova sana. Mutta asiaan ei mikään muu auta, kuin kaiken kunnollinen aikatauluttaminen.

 Normaalit kuulumispostaukset alkavat olla jo harvinaisuus tässä blogissa, kun joka toisessa postauksessa selitän kisoista, ja lopuissa kerron valmennuksista. Nyt tosiaan kisojen osalta loppuvuosi näyttää hyvinkin tyhjältä, mutta valmennuksia on niidenkin edestä. Ilmoitin itseni ja Nanan Pohjois-Suomen aluevalmennusrenkaaseen, joiden katsastukset ja ensimmäinen valmennus on lokakuun alussa. Näissä valmentajana toimii Pinja Immonen, josta olen kuullut pelkästään hyvää, joten innolla odotan jo tulevia valmennuksia. Tässä lähiaikoina Nina Fageström on tulossa Oulun, ja hänen oppeihin menoa ollaan myös suunniteltu. Ane jatkaa myös viikonloppuvalmennuksia Takkulassa aina säännöllisisn väliajoin, ja niissä ollaan myös joka kerta mukana, joten valmennuksista ei ole puutetta. Meidän kotivalmentaja on tosin tällä hetkellä Riossa Paralympialaisissa avustamassa Katja Karjalaista, joten tämän kuun loppuun saakka pärjäillään aika lailla keskenään. Onneksi kuitenkin valmentajan sisko, Hanna hyppäyttää meitä aina kerta viikkoon tai useammin, joten en aivan itsenään joudu ratsastelemaan.




Viikonloppuna hypättiin vähän molempina päivnä. Tarkoituksena oli mennä pikkuristikoita lauantaina ja hypätä sitten vähän jotain enemmän sunnuntaina samalla kun Hanna hyppäytti poika pohjanpoika varten. Menttin sitten molempina päivinä ihan vain meidän ohuella koulukuolaimella, ja suureksi yllätykseksi Nana pysyi koko viikonlopun tosi rentona, eikä yrittänytkään lähteä viemään. Mentiin molemmt päivät eri jumppasarjoja, ja lauantaina hypättiin jumpan viimeisenä esteenä kevyesti 120cm. Hevosesta tuli esille aivan eri hyppytyyli, jonka avulla päästään vielä kunnon luokkiin, kunhan vaan Nanan pää vähän rauhoittuu ja äkkilöhdöt saadaan kitkettyä pois. Sunnuntaina sitten otettiin vähän rennommin ja hypättiin pienempiä jumppasarjoja.


Nyt viime päivinä ollaan menty sileällä paljon kuminauhoilla, joilla Nanan saa hyvin eteen alas ja selkälihakset joutuvat hommiin. Postauksen kuvat on otettu tiistaina, milloin päästin Julian Nanan selkään kokeilemaan, miten ponin ratsastuksesta selviää. Onnekseni Julialla meni hyvin Nanan kanssa, ja voin jättää sen rauhallisin mielin Julian hoiviin, kun itse lähden viikonlopuksi Tampereelle Vikellysvalmentajakoulutukseen. Ehkä me vielä jonain päivänä saadaan paljon pikkutyttöjen keskuudessa toivottu vikellystunti pyörimään!





Samalla kun Julia liikutti Nanan loppuun, minä hyppäsin jo valmiiksi verkatun Charloten selkään. Ratsastin ponin nopeasti läpi kaikissa askellajeissa, ja vitsi sekin poni on parantunut tässä puolessa vuodessa, varsinkin kunnon ja laukan puolesta, vaikka onkin vain pikkutyttöjä kyydittänyt. Laitan luultavasti blogin tässä lähiaikoina piilotetuksi, koska ulkoasu kaipaisi jo syksyistä muutosta. Ja muistakaa, että kaikki postausideat ja muut kommentit ovat aina tervetulleita!

Hyvää loppuviikkoa kaikille ihanille lukijoille! 

2 kommenttia:

  1. Ihanan näköistä menoa teillä! Kiva lukea täältä vähän kuulumispostauksiakin :)

    Pörheää Menoa

    VastaaPoista